31.07.2012

Posted at 23:01h in Yleinen by
0 Likes

–mainosyhteistyö–

Ihmettelen tässä, että kuinka ihmeessä niin kovin minun näköisiä jalkineita tarjoava kenkämerkki on saattanut pysyä näin pitkään minulta pimennossa. Törmäsin näihin italialaisen Air Stepin upeisiin ja jykeviin saappaisiin selatessani blogiyhteistyökumppanini Spartoon syksyn valikoimia. Ja niinhän siinä tietenkin kävi, että parikin paria on jo haaveilulistalleni päätynyt.

Air Stepin reteät bikerit ja maiharit ovat juuri sellaisia kenkiä jollaiset jalassa tunnen itseni aina vahvaksi ja sopivan itsevarmaksi. Jätkämäistä reteyttä uhkuvat saappaat muuttavat vaikka satiinisen nallepyjaman välittömästi itsevarman maailmanvalloittajan asuksi, jos tarve vaatii.

Itselleni kengissä on eritysen tärkeää se millaiseksi ne saavat minut tuntemaan itseni ja hyvin usein tykkään tuntea oloni hieman huolettomaksi,mutta määrätietoiseksi kulkuriksi, joka ei pienistä vastoinkäymisistä säikähdä. Ja sitä fiilistä minulle tarjoavat useimmiten juurikin jotkut järeät bikerit tai maiharit, joten ilmankos minä näistäkin innostuin.

20120801-012741.jpg

Arvaatte varmaan sanomattakin, että leiskuvan punaiset bikerit nyt tietenkin ovat minulle kovasti mieleen. Toinen kovasti kenkähimohermoani kutkutteleva mallion tuo vasemmalla keskellä oleva musta Saint, joka hurmaa yksinkertaisen ruskean soljen koristamalla eleettömyydellään.

Musta Saint vai punainen Suv? Kummalla olisi paremmat mahdollisuudet uusiksi parhaiksi ystävikseni?

Air Stepin saappaiden hinta pyörii parin sadan molemmin puolin. Mutta tällä hetkellä Spartoolla on tarjolla myös paljon edellisen kauden malleja jopa -40% alennuksella. Minä valitettavasti tykästyin juurikin normaalihintaisiin uutuuksiin..

Olenko ainoa jonka kenkähermoon nämä reteät saapikkat osuvat?


31.07.2012

Posted at 19:52h in Yleinen by
0 Likes

Eilen Monkin neulemekkoa päälleni viritellessä en ollut tyytyväinen sen kaapumaiseen olemukseen vaikka mekko oli sovituskopissa läpäissyt seulani tuosta ominaisuudesta huolimatta. Jatkuvan blogisisarien kyyläämisen ansiosta saattaa kuitenkin mieleen juolahtaa sellaisia niksejä joita ei välttämättä muuten aina omaan päähän pälkähtäisi.

Säkkimekko päälläni peilikuvaani tympeänä tuijottaessani muistin aina niin upean Stellan asun muutaman päivän takaa ja tajusin, että se on niinkin yksinkertainen asia kuin vyö, joka minut pelastaisi. Vyö, niin maailman yksinkertaisin asuste, mutta itse olen kadottanut niiden käyttämisen taidon jo noin parikymmentä vyötärösenttimetriä sitten. Eilen kuitenkin päätin, että kyllä maailmasta nyt yksi minunkin vartaloni ympäri yltävä nirunaru on löydyttävä ja suuntasin lähimpään rättikauppaan.

Useimmitenhan siinä käy niin, että juuri sitä ei löydy, mitä kipeimmin tarvitsisi. Minulle kuitenkin onnetar oli tällä kertaa suosiollinen ja riittävän pitkä ja sopivan värinen ohut nahkavyö löytyi heti ensimmäiseltä etapilta Lindexistä. Eikä muutamaa senttiä vajaan kympin hintakaan kirpaissut.Voi sitä iloa minkä voi kokea, kun kerrankin jotain hakemaansa löytää ilman kissoja ja koiria.

Jos siis joku muu tynnyrimäisellä ja kookkaalla keskivartalolla varustettu kaipailee apuvälinettä jolla kiristää paikoilleen pöksyt tai kolttu, niin kipaisepa katsomassa Lindexistä. Mustakin versio löytyy.

Täytyy kai se nyt joka naisella yksi vyö olla. Siitäkin huolimatta, että itse vyötärö puuttuu.


30.07.2012

Posted at 22:10h in Yleinen by
0 Likes

Hihii! Testailen tässä miten sujuu postaaminen mun uudella tuliterällä iPadilla ja kyllähän se tuntuu onnistuvan. Nyt ei siis tarvitse enää olkapää muusina raahata läppäriä reissuilla, jos vaikka tahtoisi blogata.

Tarvitsemaani muistikortinlukijaa ei ollut hyllyssä, joten saan sen vasta hieman myöhemmin. mutta sitten pelittää tämä vehje yhteen rakkaan Olympukseni kanssa. Ja kevyen näppiksenkin tilasin. Sellaisen joka toimii samalla padin suojakuorena. Kivan kevyet blogityökalut on kyllä sitten verrattuna muutaman kilon läppärin ja ison järkkärin rohjakkeen aikoihin. Tykkään!

Näiden pikaterkkujen kuvituksena surkeat iPadilla räpätyt kuvat tämän vapaapäivän asusta. Oranssi neulemekko löytyi muutama viikko sitten Monkin alesta ja pääsi tänään ekaa kertaa käyttöön. Ihan sellaisenaan se oli tämän päivän pukeutumisfiilikseen hieman turhan mallia säkki, joten kuroin kolttua vähän kokoon ohuella nahkavyöllä.

Jalassa Vagabondin lempparisandaalit jotka minulta löytyy sekä mustana, että ruskeaa ja olalla rakas ikivanha lehmälaukku, joka on mamman tai isosiskojen perua 80-luvulta.

Melkoisen kuuma tuli kyllä tuollaisessa neulemekkosessa, mutta tuskinpa tuossa painostavassa kelissä olisi mikään lumppu kovin ihanaa viilenee tunnetta tarjonnut. taas kerran mä kysyn, että miten jotkut ihmiset onnistuu näyttämään vaivattonilta kaunottarilta helteelläkin?

Mä olen se tyyppi jonka meikki on valunut hikinoron mukana tissivakoon jo siinä vaiheessa, kun pääsen ulos kotiovesta ja jonka vaatteet tuntuu liimautuvan ihoon heti, kun niihin pukeutuu. Yritä siinä nyt sitten olla jotenkin edustava. 😀