Kotimaiset pluskoon vaatteet

-Kaupallinen yhteistyö Anette Ahokas Design

Vaatteiden kotimaisuus ja eettisyys ovat onneksi asioita, joiden arvostus on koko ajan nousussa. Uusia merkkejä myös syntyy ilahduttavaa tahtia kysynnän kasvaessa. Itsekin olen viime vuodet hyvin aktiivisesti tutustunut kotimaisten brändien tarjontaan, sovitellut satoja vaatteita ja tehnyt tiedusteluja kokopolitiikasta. Harmikseni olen kuitenkin joutunut hyvin usein toteamaan, että itseäni kiinnostavilla merkeillä koot eivät riitä itselleni asti tai, jos merkillä koot riittää, niin vaatteiden mallit eivät vaan ole omaa tyyliäni.

Koko ajan kuitenkin tarjonta lisääntyy ja onneksi kotimaisten joukosta alkaa löytyä myös brändejä, joiden valikoimat miellyttävät itseä myös tyylillisesti. Yksi tällaisista on Anette Ahokas Design, jonka vaatteita on aiemmin nähty päälläni mm. tässä postauksessa.Merkin vaatteet on suunniteltu ja valmistettu alusta loppuun saakka Suomessa ja niitä on saatavilla koot XS-3XL!

Kotimaiset pluskoon vaatteet

Anette suunnittelee ajattomia ja monikäyttöisiä vaatteita joissa on helppo olla. Itseeni vetoaa erityisesti merkin naiselliset mekot, joissa on muoto ja leikkaukset kauniisti kohdallaan myös omalle vartalotyypilleni.

Sain valita uudesta mallistosta pari suosikkiani ja päädyin näiden kuvien DIA-paitaan ja DIA -mekkoon. Molemmat on valmistettu napakasta viskoosi-polyamidi-trikoosta, joka on sekä mukava että helppohoitoinen materiaali.

Kotimaiset pluskoon vaatteet

Mekossa on omaan makuuni kohdallaan ihan todella monta asiaa: joustava materiaali, kaunis ja sopivan kokoinen pääntie, 3/4 hihat, sääret esiin tuova mitta ja pienet persoonallisuutta tuovat yksityiskohdat kuten epäsymmetrinen helma. Juuri tällaisissa naisellisissa, yksinkertaisen tyylikkäissä mekoissa mä viihdyn silloin, kun pitää pistää pikkuisen parempaa päälle. Yksinkertaisen tyylikäs mekko on helppo asustaa eri tavoin arkisemmaksi tai juhlavammaksi.

Viikonloppuna ravintolaillalliselle valitsin mekon pariksi mustat remmikorkkarit ja niitticlutchin (kurkkaa kuva IG:stä) näihin kuviin valitsin astetta juhlavammat hoepan väriset asusteet. Toimii molemmin tavoin. Paksuilla sukkahousuilla ja vaikka saappailla sama mekko muuttuu helposti arkisempaankin käyttöön.

Kotimaiset pluskoon vaatteet

DIA -mekkoa on saatavilla neljä väriä: vihreä, punainen, sähäkkä sininen ja aina takuuvarma ja monikäyttöinen musta. Itselläni on 120 cm rinnanympäryksen omaavana mekosta koko XL.

Mietin pitkään tämän vihreän ja sinisen välillä. Kirkkaansininen on näyttävämpi ja olin sitä kyllä sovitellessa kovasti ihastellut, mutta tämä vihreä tuntui sopivan loistavasti syksyyn ja veti minua puoleensa arvokkaalla fiiliksellään. Ja hyvän valinnan tein vaikka vihreä onkin väri, jota olen aika vähän käyttänyt.

Kotimaiset pluskoon vaatteet

Arkisempaa käyttöä varten valitsin DIA-paidan, jonka yksinkertaiseen ilmeeseen etupuolelle ommeltu tekstuuri tuo kivasti eloa ja mielenkiintoa. Tykkään paidan mallissa eritysein paljon sen nätistä pääntiestä ja hihojen kauniista siluetista. Ja on tässä kyllä pituuskin kohdallaan. Tälle paidalle onkin helppo ennustaa ahkeraa käyttöä niin farkkujen kuin vaikkapa nahkahameenkin parina. Toimii ihan sellaisenaan tai neuletakkien ja bleisereiden alla.

 

anette ahokas

Näiden omien valintojeni lisäksi haluan nostaa mallistosta esiin vielä nämä ZIPPER-haalarin ja ZIPPER-Mekon. Itselläni on edellisen malliston haalari ja se on ollut ihan loistovaate esim reissuun. Sama haalari kun on muuntutnu kenkiä maihareista korkkareihin vaihtamalla niin työvaatteeksi kuin tyylikkääksi illallisasuksikin. Tässä päivitetyssä haalarimallissa on kiinnitetty entistä enemmän huomiota pukemisen ja riisumisen helppouteen ja vetoketju aukeaa aiempaa pidemmälle. Olen tämän itse sovittanut ja pukemisen helpoksi havainnut.

Zipper-mekko puolestaan ansaitsee maininnan siksi, että siinä on täydellinen vastaus ajattoman ja monikäyttöisen mustan perusmekon tarpeeseen.

Kotimaiset pluskoon vaatteet

Pääsin muuten tutustumaan tähän mallistoon jo sen protovaiheessa, kun Anette kutsui minyt työhuoneelleen sovittelemaan vaatteit ja antamaan kommentteja. Sovittelin kaikki silloiset suunnitteluvaiheessa olleet vaatteet läpi ja kerroin omia fiiliksiäni siitä mikä toimii ja mihin käyttäjänä kiinnitän huomiota. Yksi asia, jonka itse nostin esille, oli esimerkiksi DIA-mekon vyö. Aivan, sellaista ei näy kuvissani, koska en itse sitä mekkoon kaivannut, mutta sellainen on sen asusteeksi erikseen ostettavissa.

Oma kommenttini siis oli, että itselläni vöistä piittaamattomana pukeutujana vyö jäisi tällaisessa mekossa käyttämättä ja turhana lojumaan laatikon pohjalle. Jollekin toiselle se kuitenkin voi olla juurikin se asun tärkein yksityiskohta. Jotta mekko miellyttäisi molempia ”koulukuntia”, on se siis monikäyttöisin ilman vyölenkkejä ja niin, että hallutessaan voi ostaa mekkoon sopivan vyön. Tällainen vaatteen pieni räätälöinti kunkin asiakkaan oman tarpeen mukaan säästää sekin hieman materiaalia.

Oli ihan tosi mahtavaa päästä näin pienellä tavalla kommentaattorin ominaisuudessa mukaan tämän malliston syntyprosessiin!

Kotimaiset pluskoon vaatteet

Materiaalivaraston kuormitusta ja varaston ylijäämää pyritään pienentämään myös nyt meneillään olevalla malliston ennakomyynnillä. Tilaamalla Anette Ahokas Designin uuden malliston tuotteita ennakkoon 23.10. mennessä, saat ne -15% alennuksella!

 

Kuvien muut vaatteet: Farkut – Very nice (saatu) / Nilkkurit – Roccobe, Vamsko / Korkkarit – Shoe the Bear / Laukku –  Tahto Design (saatu) / Korvakorut – Kalevala (saatu)


-Kaupallinen yhteistyö Very Nice

Enpä muista koska mulla on viimeksi ollut farkut, joissa on kokolapussa tuumat vaatekoon sijaan ja niitä tuumia oli valittavissa lahkeisiinkin oman tarpeen mukaan. Mutta nyt on! Very Nicen farkuissa on tuumakokoja 40″ saakka.

Vaikka plussallekin toki farkkuja löytyy moneltakin merkiltä, niin niitä hankkiessa on joutunut tottumaan siihen, että harvoin on tarjolla eri lahkeenpituuksia. Ketjuliikkeen 48 vaatekoon farkuissa on joku lahkeenmitta X ja sitten se joko passaa tai ei.

Vaikka moni perinteinenkin farkkumerkki isoja kokoja tekee, niin ainakin oman kokemuksen mukaan kauppoihin saakka noita isoja kokoja päätyy aika huonosti. Tilannetta, jossa vyötärön koon ja lahkeen pituuden saisi erikseen valita, ei siis ole tullut viime vuosina useinkaan vastaan.

Nyt haluaisinkin siis soittaa fanfaarin kotimaiselle, vuodesta 1983 alkaen farkkuja valmistaneelle, Very Nicelle! Olipa ihanaa viime talvena heidän somekamppiksen myötä huomata, että heiltähän löytyy farkkuja myös kaltaiselleni plussalle. Tiesin brändin kyllä vuosikymmenien takaa (ne vaaleat porkkanamalliset farkut olivat ihan mun lempparit 3-luokalla!), mutta en ollut lainkaan älynnyt aikuisiällä heidän tuotteitaan sovitella.

Kokovalikoiman lisäksi Very Nicessa ilahduttaa myös se, että ne on tuotettu lähellä. Farkut suunnitellaan Suomessa ja ne valmistetaan brändin omalla tehtaalla Viron Valgassa, noin 300 km päässä Helsingistä.

Very Nicen valikoimissa on otettu kattavasti huomioon eri koot ja vartalonmallit. Vyötärön puolesta farkkukokoja löytyy välillä 25″-40″ ja lahkeenpituudet 22″-34″. Verkkokaupassa tuotteita voi kokojen lisäksi hakea myös mallin mukaan: curvy, feminine fit, straight ja slim.

Kunkin tuotteen kohdalla kerrotaan informatiivisesti millaiselle vartalolle pöksyt passaa. Esimerkiksi reisien kohdalle tilaa kaipaaville on tarjolla useampikin malli. Samoin kaltaisilleni korkeaa vyötäröä halajaville.

Korkea vyötärö ja kapea vajaamittainen lahje, siinä on resepti minua miellyttäville farkuille. Nuo vaatimukset minulle täytti nämä Suzie Skinnyt. 

Oma kokoni on vyötärö 36″, lahje 30″. Tuo 30-tuumaa on itselleni juuri sopiva niin, että saan lahkeisiin tuon haluamanilaisen pienen käänteen ja lahje jää juuri tuohon nilkkaluun yläpuolelle. Mulla kun on se oma pukeutumissääntöni, että kenkien kuuluu näkyä, joten tykkään tällaisesta 7/8 mitasta ja pienet käänteet lahkeensuissa on mielestäni usein suorana olevaa lahjetta kivemman näköiset.

Yksi harmitus näiden Suzie Skinnyjen suhteen kyllä tuli eteen. Mallia on nimittäin tänä keväänä saatavilla myös vaaleanpunaisena, mutta sitä ei ole saatavilla mun vyötärökoolla. Nyyh! Palautteena Very Nicelle siis annettakoon, että myös niitä erikoisempia värejä saisi tehdä isoihin kokoihin asti. Mutta pienempää kokoa olevat, tsekatkaa ihmeessä nuo hempeät kevätfarkut.

Minut on nähty vuosikausia pillilahkeissa. Suurin syy on se, että pidän kapeista lahkeista, mutta toinen syy on ollut se, että minun on ollut hankala löytää sopivan kokoisia suoria lahkeita. Ongelma on nimittäin usein se, että minulle vyötäröstä sopivissa farkuissa on lahkeet aivan liian suuria omiin kinttuihini ja lahje ei istu kauniisti esim polven yläpuolelta. Nätisti asettuvan lahkeen löytämistä on sitten hankaloittanut vielä se eri lahkeenpituuksien puute.

Nyt tartuinkin sitten tilaisuuteen ja valitsin itselleni myös jotain muuta kuin säärtä hivelevää pillilahjetta. Olen nyt sitten koittanut opetella suoralahkeista elämää näissä Pirre Straight -farkuissa. Vähän vieraalta ne tuntuu, mutta oikeiden kenkävalintojen kanssa ihan kivat nämäkin lahkeet.

Vaikka lahje vielä kaipaakin hieman totuttelua, niin muuten Pirret ovat hurmanneet minut jo täysin. Vyötärön korkeus on aika sama kuin ylempien kuvien Suziessa, mutta suoralle lantiolleni Pirret istuvat vielä paremmin. Myös farkkupeppupisteet menevät omalla kohdallani Pirren hyväksi. Omat täydellisyysfarkkuni voisivat siis olla näiden kaksien farkkujen sekoitus: yläosa Pirreltä, lahkeet Suzielta.

Sekä Pirret että Suziet on valmistettu joustavasta stretch-materiaalista, mutta elastaania on ainakin omaan makuuni sopivasti. Farkut siis ovat mukavat ja mukautuvat, mutta eivät sellaista hetken käytöllä hajoavaa liian pehmeää purkkaa.

Very Nice-farkuilla on jälleenmyyjiä ympäri maan, mutta kattavimman katsauksen kokoihin ja malleihin saat heidän verkkokaupastaan.

Rakas ystäväni Iina on minua lyhyempi ja vyötärön ja lantion seudulta minun tasapötköä muodokkaampi. Iinan farkkuvalinnan voit tsekata täältä.

Onko sulle Very Nicen mukavat farkut jo tuttuja? Lisää merkin farkkumalleja ylläni näet TÄÄLTÄ.


-Kaupallinen yhteistyö. Kuvien neuletakki (Nanso) ja laukku (Globe Hope) saatu. Postaus sisältää myös mainoslinkkejä* Ellokselle.-

En varmasti ole ainoa, jolla on kokemusta vaatevalinnoista, jotka ovat näyttäneet peilistä hyville, mutta osoittautuneet jossain kohti päivää hyvin epäkäytännöllisiksi valinnoiksi. Itselläni ainakin on erilaisia vaatemokia muistissa vaikka kuinka.

Muistan eräänkin nettikaupasta tilaamani mekon, jonka kiskoin paketista juuri treffi-iltaan valmistautuessani. Tuolloinen puolisoni oli jo kaupungilla ja olimme sopineet näkevämme ravintolassa. Sovitin uutta mekkoa ja sain jotenkin kiemurreltua hieman hankalan tuntoisen vetoketjun selkäpuolelta kiinni. Ihan vain huomatakseni, että kolttu oli kyllä ikävästi justiinsa pikkuisen liian pieni. Kyllä siinä nyt seisoskeli, muttei juuri muuta.

Piti siis keksiä jotain muuta päällepantavaa. Paitsi että… en saanut sitä saakelin vetoketjua auki. En sitten millään. Vääntyilin, kääntyilin, rimpuilin ja venytin, mutta ei. Ja kello tikitti kohti sovittua pöytävarausta.

Ei auttanut muuta kuin nypätä laput irti, kiskoa takki niskaan ja lähteä. Ilta meni asun puolesta hieman kankeasti eikä jälkkäristä tarvinnut siinä saumojen ratkeamista odotellessa haaveillakaan. Mekko löysi sittemmin onneksi uuden kodin ystäväni luota.

Paitapuseroita opin välttelemään viimeistään sen jälkeen, kun olin huomaamattani kuvannut erästä hääparia tissit ja liivit auenneiden nappien vuoksi etumuksesta ronskisti vilkkuen. Ja hääkeikalla olin silloinkin, kun tikkaita alas kavutessa valuneet sukkahousut alkoivat kiskoa pikkareita mukanaan hameen puolestaan noustessa samalla ylöspäin. Monta kertaa on siis saanut punastella epäonnisten vaatevalintojen vuoksi. 

Vuodet ja mokat ovat toki opettaneet ja olenkin työvaatetuksen suhteen tarkka siitä, että niissä mennään käytännöllisyys edellä. Kuvatessa on pystyttävä kyykkimään, kumartelemaan ja konttaamaan ilman, että persvako vilahtaa tai kuvattavan näkökenttään lipsahtaa tissi. Mutta kyllä sitä kokemuksesta huolimatta sattuu pöljiä valintoja toisinaan edelleen. Viimeksi eilen.

Toimistopäivinä ei tarvitse miettiä asua erityisten jumppaliikkeiden kannalta, joten kiskoin päälleni tämän kuvissa näkyvän asun. Elloksen kapea nahkahame sai kaverikseen superlämpöisen Nanson Naava-neuletakin ja vaaleanpunaiset puput. Kaikki hyvin peilistä katsoessa ja töihin tallustellessa. Mutta työhuoneelle päästyäni tajusin mokani välittömästi. Mulla on satulatuoli! 

Voin kuulkaa rakkaat ystävät antaa pikku vinkin, piukea hame ja satulatuoli eivät ole varsinaisesti match made in heaven. Koitin siinä kiskoa hametta ylemmäs, mutta ei sekään toiminut, joten päädyin sitten heilumaan päivän toimistolla näin:

Ja kyllä, varmistin toimiston muilta tyypeiltä, että eihän heille pitäisi olla tulossa ketään asiakasta käymään. 😀

Mutta siis muutenhan tämä oli varsin kiva asu, sitten kun pystyin sitä hamettakin käyttämään kuvankäsittelyhommat loppuun saatettuani. 

Jos joku kaipailee talveksi oikein superlämmintä neuletakkia, niin tässä olisi yksi vinkki. Nanson muhkean ja rosopintaisen Naava-neuletakin materiaali on villa-alpakka-polyamidi -sekoite ja se todellakin pitää käyttäjänsä lämpimänä. Muutaman asteen pakkasilla tuon Naavan kanssa on ulos pitänyt pukea joku mahdollisimman ohut takki, jottei tule liian kuuma. Tietää siis hyvää talvipakkasia ajatellen, tämän neuleen kun pukee kunnon talvitakin alle, pärjää helposti kovatkin pakkaset. 

Olenkin nyt leudommilla keleillä yhdistellyt Naavaa paljon hameisiin ja mekkoihin, jottei kokonaisuudesta ole tullut liian läkähdyttävä. Sitä pärjää pikku pakkasessakin hyvin vaikka 60 den sukkiksilla, kun pukee yläosaan riittävän lämmintä. Ja pitkä neuletakki yltää lämmittämään myös jalkoja ja peppua. Minulla käytössä koko L.

Naavaa on saatavilla tämän viininpunaisen lisäksi myös hempeässä mintunvihreän sävyssä. Jos Nanson neuleet kiinnostavat, niin nyt on hyvä hetki hankkia lämmikettä sillä neuleista näyttäisi saavan juuri nyt -30% alennusta.

En ole juuri muita olkalaukkuja enää käyttänyt sen jälkeen, kun tämä Globe Hopen Kaste-laukku saapui taloon. Kierrätetyistä turvavöistä ja ylijäämänahasta valmistettu laukku on ihan just passeli jokapäiväiseksi arkilaukuksi. Mikä koon puolesta tärkeintä, lompakon, puhelimen ja avainten lisäksi myös mun Olympus PEN-kamera mahtuu siihen vaivatta. Yhtään liian suuri Kaste ei kuitenkaan ole, vaan juuri sopivan kompakti. 

Nuo turvavyöt on kyllä materiaalina varsin mainio keksintö. Laukun pinta on todella kaunis ja himmeästi kiiltävä eikä sitä katsellessa heti meinaa tajuta mistä laukku on tehty. Turvavyöt ovat varmastikin myös melkoisen kestävä materiaali, joten tämä veska ei arjen haasteita pelkää. Toisaalta, kun laukusta nappaa hihnan irti, menee se ulkonäkönsä puolesta clutchina  vähän juhlavammankin asun kanssa. 

Jos Kaste tuntuu liian pieneltä, mutta turvavyöt laukun materiaalina kiinnostaa, niin Globe Hopen valikoimista löytyy isompiakin versioita. Ja tuota kastetta on pieni erikoiserä myös punaisena!

Neuletakki – Nanso (saatu) / Nahkahame – Ellos* / T-paita – Kaffe / Laukku – Globe Hope (saatu) / Kengät – Minna Parikka (2nd hand)

Sellainen onnistunut, mutta epäonnistunut asu siis. Tämä Elloksen plusmalliston Rosi -nahkahame pääsee kyllä käyttöön jatkossakin, mutta muistan miettiä päivän ohjelman hieman tarkemmin ensi kerralla. 

Mun ensimmäinen nahkahame oli muuten mun ylioppilasjuhlia varten teettämä poronappahame (yläosa oli samaa matskua). Sen jälkeen on monta eriväristä ja näköistä nahkahametta ylläni nähty.

Rakkaudella muistelen esimerkiksi sitä kirkkaanpunaista roiskeläppää, joka päällä tuli hilluttua baareissa vuosituhannen alussa. Se on mulla edelleen tallessa jossain muistolaatikossa. Mahtuisi tätä nykyä jotakuinkin toiseen reiteen. 😀

Mikä vaatemoka sulle on tapahtunut viimeksi? Tunnustuksia kommentiboksiin!