Lähiaikoina on taas tullut istahdettua juttelemaan toimittajan jos toisenkin kanssa, joten voisin vinkkailla teillekin pari juttua, jos sattuu kiinnostamaan.

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsinkin, niin tänään on minun vuoroni olla radiossa vastailemassa kysymyksiin niiden esittämisen sijasta. Olen Radio Porin vieraana klo 13-14 suorana Kauppahallista tehtävässä Taru Saineen toimittamassa ohjelmassa Kahvivieras. Kyseessä on jonkinmoinen henkilöhaastattelu, joten juteltua tulee varmaan niin työstä, bloggauksesta kuin monesta muustakin.

Täällä Porin ympäristössä ohjelman voi kuunnella taajudelta 89,4 ja nettiradio löytyy kanavan  sivuilta osoitteessa radiopori.fi.  

Ainakin aikaisempien kahvivieraiden haastatteluja pystyy kuuntelemaan tuolta sivuilta näin jälkikäteenkin, joten voin omankin esiintymiseni tänne linkata jahka sellainen on mahdollista. Mutta jos suoralähetys kiinnostaa, niin tänään klo 13-14 siis minä äänessä.

uusipori

Kaupunkilehti Uusi Pori puolestaan haastatteli minua viime lauantaina ilmestyneeseen lehteensä. Blogin lukijalle juttu ei tarjoa mitään uutta, mutta näkyypä kuvassa ainakin yhden päivän täällä esittelemätön asu. 😀 Juttu löytyy näköislehdestä numero 8/2013 ja sivu 7.

Että sillä tavalla taas palstatilaa ja radiotaajuutta viemässä kaikilta oikeasti mielenkiintoisilta henkilöiltä.


Se elää sittenkin! Tämä bloggaaja nimittäin. Tuli jotenkin ihan tahattomasti tällainen parin viikon lähes tappava hiljaisuus tälle tontille, kun arki vaan tuntui vievän kaikki mehut. Etenkin viime viikko oli jotenkin niin tervassa rämpimistä, ettei mitään rajaa. Mutta tämä viikko tuntuu vihdoin keikauttaneen vaakakupin jälleen toiseen suuntaan siitä huolimatta, että aamut ja töihinlähtö tuntuu edelleen maailman vaikeimmalta asialta.

Mutta tänään oli kivaa päästä taas tekemään Sovituskoppia, sitten leffailta ystävän kanssa, huomenna menen vuorostaan itse radioon haastateltavaksi ja illalla suuntaankin jälleen kohti Helsinkiä ja Tallinnaa pariksi päiväksi ja tänään tuntui ekaa kertaa siltä, että se kevät saattaa oikeasti joskus tulla, joten löytyi vaihteeksi paljon iloittavia asioita vaihteluksi perusarkimössölle.

Joo, mä tiedän, että pitäis osata nauttia siitäkin normaalista arjestaan, mut just nyt se ei vaan tunnu maistuvan. Jospa se työnilo ja energia tehdä vapaa-ajalla muutakin kuin nukkua löytyy taas jostain.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänään, aurinkolasit ekaa kertaa käytössä tänä vuonna. Kevät!!!!

Kirjoittelinkin jo Facebookin puolella, että postimiehen mukana saapui eilen aamupäivällä jotakin mikä ratkaisi pukeutumispulmat moneksi päiväksi just nyt ja todennäköisesti moneksi päiväksi myös tulevaisuudessa. (Miksi muuten se postimies onnistuu aina soittamaan ovikelloa just sillon, kun oon totally naked? Ja ei, mä en oo erityisen paljon alasti, mutta toistuvasti mä juoksen avaamaan ovea Itellan tyypeille johonkin torkkupeittoon hätäisesti kääriytyneenä. 😀 )

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pelastajavaate oli Katri Niskasen Nansolle suunnittelema musta Salli-mekko. Kirjoittelin jo aiemmin lehdistönäytöksestä, jossa esiteltiin Nanson kevät-mallistoja. Kaikki paikalla olleet saivat valita muutamasta vaihtoehdosta itselleen veloituksetta mekon ja oma valintani oli heti melko selvä.

Vetoketjuyksityiskohdalla ja taskuilla varustettu yhtäaikaa rento ja skarppi Salli näytti heti ihan omalta. Hetken aikaa leikittelin ajatuksella violetista vaihtoehdosta, mutta ajattelin asiaa järjellä ja totesin käyttäväni tätä mustaa ehdottomasti enemmän. Violettia Sallia voi muuten vilkaista vaikkapa Jonnan päällä.

Mekko pääsi päälle välittömästi paketista kuoriuduttuaan ja sama toistui tänäkin aamuna. Mekko toimii arkisesti maihareiden ja rennon repun kanssa ja nahkarotsin vetoketjukin on sopivasti juuri samaa sävyä kuin mekon vetskari.

Testailin Sallia kuitenkin jo myös hieman sirompien kenkien ja asusteiden kanssa ja mekko taipuu siis näppärästi myös fiinimpään menoon. Kuvia korkkarimeiningistä ehkäpä jo huomenna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Arvoin hirvittävän kauan, että tilaanko mekosta koon L vai XL, sillä sovitusmahdollisuutta ei ollut. Päädyin kokoon XL, sillä Nanso by Katri Niskanen -malliston syksyn vaatteita sovitellessa minulle oli tullut kuva ennemminkin pienestä kuin reilusta mitoituksesta. Koko on muuten aika jees, mutta tykkään tyylilleni uskollisena rutata mekon pitkät hihat tuohon kyynärvarteen 3/4 mittaan ja siinä kohtaankin yhden paikan josta pienempi koko olisi ollut parempi. Käsivarteni ovat muuhun ruhooni nähden sen verran sirot, että hihat tahtoo olla liian löysät pysyäkseen ylhäällä.  Mutta noin yleisesti koosta, että menee tuo XL koko siis hienosti tällaiselle 46-48 kokoiselle.

Kuvan laukkuakaan ei ole täällä vielä nähty, joten hieman infoa siitäkin. Kyseessä on nettikauppa Zalandon oman Zalando collectionin viime syksyn nahkaa ja mokkaa yhdistävä pussukkamallinen veska jota kannetaan reppumaisesti yhdellä olalla.

En ollut edes tiennyt, että Zalandolla on omakin merkki, mutta pr-toimistolla mallikappaleita tutkiessa selvisi, että heiltä löyty varsin mielenkiintoisia omia tuotteita, etenkin kenkiä ja laukkuja. Nahkaisten laukkujen ja kenkien hinnat liikkuvat n. 100-150 € tienoilla, eli varsin kohtuullisia. Vaikka en muuten Zalandon valikoimia jaksakaan selata, niin nämä tuotteet jäävät kyllä kyttäyslistalle. Aika kivoja laukkuja löytyy kevätmallistostakin.

Sellaisella asulla tänään. Kengistä mun tuskin tarvitsee enää mainita. Martensit ovat kasvaneet lähes kiinni jalkoihini.

ps. sekä mekko, että laukku on saatu veloituksetta.


Kirjoitinko mä just edellisessä postauksessa, että pärjäisin koko loppuelämäni (vaikka se elämä olisi keskimääräistä pidempikin) ostamatta enää yhtään paria kenkiä? Jos kirjoitin, niin todettakoon, että olen varmasti ollut jonkin aivojen toimintaa haittaavan aineen vaikutuksen alaisena, sillä eihän sellainen väittämä nyt vaan voi pitää paikkaansa!

Minä nimittäin ihan selkeästi ja todella vakavasti tarvitsen kevääksi mm. herkullisia herrainkenkiä parin jos toisenkin. Ai en vai? No tahdon, haluun, himoitsen. No kuolaan nyt niiden äärellä ainakin!!!

20130220-234240.jpg

Vagabondin kevät on tavoilleen uskollisesti jälleen täynnä yhtä aikaa käytännöllisen, mutta mielenkiintoisen näköisiä jalkineita. Minun viime vuonna heränneeseen herrainkenkäkuumeeseenikin Vagabond tarjoilee roppakaupalla lääkettä. Mun kokoelmaan sopisi niin hienosti sekä hattaraiset, että hopeiset herrat. Enkä todellakaan sanoisi ei, jos nuo muutkin nauhalliset kaverit kävelisivät itsekseen kaupasta kaappiini.

Se on kyllä Vagabondilta hyvin kieroa, että jalostavat samoja malleja useampaan peräkkäiseen mallistoon aina uusissa entistä houkuttelevammissa väreissä. Tuonkin Mapale-nimisen mallin olen jo hyväksi havainnut viime vuonna hankkimani mokkaisen parin myötä, joten on helppo himoita samaa ihanuutta uudessa ”kääreessä”.

Ja arvatkaa vaan oliko kaikki minun sydäntäni sykähdyttäneet VB-uutudet tässä? No eivät tosiaan, myös sisälläni asuva ballerinojen rakastaja löysi nimiä tulevan kesän ”pakko saada” -listalle. Niistä sitten toisessa postauksessa.

Lämpenettekö te herrainkengille?