”Mä en todellakaan tarttis enää yhtään luomiväriä.” ”En saa entisiäkään käytettyä vaikka sutisin niitä koko naamaani.” ”Mulla ei ole mitään järkevää syytä ostaa tätä palettia.”

Kaikista noista pääässäni pyörineistä vastusteluista huolimatta mä kävelin Sokoksen kassalle mukanani ostoslistalla olleen peitevärin lisäksi myös tuo alennuspöydältä löytynyt Chanelin luomiväripaletti. Joskus sitä vaan ei pysty estelemään itseään vaikka kuinka yrittäisi.

20130219-220515.jpg

Olisin todennäköisesti kyennyt kiertämään tämän 25 € hintaisen ansa ellei lompakossani olisi poltellut yksi S-ryhmän lahjakortti. Tuntui ikäänkuin muka hyväksyttävämmältä ostaa jotain turhaa, mutta ihanaa lahjakortilla kuin ns. oikealla rahalla. Ja koko päiväkin oli ollut tympeä ja fiilis oli aika känkkäränkkä. Niin tuntuihan se nyt ”oikeutetulta” vähän lohduttaa itseä jollain kivalla.

Kaupasta pois kävellessä oli vähän huono omatunto. Tunsin itseni hirvittäväksi kerskakuluttajaksi ja rahan tuhlaajaksi. Ihan varmaan jossain pandat kuolee vuokseni. (en yhtään tiedä miten ne pandat liittyi näihin luomiväreihin, mutta tulivatpa vaan mieleen.)

20130219-220523.jpg

Ostan kenkiä huomattavasti useammin kuin meikkejä. Jostain syystä en kuitenkaan pode tunnon tuskia rapistellessani uuden kenkälaatikon silkkipapereita. En, vaikka tiedän, että tulisin toimeen koko loppu elämäni ostamatta enää yksiäkään kenkiä. Kengät ovat rakkauteni ja paheeni ja niiden kohdalla sivuutan kaiken sisäisen järkipuheeni ja kieltäydyn miettimästä millainen kuluttaja olen.  Mutta nyt tämän meikkipaletin kohdalla yhtäkkiä tulin siihen tulokseen, että ostoskäyttäytymiseni tuhoaa maapallon.

Ehkä panikointini tänään oli pienoista ylireagointia, eikä minun tarvitse rankaista itseäni raipaniskuilla tuon Chanelin vuoksi, mutta sen herättämiä ajatuksia on kyllä hyvä kuunnella paremmin. Voisin ehdottomasti pysähtyä useammin keskustelemaan itseni kanssa ennen kuin vingutan pankkikorttia. Tarvitsenko tätä todella? Onko minulla jo jotain samankaltaista? Jos nyt jätän tämän ostamatta, niin muistanko edes koko himotusta enää huomenna?

Kysymysten lisäksi lupaan tästä lähtien kuunnella myös omia vastauksiani. Opintiellä siis ollaan edelleen ja omista kulutustottumuksista löytyy paljon petrattavaa. Lupaan siis ehdottomasti tehdä enemmän noita mentaaliharjoituksia kauppojen kassajonoissa, mutta lupaan myös käyttää ahkerasti tuota tänään ostamaani, ihanaa palettia.


Muistatteko vielä tämän? Nyt on sitten kyseisen kohtaamisen tuotoskin julkisesti eetterissä.

Kyseessä oli siis tosiaan Amorphiksen ja Olympuksen yhteistyökuvioista. Amorphiksen tyypit ovat käyttäneet huhtikuussa ilmestyvän Circle-levyn demoja nauhoitellessaan ja treenatessaan Olympuksen LS-100 digitallenninta ja aiheesta haluttiin promokuva.

20130214-122108.jpg

Olin todella iloinen, että Olympuksella oli tässä kohtaa laskeneet hienosti yhteen, että Veera on valokuvaaja + Tykkää (lievä ilmaisu) Amorphiksesta + kuvaa paljon Olympuksen vehkeillä = juuri sopiva tyyppi tälle keikalle. niinpä minulle lähetettiin suoraan tehtaalta uunituore PEN E-PL5, jotta ehdin ottaa sen haltuun ennen kuvausta. Tehtiin siis samalla myös ns.referenssikuvaa PENille ja napsittiin tilanteesta making of-kuvia joita On jo näkynytkin Olympus Nordicin facebook-sivulla.

Aikaa oli todella vähän, olosuhteet haastavat ja rajalliset, mutta selvisin kuitenkin ja kuvasta tuli suurinpiirtein sitä mitä pitikin. Kaikenkaikkiaan oli mahtavaa päästä tuollainen keikka hoitamaan. I’m happy! Poikien Porin keikan yhteydessä piipahdin hakemassa heidän nimmarit kuvaan ja se on nyt kehystettävänä. Pääsee jonnekin seinälle ehdottomasti. Bändille ojensin yhden kopion kuvasta omalla nimmarillani. 😀

Jos tuollaisen Amorphiksenkin käytössä olevan kasiraitaisen LS-100 diginauhurin voittaminen kiinnostaa, niin klikkaa itsesi Olympuksen fb-sivuille ja osallistu arvontaan!

Amojen uusi Circle-levy ilmestyy huhtikuussa ja mä odotan jo ihan innolla. Joitakin uusia biisejä kuulleena voin sanoa, että tulossa on taattua Amorphis-kamaa. Eli toimii!


Herääminen tuntia suunniteltua myöhemmin. Tukka joka ei asettunut mitenkään. Hätäisesti kasseihin heitellyt kengät, korut, vaatteet ja laukut joita kaikkia tuli ihan liikaa. Myöhästyminen suunnitellusta bussista. Taksikyyti kohteeseen. Hävityksen kauhistus studion lattialla minun purettua sinne kassini. Reinoissa hiippaillut kuvaaja, joka oli kanssani samaa mieltä siitä, että kaikki kellonajat ennen aamukymmentä on liian aikaisin. Muutamat asunvaihdot. Huulipunaa. Lisää huulipunaa. Ja ”Voisitko vielä laittaa sitä huulikiiltoa?” Pahvilaatikosta askarreltu valonmuokkain. Savukone. ”Nyt sellaista iloista kikattelua!”  Yhdet punaiset housut ja useammat punaiset kengät. Mantra ”Vatsa sisään, mut ei rintoja ulos”. Vatsamakkaroiden avulla paikoillaan pidelty heijastin. Hymyilystä kipeät poskilihakset. Kolme tuntia säätämistä ja poseeraamista. Paljon kamera-aiheista keskustelua.

Kaikesta tuosta oli tuloksena satoja ruutuja kuvia joista useampikin oli ainakin pikaisesti katsottuna omasta mielestäni tosi hyviä. Uskaltaisin jo tässä vaiheessa sanoa, että luvassa siis parhaat minusta otetut lehtikuvat ikinä. Noita Harri Joensuun ottamia kuvia nähtävissä jossain vaiheessa maaliskuuta Iltalehden Ilona-liitteessä.  Nyt tarjolla muutamia making of -otoksia. (Harrin Tumblr-kuvablogi täällä)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA