'Enjoy the ride', kehottaa tarra mun uuden pyörän rungossa, ja ekan varovaisen 15 kilometrin tutustumislenkin perusteella voisin sanoa, että kyllä nautin! Kolmevaihteisella perusmummiksella viime vuodet ajelleena ei voi jotenkin käsittää, että pyörä kulkee niin kepeästi, lähes itsekseen. 

Kuvan mukainen hymy on ollut tänään naamalla siitä saakka, kun työkaveri sai pyörän kasattua. Oon vaan niin fiiliksissä!

Nutcasen kypärä saatu

Uusi kulkupelini on merkiltään Pinnacle ja tilasin sen brittiläisen Evans Cyclesin verkkokaupasta. (malli on Pinnacle Neon 1) Mun lähtökohta pyörän hankinnalle oli se, että halusin menopelin, jolla voisin tehdä pyörälenkkejä kuntoilumielessä etupäässä asfalttiteillä. Kävin koeajamassa pari hybridiä läheisessä pyöräliikkeessä, mutta kaikissa tarjolla olleissa malleissa vaihteita oli mun makuun aivan liikaa. Pori on niin tasaista seutua, että en keksi ainuttakaan syytä miksi tarvitsisin pyörän, jossa on vaikkapa 21 vaihdetta. 

Työkaverini on intohimoinen pyöräilijä, joten kuullessaan fillarihaaveistani, sain heti muutaman hyvän tärpin ja vinkin mistä ja millaista pyörää mun kannattaisi katsella. Kiinnostuin aika välittömästi noista Pinnaclen hybrideistä sen vuoksi, että tarjolla oli myös näitä vain yhdellä eturattaalla varustettuja alle 10 vaihteisia pyöriä. Valinnassa auttoi myös se, että toisella työkaverillani on suht samanmoinen pyörä joten pääsin hieman koeajamaan enkä joutunut ostamaan aivan sikaa säkissä.

Koon valinnassa sain apua fillariasiantuntijakollegaltani. Koeajamassani pyörässä oli miesten runko kokoa S ja tsekkaamalla minut sen pyörän kanssa ja vertaamalla Evansin sivuilta löytyviä runkojen mittoja osasi hän sitten pähkäillä, että naisten mallissa minulle voisi sopia koko M. Asiantunteva kaveri oli kyllä ihan välttämätön apu tässä hommassa, sillä en olisi itse tajunnut niistä mitoista yhtään mitään.

Jos olisin puuhaillut yksinäni ja uskonut pelkästään omaan pituuteeni perustuvaa kokosuositusta, olisi kokoni ollut sen perusteella S, mutta olis kyllä ollut turhan pieni. Kuitenkin siihen oikeaan runkokokoon vaikuttaa myös omat mittasuhteet eikä pelkästään pituus. 

Ihan hirmuisesti ei tän Pinnacle Neon 1-mallin naisten ja miesten rungoisssa ole eroa, mutta ajoasento on tässä naisten versiossa ihan just mun toiveiden verran pystympi kuin koeajamassani miesten versiossa. Eroa on siis jonkin verran mittasuhteissa.

Tuoreessa menopelissäni on siis kahdeksan vaihdetta ja painoa alumiinirunkoisella kaunottarella on vain piirun alle 10 kg. Hintaa pyörälle tuli toimituskuluineen aika tasan 450 €, mikä sekin oli varsin positiivinen asia, sillä olin ajatellut budjetikseni n 600 €. Toki tässä nyt vielä menee hieman rahaa, kun on ostettava lukko ja jalkapumpun ehdin hankkia jo eilen. Ja kai ne lokaritkin joutuu ostamaan vaikka ne fillarin ulkonäköä vähän rumentavatkin. 😀

Paketti saapui DHL:n kuljettamana kuudessa päivässä ja menopeli oli peräpäästään pitkälti kasassa, mutta eturengas ja -jarru, ohjaustanko ja polkimet piti itse kasata paikoilleen. Tai siis, en mä itse mitään kasannut, vaan pyörän valinnassa auttanut kollega hoiti ystävällisesti tämänkin homman ja laittoi kaikki säädöt kohdalleen.

Superkiitoksen työtoveri ansaitsee siitä, että ylipäätään sain polkupyörän liikenteesen jo tänään. Kävi nimittäin niin, että eturenkaan akseli oli hieman vääntynyt, joko kuljetuksessa tai oli jo susi alunperin ja vaikka Evans Cyclesin ystävällinen asiakaspalvelu heti pistikin uuden osan tulemaan, joutuu sitä kuitenkin jonkun päivän odottelemaan. Pyörägurumme kuitenkin yllätti mut iloisesti tuomalla omasta vanhasta pyörästään akselin lainaan, jotta saatiin vehje jo ajokuntoon osaa odotellessa. 

Että onko pikkuisen hyvä fillaripalvelu tuolla Satakunna Kansan kuvaamossa! Mulla on niin parhaat työkaverit!

Taivas uhkaili töiden jälkeen sateella, jten ihan hirmuisen kauas ei Tommin kanssa uskallettu lähteä, mutta 15 kilometrin mittaisen tutustumislenkin ehdin tekemään. Ensifiilikset oli tällaiselle mummiksella hitaasti lipumiseen tottuneelle, että herran jestas millaista vauhtia toi pyörä kulkee vaikkei tee melkein mitään! En edes tänään vielä uskaltanut polkea pyörää ihan täysillä, koska homma tuntui uudelta ja vauhti hieman hirvitti. Mutta eiköhän se alkukauhu mene pian ohi, kun vaan ajaa. Samoin ajoasentoon on hieman totuttelua nyt kun painoa tulee enemmän myös käsille. Hieman siis meinasi kädet tottumattomalla väsyä, mutta eiköhän siitäkin yli päästä. 

Noin ohuilla renkailla muuten kiinnittää ihan eri tavalla huomiota asfaltin kuntoon. Paksurenkaisella citypyörällä ei pikku röpelöitä juuri huomaa, mutta tässä huonon päällysteen tunsi kyllä välittömästi. 

Pieniä totuttelujuttuja siis tässä nyt siis vielä tän menopelin kanssa, mutta niihinhän auttaa vaan yhteiset kilometrit. Eli innolla vaan kypärä kutreille ja polkemaan. Yhteenvetona voin sanoa, että olen tästä hankinnasta ihan superiloinen!

 


-Kaupallinen yhteistyö, Mavala-

Olen viime viikkoina katsellut kaupoissa suurella innolla uusia bikineitä. Yritän kyllä muistuttaa itseäni, että viime kesänä Suomen suvessa käytin bikineitä tasan kerran ja vaikka tänä kesänä kelit olisivatkin hieman suotuisammat, niin ei ole luvassa lomaa jolloin niihin ehtisi pukeutua. Se tarkoittaa mielestäni tasan yhtä asiaa, mä olen vakavasti aurinkoloman tarpeessä jahka kesäduuneistani selviän. Kyllä nyt ihmisen pitää enempi kuin yhtenä päivänä vuodesta päästä nauttimaan uikkareissa auringosta, kuumasta hiekasta ja kylmistä juomista.

Luulen, että oma budjettini ei vie minua minnekään Euroopan aurinkorantoja kauemmas, mutta eihän se estä haaveilemasta eksoottisemmistakin kaukomaista. Mavalan tämän kesäkauden First Class Colors -lakkakokoelma pisti sävyjen nimillään ajatukset laukkaamaan mm. sellaisiin paikkoihin kuin Cape Town, Long Island, Tahiti ja Fiji…

Kuusi väriä sisältävästä First Class Colors -kokoelmasta löytyy itselleni tutumpia korallin ja oranssin sävyjäkin, mutta viime aikojen kiinnostukseni vaaleanpunaista kohtaan sai minut tarttumaan kokeilumielessä hempeän pinkkiin sävyyn nimeltä Fiji. Ja voi kuulkaa, pakko tunnustaa, että mun maalauspuuhista ei olis tullut yhtään mitään ilman tuota lakkojen mukana saamaani kynsilakan korjauskynää! Se on sitten sellaista söhertämistä, kun minä tartun siveltimeen, että väriä tuntuu välillä olevan enempi siellä kynsien vieressä kuin itse kynnellä.

Mutta nyt vihdoin minua valistettiin tuollaisesta näppärästä pikkuapurista, jolla suhrut saa siivottua näppärästi. Kynsilakanpoistoainetta sisältävän kynän kärki on suht terävä, joten homma hoituu sillä melkoisesti tarkemmin kuin pyöreäpäisellä pumpulipuikolla, joilla siis olen koittanut tilannetta aina tähän saakka pelastaa. (Katsotaan innostuisinko yhtä lailla myös kuvassa näkyvästä kynsinauhakynästä ja muistaisin sen avulla hoitaa kynsinauhojani vähän useammin kuin tähän saakka. Jos mä jätän sen tuohon sohvapöydälle esille tuijottamaan minua syyttävästi.)

Aika söpöt karkkikynnet mä sain aikaiseksi, kun oikein kieli keskellä suuta värkkäsin ja ahkerasti sudin korjauskynällä harhalaukauksia pois. Oon ihan ylpeä suorituksestani. Kyllä näillä räpylöillä kehtais pidellä kookospähkinädrinkkiä Fijin valkoisella hiekkarannalla. 

Kun nyt värien suhteen hieman kokeilumielellä ollaan, niin vaaleanpunaisen kynsilakan kaveriksi sopikin hyvin vetää päälle uusi sininen maksimekkoni. Kuten pidempään matkassa olevat lukijat jo tietävät, olen pitkään ollut lähes täysin sinisen vastustaja, mutta tänä keväänä olen ottanut suuria harppauksia yli tuon ennakkoluulon. Ja nyt joudun itse asiassa sanomaan, että onhan tuo nyt ihan järjettömän hyvä väri. Kynsien ja laukun vaaleanpunainenkin nousee hienosti esille sen parina. Ja jos nyt mielessäni sijoitan itseni Tyynenmeren rannalle käyskentelemään, niin kyllähän mä passaisin ehdottomasti saumattomammin turkoosin veden, sinisen taivaan ja valkoisen hiekan sävyttämään maisemaan tässä mekossa kuin iänikuisessa mustassa. Tulis paljon harmoonisemmat lomakuvat!

mekko ja turbaanihuivi -Vila/iso huivi -Lindex/kengät-Crocs/laukku-Marimekko (kuvauslainassa Porin Ratsulasta)

Fijille saakka tuskin matkaan muuta kuin unelmissani, mutta kun minne tahansa lämpöön suuntautuvalle aurinkolomalle laukkuani toivottavasti syksyllä pakkaan, niin tämä asu ainakin pääsee mukaan. Mutta jos nyt ei ihan vihkoon hommat mene, niin eiköhän täällä koti-Suomessakin saada jokunen hellemekon käyttöön soveltuva päivä. Ja täytyy muistaa vastaisuudessakin, että tämä söpönen Fiji-lakka on ihan selvästi sinisen mekon kaveri. Ja entäs tuo Marimekon suloinen Alisa-laukku, se on aivan täydellinen match tuon Fiji-lakan kanssa!

Miltäs näytti minun asuni, kelpaisiko loma-asuksi Tyynenmeren rannoille? Itse on todettava, että mulle löytyi tämänkin kokonaisuuden myötä taas ihan uusia lempivärejä… Tai siis, tykkäsinhän mä vaaleanpunaisesta jo vuonna 1985 ja nyt taas heti uudelleen!

 


Jos olet kaipaillut krumeluuritonta ja yksiväristä nahkalaukkua vaikkapa sinisenä, violettina, keltaisena, kultaisena, mintunvärisenä tai (aseta tähän toivomasi väri), niin suosittelen ehdottomasti tsekkaamaan meneillään olevat he Cambridge Satchel Companyn alet.  Isosta osasta alelaukkuja on tarjolla vielä 20% lisäale koodilla EXTRA20. 

Omaan laukkumakuuni tällainen yksinkertaisuus iskee kuin leka, joten päätinkin hyödyntää nämä alet paikatakseni laukkunaulakossani ammottavan punaisen olkalaukun aukon. Matkalla luokseni on tämä  The Large Push Lock värissä Brighton Red. Arvoin hetken aikaa kokojen large ja medium välillä, mutta vertailtuani mittoja nykyisiin lempilaukkuihini, vaikutti isompi käytännöllisemmältä. Hintaa laukulle jäi toimituskuluineen 62,30 £, mikä teki viime viikon kurssin mukaan aika tarkkaan 80 €. Nyt punnan kurssin tultua melkoisesti alas, taitaa veskat saada haltuunsa vielä edullisemmin. Mutta joka tapauksessa, ei lainkaan paha hinta ajattomasta nahkalaukusta.

 

Löytyikö jokin lemppariväri?