Huomasin illalla treeneihin lähtiessä, että tämä päivä on ollut varsinainen sekoitus kauniita pinkin sävyjä. Päivällä päällä oli marjanpunainen GAPin neulemekko (asukuvaa tulossa myöhemmin), jonka innoittamana päädyin lakkaamaan kyntenikin, kun Lumenen Velvet Plum -niminen sävy oli kuin tehty mekolle. (lakka saatu) ja huuliin tuli maalailtua joko pinkkiä punaa tai Korresin sävyttävää huulivoidetta (saatu). 

Illalla puolestaan treenivaateläjästä valikoitui päälle jälleen kynsiin mätsäävä Niken pitkähihainen pusero ja eteisestä nappasin pinkkiä vielä lenkkareiden ja ulkoilutakinkin muodossa. Punttikoulun jälkeen taas illalliseksi maistui jo eilen tehdyt pinkit punajuurikikhernepihvit, joiden valmistusvaiheesta on tuo kuva kädestäni. 

Harvoin sattuu ihan näin kokonaisvaltaisesti yhtä väriä päivään, että oikein ruokakin on kaiken kanssa sävy sävyyn. 😀

Sellainen vinkki huomiselle, että silloin ilmestyy uusi Me Naiset ja sen sivuilta löytyy juttua myös minusta! Kerron jutussa mm. mikä on luottovaatteeni (moni teistä sen ehkä arvaakin) ja siksi luvassa onkin huomenna täällä blogissa postaus, johon olen koonnut tärppini tuon etenkin syksyn ja talven monikäyttöisimmän vaatteen löytämiseksi! 


Kävin muutama viikko sitten etsimässä plusmerkki Junarosen showroomilta vaaatteita bannerikuvauksiin ja nappailin samalla kuvia testaamistani asuista. Tässä siis hieman vilautuksia kamoista joista osa on kaupoissa jo nyt ja osa tulee markkinoille ensi keväänä.

Ensi kevääksi luvassa jälleen mm.  pitsiä ja kukkakuoseja.

Mun himo vaaleanpunaiseen jatkuu vaan.  Tammikuussa kauppoihin saapuvan roosanvärisen T-paidan kauluksessa ja hihansuissa on resorit, helmaa keventää läpikuultava sifonkikaistale.

Raitapaitoja ei vaan voi vastustaa. Sain itselleni muutamia vaatteita ja tämä pitsikoristeinen trikoopusero oli yksi valinnoistani. Paidasta on saatavilla myös harmaa versio mustilla raidoilla. 

Myös mustavalkoinen viskoosipusero on myynnissä tällä hetkellä. Paita nähtiin päälläni myös näissä asukuvissa.

Kevään juhlamallistossa näkyi paljon paljetti- ja helmikirjailuja sekä pliseerauksia.

Erilaisia pikkumustia riittä Junarosella joka mallistossa ja se on enemmän kuin hyvä juttu, sillä sellaista tarvitsee ihan ympäri vuoden.

Tätä ensi keväänä (muistaakseni maaliskuussa) myyntiin tulevaa pitsimekkoa täytyy kyllä kyttäillä vähän sillä silmällä ja sovittaa uudelleen jos vastaan tulee. Juhlamekko ihan mun makuun, mutta tuo mallikappale oli itselle pikkasen liian makkarankuori, joten kiinnostaa sovittaa seuraavaa kokoa jahka tulee kauppoihin.

Vaaleat beigen ja hiekan sävyt ei ole ihan mun juttu eivätkä myöskään tuollaiset ns. rehevät struktuurit kuten etualan puserossa. Siitä huolimatta sovitin….

…luonnonvalkoista pörröistä takkia, joka toi ensinäkemältä mieleeni vessanmaton. Huvittavista mielikuvista huolimatta takki jäi jollain hassulla tapaa vähän kiinnostamaan. Varman juuri siksi, että se on jotain mitä mulla ei koskaan aiemmin ole ollut päällä. Oudot asiat kiinnostaa. 😀

Ihastuin vähän yllättäen myös tähän harmaata ja roosaa yhdistelevään kokonaisuuteen vaikka se onkin "haaleudessaa" ihan vierasta itselleni. Tyttömäinen hattaratakki on ensi kevään mallistoa. Farkut puolestaan ovat mallikappale joka ei tuollaisenaan noilla tikkauksilla tule lainkaan mallistoon. Mallikoko 44 sattui kuitenkin istumaan itselleni täydellisesti, joten nämä pöksyt löytyvät nykyään minun vaatekaapistani. Ehkäpä innostun yhdistämään ne johonkin vaaleanpunaiseen.


-Yhteistyössä Kauneuskeskus Primo Donna-

"Mä vihaan tätä madafkin darraa, tasottavil koitan huijata karmaa, mä lupasin ei ikinä, ei ikinä enää…" 

Sellasissa tunnelmissa tänään, tosin en mä sentään tasottavia vetele, mutta Pommac maistuu ihan elämäneliksiiriltä. Kyllä taas muistan miksi juon hyvin harvoin sitä yhtä tai kahta enempää, on niin tympeetä tällanen päivä jolloin ei jaksa muuta kuin nukkua ja raahautua välillä syömään valmiisen pöytään. Mutta vaikka oonkin ihan darraämmä, niin yksi asia on silti kunnossa, nimittäin ripset!

Mä olen kohta jo kahden viikon ajan ollut aamulla peiliin katsoessa hirmuisen tyytyväinen näkemääni, kun jo heti herätessä on astetta laitetumman näköinen ja siitä saan kiittä ripsien Yumi Lashes -kestotaivutuksia, jotka minulle tehtiin porilaisessa Kauneuskeskus Primo Donnassa

Lähtökohtana kerrottakoon, että mä olen perinteisesti ollut aika epäileväinen kaikenlaisia ripsikynsitukkawhatever-pidennyksiä sun muita kauneusparanteluhommia kohtaan ja kokenut tuollaiset asiat varsin turhiksi. Kaikenlaista oen toki kokeillut, mutta todennut lähes aina, että ei oo mun juttu. Ripsipidennykset esimerkiksi oli mun mielestä loppupeleissä ihan p*****stä. Näyttihän ne ihan hetken aikaa suht kivalta, mutta en yhtään jaksanut sitä että ne tuntui just siltä, että silmissä on jotain ylimääräistä ja nukkuessa ne meni ihan ristiin rastiin ja sitten kun ripset alkoi irtoilemaan, oli jälki ihan hirveetä. Mutta tulipa kokeiltua. 

Melkoisesti siis epäilytti tämäkin kestotaivutus, mutta tartuin toki tilaisuuteen, kun minulle tarjottiin mahdollisuutta hommaa kokeilla. Kuvamateriaali on pikkuisen heikohkoa itse operaatiosta, mutta se on pikkuisen vaikeeta kuvata itse itseään silmien ollessa kiinni. Jos ette usko, niin tsekatkaa tää instakuva. 😀 😀

Tässä siis lähtotilanne. Ripseni ovat luonnontilassa melkoisen piikkisuorat ja näyttävät siksi aika lyhyiltäkin. En kuitenkaan jaksa aina arjessa käyttää edes ripsientavuttajaa, mutta olen kokenut, että räpsyttimeni ovat lajia joka taipuu onneksi suht helpolla ihan vaan käyttämällä oikeanlaista ripsaria. 

Koko Yumi Lashes -hoito kestää n. tunnin verran. Aluksi ripset ja silmänympärysiho puhdistetaan ja silmien alle asetetaan suojalaput (nämä olikin sitten ainoa ongelmia aiheuttanut osa operaatiota, siitä lisää postauksen lopussa). Tämän jälkeen ripsetliimataan yksi kerrallaan silikonimuottien päälle kaarevaan muotoon. Muotteja on eri paksuisia ja ne valitaan ripsien pituuden ja halutun taivutusasteen mukaan. Itse en halunnut mitään superjyrkkää taivutusta, joka näyttäisi kuin olisin törmännyt seinään, vaan toivoin suht luonnollista lopputulosta. 

Kun ripset on liimattu paikoilleen muottien päälle (Erikan Nude-blogissa kuvaa tuosta vaiheesta) lisätään soppaan aineet joilla saadaan ripsi taipumaan ja kiinnittymään uuteen muotoonsa. Vähän siis niin kuin permanenttiaine. Sitten vaan annetaan tököttien vaikuttaa jonkin aikaa ja kun taivutusosio on pulkassa, tehdään ripsiin vielä kestovärjäys ja levitetään niihin hoitoaine.

Ja tältä ne mun piikkisuorat tynkäripset näyttivät sitten heti operaation jälkeen:

Melkoinen ero lähtötilanteeseen!! Olin aivan äimistynyt, että mistä nää ripset mulle oikein ilmestyi. 😀

Taivutuksen luvataan kestävän 8-12 viikkoa, mutta itselläni ei nyt siis ole vielä tämän lupauksen pitävyydestä tietoa, kun hoidosta on vasta kaksi viikkoa. Mutta ainakaan vielä ripsissä ei ole näkynyt mitään merkkejä taivutuksen pettämisestä. Voin laittaa kuvaa sitten vaikka 8 viikon kohdalla, niin nähdään millaisena ovat pysyneet. Minulle taivutukset tehnyt Liina kertoi, että moni ripsiasiakas käy yhden kerran tuossa välissä uusimassa kestovärjäyksen esimerkiksi siinä kuuden viikon kohdalla ja käy taivutuksessa sitten sen n. kolmen kuukauden välein. Ei kuulosta liian vaativalta huoltoväliltä. 

Nyt ainakin ekojen viikkojen perusteella mä joudun myöntämään, että tässä saattaa olla nyt sellainen kauneusläträys johon itsekin saatan hurahtaa. Olen jo useamman kerran maininnut, että en käytä töissä lainkaan silmämeikkiä, kun olen todennut sen vain leviävän kameran kanssa puljatessa jonnekin poskille ja luomivakoon. Tästä syystä kestotaivutus ja värjäys tuntuukin ihan loistavalta jutulta itselleni. Taivutettuihin ripsiin voi toki käyttää ihan normaalisti ripsiväriä, mutta en mä ole oikeastaan kokenut perusarjessa sille nyt tarvetta, kun ripset näyttää jo ilmankin ihan todella hyviltä. 

Saa nyt siis nähdä, että mikäli taivutukset pysyvät niin hyvin kuin luvataan, voi hyvinkin olla, että menen uusimaan operaation mikäli vaan budjetti kestää. Yumi Lshes -taivutuksen hinta vaihtelee nopean vertailun perusteella n. 80-90 euron välillä. Primo Donnassa, joka siis minulle tämän eka kerran tarjosi, hoito maksaa 89 € ja sisältää siis taivutuksen ja kestovärjäyksen. Itse tuskin olisin koskaan ihan vaan testimielessä raskinut pistää tuollaista rahaa hommaan, mutta vähän niin kuin eka ilmainen huumeannos, niin tästäkin saattaa jäädä kerrasta koukkuun. Tuolla 12 viikon huoltovälillä voisin jo ajatella, että homma on hintansa väärti toisin kuin jopa 3-4 viikon huoltoväliä kaipaavat ripsipidennykset. Sellaiseen musta ei kyllä olisi, ei rahan eikä viitseliäisyyden puolesta. 

Hoidon jälkeen piti ripsien kastumista välttää n. vuorokauden verran ja sen jälkeen niiden kanssa on saanut elää ihan normaalisti. Näissä lärvikuvissa ripset on ihan ilman ripsaria ja kuvat otettu pari päivää sitten eli kun hoidosta oli kulunut noin 10 vuorokautta. Tykkään hirmuisesti! Vähän voisin useammin muistaa ehkä kammata ripsiäni, kun näyttävät olevan vähän takussa. 

Entäs sitten se hoidon ainoa ongelma johon jo aiemmin tekstissä viittasin? Jotkut pidempään blogiani lukeneet saattavat muistaa minun naamaa parikin kertaa kohdanneen allergisen reaktion jonka aiheuttajasta ei ekalla kerralla ollut mitään käryä mutta viime syksynä sitten pääsinkin jo hieman jäljille. Huolimatta siitä, että oli siis vahvat epäilykset, että olisin allerginen tuolle kosmetiikan säilöntäaineelle nimeltä methylisothiazolinone, olin mä jo jotenkin ehtinyt kotona tuttuja ja turvallisia tuotteita käyttäessä unohtaa asian siinä määrin, että en mä ole lainkaan miettinyt, että pitäisi muistaa asia kosmetologin luona. Enhän mä edes muistanut ulkoa koko tuota sanahirviötä!

Tästä lähtien mä ihan tasan ja varmasti muistan tän asian, sillä ripsientaivutusoperaation jälkeinen allergiareaktio varmisti kyllä nyt sen asian, että methylisothiazolinone on myrkkyä minulle, Silmienaluset ärtyivät hoitopäivän iltana todella pahoiksi (tsekkaa kuva täältä!) ja laitoinkin heti Liinalle viestiä, että tsekkaa taivutuksessa käytettyjen aineiden incit, että onko niissä tuota kyseistä säilöntäainetta. Olin jo oman googlettelun ja oirehtivan alueen tarkkarajaisuuden perusteella melko varma, että sitä löytyisi niistä silmien alla käytetyistä suojalapuista. Ja bingo! Ja ne laputhan siis hautoivat herkkää silmänalusihoani noin tunnin ajan, joten hienosti ehti aineet imeytyä ihoon. Eivät siis olleet itselleni mitkään hoitavat ne laput kuten lupaillaan. 😀

No, ei muuta kuin allergialääkettä koneeseen ja hydrokortisonia nassuun ja naama palautui normaaliksi noin parissa vuorokaudessa. Liina kertoi heillä olevan käytössä kahden eri merkin lappuja ja toisissa näköjään on tuota methylisothiazolinonea ja toisissa ei. Liina kertoi tehneensä ripsipidennyksiä samojen lappujen kanssa jo viiden vuoden ajan ja mä olin eka jolle ovat aiheuttaneet ongelmia. Toi kyseinen säilöntäaine on kyllä kosmetiikateollisuudessa jo ihan tunnistettu hyvin allergisoivaksi ja se onkin jo ymmärtääkseni kielletty (tai ainakin tämä on suunnitteilla) EU:ssa muista kuin poishuuhdeltavista tuotteista. Mutta outoa kyllä, että tuollaiset pitkään iholla vaikuttavat laput lasketaan sellaisiksi joissa ainetta edelleen saa olla. 

Nyt siis tiedetään, ettei kyseisiä lappuja enää mun silmien alle laiteta ja ehkäpä joku muukin osaa nyt näiden mun kertomusten jälkeen tsekkailla tarkemmin käyttämiensä tuotteiden inciä, jos on samankaltaisia ongelmia ollut. Ja jos tiedät olevasi methylisothiazolinonelle allerginen ja menossa johonkin ripsioperaatioon, niin huomaa tarkastaa, ettei sulle käytetä kyseistä ainetta sisältäviä suojalappuja.

Vaikka tuollainen ikävä allergiakohtaus tähän kokemukseen mahtuikin, niin itse ripsiin olen siis todella tyytyväinen. Ja toisaalta olen myös iloinen, että nyt tuo allergiahomma kyllä sai ihan lopullisen varmistuksen, joten onni onnettomuudessa.