Kun Levi's viitisen vuotta sitten lanseerasi naisille Curve ID -mallistonsa, luokittelivat he farkkumallinsa sen mukaan oliko käyttäjällä millainen lantion ja vyötärön suhde. Pikkusen kurvia vai sittenkin melkoisesti enemmän. Itse en koskaan ole Curve ID:n farkkuja omistanut, mutta muistan kyllä yhden blogikekkereiden jälkeisen krapulasunnuntain kun farkkuasiantuntija WTD-Nata raahasi minut huonovointisena Carlingsiin sovittelemaan farmareita. Olin kitissyt, että perinteisiltä farkkumerkeiltä ei löydy kokoiselleni mahtuvia pöksyjä, vaan joudun aina hankkimaan farkkuni ketjuliikkeiden läskiosastoilta. Nata halusi osoittaa luuloni vääräksi ja kannusti sovarin verhon raosta, että "käyt kyykyssä välillä, kyllä ne mahtuu, kuulukin kiristää!!". Ja jos oikein muistan, niin kyllä se tosiaan taisi saada puristettua mut joihinkin Leviksiin ja kurvi-luokittelussa taisin pudota lokeroon demi curve.

711 Skinny

Tänä vuonna Levi's kuitenkin päätti pistää naisten mallistonsa jälleen uusiksi ja Curve ID -ajattelu unohdettiin. Uudessa mallistossa luotetaan vain yhteen takataskumalliin ja takaosa on suunniteltu imartelemaan mahdollisimman monenlaista persausta. Kunkin omat mieltymykset ja kropan malli otetaan kuitenkin huomioon tarjoamalla kaksi eri vyötärönkorkeutta ja useampi eri puntin leveys. Mallinumerosta pystyy heti lukemaan millainen malli on kyseessä: ensimmäinen numero on tässä 700-sarjassa tietenkin 7, toinen numero kertoo vyötärön korkeuden (1=normaali, 2=korkea) ja viimeinen numero lahkeiden leveyden asteikolla 1-5 (1 super skinny, 2 skinny, 3 slim, 4 straght ja 5 bootcut).

Itse tutustuin malliston ekana julkaistuun malliin 710 jo alkuvuodesta ja rakastuin.  Ja kuten mallinumero 710 kertoo, niin kyseessä on normaalivyötäröiset super skinnyt. Vaikka vyötärön korkeus onkin ns normaali, niin se on kerrankin riittävän korkea kaltaiselleni omenapyllerölle. Itseäni aina huvittaa, kun kaltaisiani reiteviä naisia kehotetaan kaikissa pukeutumisoppaissa valitsemaan suorat tai hieman levenevät lahkeet, koska ne kuulema "tasapainottavat jalkoja". Pillilahkeita puolestaan kehotetaan välttämään. Itse olen haistattanut ohjeelle paskat jo vuosikausia ja hillunut onnellisesti pilleissä syistä että A) näkyypähän edes mun huiput sääret ja B) näkyy kengät. 😀

721 High Rise

Kapean lahkeen ja korkean vyötärön ystävänä kiinnitin Leviksen mallistoesittelyssä huomioni tuohon yllä olevaan 721-malliin. Aion ehdottomasti sovittaa tätä korkeavyötäröistä mallia heti, kun tulee jossain vastaan. Pikkuisen tahtoo vaan olla monessa farkkukaupassa sellainen ongelma, että vaikka valmistajalta kokoja löytyisikin, niin tarjolle ei oteta kuin tuumakokoon 31' tai 32' saakka. Pöh. Tuosta aiemmin mainitsemastani 710-mallista mahtui kyllä joustavuutensa ansiosta kuin ihmeen kaupalla koko 32', joten en nyt heti heitä kirvestä kaivoon ennen kuin tsekkaan muutamat denimvermeitä myyvät putiikit.

Itseä kiinnostaisi ehkä sovitella myös tämä ns. mutsifarkku eli 712 Slim. Vaikuttavat siltä, että olisivat just kivannäköiset, kun kääris vähän lahjetta.

714 Straight

715 Bootcut

Ah, 2000-luvun alkuvuodet tuli heiluttua tiukasti bootcuteissa ja lahkeiden alta pilkotti tietysti lähes Leningrad Cowboys -tasoiset terävät kengän kärjet. Oma lemppari farkkumerkkini oli noihin aikoihin Miss Sixty ja suosikkifarkut vaaleat ja liituraidalliset. Ai että. Tuumakoko tais olla 27 ja sitten jossain vaiheessa laihduttuani vielä vähän lisää, lainailin kämppikseltä samoja pöksyjä koossa 26. Kovasti on ajat ja vartalomalli siitä muuttunut, mutta niin vaan se röyhkeästi tuuppaa takaisin tuo bootcut. Itse en ole vielä kauheasti leveälle lahkeelle lämmennyt, ehkä pitkälti siitä syystä, että kengät menee niiden kanssa ns. hukkaan, mutta olen jo alkanut opetella. Vaikka itsellä ei vielä ahkeraan käyttöön pääsekään, niin täytyy sanoa, että kyllähän noikin 715-mallin byysat tuossa kuvassa näyttää mallilla oikein hyvältä!

Minkä mallisiin farkkuihin sä pukeudut mieluiten?

 

 


Mä en oikein tiedä, että suhtaudunko mä some- ja blogimaailmassa näkyviin harmonisiin sisutstus- ja kotikuviin ihaillen, ihmetellen vai ahdistuen. Toisaalta kuvat joissa jokin kodin nurkka on täydellisessä järjestyksessä, sisustuskirjat söpösti pöydällä pinossa ja ajankohtaisten sisustustrendien mukaiset koriste-esineet tarkoin asetellussa harmoniassa, saavat minut haaveilemaan avarasta ja valoisasta asunnosta, missä kaikelle olisi oma paikkansa. Mutta sitten taas toisaalta ne saa miettimään, että mä en vaan ole niin kiinnostunut kodin sisustuksesta enkä ikinä pystyisi pitämään yllä sellaista somekelpoista siisteystasoa. Toki ymmärrän, että monessa kohtaa kyse on vain tarkoin harkituista rajauksista ja täydellisen päivälliskattauskuvan ulkopuolella voi hyvinkin olla levällään lasten lelut, viikaamattomat pyykit ja viikon tiskivuori. Tai niin mä ainakin haluan uskoa. Mä nimittäin en halua uskoa olevani maailman ainoa ihminen, jonka himatodellisuus näyttää tältä kuin postauksen kuvat nyt kertovat.

Aloitetaanpas kierros kotonamme, tervetuloa! On se kyllä hyvä, ettei ole otettu ovesta pois tuota viime jouluksi torilta ostamaamme kranssia, sillä jouluunhan on aikaa enää kolme kuukautta! Eteisessä lipaston alta vastaan kaivautuu ​rapaiset kumpparit (Nokian Hai Low, saatu), jotka ovat odottaneet puhdistusta aina Porispere-festareista saakka ja kyseisestä tapahtumasta ei toki olevasta kuin… odottakaas kun tsekkaan kalenterista… seitsemän viikkoa! Sain itse asiassa kimmokkeen koko tähän postaukseen juurikin noista kumppareista, jotka sitten vihdoin tänään raahasin pesulle.

Jatketaas matkaa keittiöön.

Ruokapöydän tuolien selkänojat ovat varsin oiva paikka kuivattaa tyynyliinoja, kun tila pyykkitelineistä loppuu. Mitä siitä, että kyseinenkin tyynyliina on ollut kuiva jo päiväkaupalla.

Kuukausi sitten Cittarissa ostoksilla iski Sulo Vilen -kohtaus ja vessa- ja talouspaperia tuli hamstrattua isot säkit, kun kerran halvalla sai. "Toi talouspaperisäkki pitää sit viedä ullakkovarastoon, kun ei se muualle oikein mahdu." Juu, juu, niin oli suunnitelma. 

Jääkaappimagneetit on kuulema ihan junttia eikä kunnon sisustusihmisten kodeissa sellaisia kamaluuksia nähdä. Toisin on meillä. Jääkaapin ovea kaunistaa myös tuo ah, niin kaunis graafinen julkaisu, Hesburger-kupongit!

Jos oli ulko-ovella joulu, niin keittiössä meillä puolestaan vietetään päättymätöntä pääsisäistä ja ainaista pitkäperjantaita. Lampusta nimittäin roikkuvat edelleen viime pääsiäiseksi kynsilakoilla koristelemani munat. Tulee se uusi pääsiäinenkin sieltä!

Seinällä ruokapöydän päädyssä komeilee kirpputorilta löytämäni liitutaulu. Siinä luki Hyvää Joulua vielä hetki ennen heinäkuisia Pori Jazzeja, mutta ennen Jazz-vieraan saapumista pyyhin kyseisen tervehdyksen pois. Sittemminkään tauluun ei ole raapusteltu mitään positiivisia tsemppilauseita, vaan joskus siihen suunniteltu kauppalistaa. Korppujauhot on taulun mukaan ollut ostoslistalla jo viimeisen kuukauden. Tarttis varmaan pyyhkiä teksti pois, sillä juuri äsken kun tarkastin, oli kaapissa melkoisesti korppujauhoja.

Ja sitten vielä näkymä olohuoneestamme vieras-/työhuoneeseen, missä keskellä lattiaa rojottaa sohva, joka on nyt pari viikkoa odotellut, että saataisiin kuskattua se pois. Saa nähdä minkä pakon edessä tämä operaatio saadan vihdoin suoritettua. Ehkä sitten kun tarvitaan vierashuonetta jonkun majoittamiseksi. Mutta hei, se on kyllä kätevää, että nyt on lisää tollaista sohvatilaa mihin voi nakella vaatteita ja kaikkea muuta kamaa! Ja oviaukossa tietenkin roikkuu hieman pyykkiä kuivumassa. Kivasti tuo tunnelmaa olkkariin miehen Disco Ensemble -huppari.

Tiskivuortamme en voinut kuvata, sillä kiipesin tuolle Kilimanjarolle juuri tänään ja selätin sen. Astiavuorikiipeilyn (iina, uus yhdyssanaurheilulaji!!!) lisäksi meillä treenataan usein myös vauhditonta pituushyppyä. Treenipaikka on eteisessä, missä loikkaamme kotiin tullessa ja sieltä poistuessa melkoisen mainos- ja ilmeisjakelulehtispinon yli. Eilen kuitenkin mies tuhosi treenipaikkamme. 

Itse onnistuin tänään siivoamaan koko keittön siihen malliin, että piti heti syöksyä ostamaan pari kukkasta siistiä ja kerrankin tyhjää ruokapöytää koristamaan. Jotain valonpilkahdustakin siis kaiken kaaoksen keskellä!

Lohduttakaa mua pliis ja sanokaa, etten mä ole ainoa, jonka hima näyttää arkisin tältä. 😀


Koska tämän hetkinen tilanne on se, että makaan räkätaudin kourissa nakupellenä peiton alla, on varmasti parempi, että julkaisen jotain muuta kuin ihan tuoretta kuvamateriaalia. Siispä onkin hyvä sauma esitellä tämä yksi kiva kuvauslainassa ollut mekko. Olin siis tosiaan viime viikolla Helsingissä ja ohjelmassa oli studiokuvaukset blogin banneria ja profiilikuvia varten. Varmuuden vuoksi kuvattiin useampi erilainen tyyli ja kävin niitä varten hakemassa hieman vaatteita kuvauslainaan Junaroselta ja Lindexiltä. Tämä kuvissa näkyvä Lindex Generousin mekko ei loppujen lopuksi päätynyt päälle studiolla, mutta kuvailin sen sitten ihan muuten vaan, koska oli niin kiva.

Yksi syy tämän mekon esille nostamiseen oli se, että moni on kysellyt keväällä ostamani Soyaconceptin mustavalkoisen mekon perään, että onko sitä kenties vielä jostain saatavilla, joten ajattelin, että tämä voisi kiinnostaa siitäkin koltusta tykänneitä. Sen verran ovat samanhenkiset. Mutta siitä huolimatta, että kaapista löytyy jo tuo edellä linkkaamani mustavalkoinen mekko, niin tunnustan silti himottelevani myös tätä kuvien astetta naisellisempaa ja ehkä jopa aikuismaisemman oloista vaatetta. Soyaconceptin mekko tuntuu jotenkin enemmän sellaiselta tennareiden kanssa käytettävltä rentoiluvaattelta, kun taas tässä Lindexin leningissä olo on naisellisempi ja skarpimpi. 

Oisko siis liian samanlainen vai voisiko sitä naisihminen perustella jotenkin itselleen tämänkin hankinnan? Ainakaan hinta ei oo hirveesti esteenä, sillä kukonaskeleet sais ylleen neljällä kympillä. 

mekko-Lindex Generous (kuvauslaina)/kengät-Morgan/korvikset-Aarikka (kuvauslaina)