17.09.2015

Posted at 18:19h in Yleinen by
0 Likes

/Bannerikuvan kengät- lähes kaikki omia, parit lainattu kaverilta/Farkut-H&M Mama/raitapaita-Junarose (saatu)/korvikset-Aarikka (kuvauslaina)/

Moi, mä oon Veera. Kiva tavata. (Apua onkohan mulla huulipunaa hampaissa? Mitähän toi musta miettii?) En ole ollut ensitreffeillä vuosikausiin, sama mies on kukenut vierellä jo yli 12 vuotta, mutta muistelisin, että jotain jännityksen ja innostuksen sekaisia fiiliksiä ne tilanteet herätti ja samaan aikaan pelkäsi mokaavansa jotenkin. Ketsupit rinnuksille ja vessasta palaat hame sukkahousujen sisään jääneenä, siinä ne kauhukuvat illallisella uuden tyypin kanssa.

Nyt on vähän samanlaiset tunnelmat kirjoitella ekaa postausta täällä Me Naisten sivuilla. Vaikka bloggaminen on 8,5 vuodessa tullut kyllä jo ihan tutuksi ja blogimuuttojakin on takana jo useampi, niin silti taas jänskättää, että "apua, sinnehän voi eksyä jotain uusia tyyppejä lukemaan!" Mut mä yritän olla tässä nyt ihan rennosti olla oma epätäydellinen itseni sen sijaan, että koittaisin ensi tapaamisella kertoa kaikki parhaat juttuni ja esiintyä jotenkin normaalia säkenöivämpänä. 

Jotain kai sitä olis kuitenkin ekoilla treffeillä hyvä kertoa itsestään, joten tässä tulee täysin toisiinsa liittymättömiä spontaanisti mieleenjuolahtaneita faktoja, muistoja ja minitarinoita jotka kenties kertovat yhtä jos toistakin tämän blogin valtiattaresta.

– 33v, avoliitossa, ei lapsia, lemmikkinä villakoiria (ei niitä näyttelyeläimiä, vaan sitä sohvanalusrotua), pituus 167, vaatekoko 46-48, kenkien määrä pitkästi yli sata paria

– En voi sietää hytiseviä ja tutisevia ruokia. Tutiseva hyytelö saa ahdistuksesta palan kurkkuun ja mieleen hiipii Jurassic Park -elokuva. (Muistaako treffikumppanini sen hyytelökohtauksen?!)

– Yksi elämäni mieleenpainuvimpia onnistumisen hetkiä oli se, kun ensimmäisen luokan sanelussa oli koko luokan ainoa oppilas, joka osasi kirjoittaa oikein sanan presidentti.

– Olen varma, että minulla on maailman paras poikaystävä. Vai mihin muuhun tulokseen voi nainen tulla, kun hän tulee kiukkuisena ja väsyneenä töistä kotiin ja vastaanotto on seuraavanlainen. "Kulta pitäisikö mun nyt vaan peitellä sut siihen sohvalle lepäämään ja sä voisit katsoa sen sulle nauhoittamani koiranpentuohjelman sillä aikaa, kun minä laitan ruokaa"

– Näyttäisin mielelläni aina tuolta kuin bannerin (ja postauksen ekan kuvan) kuvassa, mutta valitettavasti totuus on toisenlainen. Kun avaan puhelimen kameran ja se osoittaakin itseeni, näytän tältä:

– Tästä edellä kuvatusta syystä haluaisinkin puhelinvalmistajien säätävän hilavitkuttimiaan niin, että kameran oletusasetus osoittaisi aina pois käyttäjästä. Säästyttäisiin monelta säikähdykseltä.

– Viimeisen vuoden aikana minulta on ratkennut töissä ainakin kolmet housut. Joku yrittää kenties viestittää minulle, että kuluneet farkut ja slaavikyykky eivät ole match made in heaven.

– Ja ei, mä en ole ammatiltani kyykkyviulisti vaikka edellinen ehkä antaisikin aihetta epäillä. Olen lehtikuvaaja. Ja uskokaa tai älkää, se työ on muutakin kuin napin painamista.

– Kerron ensitapaamisilla aina itsestäni täysin järjettömiä ja irrelevantteja asioita, mutta sen te ehkä jo tajusittekin.

Tervetuloa siis uudet ja vanhat. Kyllä tää tästä käynnistyy, kun saatiin tää eka kerta alta pois. Nyt voin huokaista helpotuksesta ja keskittyä postaamaan lisää räteistä ja lumpuista. Mutta on täällä toki muutakin. Jos blogini on sinulle uusi ja mietit, että miten ja mistä mä oikein kirjoittelen, niin vilkaise ihmeessä jokunen vanhakin postaus. Tässä muutama tärppi:

1. Mun tyylistä saa nopean läpileikkauksen tsekkaamalla kategorian Asut

2. Kommentointia keränneitä aiheita on ollut viime kuukausina mm. Photoshopatut läskit ja Toosan tuoksut

3. Viimeisin shopailutunnustukseni löytyy tästä postauksesta

4 Mm. sen, että kohtaako musiikkimakumme, tarkastat kategoriasta Musa, leffat ja kirjat

 

Joo, kiitti moi… oli kiva tavata. Haluutsä mun numeron? Tai siis blogin osoitteen… Voit tulla toistekin jos haluut. 

PS. Löydät blogini myös FB:stä ja Instagramissa törttöilen nimellä @vieruska


15.09.2015

Posted at 15:16h in Yleinen by
0 Likes

 

Onko teillä jokaisella se yks tietty luottomekko (tai muu luottoasu), jonka kiskaisette päällenne aina silloin, kun on kiire tai vähän jotenkin huono fiilis omasta ulkonäöstä ja tuntuu, ettei kaapista löydy mitään mikä päällä näyttäisi ihmiseltä?

Mulla se on tämä useamman vuoden vanha H&M+ -malliston trikoomekko. Tai tarkemmin ottaen tämä kuvissa näkyvä ja hänen isosiskonsa. Minulla on nimittäin sama mekko sekä koossa L (kuvissa) että XL. En osannut ostaessa päättää kumpi on parempi ja molemmissa oli puolensa, joten otin molemmat enkä ole hetkeäkään katunut. Tämä pienempi on enempi sellainen bilemekko ja löysemmän XL-kokoisen kiskaisen päälleni, kun tiedossa on mekon vaativia töitä.

Viimeksi pari viikkoa sitten heitin koko päivän hääkeikan mekon isommassa versiossa. Hieman pidempi helma ja löysempi laskeutuvuus mahdollistavat paremmin kyykkimisen, haarat levällään istumisen  (tsekatkaa toi kuva, kertoo paljon mun kuvausasennoista. 😀 Ja siinä päällä taas luottomekko) ja tuoleille kiipeilemisen. Mutta silloin, kun ei tarvii muuta kuin näyttää nätiltä, kiskon useimmiten päälleni tämän hitusen lyhyemmän ja ei ihan niin löysän version. Tällä kertaa luottomekko pääsi päälle, kun vierailimme PR-toimisto Polhemin -tupareissa viime perjantaina.

mekko-HM+/laukku-Tiger Of Sweden/kengät-Vagabond/korvikset-Lindex/rannerengas-Syster P (saatu)

Kolttua taidettiin kyllä aikoinaan myydä nimellä tunika, mutta hyvin riittää pituus ihan mekkona käytettäväksi. Raskas ja liukas trikoo laskeutuu kivasti eikä mene ryppyyn matkalaukussa ja se onkin yksi luottomekon tärkeitä ominaisuuksia, että se on helppo pakata mukaan matkalle. Mekon laskeutuva malli ja materiaali imartelevat juuri sopivasti, mutta löysä istuvuus takaa, että koltun voi nakata päälle myös silloin, kun on juuri syönyt sadan ruokalajin illallisen ja vatsa on räjähdyspisteessä. Helman epäsymmetrisyys tuo hieman jujua ja persoonallisuutta muuten kovin yksinkertaiseen pikkumustaan. Tämä mekko on pelastanut monta kiireistä lähtöä ja tulee pelastamaan vielä lisää.

 PS. Toi tukkatötterö tehtiin jo torstaina kuvauksiin ja nämä kuvat otettu perjantaina illalla. Kuinka loistava kampaus, kun sillä saattoi huoletta nukkua! 😀


13.09.2015

Posted at 15:21h in Yleinen by
0 Likes

Kävellessäni alkuviikosta Dressmannin ohi harmittelin, että puhelimestani oli akku lopussa, sillä olisin halunnut napata kuvan silmiini osuneesta ilahduttavasta mainoskuvasta. Onnekseni tuo ryhmäkuva miehistä kalsareissaan ja muutkin Dressmann Man Underwear -kampanjan kuvat kolahtivat sähköpostiini sopivasti seuraavana päivänä kera pressitiedotteen ja halusinkin ehdottomasti jakaa kuvat blogissani.

Ulkonäköpaineet eivät ole ainoastaan naisten juttu, vaan myös miehet kokevat epävarmuutta ulkonäkönsä ja vartalonsa vuoksi ja yhtenä syynä tähän on mainosten ja muotiteollisuuden välittämä kuva ns. täydellisestä miesvartalosta. Myönnän, että näin naisena olen haksahtanut esimerkiksi henkkamaukan David Beckham -alusvaatekuviin lähes joka kerta ja syöksynyt niiden innoittamana ostamaan boksereita miehelleni, mutta nyt täytyy sanoa, että nämä uuden Men Underwear -kamppiksen kuvat saivat aikaan saman reaktion.

Esimerkiksi Dove ja Lane Bryant ovat tehneet samanmoisen kamppiksen naisille käyttäen malleinaan eri kokoisia ja näköisiä naisia pelkkien mallimittaisten sijaan, niin en ihan heti ainakaan muista vastaavaa kamppista miltään miesten brändiltä. Siksipä olikin ihan todella ilahdutttavaa törmätä näihin Dressmannin kuviin, joista löytyy niin sixpack, kaljamaha, man boobsit, vanha mies, nuori poika, karvaa ja vähemmän karvaa ja niin hoikkaa kuin runsaampaakin vartaloa.

”Toivomme voivamme olla mukana muuttamassa muotiteollisuuden välittämää yksipuolista kuvaa vartaloista ja vartaloihanteista. Haluamme päästä eroon rajoittavista uskomuksista, että jotkut vartalot olisivat muka parempia, kauniimpia tai normaalimpia kuin toiset. Haluamme yksinkertaisesti osoittaa, ettei ole olemassa yhtä täydellistä miestä, vaan jokainen mies on täydellinen”, kertoo Dressmannin markkinointipäällikkö Knut Vidar Nilsen

On ihmisiä joiden mielestä ainoastaan muotimaailman perus kauneusihanteeseen mahtuvan näköiset mallit ovat myyviä, mutta itse näkisin asian niin, että nimenomaan tällainen 'monen näköisiä ja kokoisia malleja' -touhu on myyvää. Calvin Kleinin boksereissa poseeraavat miesveistokset ovat toki kuvauksellisia, mutta sellaista katsoessa ei ehkä 120 kiloinen Tuomo Turengista osaa hahmottaa, että voiskohan ne CK:n kalsarit olla passeleita hänellekin, mutta näitä kuvia katsellessa käy selkeästi ilmi, että Dressmannin alusvaatevalikoimasta löytyy sopivaa monenmoiselle miesvartalolle. Toki on ihmisiä jotka ostavat ennemminkin haavekuva mielessään, jolloin se niin sanottu täydellisyys vetoaa, mutta ainakin itse kuulun niihin realisteihin, jotka haluavat enemminkin samaistua mainosten malleihin saadakseen sysäyksen siirtyä ostoksille. Uskoisin, että myös miesten joukosta löytyy molempiin 'koulukuntiin' kuuluvia kuluttajia, joten peukut siis tälle Dressmannin kamppikselle.

 

Kysäisin oman urokseni mielipidettä kampanjasta ja sen mallivalinnoista ja myös Tommi koki asian positiiviseksi vaikkakaan ei itse myöntänyt koskaan ottaneensa ulkonäköpaineita täydellisiä miesmalleja nähdessään. Kaikista mieluisimpia mainoskampanjoiden keulakuvia on oman mieheni mielestä kuitenkin tunnetut huippu-urheilijat joita itse asiassa miesten brändit aika paljon käyttävätkin. Tälläkin hetkellä esimerkiksi Tommy Hillfigerin kamppiksen keulakuvana nähdään tennispelajaaja Rafael Nadal. (Oletteko helsinkiläiset nähneet sen Nadal-ratikan?!).

Vielä kun joskus tulisi se päivä jolloin tällainen muita kuin mallimittaisia tyyppejä sisältävä kamppis olisi ihan arkipäivää eikä harvinaislaatuinen statement, jossa on tarpeen alleviivata, että "hei, me ollaan kaikki ihania, nättejä ja arvokkaita", sen asian kun toivoisi olevan ihan kyseenalaistamatta olemassaoleva perus ajatus. Mutta sitä päivää ja muoti- ja mainosmaailman kauneusstandardien laventumista odotellessa iloitsen näistäkin asiaa erityisesti alleviivaavista kamppiksista. Pienin askelin eteenpäin.

 Mut eikö oo aika ihanan ja symppiksen näköisiä äijiä noi kaikki? Mun suosikki on tuo vanha herra pitkässä parrassaan. 🙂