Mua on taidettu tasan kerran aiemmin nähdä täällä blogissa näin kirkkaan vihreässä asussa. Osallistuin ystäväni häihin pari vuotta sitten tässä Lindexin pliseeratussa leningissä ja muistan jo silloin ajatelleeni, että värihän sopii minulle itse asiassa aika kivasti, mutta enempää ei silti ole vihreää vaatekaappiini eksynyt. Ennen kuin nyt! 

Iina vieraili luonani täällä Porissa pari viikkoa sitten ja lähdettiin yhdessä tuumin palauttamaan täällä nähtyä Masain telttamekkoa. Samalla reissulla tarkastettiin myös Ratsulan toinen myymälä "ihan vaan katsellaan" -mielellä. Iinan kannustamana päädyin sitten sovittamaan aletangosta löytynyttä Marimekon trikoomekkoa, jonka näyttävä vihreä väri vangitsi mielenkiintoni. Pikkuisen on yöpukumainen fiilis tällaisessa trikoossa, mutta ihastuin väriin niin kovin, että en pystynyt vastustamaan mekkoa etenkään, kun hintalappu huusi onnetonta neljänkympin hintaa. Shoppailumatikalla laskettiin, että justhan mä palautin satasen mekon kauppaan, joten jos ostan toisen neljäläl kympillä, niin säästin silti kuuskymppiä! 😀

mekko-Marimekko/laukku-Tiger Of Sweden/kengät-Bianco (2nd hand)/korvikset-H&M

Aika monet Marimekon mekot joita olen sovittanut ovat malliltaan sellaisia, että niiden kuuluisi olla hivenen löysiä, tai ainakin niin ne on lookbookissa mallin päällä esitelty. Tästä mekosta en ole kuvaa nähnyt, mutta veikkaisin, ettei tätäkään ole ajateltu nuolemaan kokoiseni ihmisen vartaloa, mutta väliäkö tuolla, itse tykkäsin tästä juuri näin.

Kesän lemppareihin kuuluneet henkkamaukan tupsukorvikset sattuivat olemaan lähes tismalleen saman sävyiset kuin mekko, joten ne komppasivat hienosti päivän asua. Tästä väristä tuli jotenkin todella energinen ja voimakas olo. Mutta toisaalta näin näyttävässä värissä ja korkkareissa olo tuntui kaupungilla jotenkin liian laitetulta tällaisena arkisena keskiviikkopäivänä. Vaikka ei kai nyt trikoomekossa pitäisi olla liian hienohelmafiilis! Tämän mittainen mekko kuitenkin vähän niin kuin vaatii kaverikseen hieman korkoa, sillä ballerinojen kanssa fiilis oli vähän lyhyenläntä.

  

En tiedä huomaako tukasta juurikaan muuta eroa kuin lyhentyneet sivut. Eilisellä kampaajareissulla otettiin kuitenkin mittaa pois myös tuosta pitkästä osasta ja väriäkin sinne hieman sudittiin. Halusin edelleen jatkaa värin suhteen luonnollisella tummanruskealla linjalla, sellaisella jonka kanssa ei tarvitse juurikasvusta huolehtia. Ne mustan ja muiden supertummimen sävyjen ajat olivat niin ärsyttäviä kamaline juurikasvuineen! Nyt saa rauhassa olla vaikka kuukausitolkulla värjäämättä ilman silmiinpistävää katastrofia.

Seuraavaksi Poison Ivy -kolttu lentää kuitenkin nurkkaan ja päälle kiskotaan treenitrikoot. Kasa rautaa (hyvin pieni kasa vielä toistaiseksi) odottaa punttikoulussa nostamistaan!


Sinne se meni, elokuu ja sen myötä koko kesä ja sairaan kiva työ. Tähän syyskuun ensimmäiseen aamuun heräsin jälleen vapaaherrattarena ja kalenteri täynnä tilaa yllätyksille. Palaan kuitenkin vielä hetkeksi elokuun fiiliksiin Instasta koottujen kuvamuistojen kera.

  • Kotikotona pääsin tutustumaan isin ja äidin oravakavereihin, joiden tempuista olinkin jo ehtinyt kuulla puhelimessa. Rohkein pörröhäntä tulee aina aamuisin moikkaamaan isää jopa autotalliin sisälle asti.
  • Porin raviradalla pidettiin maaseutunäyttely ja minun oli ihan pakko päästä sinne katselemaan elukoita. Ihastelin kylkikyljessä nukkuneita pikku possuja ja uskalsin ihan vähän silittää heppaa.

  • Koko kesän odotetuin viikonloppu oli omalla kohdallani Porispere, jonne olimme saaneet Tommin kanssa liput jo joululahjaksi. Töihinkin yritettiin kysellä, mutta tällä kertaa pidin pääni ja vapaani.
  • Festareiden parhaat vedot näin kotimaisten toimijoiden puolesta, kun sekä Von Hertzen Brothers että Lapko saivat allekirjoittaneen hurmokseen.
  • Festareilla tärkeää on hyvä seura ja oikea pukeutuminen, itsellä oli kunnossa onneksi molemmat. Seurana ystäväni Anni ja jalassa mudassa taapertamiseen sopivat Nokian Hai Low -kumpparit. (saatu)

  • Kesän iloisin ylläri oli, kun kuulin kuinka paljon sukua olisi yhtäaikaa kotikonnuilla juhlistamassa mummin 95 synttäreitä. Onneksi vapaat onnistuivat itsellekin työkavereiden suostuttua tuuraamaan ja pääsin paikalle.
  • Vuokatin vaaramaisema on syvälle sieluun juurtunut kotimaisema, joka liikuttaa ja ihastuttaa joka kerta.

  • Monen muun herkun ohella mies väsäsi elokuussa mm. parhaan ikinä syömäni pizzan. Tomaatti-mozzarella pizza valmistettuna tällä ohjeella (ilman kastikkeen matolle heittämistä) vei kielen mennessään.
  • Käytiin vihdoinkin ekaa kertaa REKO-ostoksilla, kun sattumoisin ajettiin paikan ohi juuri kun hulina oli hurjimmillaan. REKO Pori– ryhmän löydät fb:sta. Jakelu joka torstai klo 18 vanhan Cittarin parkkipaikalla. Etukäteen tilattujen tuotteiden lisäksi mahdollisuus myös ex tempore -ostoksiin.

  • Elokuussa ehostautumistuotteiden käyttö oli melko vähäistä, meikki syntyi kesän tuoman hehkun ansiosta päivittäin alle viidellä tuotteella. Tukan kanssa puolestaan riitti tappelemista, hirvee kuiva takkukasa jota en aina jaksanut edes harjata. Kolmen euron Natusan Kidsin kätyri-suihke tuli tarpeeseen.

 

  • Lukeminen on jäänyt viime vuosina ihan harmillisen vähälle, mutta elokuussa eteen sattui jopa kaksi kirjaa jotka molemmat piti lukea melkein kertalaakista.
  • Kon Marin ensimmäiset 30 sivua saivat aikaan hillittömän innostuksen alkaa karsimaan tavaraa. Kirjan loppuvaiheen hölinät tavaroille puhumisesta ja sukkien millintarkasta taittelusta kuitenkin latistivat alussa nousseet positiiviset fiilikset kirjasta.
  • Amorphis-historiikin luin kuuntelemalla aina samalla biisit joista kirjassa kulloinkin puhuttiin. Hienosti aukeni bändin kehityskaari ihan uudenlaisessa valossa. Nyt odotan innolla perjantain ilmestyvää Under The Red Cloud -levyä ja sen mukana tilaamaani hupparia!

  • Elokuussa tuli aika monta kertaa käytettyä hashtagia #ilovemyjob. Esimerkiksi hellepäivä rantsussa kuvaten SUP-lautailua ei ollut huono juttu.
  • Hääkuvauksen pariinkin pääsin pitkästä aikaa ja sekin maistui. Pääsin ottamaan taas itselleni ominaisia vastavalo-hössöntössö -otoksia. 😀
  • Elokuussa piti myös alkaa miettimään syksyä ja rutiineihin palaamista. Rutiinit aloitettu hikoilemalla punttikoulussa.
  • Paluuta freelancer elämään ehdin petaamaan sen verran, että sain portfolio-nettisivut työn alle. Valmista ei tokikaan vielä ole, mutta syyskuun tavoite on pistää homma pakettiin.

Sellainen oli ihana elokuu. Nyt mä aloitan tän syyskuun kipittämällä kampaajalle, jotta saadaan joku selko tähän takkukasaan. Adios!