Posted at 22:07h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Tiedättekö mikä on todella rentouttavaa ja tyydyttävää puuhaa? Olen harrastellut sitä tässä nyt sohvalla jo pari iltaa ja tuntenut suurta iloa nähdessäni kätteni jäljen.
Ei, mä en ole neulonut, olen siinä tosi huono. Neuleartesaani äitini taidot eivät mystisesti ole periytyneet minulle. Mutta neuleiden kanssa puuhastelusta tässä minullakin ollut kyse. Olen nimittäin huoltanut vaatekaappini pehmoisia ja lämpimiä kashmirneuleita tuulettamalla ja kampaamalla. J
a se kampaaminen, se on ollut jotenkin meditatiivista. Nukkaisesta ja elämää nähneen näköisestä vaatekaapin luottopakista on hellästi käsittelemällä kuoriutunut aivan uudistunut ja paraatikelpoinen vaate.
Mun kaapista löytyy kashmirneuleita eri muodoissa ja väreissä yhteensä varmasti kymmenkunta. Eniten käytössä on kuitenkin ehdottomasti Ellokselta hankkimani kolme v-aukkoista neuletta. Kuvakollaasissa niistä suosikkini harmaa, joka päätyy päälle kaiken kanssa aina paljettihameista verkkareihin. Minulla on sama neule myös mustana ja viininpunaisena, mutta tämä harmaa on vanhin ja ollut käytössä jo noin neljä vuotta.
Huollan kashmirneuleitani pääasiassa tuulettamalla. Ja joskus esim hotellissa ollessa, kun ei parveketta ole saatavilla, laitan neuleen kuuman suihkun jälkeen pesuhuoneen kosteaan ilmaan raikastumaan.
Pesuun neuleet pääsevät vain 1-2 kertaa vuodessa. Pesin pitkään neuleeni pelkästään käsin, mutta muistaakseni viime talvena uskaltauduin jollain vanhalla neuleella kokeilemaan pesukoneen villaohjelmaa ja hyvin kävi. Tai siis puserolle ei käynyt mitään muuta kuin puhdistui. Hiphei, vähemmän nyrkkipyykkiä siis!
Mutta eipä tuo ole iso homma käsinkään hommaa hoitaa näin harvalla pesuvälillä. Jotta neuleita ei tosiaan tarvitse pestä kuin kerran, pari vuodessa, auttaa asiaan se, että niiden alla käyttää aina alustoppia, jolloin enimmät hiet jäävät siihen.
Pehmeän kashmirin miinuspuoli on sen taipumus nyppääntyä. Se miten herkästi neule ottaa itseensä hankauksesta, riippuu kovasti materiaalin laadusta. Äidilläni on yksi parikymmentä vuotta vanha paksu Italiasta ostettu neuletakki, joka on pysynyt aivan uskomattoman hyvässä kunnossa. Mutta se onkin joku oikealta hinnaltaan nelinumeroisia summia maksanut merkkivehje, jonka materiaali on jotain ihan huimaa laatua.
Omat kashmirini ovat kaikki pääasiassa edullista kamaa esim. Ellokselta, Marks & Spenceriltä, Peter Hahnilta. Hinnat hieman sadan euron molemmin puolin. Ja kaikki yleensä alesta hankittuja vielä edullisemmin. Tuonkin hintaluokan neuleissa on jonkin verran eroja ja kestävyyden näkee oikeastaan vasta käytön myötä. Itselleni suosikkeja on ollut nämä Elloksen oman E-Basics -malliston peruspuserot, joista on jo tosiaan useamman vuoden käyttökokemus. Myös M&S:n kashmirit vaikuttavat olevan hintansa väärtejä.
Äiti puolestaan kehui, että Lidlissä pariin otteeseen myynnissä olleet kashmirneuleet yllättivät laadukkuudellaan ja pesevät siinä kuulema monta hieman arvokkaampaakin merkkiä. Uskon äitiäni, joka on näissä asioissa melkoinen asiantuntija ja aion olla ovenrivassa roikkumassa ennen avaamista, kun noita taas joskus toivottavasti Lidliin ilmestyy.
Mutta se nyppääntyminen siis. Se on tietenkin pahimmillaan esimerkiksi kainaloissa ja hihojen alapinnoilla, eli paikoissa mihin kohdistuu paljon hankausta. Nyppyjä voi silloin tällöin varovasti poistaa siihen hommaan tarkoitetulla kashmirkammalla. Tämän operaation tosiaan suoritin nyt jo kolmelle neuleelle ja meinaan seuraavina iltoina ottaa käsittelyyn vielä loputkin nyt parvekkeella tuulettumassa olevat neuleeni.
Kovin usein ja ahkerasti tuota kampaamista ei kannata suorittaa, sillä vaikka sen tekeekin varovasti, niin nyppyjen poistaminen omalta osaltaan kuluttaa materiaalin pintaa. Säästä siis neuleen kampaaminen niihin hetkiin, kun vaate sitä ihan oikeasti tarvitsee. Kashmiria käyttäessä on vain hyväksyttävä myös jonkin verran nyppyjä ja nukkaa. Mutta se on sen arvoista, sillä pehmeys ja lämpö kyllä korvaavat tuon pienen miinuksen.
Viininpunainen neule oli ehtinyt muodostaa kainaloihin, kylkiin ja allien kohdalle oikein kunnollisia nyppyjä. Muilta osin neule oli ahkerasta käytöstä huolimatta varsin siisti. Kuvan mukainen kasa nukkaa ja nyppyä siitä kuitenkin lähti. Mutta nyt rakas pusero onkin jälleen todella siistin näköinen!
Vaikka nyt käsittelemäni kolme neuletta ovatkin kaikki saman merkkisiä, huomasi näidenkin kesken jo eroja nyppyyntymisen määrässä ja luonteessa. Tuo viininpunainen tosiaan muodosti tuollaisia isoja vähän kuin varsiluomien kaltaisia nukkapötkylöitä. Mustan ja harmaan puseron nukkaantuminen oli jotenkin pehmeämpää, mutta sitä olikin sitten lähes koko neuleessa. Harmaassa neuleessa näkyi myös se, että olen käyttänyt sen päällä usein pakkasilla mustaa neuletakkia, josta pusero oli sitten imenyt itseensä mustaa nukkaa. Siinä oli siis isoin käsittely. Mutta onpa se toisaalta näistä vanhinkin.
Mutta olipa neuleella ikää neljä vuotta tai vasta kaksi, niin kaikki saivat tosiaan ihan uutta ”virtaa” näistä meditointihetkistäni kampa kädessä. Katso vaikka yllä olevast ennen ja jälkeen -kuvaparista!