Tajusin tänään, että nää mun paljettiverkkarit on ihan parhaat pakkaspöksyt! Ne on juuri optimaalisen löysät, jotta pitkien kalsareiden ja niiden väliin jää sopivasti ilmaa. Pakkasta oli -18, kun suuntasin kaupungille asioilleni ja ohuet legginssit + paljettihousut olivat juuri täydellinen yhdistelmä. Ei tullut jaloille tippaakaan kylmä. 

En nyt asua kaiken kaikkiaan kovinkaan tyylikkääksi lähtisi väittämään, mutta lämmin ja mukava se oli ja kyllä noi kimaltavat housut vaan on mun mielestä aina hauskat ja hyvää mieltä tuovat. Ja kyllä ne mun silmissä toppahousut voittaa ihan kuus-nolla. Mä olen itse asiassa joskus sanonut, että voisin hankkia talviasukseni pilkkihaalarin, jos sellaisen saisi paljettisena. 😀

Muuten taistelin pakkasta vastaan tapani mukaan kashmir- ja lampaanvillakerroksilla. Neulepaidan päällä vielä villatakki, niin hienosti pärjää vaikkei takki olekaan mikään paksu untuvamakuupussi tai muu toppaverme.

Olen ollut niin ihastunut hopean värisiin kenkiini, että päädyin hankkimaan myös metallinhohtoisen pikkulaukun. Rebecca Minkoffin pieni laukku löytyi YOOXin alesta ja saapui tänään. Ensimmäisenä ennen lappujen irrotusta testasin, että mahtuuko laukkuun kamera. Pohjan leveys oli onnekseni kuin PENille tehty ja kameran lisäksi laukkuun mahtui lompakko, puhelin avaimet ja huulipuna, eli juuri optimaalinen. 

Muistan edelleen ajan, kun pidin tuollaisia pieniä olan yli -laukkuja ihan kamalina enkä voinut kuvitellakaan sellaista käyttäväni. Nyt just ne on mielestäni ihan parhaita. Kun ei käytä isoa veskaa, ei tule kanniskeltua mukana kaikenmoista turhaa.

Yritin lopuksi ottaa kuvaa, jossa näkyisi takin alta löytyvät kerrokset. Tasan tämä alla oleva ruutu ehti kortille tarttua ennen kuin kameran akku antoi periksi pakkaselle. Mut hei, näkyy kerrokset! 😀

housut – La Redoute, Ellos / harmaa neule – Ellos / neuletakki – J. Lindeberg / takki – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – CAT / laukku – Rebecca Minkoff /  huivi – Shopbop / panta – KN Collection (saatu)

Ei tää talvipukeutuminen nyt varsinaista silmäniloa ainakaan itselläni ole, mutta lämpimänä pysyn!


Tiedättekö mikä on todella rentouttavaa ja tyydyttävää puuhaa? Olen harrastellut sitä tässä nyt sohvalla jo pari iltaa ja tuntenut suurta iloa nähdessäni kätteni jäljen. 

Ei, mä en ole neulonut, olen siinä tosi huono. Neuleartesaani äitini taidot eivät mystisesti ole periytyneet minulle. Mutta neuleiden kanssa puuhastelusta tässä minullakin ollut kyse. Olen nimittäin huoltanut vaatekaappini pehmoisia ja lämpimiä kashmirneuleita tuulettamalla ja kampaamalla. J

a se kampaaminen, se on ollut jotenkin meditatiivista. Nukkaisesta ja elämää nähneen näköisestä vaatekaapin luottopakista on hellästi käsittelemällä kuoriutunut aivan uudistunut ja paraatikelpoinen vaate.

Mun kaapista löytyy kashmirneuleita eri muodoissa ja väreissä yhteensä varmasti kymmenkunta. Eniten käytössä on kuitenkin ehdottomasti Ellokselta hankkimani kolme v-aukkoista neuletta. Kuvakollaasissa niistä suosikkini harmaa, joka päätyy päälle kaiken kanssa aina paljettihameista verkkareihin. Minulla on sama neule myös mustana ja viininpunaisena, mutta tämä harmaa on vanhin ja ollut käytössä jo noin neljä vuotta. 

Huollan kashmirneuleitani pääasiassa tuulettamalla. Ja joskus esim hotellissa ollessa, kun ei parveketta ole saatavilla, laitan neuleen kuuman suihkun jälkeen pesuhuoneen kosteaan ilmaan raikastumaan.

Pesuun neuleet pääsevät vain 1-2 kertaa vuodessa. Pesin pitkään neuleeni pelkästään käsin, mutta muistaakseni viime talvena uskaltauduin jollain vanhalla neuleella kokeilemaan pesukoneen villaohjelmaa ja hyvin kävi. Tai siis puserolle ei käynyt mitään muuta kuin puhdistui. Hiphei, vähemmän nyrkkipyykkiä siis!

Mutta eipä tuo ole iso homma käsinkään hommaa hoitaa näin harvalla pesuvälillä. Jotta neuleita ei tosiaan tarvitse pestä kuin kerran, pari vuodessa, auttaa asiaan se, että niiden alla käyttää aina alustoppia, jolloin enimmät hiet jäävät siihen. 

Pehmeän kashmirin miinuspuoli on sen taipumus nyppääntyä. Se miten herkästi neule ottaa itseensä hankauksesta, riippuu kovasti materiaalin laadusta. Äidilläni on yksi parikymmentä vuotta vanha paksu Italiasta ostettu neuletakki, joka on pysynyt aivan uskomattoman hyvässä kunnossa. Mutta se onkin joku oikealta hinnaltaan nelinumeroisia summia maksanut merkkivehje, jonka materiaali on jotain ihan huimaa laatua.

Omat kashmirini ovat kaikki pääasiassa edullista kamaa esim. Ellokselta, Marks & Spenceriltä, Peter Hahnilta. Hinnat hieman sadan euron molemmin puolin. Ja kaikki yleensä alesta hankittuja vielä edullisemmin. Tuonkin hintaluokan neuleissa on jonkin verran eroja ja kestävyyden näkee oikeastaan vasta käytön myötä. Itselleni suosikkeja on ollut nämä Elloksen oman E-Basics -malliston peruspuserot, joista on jo tosiaan useamman vuoden käyttökokemus. Myös M&S:n kashmirit vaikuttavat olevan hintansa väärtejä.

Äiti puolestaan kehui, että Lidlissä pariin otteeseen myynnissä olleet kashmirneuleet yllättivät laadukkuudellaan ja pesevät siinä kuulema monta hieman arvokkaampaakin merkkiä. Uskon äitiäni, joka on näissä asioissa melkoinen asiantuntija ja aion olla ovenrivassa roikkumassa ennen avaamista, kun noita taas joskus toivottavasti Lidliin ilmestyy.

Mutta se nyppääntyminen siis. Se on tietenkin pahimmillaan esimerkiksi kainaloissa ja hihojen alapinnoilla, eli paikoissa mihin kohdistuu paljon hankausta. Nyppyjä voi silloin tällöin varovasti poistaa siihen hommaan tarkoitetulla kashmirkammalla. Tämän operaation tosiaan suoritin nyt jo kolmelle neuleelle ja meinaan seuraavina iltoina ottaa käsittelyyn vielä loputkin nyt parvekkeella tuulettumassa olevat neuleeni.

Kovin usein ja ahkerasti tuota kampaamista ei kannata suorittaa, sillä vaikka sen tekeekin varovasti, niin nyppyjen poistaminen omalta osaltaan kuluttaa materiaalin pintaa. Säästä siis neuleen kampaaminen niihin hetkiin, kun vaate sitä ihan oikeasti tarvitsee. Kashmiria käyttäessä on vain hyväksyttävä myös jonkin verran nyppyjä ja nukkaa. Mutta se on sen arvoista, sillä pehmeys ja lämpö kyllä korvaavat tuon pienen miinuksen.

Viininpunainen neule oli ehtinyt muodostaa kainaloihin, kylkiin ja allien kohdalle oikein kunnollisia nyppyjä. Muilta osin neule oli ahkerasta käytöstä huolimatta varsin siisti. Kuvan mukainen kasa nukkaa ja nyppyä siitä kuitenkin lähti. Mutta nyt rakas pusero onkin jälleen todella siistin näköinen!

Vaikka nyt käsittelemäni kolme neuletta ovatkin kaikki saman merkkisiä, huomasi näidenkin kesken jo eroja nyppyyntymisen määrässä ja luonteessa. Tuo viininpunainen tosiaan muodosti tuollaisia isoja vähän kuin varsiluomien kaltaisia nukkapötkylöitä. Mustan ja harmaan puseron nukkaantuminen oli jotenkin pehmeämpää, mutta sitä olikin sitten lähes koko neuleessa. Harmaassa neuleessa näkyi myös se, että olen käyttänyt  sen päällä usein pakkasilla mustaa neuletakkia, josta pusero oli sitten imenyt itseensä mustaa nukkaa. Siinä oli siis isoin käsittely. Mutta onpa se toisaalta näistä vanhinkin.

Mutta olipa neuleella ikää neljä vuotta tai vasta kaksi, niin kaikki saivat tosiaan ihan uutta ”virtaa” näistä meditointihetkistäni kampa kädessä. Katso vaikka yllä olevast ennen ja jälkeen -kuvaparista!

 


Koska mulla on nyt melkoinen tatti otsassa, niin on ihan loistava hetki koota listaa asioista, jotka mua ärsyttää. En aio nyt tarkemmin avata sitä mikä mua tällä hetkellä ihan todella ottaa päähän, (ne on omaan osaamisiin ja töihin liittyvät asioita), mutta sen sijaan keskityn pieniin asioihin, jotka kiehuttaa.

Tiedätte varmasti niitä sellaisia arkipäiväisiä tavallaan ihan mitättömiä juttuja, jotka kuitenkin saa irvistelemään ja tuhahtelemaan.  Puhtaalle liinalle kaatuvat puolukkahillopurkit ja aamulla puserolle roiskuva meikkivoidepisarat saavat kirosanat raikumaan kuuluvasti etenkin silloin, kun muutenkin on jo pinna kireällä. 

Tässä muutamia lähiaikoina ketuttaneita juttuja:

– Se kun herää ihan hillittömään pissahätään vartti ennen herätyskellon soimista. Ei jaksais nousta, kun vielä olis hetki aikaa nukkua, mutta ei viitsisi kusta sänkyynkään. Ja kun lopulta käy vessassa, olisi jo ihan sama jäädä pystyyn, mutta ei, kun pakko mennä koisaamaan vielä ja kenties vähän torkuttaakin.

– Kun kanssa-autoilijat ei käytä vilkkua poistuessaan ympyrästä. Mikä siinä on niin jumalattoman vaikeeta? Yks pieni ranneliike.

– Kun baarimikko, taksikuski, kiskanmyyjä tms ei kysy lupaa lähimaksun käyttöön, vaan livauttaa kortin vaan nopeasti maksupäätteen ohi ilman, että ehdit reagoida asiaan. Kun mulla perkele menee ne lähimaksut luoton puolelta!! Haluaisin ihan itse päättää mitä puolta kortistani käytän. 

–  Kun etsit parkkipaikkaa ja ehdit jo innostua, että tuollahan se tyhjä ruutu on, mutta kohdalle päästessä sieltä löytyykin pikkuruisena myttynä piileskelevä mopoauto!! 

– Reikä takin taskun pohjalla. Etenkin kun se reikä ilmestyy suht uuden takin taskuun. Ja vielä sellainen pieni, että siitä mahtuu kyllä menemään asioita takin sisään, mutta sormet sieltä ei enää mahdu. Tongi siinä sitten kolikoita jostain vuoren välistä, kun takana kassajono vaan pitenee.

– Kun ihmiset sanoa mekkoa hameeksi. Ne on kaksi ihan eri asiaa!! 

– Ja sitten se kaikista pahin ja suurin vääryys ihmiskunnassa. Kesken eläinvideoiden sijoitetut mainokset!! Ei ole mitään epäreilumpaa asiaa hemmotellun hyvinvointivaltion asukin helpossa elämässä kuin se, että juuri kun pääset vauhtiin lässytyksessä ja silmistä valuu liikutuksen vesi pikkuruisia nukkuvia koiranpentusia naamakirjassa tuijotellessasi, niin sen puolentoista minuutin mittaisen videon katkaisee mainos! Ja se on pakko katsoa, koska haluat tietää vieläkö se vaaleanpunamasuinen pikku pallero kenties haukottelee tai tekee muuta söpöä.

Kamalinta oli, kun vaalien alla Laura Huhtasaaren mainos pilasi herkän hetken minun ja pyjamiin puettujen pikku vuohien välillä. Se on julmaa se ja sen kaltaisesta säikähdyksestä on vaikea toipua. 

Alkoi näiden vääryyksien ajatteleminen niin paljon stressaamaan, että pakko varmaan katsoa vähän jotain pupuvideoita verenpaineen laskemiseksi. 

 

Yours truly, Vuoden 2017 positiivisin porilainen