-Postaus sisältää mainoslinkkejä-

Nyyh, niin se vaan eilen kesäpesti sitten loppui. Viimeinen keikka suuntautui Satakunnan laitamille Laviaan. Kyseessä on Poriin muutama vuosi sitten liitetty entinen kunta, jossa on väkeä alle parituhatta henkeä.

Niinpä olikin melko hauskaa, että kierreltyämme hetken lähes autiota kylänraittia sain instassa viestin, että ”Näinkö oikein ja olet Laviassa? Mitä ihmettä teet täällä?”. Eli toinen niistä kahdesta postin pihalla vastaan tulleesta ihmisestä, muuten tyhjässä kylässä, sattui olemaan mun blogi-/instaseuraaja. 😀

toppi – H&M / kengät – Vagabond / farkut – Ellos / takki – Ellos / laukku – Liebeskind Berlin 

Eihän siinä sinänsä mitään outoa ole, kyllähän sitä aina toisinaan tulee vastaan ihmisiä, jotka tunnistavat, mutta ei mennyt kuin pari tuntia tuosta, niin kylätalolla käydessäkin yksi ihminen tunnustautui seuraajaksi. 

Se on jotenkin hassua, että vaikka ihan itse on lärviään tuutannut tänne internetiin vuosien ajan, niin silti aina jotenkin yllättyy ja hämmästyy, kun joku tuolla kaduilla tunnistaa. Jotenkin kai kuvittelen lukijamäärieni olevan edelleen niin pieniä, että missä sitä nyt kenenkään tielle muka osuisi. Mutta tosi kiva aina kyllä törmätä! 

Multa on jo pidemmän aikaa puuttunut istuvat mustat tai tummanharmaat pillifarkut. Mulla on toisinaan monien plusmallistojen housujen kanssa se ongelma, että pilleiksi tarkoitetut lahkeet ovat pohkeista alaspäin liian löysät. Kun vaikka muuten on tätä kokoa siunaantunut, niin sääret ja nilkat mulla on melko kapoisat. Niinpä on monet muuten hyviksi havaitut pöksyt jääneet hyllyyn, kun lahkeet eivät ole olleet riittävän kapeat makuuni. Mutta nyt löytyi taas vaihteeksi mieluisat.

Elloksen oman malliston New Thea -nimiset farkut ovat korkeavyötäröiset, juuri kuten haluan, ja niiden lahkeetkin just hyvät. Eivät ihan nilkanmyötäiset, mutta eivät lepatakaan.

Neljäkymppiä maksavia stretchfarkkuja on saatavilla neljä väriä ja kokoja on aina 52:een saakka. Lahkeenpituuksiakin on kaksi: tämä omaan 167 pituuteeni riittävä normaali ja sitten pidempi versio. Koosta vinkkiä sen verran, että uskallan väittää reiluiksi sillä itselleni sopivat olivat kokolapulla 46 varustettu. 

Myös kuvien jakardikankainen bomberi tuli hankittua Ellokselta. Vaaleapohjainen takki on kivaa vaihtelua kaikille mustille rotseille. Nyt lämpimillä keleillä tuo riittää vielä mainiosti ulkotakiksi, mutta kelien viiletessä siitä tulee oiva sisävaate. Näin tämän just nimenomaan noiden pillifarkkujen kaverina, niin oli ”pakko” napata samaan tilaukseen.

Hirvee syysvaatteiden hinku kyllä just nyt meneillään. Tällä viikolla tuli tehtyä pari ostosta jo ihan talveakin silmällä pitäen. 

Takin kankaassa on kivasti pientä kullan hohdetta, joten sen kaveriksi kävi mielestäni loistavasti nuo Vagabondin kultakorkoiset sandaalit. Tää oli taas sarjassamme asu, joka pitää muistaa sellaisina päivinä kun tuntuu, ettei ole mitään kivaa päälle puettavaa. Nuo kesäiset korkkarit voi mainiosti korvata vaikka jykevillä nilkkureilla.

Sovittelinkin tän asun kanssa jo Zadaasta löytämiäni Vagabondin viininpunaisia kiiltonahkanilkkureita. Mutta en halunnut vielä siirtyä niin syksyisiin kenkiin. Haluan mennä paljain varpain vielä kun se on mahdollista!

Nyt pitää kyllä alkaa vääntämään tukkaa kääretortulle, sillä puolen tunnin päästä pitäis jo istua meikkaajan tuolissa. Kivaa viikonloppua kaikille!


Kaupallinen yhteistyö Nivean kanssa

Apua, mitä ihmettä mä laitan päälle?

Pitkään aikaan ei ole ollut mitään kivaa pukeutumista vaativia kekkereitä kesän mentyä ihan vaan arkea farkkushortseissa ja t-paidoissa tallatessa. Tämä meinaa sitä, että kemupukeutumisen taito meinaa olla ihan ruosteessa. Nyt olen kuitenkin perjantaina suuntaamassa Gloria Fashion Showta seuraamaan ja pukukoodi on juhlava, joten se tarkoittaa jotain muuta kuin tylsää arkea!

Tuollainen pukukoodi on sinänsä hyvä, että sen sisään sopii todella monenlaiset asut. Toisaalta juuri sen vapaus tekee hommasta haastavaa monista hyvistä vaihtoehdoista valitessa. Niin moni kiva mekko kun ansaitsisi tulla ulkoilutetuksi ja pikkuisen kuohuviinillä marinoiduksi.

Kaiken sovittelun myötä olen karsinut vaihtoehtoni kahteen hyvin erilaiseen asuun. Ensimmäinen olisi hyvin klassinen ja kaikin puolin varma valinta, eli musta pitsimekko. Fiilis kepeässä leningissä on naisellinen ja juhlava, ja sitä on helppo piristää värillisillä asusteilla ja näyttävällä huulipunalla. 

Lyhyemmän alusmekon ansiosta pohkeeseen saakka ulottuvan helman pitsikuviot pääsevät kauniisti esille. Vihreät korkkarit sopisivat mielestäni loistavasti mekon tyyliin.

Pitsimekko – Junarose (saatu) / kengät- Marks & Spencer

Käsi ylös kuinka monelle mustien vaatteiden ystävälle on muuten tuttua puseron tai mekon sotkeutuminen deodoranttitahroihin. Itse ainakin olen onnistunut niin monta kertaa pukemaan paidan niin, että se ehtii keräämään kainaloista annoksen dödöä, joka sitten näkyy ikävinä valkoisina raitoina.

Koita siinä sitten juuri lähdön kiireessä putsata asua tai joudu jopa vaihtamaan tuhriintunut juhlamekko. Mikä ärsytys! Yleensä se on niin, että mitä kiireempi, sitä varmemmin tapahtuu joko tuo dödöonnettomuus tai sitten aivastus juuri kun olet levittänyt ripsivärin. Ehkä jopa molemmat.

Ripsarit alaluomille levittävään aivastukseen ei varmaan ole vielä keksitty ratkaisua, mutta sotkevien deodoranttien pulmaan kyllä. Nivea Black & White -deodorantti on omassa käytössäni osoittanut jo useamman putelin voimin toimivaksi.

Tuote on lupauksensa mukaan näkymätön, eikä näin ollen tahraa vaatteita. Valkoisen paidan kainalot pysyvät valkoisena, ja vaikka musta vaate osuisi pukiessa kainaloon, ei tarkkaan harkittu asu joudu tahraantumisen vuoksi vaihtoon. Omat kainaloni eivät ihan mitä tahansa tuotetta suostu ärhentelemättä vastaanottamaan, mutta onnekseni tämä Nivean vaateystävällinen dödö on herkälle iholleni sopinut. 

Minun toinen asuvaihtoehtoni onkin muuten sellainen, että sovittelujen perusteella deodorantille on todellakin käyttöä. Tuo upea paljettitakki nimittäin tuntui melkoisesti kuumemmalta kuin kepeä pitsimekko. Mutta en anna sen haitata sillä kyseessä niin tajuttoman päräyttävä blingbling-luomus.

Kimallepommin alaosaksi suunnittelin leveälahkeisia mustia housuja ja alla siis blogissa moneen kertaan nähty pliseerattu toppi.

Kengiksi sopisi tässäkin kohtaa vihreät korkkarit. Tai miksei jotain pinkkiäkin. Glitter-korvikset toteuttaisivat paljettien kanssa ”parempi överit kuin vajarit” –teemaa. 

paljettijakku – Junarose (lainassa) / toppi – Ellos / korvikset – Mine Güngör (saatu)

Tötterökampaus, näyttävä huulipuna ja kemuhikoilut kurissa pitävä deodorantti ovat siis ainoat jo lukitut valinnat. Mutta mitä mä teen asun kanssa?

Ollako hillityn tyylikkäästi juhlava pitsimekossa vaiko kimaltava bilepommi paljettitakissa? 

PS. Perjantai-iltana luvassa Gloria Fashion Shown tunnelmia mun Instagram Storyssä!

-Kaupallinen yhteistyö Nivean kanssa-

 


Tuntui tiiättekö tänään jotenkin niin ihanan tutulta ja omalta arjelta, kun bussi suuntasi aamulla kohti Helsinkiä. Vaikka kesän ajan Porissa pitänyt päivätyökin on tosi kivaa, niin on musta silti mahtavaa palata taas vaihtelevaan friikkuelämääni. On jännittävää, kun ei tiedä omaa ohjelmaansa kuin muutaman viikon eteenpäin. Koska vaan voi eteen tulla vaikka mitä mielenkiintoisia töitä!

Ja on ihanaa, kun pääsee taas näkemään Helsingissä asuvia rakkaita tyyppejä useammin. Olin nähnyt Iinaa viimeksi yli kaksi kuukautta sitten, joten kiljuin riemusta, kun tänään ehdittiin yhdessä lounaalle ja ottamaan asukuvat. Kampissa juuri ennen bussiin menoa törmäsin sattumalta vielä Jonnaan, jonka kanssa viriteltiin illallistreffejä ensi viikolle.

Mulla on ollut niin ikävä noita ystäviä, Helsinkiä ja sen ihania ravintoloita! Mä olen ihan varma, että syksystä on tulossa monin tavoin mennyttä kesää parempi. 

Multa kysyttiin tänään eräässä yhteydessä, että mistä mä haaveilen. Menin jotenkin ihan hämilleni. Kun tuntuu tosiaan, että en ole osannut pitkään aikaan haaveilla mistään. Tai ainakaan en osaa haaveitani sanoiksi pukea. Ne ovat enimmäkseen olotiloja ja tunteita.

Ehkä mä haaveilen vain siitä, että olisi hyvä olla. Ettei pelottaisi ja huolettaisi aina niin kovasti. Haaveilen siis varmaan lähinnä mun möykyn sulattamisesta, mutta se vastaus tuntui siinä kysymyksen tilanteessa vähän turhan vaikealta.

Päädyin sitten vastaamaan haaveilevani pienestä söpöstä saukonpoikasesta. Mikä on toki totta sekin, mutta ei ehkä niitä toteuttamiskelpoisia juttuja. 😀 Mutta tämä vastaus kumpuaa kaikista niistä kymmenistä saukkovideoista joita olen katsellut aina kun haluan nähdä jotain rauhoittavaa ja ilahduttavaa. Pitäisköhän keksiä jotain muitakin stressinhallintakeinoja? 

legginssit ja paita – Lindex / takki – Pola, Tokmanni / kengät – Vagabond

Mut mitä hittoo, olin ihan muina naisina isolla kirkolla legginseissä ja lyhyessä paidassa! Että missä se nyt sit meneekään legginssien ja housujen raja… Otapa siitä nyt selvää, mut nää Lindexin pökät joka tapauksessa tuntuu ihan sellaisilta, että on ihan oikeasti pukeissa eikä kalsareilla liikenteessä. Se raja menee siis varmaan enimmäkseen omassa fiiliksessä. 

Kuvien kuviollinen pusero on jo vanha, mutta leggarit löytyy Lindexiltä parhaillaan ja myös tuo Polan ohut vetskarijakku on hankittu Tokmannista ihan parin viikon sisään. Että jos joku kaipaa syysgarderobiinsa taas jotain mustaa, niin tässä pari vinkkiä.