28.08.2018 Mihin unohdin säännön, että legginssit ei oo housut?

Tuntui tiiättekö tänään jotenkin niin ihanan tutulta ja omalta arjelta, kun bussi suuntasi aamulla kohti Helsinkiä. Vaikka kesän ajan Porissa pitänyt päivätyökin on tosi kivaa, niin on musta silti mahtavaa palata taas vaihtelevaan friikkuelämääni. On jännittävää, kun ei tiedä omaa ohjelmaansa kuin muutaman viikon eteenpäin. Koska vaan voi eteen tulla vaikka mitä mielenkiintoisia töitä!

Ja on ihanaa, kun pääsee taas näkemään Helsingissä asuvia rakkaita tyyppejä useammin. Olin nähnyt Iinaa viimeksi yli kaksi kuukautta sitten, joten kiljuin riemusta, kun tänään ehdittiin yhdessä lounaalle ja ottamaan asukuvat. Kampissa juuri ennen bussiin menoa törmäsin sattumalta vielä Jonnaan, jonka kanssa viriteltiin illallistreffejä ensi viikolle.

Mulla on ollut niin ikävä noita ystäviä, Helsinkiä ja sen ihania ravintoloita! Mä olen ihan varma, että syksystä on tulossa monin tavoin mennyttä kesää parempi. 

Multa kysyttiin tänään eräässä yhteydessä, että mistä mä haaveilen. Menin jotenkin ihan hämilleni. Kun tuntuu tosiaan, että en ole osannut pitkään aikaan haaveilla mistään. Tai ainakaan en osaa haaveitani sanoiksi pukea. Ne ovat enimmäkseen olotiloja ja tunteita.

Ehkä mä haaveilen vain siitä, että olisi hyvä olla. Ettei pelottaisi ja huolettaisi aina niin kovasti. Haaveilen siis varmaan lähinnä mun möykyn sulattamisesta, mutta se vastaus tuntui siinä kysymyksen tilanteessa vähän turhan vaikealta.

Päädyin sitten vastaamaan haaveilevani pienestä söpöstä saukonpoikasesta. Mikä on toki totta sekin, mutta ei ehkä niitä toteuttamiskelpoisia juttuja. 😀 Mutta tämä vastaus kumpuaa kaikista niistä kymmenistä saukkovideoista joita olen katsellut aina kun haluan nähdä jotain rauhoittavaa ja ilahduttavaa. Pitäisköhän keksiä jotain muitakin stressinhallintakeinoja? 

legginssit ja paita – Lindex / takki – Pola, Tokmanni / kengät – Vagabond

Mut mitä hittoo, olin ihan muina naisina isolla kirkolla legginseissä ja lyhyessä paidassa! Että missä se nyt sit meneekään legginssien ja housujen raja… Otapa siitä nyt selvää, mut nää Lindexin pökät joka tapauksessa tuntuu ihan sellaisilta, että on ihan oikeasti pukeissa eikä kalsareilla liikenteessä. Se raja menee siis varmaan enimmäkseen omassa fiiliksessä. 

Kuvien kuviollinen pusero on jo vanha, mutta leggarit löytyy Lindexiltä parhaillaan ja myös tuo Polan ohut vetskarijakku on hankittu Tokmannista ihan parin viikon sisään. Että jos joku kaipaa syysgarderobiinsa taas jotain mustaa, niin tässä pari vinkkiä.