Huhhuh. Yli pari viikkoa mennyt melkoisessa lamaannuksessa. Olisi ollut aikaa tehdä yhtä jos toista. Mutta joudun myöntämään, että en ole siivonnut, perannut vaatekaappia, opiskellut uutta kieltä enkä myöskään osallistunut etänä jooga- taikka tanssitunnille. En ole myöskään suunnitellut uusia ansaintakeinoja menetettyjen töiden tilalle.

Ahkeruuden ja itseni kehittämisen sijaan olen lukenut, nukkunut, hoitanut pakolliset arjen asiat ja keskittynyt miettimään mitä tänään syötäisiin.

(Tähän väliin pahoittelut kaikille mobiilikäyttäjille, että otsikko ei näy kunnolla. Yritän tulevalla viikolla setviä asiaa IT-velhon kanssa)

Ehdin jo tuntea tästä saamattomuudesta syyllisyyttä. Että olen nyt ihan laiska paska, kun ei mulla ole jo kymmentä uutta palvelua ja tuotetta ideoituna ja jos jonkinmoista viihdyttävää instaliveä tulilla.

Mä ihailen kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat näiden muutamien viikkojen aikana jo ehtineet keksiä sata ja yksi uutta liikeideaa, järjestäneet tapahtumia verkossa, masinoineet hyväntekeväisyystempauksia ja jonglööranneet kotona etätöiden, lasten kotikoulun ja etäharrastusten kanssa.

Toivoisin olevani yksi heistä energisistä ja idearikkaista ihmisistä jotka osaavat nähdä lähes tilanteessa kuin tilanteessa mahdollisuuksia ja tarttuvat tuosta vaan toimeen ja luovat uutta. Minä sen sijaan lamaannuin ja upposin pelkoon.

Eilen illalla mä kävin itseni kanssa keskustelun jonka lopputulema oli, että tässä käsittämättömässä, yllättäen maailmamme ja elämämme muuttaneessa poikkeuksellisessa tilanteessa mulla on itselleni nyt vain yksi todella tärkeä tehtävä.

Mun tehtävä on ensi sijaisesti pitää pääni kasassa. Hengittää sisään ja ulos, pitää mieli rauhallisena. Ja antaa itselleni muita tehtäviä vasta sitten, kun arvelen niistä suoriutuvani. Voitte uskoa, että on jokusen kerran tullut mietittyä, että ihanko just tähän kohtaan mä sitten tulin lopettaneeksi ne mielialalääkkeeni. Sopivasti juuri, kun maailma on syöksynyt suurimpaan kriisiin sitten toisen maailmansodan.

Mielestäni mun tavoite ihan vaan pysyä koossa on tähän kohti ihan riittävä. En aio ottaa stressiä siitä miten paljon voisi ehtiä suorittamaan, jos olisin oikein reipas. (Ja mähän oikeastaan olen ollut jo hurjan reipas, olen lukenut jo kolme kirjaa tänä viikonloppuna!) Koitan ensin tasata pulssini ja alan sitten vasta vaatia itseltäni lisää.

Luulen, että mun pahin lamaannus ja järkytys alkaa ainakin toistaiseksi olla ohi. Kahteen viikkoon mahtui kaikenlaisia tunteita ihan järjettömään kuolemanpelkoon asti. Shokki on laimentunut ja olen alkanut ymmärtää, että en voi ajatella elämän olevan nyt paussilla. Ei se ole, aika ei ole pysähtynyt. Kun tilanne joskus toivon mukaan on ohi, tää leffa ei lähde enää pyörimään siitä kohti mihin se jäi.

Nahkahousut – Zay, Ellos / T-Paita – Ellos / Neuletakki – Second Female / Korvikset – La.Kiva

Sitä ajatusta tässä on nyt siis työstettävä, että tätä elämää on nyt pelattava näillä korteilla jotka kädessä on. Ja on ihan ok, jos ei osaa pelata heti, vaan joutuu tuumimaan strategiaansa kauemmin kuin vieruskaveri.

Ensi viikko on omalla kohdallani onneksi jo kovin erilainen kuin tämä kulunut. Mulla on nimittäin tiedossa kaksi työvuoroa. Sehän on näissä olosuhteissa ihan jo kiireinen viikko!

Koitetaan siis kaikki nyt vaan hengitellä, pysyä rauhallisina ja noudattaa ohjeita. Pestään käsiä, pysytellään kotosalla ja pidetään huolta itsestämme ja sitten kun oma henki kulkee, autetaan myös toisia niillä keinoin, jotka käytettävissä on. Elämä ei ole paussilla, se on tässä ja nyt.

 

PS. Kuvissa asu ajalta EK, eli ennen koronaa. Viime aikoina ei ole juuri tullut pukeuduttua leggareita ja villapaitoja kummempiin. Mutta ehkä se tästä taas. Kyllä mä haluan kelien lämmetessä vähän intoilla nahkarotseista ja kaikesta muusta keväisestä!


 

Mistä tietää olevansa vihdoin ihan oikeasti aikuinen ja ”ikääntynyt”? No siitä, että oman teiniajan muotiin ja ilmiöihin alkaa suhtautua sellaisella lempeällä ja ikävöivällä nostalgialla aiemman ”toivottavasti ne kamalat paksupohjalenkkarit ei enää ikinä palaa!” -kauhun sijaan.

Mä olen niin iloinen, että olen säilönyt pari vuosikertaa minulle lukioikisenä tullutta Seventeen-lehteä. Niihin palaaminen näin parikymmentä vuotta myöhemmin on ollut hykerryttävää. Nappasin joululomalla kotona käydessä muutaman vuoden -98 lehden mukaani ja kokosin tähän hieman muistoja nostattanutta materiaalia.

Siinä missä ulkomaisten lehtien tilaaminen on nykypäivänä netin kautta ihan piece of cake, niin ysärillä sekin oli ihan vaan Atlantin yli seilanneen paperilapun varassa. R-kioskilta ostetun irtonumeron välissä oli pahvinen tilauskuponki, johon rohkeasti vaan pistettiin osoitetietojen lisäksi äidin luottokortin numero ja sitten lappu postin matkaan.

Lehden vuosikerta ei tietenkään ollut ihan halpa tänne pohjolaan saakka postitettuna, mutta äiti ajatteli sen olevan sijoitus kielitaitoni kartuttamiseen. Ja oikeassahan hän olikin, Seventeenin numerot, kuten myös kirjastosta lainattu brittiläinen Sugar-lehti kuluivat käsissäni hyvin paljon koulukirjoja ahkerammin.

Ei olisi lukion enkunkirjasta kyllä sellaista muotiin, kauneudenhoitoon ja deittailuun liittyvää sanastoa oppinut kuin noita lehtiä lukemalla. 😀

Tässä hieman nostalgiamatskua kaikille teille ruudun takana oleville ikätovereilleni!

Toi etutukka. Puhdasta rakkautta. Itselläni oli ihan samanmoinen pitkän aikaa. Ihan suoraa siitä perkeleestä ei koskaan omalla hiuslaadullani saanut, mutta epätoivoisesti piti silti yrittää.

Ainoa oikea tuoksu vuosina 1997-98. Minä, mun silloinen bestis ja meidän molempien poikaystävät käytti kaikki tätä, joten oli näppärää kun itsensä saattoi valella hajulla oltiinpa sitten kenen tahansa luona iltaa istumassa. Mun huoneen seinällä oli iso CK onen juliste Kate Moss etunenässään.

Calvin Klein oli toki muutenkin tuolloin itselle kova juttu. Käytin lukioiässä pääasiassa vain CK:n rintaliivejä, joita äitini osti mulle aina ulkomaan matkoiltaan, kun eihän sellaisia nyt Kainuun korvesta saanut. Mammalla oli töidensä vuoksi jossain vaiheessa asiaa Milanoon muutaman viikon välein, joten himoitsemani muotikamppeet olivat sillä tavoin monta askelta lähempänä.

Kannettava CD-soitin, ai jestas mikä vehje. Kun ideahan olisi juuri siinä mukana kuljetettavuudessa, mutta auta armias, jos vehje vähänkin tärisi tai pomppi vaikka kävellessä, niin pomppi toki levykin. Että kiva sitä kannettavaa soitinta oli kuunnella varovasti sängyllä maaten!

Mun eka ehkä -93 tai -94 saamani Cd-soitin oli muuten sekin äidin ulkomaantuliainen. Eka CD-levyni taisi olla Hittibuumi 4.

Kyllä on farkkuihin tuhlattu silloin melkoisesti kangasta! Itseltäni ei ihan noin leveitä puntteja koskaan löytynyt, mutta muistan noita mainoksen farkkuja kovasti ihastelleeni.

Calvin Kleinin Onen jälkeen seuraava suursuosikkini tuoksujen saralla oli Tommy Hillfigerin Tommy Girl. Vaatteissa en kuitenkaan koskaan ollut erityisen kiinnostunut Hillfigeristä vaikkakin merkin kanssa yhteistytä tehneen Gwen Stefanin tyyliä kovasti fanitinkin. Nämä kaikki tämän kuvan tuotteet voisivat olla kaupassa ihan juuri nytkin!

Nämä Seventeenin kollaasisivut olivat mielestäni aina ihania. Muistan monien tuotteiden kohdalla katkerana miettineeni, että miksei kyseisiä ihanuuksia ollut saatavilla Suomesta. Yksi suurimpia haaveitani tuolloin taisikin olla ostosreissu New Yorkiin.

Nykiin saakka en päässyt, mutta käytin kaikki kotimaan rajojen ulkopuolelle suuntautuneet matkat kyllä tehokkaasti hyväksi vaatevarastojen täydentämiseksi. Muistan edelleen lähes jokaisen vaatekappaleen, jotka hankin lukioaikojeni ulkomaanmatkoilta, joille pääsin koulu- ja harrastusporukoiden, ja niissä tehdyn rahankeruun, myötä.

Farkkushortsihaalarit, sellaiset löytyi toki minultakin. Mutta väriltään olivat kirkkaankeltaiset. Merkiltään olivat mitkäs muut kuin CK:n ja mutsi toi nekin Milanosta tai New Yorkista. Mun pukeutuminen nojautui lukioiässä kyllä tosi vahvasti äidin ulkomaanmatkoihin ja niiden tarjoamaan valikoimien laajenemiseen. Omat ostomahdollisuudet kun rajoittuivat lähinnä naapurikaupungin Anttilaan ja Seppälään.

Noista Seventeen-lehdistä bongailin mua kiinnostaneita juttuja joita sitten kirjoittelin äidille listoihin, että jos sattuisi reissuilla tulemaan vastaan jotain vastaavaa. Aika omistautuneesti äiti välillä mun kaipaamia asioita metsästikin. Esimerkiksi kirkkaanpunainen ripsiväri ja saman värinen nestemäinen eyeliner ei olleet ihan helppo nakki, mutta jostain Euroopan kentältä se onnistui nekin mulle bongaamaan.

Yksi mun suosikkipalstoja Seventeenissä oli School Zone, jossa aina vierailtiin jossain High Schoolissa. Oli niin kiehtovaa nähdä oikeiden jenkkiteinien tyyliä ja haaveilla, että pääsispä vaihtariksi.

Amerikka kiinnosti toki siksikin, että siellä oli tietysti paljon ihanampia poikia kuin kotisuomessa!

Seventeenin muotijuttujen kuvat olivat itselleni myös ihan hirmu tärkeitä ja iso inspiraation lähde. Harrastin jo tuolloin valokuvausta ja editorialien innoittamana järjestettiinkin kavereiden kanssa monia omia muotikuvauksia joiden satoa sitten kehittelin koulun pimiössä kemikaaleja haistellen.

Kulttuurisesta omimisesta ei taidettu pahemmin vielä ysärillä puhua..

Näissä kuvissa kiteytyy niin loistavasti oman lukioajan estetiikka ja tyyli. Ohuet olkaimet, paksut kengänpohjat, raidalliset ribbipaidat, chokerit, leveät ja roikkuvat farkut, neonvärit, tukkapannat ja -pinnit ja paljon paljon muuta.

Nousiko kellään nostalgiakarvat pystyyn? Löytyikö kuvista jotain tuttua? Jotain ihanaa? Kamalaa?

 


-Kaupallinen yhteistyö, Olympus

Moni kivijalkakauppa siirtää nyt vallitsevien olosuhteiden vuoksi toimintaansa verkkoon. Myydäkseen tuotteita netissä, on niistä luonnollisestikin oltava kuvia.

Kokosin tähän postaukseen kuusi vinkkiä, joiden avulla otat helposti yksinkertaisia ja selkeitä kuvia pienistä tuotteista ilman mitään lisävaloa. Pärjäät siis pelkällä ikkunasta tulevalla luonnonvalolla. Näistä ohjeista on hyötyä kuvasitpa sitten kameralla tai kännykällä.

Seitsemäs vinkki puolestaan näyttää, miten voit on mahdollista valaista tuote yhteen kuvaan monesta suunnasta esimerkiksi kännykän valolla.

Nappaa siis kamera ja kuvattavat tuotteet kainaloon, etsiydy ikkunavalon äärelle ja ota haltuun nämä vinkin! Kaikki postauksen kuvat on otettu Olympuksen PEN-kameroilla ja kahdella objektiivilla: 14-42 mm zoom kittilinssillä ja kiinteällä 45 mm F1.8 lasilla.

 

1. Sammuta valot

Jep, kuulostaa ihan hölmöltä neuvolta. Eikös valokuvia ottaessa kannattaisi laittaa kaikki mahdolliset lamput päälle mitä löytyy? Ei, vaan kannattaa valita valonsa hyvin. Ikkunan äärellä luonnonvalossa kuvatessa ensiksi sammutetaankin siis sisätilan keinovalot. Ensimmäinen esimerkkikuva kertoo, että miksi:

Tässä kuvassa koiran vasempaan kylkeen kajastaa toimiston katossa olevien loisteputkien valo, joka on ikkunasta, eli oikealta, tulevaa luonnonvaloa keltaisempaa. Lopputulos on sotkuinen.

Eli sammutetaan tässä kohtaa ne siis ne kattovalot!

Myytäviä tuotteita kuvatessa (ja toki muutenkin) on erityisen tärkeää, että niiden värit näyttävät oikeilta. Siinä avainasemassa on kuvan valkotasapaino, joka on helppo saada oikeaksi, kun käytössä on sekavalosotkun sijaan vain yhden väristä valoa. Pelkällä ikkunavalolla kuvatessa valkotasapaino on kunnossa ja valkoinen heti raikkaamman näköistä.

 

2. Pehmennä valoa tarvittaessa, vedä siis verhot kiinni.

Kovaa pilvettömältä taivaalta paistavassa auringossa on voimaa, mutta se voi olla etenkin aloittelevalle kuvaajalle hieman haastava olosuhde.

Kova auringonvalo luo terävät varjot ja kovan kontrastin. Kun kontrasti on suuri, on kuvan oikein valottaminen haastavaa: valkoiset palavat helposti puhki tai mustat kohdat menevät liian tummiksi. Pahimmassa tapauksessa käy molemmat.

Helpommin hallittavan ja tasaisemman valaistuksen saat pehmentämällä ikkunasta tulevaa valoa.

Itse pistin yksinkertaisesti sälekaihtimet kiinni. Valoa tuli kuitenkin riittävästi. Miinuspuolena vain nuo kaihtimien reikien aiheuttamat valoviirut. Parempi ratkaisu olisi siis tasaisemmin valoa läpipäästävä kangasverho. Tai vaihtoehtoisesti voit vaikka teipata ikkunaan leivinpaperia.

Mutta kuten esimerkkikuvista huomaat, kovalla ja pehmeällä valolla on molemmilla puolensa!

 

3. Ota avuksi heijastin, esimerkiksi valkoinen paperi

Olen kuvannut sekä koiran että vanhan kameran niin, että valo tulee niihin toiselta sivulta. Näin valo korostaa kuvattavan kohteen muotoa ja pinnan mahdollista struktuuria. Kohteen toinen sivu on siis selkeästi valoisampi ja toinen vastaavasti varjoisampi.

Varjopuoli voi helposti olla liian tumma ja esimerkiksi näin valkoisen objektin kohdalla pelkkä oikealta tuleva ikkunavalo jättää varjopuolen tunkkaisen näköiseksi.

Superhelpon ratkaisun asiaan tarjoaa heijastin. Ja yksinkertaisimmillaan heijastimena toimii vaikka valkoinen paperi. Hieman tehokkaamman ja kovempaa valoa tuottavan heijastimen puolestaan väsäät foliosta.

Kuten me kaikki fysiikan perusteista tiedämme, valon määrä vähenee etäisyyden kasvaessa. Niinpä paperi, folio tai mikä tahansa heijastin loimottaa ikkunan valoa takaisin kohteeseen sitä tehokkaammin mitä lähempänä se on, ja päin vastoin.

Myös heijastimen asennolla ja kulmalla on merkitystä, joten kääntele ja siirtele sitä ja katso mitä valolle tapahtuu.

4. Mieti valon suuntaa

Edellä valo siis tuli kohteisiin sivulta. Tasaisimman, ja samalla muotoja syövän, valaistuksen puolestaan tarjoaa kuvaussuunnasta tuleva valo. On myös monia kohteita, joiden kohdalla kannattaa kokeilla takaviistosta tulevaa valoa.

Yllä hajuvesipullo on kuvattu myötävalossa, eli ikkuna oli kameran takana. Ihan ok, mutta läpikuultava monikulmainen pullo voisi kyllä näyttää paljon paremmaltakin..

Lopputulos on täysin toinen, kun kuvaussuunta vaihdetaankin niin, että ikkunan valo tulee pulloon takaviistosta. Lasin väri tulee esiin kauniimmin ja pullon kolmiulotteisuus lisääntyy.

Samaa valonsuuntaa kannattaa muuten kokeilla myös ruokakuvissa! Ja taas tarvittaessa voi ottaa heijastimen käyttöön.

 

5. Valitse oikea polttoväli

Ehkä jo edellä olleissa vaaleanpunataustaisissa kuvissa huomasit, että keskimmäisessä kuvassa koirafiguuri näytti hieman oudolta. Syy oli objektiivivainnassa, se oli kuvattu läheltä laajakulmalla.

Valitse siis objektiivi/polttoväli oikein välttääksesi vääristymiä. Molemmat kuvat on otettu PEN-kameroiden mukana tulevalla 14-42 mm zoom-objektiivilla, mutta vasemmalla polttoväli on 20 mm ja oikealla 42 mm. Eli jälkimmäisessä on siis käytetty enemmän zoomia.

Huomaat varmasti miten laajempi kuvakulma vääristää mittasuhteita ja saa kameran linjat vinoon, kun taas pidemmällä polttovälillä kohde pysyy luonnollisena.

 

6.  Kokeile eri taustoja ja alustoja

Samasta tuotteesta saa ihan eri näköisiä kuvia vain vaihtamalla taustan väriä. Pientä lisätvistiä tuo myös tuotteen alle aseteltu heijastuksen antava lasilevy.

Yllä oleva kuva on otettu samalla valolla kuin koira. Ikkuna on oikealla ja pullon vasemman puolen tekstit on saatu esiin käyttämällä edelleen paperia heijastimena. Erona koirakuvaan on vain se, että olen blokannut (kirjalla) ikkunavaloa lankeamasta taustaan, jotta sain sen pysymään riittävän mustana. Alla havainnekuva ”virityksistä”.

 

7. Hyödynnä Olympus-kameroiden Live Comp -toimintoa

Paljon saa siis aikaiseksi ihan vaan valitsemalla sopivan hetken päivästä ja hieman muokkaamalla ikkunasta tulevaa valoa. Mutta loppuun vielä yksi kuva, joka on valaistu kännykän valolla.

Olympuksen kameroista löytyy Live Composite -niminen toiminto, joka mahdollistaa pitkillä valotusajoilla kuvaamisen ilman, että kuva ylivalottuu. Kamera ottaa useita valotuksia peräkkäin siten, että kuvaan tulee lisää ainoastaan, jos kuva-alalle tulee jotain aiempaa vaaleampaa.

Voit seurata näytöltä miten kuva kehittyy ja lopettaa valottamisen, kun kuva näyttää mielestäsi hyvältä. Live comp yhdistää useat valotukset kamerassa valmiiksi kuvaksi.

Tätä toimintoa käyttäen onnistuu siis vaikka valaista tuote useasta suunnasta vaikka käytössä olisi vain yksi valo. Yllä olevassa kuvassa olen ”maalaillut” kameran esiin kännykän taskulamppua käyttäen. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen toiminto!

 

Vielä yksi bonusvinkki: hanki hyvä ja helppokäyttöinen kamera

Monta tämän postauksen kohtaa toimii toki kännykällä kuvatessakin, mutta kameralla ja omiin tarkoituksiin sopivilla objektiiveilla mahdollisuudet ovat vielä moninaisemmat.

Olympuksella on nyt huikea tarjous menossa. PEN E-PL8 -kameran + 14-42 mm linssin kanssa saa nyt kaupan päälle vielä loistavasti sekä tuote- että muotokuvaukseen sopivan 45mm 1:1:8 objektiivin. Koko setin hinta nyt 399 € (norm. 658 €) niin kauan kuin tavaraa riittää. Huom, enää mustaa runkoa jäljellä”

Kameraostoksille pääset TÄSTÄ.

Lisää mun kirjoittamia kuvaus- ja kameravinkkejä löydät TÄÄLTÄ.