Parin poikkeustilaviikon ajatuksia ja asu ajalta EK

Huhhuh. Yli pari viikkoa mennyt melkoisessa lamaannuksessa. Olisi ollut aikaa tehdä yhtä jos toista. Mutta joudun myöntämään, että en ole siivonnut, perannut vaatekaappia, opiskellut uutta kieltä enkä myöskään osallistunut etänä jooga- taikka tanssitunnille. En ole myöskään suunnitellut uusia ansaintakeinoja menetettyjen töiden tilalle.

Ahkeruuden ja itseni kehittämisen sijaan olen lukenut, nukkunut, hoitanut pakolliset arjen asiat ja keskittynyt miettimään mitä tänään syötäisiin.

(Tähän väliin pahoittelut kaikille mobiilikäyttäjille, että otsikko ei näy kunnolla. Yritän tulevalla viikolla setviä asiaa IT-velhon kanssa)

Ehdin jo tuntea tästä saamattomuudesta syyllisyyttä. Että olen nyt ihan laiska paska, kun ei mulla ole jo kymmentä uutta palvelua ja tuotetta ideoituna ja jos jonkinmoista viihdyttävää instaliveä tulilla.

Mä ihailen kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat näiden muutamien viikkojen aikana jo ehtineet keksiä sata ja yksi uutta liikeideaa, järjestäneet tapahtumia verkossa, masinoineet hyväntekeväisyystempauksia ja jonglööranneet kotona etätöiden, lasten kotikoulun ja etäharrastusten kanssa.

Toivoisin olevani yksi heistä energisistä ja idearikkaista ihmisistä jotka osaavat nähdä lähes tilanteessa kuin tilanteessa mahdollisuuksia ja tarttuvat tuosta vaan toimeen ja luovat uutta. Minä sen sijaan lamaannuin ja upposin pelkoon.

Eilen illalla mä kävin itseni kanssa keskustelun jonka lopputulema oli, että tässä käsittämättömässä, yllättäen maailmamme ja elämämme muuttaneessa poikkeuksellisessa tilanteessa mulla on itselleni nyt vain yksi todella tärkeä tehtävä.

Mun tehtävä on ensi sijaisesti pitää pääni kasassa. Hengittää sisään ja ulos, pitää mieli rauhallisena. Ja antaa itselleni muita tehtäviä vasta sitten, kun arvelen niistä suoriutuvani. Voitte uskoa, että on jokusen kerran tullut mietittyä, että ihanko just tähän kohtaan mä sitten tulin lopettaneeksi ne mielialalääkkeeni. Sopivasti juuri, kun maailma on syöksynyt suurimpaan kriisiin sitten toisen maailmansodan.

Mielestäni mun tavoite ihan vaan pysyä koossa on tähän kohti ihan riittävä. En aio ottaa stressiä siitä miten paljon voisi ehtiä suorittamaan, jos olisin oikein reipas. (Ja mähän oikeastaan olen ollut jo hurjan reipas, olen lukenut jo kolme kirjaa tänä viikonloppuna!) Koitan ensin tasata pulssini ja alan sitten vasta vaatia itseltäni lisää.

Luulen, että mun pahin lamaannus ja järkytys alkaa ainakin toistaiseksi olla ohi. Kahteen viikkoon mahtui kaikenlaisia tunteita ihan järjettömään kuolemanpelkoon asti. Shokki on laimentunut ja olen alkanut ymmärtää, että en voi ajatella elämän olevan nyt paussilla. Ei se ole, aika ei ole pysähtynyt. Kun tilanne joskus toivon mukaan on ohi, tää leffa ei lähde enää pyörimään siitä kohti mihin se jäi.

Nahkahousut – Zay, Ellos / T-Paita – Ellos / Neuletakki – Second Female / Korvikset – La.Kiva

Sitä ajatusta tässä on nyt siis työstettävä, että tätä elämää on nyt pelattava näillä korteilla jotka kädessä on. Ja on ihan ok, jos ei osaa pelata heti, vaan joutuu tuumimaan strategiaansa kauemmin kuin vieruskaveri.

Ensi viikko on omalla kohdallani onneksi jo kovin erilainen kuin tämä kulunut. Mulla on nimittäin tiedossa kaksi työvuoroa. Sehän on näissä olosuhteissa ihan jo kiireinen viikko!

Koitetaan siis kaikki nyt vaan hengitellä, pysyä rauhallisina ja noudattaa ohjeita. Pestään käsiä, pysytellään kotosalla ja pidetään huolta itsestämme ja sitten kun oma henki kulkee, autetaan myös toisia niillä keinoin, jotka käytettävissä on. Elämä ei ole paussilla, se on tässä ja nyt.

 

PS. Kuvissa asu ajalta EK, eli ennen koronaa. Viime aikoina ei ole juuri tullut pukeuduttua leggareita ja villapaitoja kummempiin. Mutta ehkä se tästä taas. Kyllä mä haluan kelien lämmetessä vähän intoilla nahkarotseista ja kaikesta muusta keväisestä!


5 Comments
  • Jaana
    Posted at 08:02h, 30 maaliskuu Vastaa

    Hei Veera, nyt vaan pidät itsesi kasassa ja keräät voimia. Kellä hänkin tilanne ohi menee. Halit. T. Jaana

  • johanna
    Posted at 17:34h, 30 maaliskuu Vastaa

    ” Ahkeruuden ja itseni kehittämisen sijaan olen lukenut, nukkunut, hoitanut pakolliset arjen asiat ja keskittynyt miettimään mitä tänään syötäisiin.” asiat, mitä luettelit, eivät kuulosta yhtään hullummalta! Kuulostaa korvaani ihanalta tekemiseltä (vaikka ymmärrän, että olosi ei välttämättä ole tuntunut ihanalta). Mutta ihana, jos olet voinut just tollasta rentoa tekemistä pystynyt tekemään! Kuulostaa täydelliseltä ajanvietolta itselleni.

  • Ismo SIllanpää
    Posted at 19:51h, 31 maaliskuu Vastaa

    Pakko kommentoida väitettä ”maailma on syöksynyt suurimpaan kriisiin sitten toisen maailmansodan”. Yhtään koronaa vähättelemättä väitän, että maailmanloppu on ollut huomattavasti lähempänä esimerkiksi Kuuban ohjuskriisin aikaan ja tälläkin hetkellä on maailmassa on meneillään lukuisia konflikteja, ilmastonmuutos on suuri ongelma, luonnonvarojen liikakäyttö on suuri ongelma muutaman esimerkin mainitakseni. Korona ei ole mielestäni läheskään vakavimmasta päästä maailman kriisejä edes viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta puhumattakaan ajasta toisen maailmansodan jälkeen. Päinvastoin, korona helpottaa esimerkiksi ilmastonmuutosta edes hetkellisesti.

  • Life with Satu
    Posted at 08:32h, 01 huhtikuu Vastaa

    Hyvä ja rehellinen postaus. Kaikki eivät voi olla pirteitä ja energisiä, itse en ainakaan ole. Olen onnellisessa assemassa kun ainakin toistaiseksi on töitä, mutta samaan aikaan kamppailen pelon kanssa joka päivä. Ei se ole helppoa, sisään ja ulos hengittäminenkin voi olla haaste. Ihanaa että jaoit rehellisesti tuntemuksiasi.

  • Mirva
    Posted at 10:44h, 01 huhtikuu Vastaa

    Et ole ainoa ”lamaantunut”. Itselläni tuo lamaannus kyllä alkoi jo pari kk ennen koronaa. Minulla ei ole ollut kunnollisia ihmissuhteita vuosiin ja viime vuoden joulukuusta lähtien ei töitäkään. En oikein tiedä mitä haluan tulevaisuudelta ja ongelmani on se että kun en tiedä mitä tavoitella, päädyn siihen etten tee mitään minkään eteen 😀 Oikeastaan tämä korona-aika ei ole merkittävästi muuttanut elämääni. Ymmärrän kyllä turhautumisesi. Mutta varsinkin jos vallitseva tilanne aiheuttaa valtavaa ahdistusta niin se on jo ihan kunnioitettava saavutus että saa pidettyä itsensä kasassa! Kyllä tää vielä menee ohi ja elämä palautuu normaaliksi!

Post A Comment