"Ja kun naisella on vuoto, niin että verta vuotaa hänen ruumiistansa, olkoon hän kuukautistilassaan seitsemän päivää, ja jokainen, joka häneen koskee, olkoon saastainen iltaan asti."  3. Moos. 15:19-30

Vaikka meidän länsimaisessa kulttuurissamme ei onneksi enää naisia teljetäkään pihavajaan menstruoimaan, niin kyllä ne menkat vaan edelleen on jossain määrin tabu. Loistava esimerkki kuukautisten kauhistuksesta nähtiin keväällä, kun Instagram sensuroi kanadalaisen taiteilija Rupi Kaurin kuvan, jossa sängyllä makaavan naisen housuissa on veritahra. On ihan ok näyttää verta ja suolenpätkiä ja intiimeimpiä vartalon osia televisiossa, mainoksissa ja ympäri internetiä, mutta auta armias, jos joku muistuttaa siitä, että sieltä naisen toosastakin vuotaa aina toisinaan verta, niin sehän on varsin ällö ja piiloteltava asia. Naisen alapää ja siihen liittyvät asiat saavat kulttuurissamme esiintyä ihan vapaasti lähes missä vaan, jos kyseessä on seksuaalinen konteksti, mutta kuukausittainen arkirealismimme on tavalla jos toisellakin pidettävä piilossa. Sidemainosten nesteenkin aina on oltava sinistä, ettei siitä vahingossakaan tulisi kenellekään mieleen kuukautisveri. Oishan se vallan kauheeta ja saattais joltain ruokahalu mennä, kun muistaisi mistä siinä on kyse.

Nyt on kuukautissidemerkki Always sitten halunnut kertoa, että menkat haisee ja sen vuoksi kannattais parfymoida myös se alakerta. Toisin sanoen ujuttivat puolihuomaamattomasti lähes kaikkiin tuotteisiinsa "uutta teknologiaa" joka lupausten mukaan neutralisoi epämiellyttävät hajut. Itseltä olisi tämä muutos varmasti jäänyt menkattomuuteni vuoksi huomaamatta ilman netistä lukemiani juttuja joiden mukaan nämä uudet hajustetut siteet ja pikkuhousunsuojat ovat aiheuttaneet useille naisille allergisia reaktioita. (Lue esimerkiksi Maria Nordinin hyvä postaus aiheesta)

 

Luettuani ihmisten kommentteja ja kokemuksia blogeista ja keskustelupalstoilta syöksyin vessaan tutkiskelemaan laatikkoa, johon olen dumpannut kaikki lehtien välissä saapuneet sidenäytteet ja sieltähän sitä löytyi muutama Alwaysin hajuhirvityskin. Ja kyllä, karmealtahan ne kyllä minunkin nenään haisivat. Tätäkin aivoperua nyt sitten myydään kertomalla naisille, että "ootte vähän ällöjä niiden menkkojenne kanssa" ja tyrkytetään kunnon kemikaalicoctailia asian ratkaisuksi. Ja ainakin omasta mielestäni aivan turhaan. Sillä totuushan on, että hygieniasta huolehtien ja kuukautissuojaa riittävän usein vaihtaen ei hillopäivät kyllä aiheuta minkään moista hajuhaittaa. Tokihan esimerkiksi pitkän yön jälkeen saattaa pöksyistä pölähtää hieman tunkkaiset tunnelmat, mutta en edes uskalla kuvitella millainen löyhkäsinfonia siellä sitten odottaisi, kun käyttäisi tuollaisia laventelin ja ruusun tai minkälienee teollisella odöörillä varustettua rättiä. Pi**upuhelin kouraan ja puhdasta tilkettä tilalle ja toistetaan tämä sama riittävän usein, niin varmasti pysyy toosa ja koko tyttö hajuttomana eikä kenenkään nenän leijaile mitään epämiellyttäviä aromeja. Toisin voi kuitenkin käydä, jos pikkareihin sijoittaa Alwaysin monia yleisesti allergisoivia aineksia sisältävän siteen.

Itse en ainakaan kaiken lukemani perusteella tahdo tuollaisia rättejä kosketuksiin alapääni kanssa, joten näytteetkin lensivät haistelun jälkeen roskikseen. Toistaiseksi itselläni ei ole tarvetta minkäänlaisille kukkautissuojille, mutta jos/kun käyttöä jälleen ilmenee, niin meinaan kyllä etsiä jotain aiemmin käyttämieni Alwaysien tilalle. Sen lisäksi, että noiden tuoksullisten siteiden sisältämät ainesosat voivat aiheuttaa herkille allergisia reaktioita, on niiden välttämiseen myös toinen hyvä syy. Peittämällä voimakkailla teollisilla hajusteilla kaikki luonnolliset tuoksut, voi jopa jäädä huomaamatta jotain oleellista alapään terveydestä, sillä esimerkiksi erilaiset emätintulehdukset voivat paljastua juurikin hajun perusteella. Pidetään siis pimpeistämme huoli!

Kenelläkään omakohtaisia kokemuksia näistä Wunderbaumiakin tymäkämmistä tuoksuräteistä? Aiheuttiko epämiellyttäviä oireita?

PS. Haluan vielä loppuun linkata Ruskeat Tytöt -blogin loistavan postauksen "Menxat" koskien näitä kuukausittaisia vieraita. Tuo alussa lainaamani raamatunkohta on valitettavasti edelleen arkipäivää osalle maailman naisista.


Kuten kaikista muistakin talvisin loskaan hukkuvista harmaista suomalaiskaupungeista aina sanotaan, niin myös Pori on sellainen "kiva kesäkaupunki". Talvella kenelläkään vieraalla tuskin on asiaa tänne junaradan päätepysäkille, mutta suven tullen rannikkokaupunkiimme saattaa eksyä jokunen turistikin mielessään ehkäpä Pori Jazz tai Yyterin sannat. Mikäli tänne Satakunnan sydämeen eksyt, niin suosittelen etsiytymään muuallekin kuin Jazz-kadun kuppiloihin ja yleisötapahtumien keskeisille areenoille.

Yksi omia suosikkipaikkojani Porissa on ehdottomasti sympaattinen Reposaari eli porilaisittain Räpsöö. Vaikka saaresta onkin kysymys, niin Reposaareen pääsee ihan tietä pitkin, joten sinne voi huristella joko omalla autolla tai napata bussin keskustasta. Matkaa Porin torilta Räpsööseen tulee noin 30 km. Hienointa tuota aikoinaan jopa Suomen vilkkaimman vientisataman titteliä hallinneeseen mestaan olisi tietysti lähestyä meriteitse ja ankkuroitua  Marina Merilokin vierasvenesatamaan. Noin neliökilometrin kokoisella saarella on paljon hurmaavia ja idyllisia puutaloja, mutta toisaalta myös ylellisiä 2008 vuoden loma-asuntomessuille rakennettuja loma-asuntoja. Asutuksen lisäksi voi ihastella upeita merimaisemia ja tutustua alueen monipuoliseen luontoon.

Ja välillähän on tietenkin istuttava alas ja kumottava tuoppi kylmää juomaa kitusiin ihan vaan rentoutuen. Siihen on Reposaaressa yksi kiva uusi mesta, jonka itsekin pääsin vihdoin juhannuspäivänä testaamaan. The Merry Monk  on brittihenkinen gastropubi, josta löytyy juomavalikoima, jolle antoi siunauksensa jopa olutharrastaja mieheni. Nappailin juhannuspäivän visiitillämme muutamat kuvat paikan tunnelmallisesta sisustuksesta.

Ainakin tuolloin juhannuspäivänä Merry Monkissa kävi kova kuhina ja jengiä virtasi sisään tasaisena virtana. Paikasta saa nestemäisten tuotteiden lisäksi myös ruokaa, joten päivällä siellä näkyi myös paljon lapsiperheitä burgereita ja fish & chipsejä vetelemässä. Tommi valitsikin juuri fish & chips -annoksen, joka tehdään listan mukaan aina kulloisenkin päivän kalasta. Juhannuspäivänä se oli kuhaa. Itse valitsin makoisan bataatti-halloumi -burgerin. Lihaisampikin hampurilainen on ehdottomasti käytävä vielä testaamassa, sillä pihvit valmistetaan Kuuminaisten tilalla vapaana laiduntavan Hereford-karjan lihasta. Lähiruokaa siis.

Tykkäsin Merry Monkista kovasti ja kaikkien siellä vieraiden kavereidenkin suusta olen kuullut vain positiivisia arvioita. Fiilis "Merimunkissa" on lempeä ja leppoisa. Tuonne täytyy ehdottomasti palata vielä tänä kesänä kavereiden kanssa iltaa viettämään. Vaikka paikan sisustus onkin vallan rento ja ihastuttava, niin hyvällä säällä viileät juomat on mahtavaa nautiskella rantamakasiinin terassilla merimaisemaa ihastellen.


Ääh, onks tää ihan puuduttavaa, kun tulee asupostaus toisensa jälkeen? Vai oliko tää ihan hölmö kysymys? Kun blogin nimikin on Tyyliä metsästämässä, niin rättejähän se toki tietää. Ja nyt on kyllä lähiaikoina tuntunut pukeutuminen jotenkin harvinaisen kivalta.

Paitsi että.. ei se kyllä oikeesti tuntunut hyvältä viime keskiviikkoaamuna, kun tein lähtöä Helsinkiin päiväksi. Mulle kävi kuulkaa niin perinteisen nolo akkamainen juttu, että myöhästyin bussista, koska EI OLLU MITÄÄN PÄÄLLE PANTAVAA!!!

keinonahkalegginssit-HM Mama/t-paita-Asprit/takki-Even&Odd, Zalando/tennarit-Converse/aurinkolasit-Police (saatu)/laukku-COS, 2nd hand/korvikset-H&M

Jep. Olin illalla ostanut netistä lipun klo kuuden linja-autoon, koska sen sai halvemmalla kuin muille vuoroille. Nousin vähän yli viisi ja aikaa oli suihkun jälkeen ihan riittävästi, että normaalilla tuulella olisin ehtinyt bussiasemalle vaikka kontaten. Mutta kun ei. Ei vaan lähtenyt sujumaan.

Maksimekko? No ei, kun sen kans haluis laittaa sandaalit ja sielä on kuitenkin ehkä vähän turhan kylmä paljaille varpaille. Lyhyt mekko, maiharit tai nilkkurit ja nahkarotsi? No ei, kun tää helma on ihan tyhmä eikä nää mitkään kengätkään näytä nyt yhtään kivalta. Sää vaikutti epävakaalta ja ei tiennyt, että olisko luvassa viilee vai aurinkoinen päivä. Samaan aikaan olemassa oli riski pukeutua liian heppoisesti taikka sitten raskaasti. Voi helvetti tätä Suomen kesää.

Kiskoin kuteita päälleni, näytin kieltä peilikuvalle, heitin vaatteet sohvalle ja sama alusta. Missään ei vaan tullut hyvä fiilis. Mut vihreet korvikset halusin laittaa vaikka väkisin. Seisoin välillä peilin edessä päälläni vain alusvaatteet ja nuo tärkeäksi kokemani korvikset. En hitto muista koska olis viimeksi ollut pukeutuminen niin vaikeeta. Siinä sitten hiki päässä säntäiltyäni mä tajusin, et nyt ois viimeinen hetki painua ovesta ulos, jos haluaisin ehtiä sotkemaan pyörällä asemalle. Mutta ku päällä oli silloin jotain ihan nounouta. Ei vaan tuntunut yhtään hyvältä.

Ja niin mä jouduin myöntämään itselleni myöhästyväni bussista rättisirkuksen takia! Ai saasta, että nolotti. Ei muuta kuin Iinalle viesti, että "treffit siirtyi tunnilla, en ehtinyt bussiin" (en vielä tässä kohtaa tunnustanut syytä) ja hetkeksi sohvalle vetämään henkeä. Ei ollu enää kiire.

Ja näihin mustavalkoisiin kamppeisiin mä sitten päädyin. Ei ehkä kellekään tulis mieleen, että näiden päälle päätymiseksi on ensin sovitettu kymmenen muuta asua ja myöhästytty keinonahkaleggarit-t-paita -tennarit -kombon kokoamisen vuoksi julkisista. Kyllä vähän meinas naurattaa, kun vihdoin olin peilikuvaan tyytyväinen. Kun tää kaikki lähti siitä, että en halunnut lähteä farkuissa ja t-paidassa, koska pukeudun niin joka päivä töissä. Halusin vapaapäivän kunniaksi jotain vaihtelua. No mut onhan tässä. En ikinä menis töihin valkoisilla tennareilla. 😀

Että se siitä etukäteen hankitusta halvemmasta bussilipusta. Kankkulan kaivoon ja silleen.

Sanokaa nyt, etten oo ainoo jolle näin on käynyt!

Ja paljonko oli tän rättisirkuksen hinta? Seitsemältä lähteneen bussin lipunhinnan verran, eli 25 €. Ihan vaan koska "ei mitään päälle pantavaa".