Näin juhannusviikon ja huomenna alkavan viikon mittaisen vapaan kunniaksi olisi kiva ilahduttaa myös jotakuta tesistä lukijoista ja siksipä pistetäänkin käyntiin pieni arvonta! Minulla on nyt muutaman kerran jo vilkkunut asukuvissa tuollainen kepeä ja kaunis sulkakoristeinen rannerengas, jonka valitsin itselleni ruotsalaisen Syster P -korumerkin mallistosta ja olen kyllä kovasti tykännyt. Minulla ei ole aiemmin ollut hirveästi noin pieniä ja kepeitä rannekoruja, vaan käytin pitkään ranteissani kaikkea todella suurikokoisia renkaita ja ronskeja rojuja, mutta tässäkin asiassa on maku alkanut pikkuhiljaa muuttumaan ja korurasiaani on viime aikoina hiipinyt aiempaa sirompia koruja.

 

Syster P on pian kymmenen vuotias korubrändi, joka sai alkunsa vuonna 2006 perustajakaksikkonsa Shanghain matkalla heidän ihastuessa paikallisiin kauniisiin korukiviin. Naiset ostivat kasan kiviä tietämättä edes oikein mitä niistä meinaisivat tehdä, mutta jo hotellihuoneessa inspiraatio otti vallan ja kivistä alkoi syntyä koruja. Neljä vuotta myöhemmin naiset heittäytyivät kokopäiväisesti korujen maailmaan. Tänä päivänä brändillä on jälleenmyyjiä jo ympäri maailmaa ja Suomessakin reilut parikymmentä.

 

 

Nyt yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa omavalintainen koru Syster P:n valikoimista! Homma ei kylläkään ole ehkä ihan helppo, sillä ainakin itsellä meni suosikin valintaan tovi jos toinenkin valikoiman ollessa täynnä ihanuuksia.

Joka tapauksessa, osallistuaksesi arvontaan tulee sinun valita oma suosikkisi Syster P:n verkkokaupasta ja linkata se kommenttiboksiin kera nimimerkin ja sähköpostiosoitteen. Arvonta sulkeutuu juhannusaattona 19.6. klo 21.00 saakka. 

 

Kuvat postauksen 2. kuvaa lukuunottamatta Syster P


Mä ymmärrän kyllä, että plussamallistojen mallit eivät varmasti koskaan tule olemaan itseni kokoisia ja näköisiä ja joudun näin ollen käyttämään kohtuullisesti mielikuvista katsellessani nettikauppojen kuvia ja yrittäessäni miettiä voisiko jokin vaate toimia kaltaisellani tissevällä omenalla. Niinhän se menee niin kutsuttujen normikokojenkin kanssa, että vaatteita esittelee hurjan hoikat mallit, joihin sitten perus-Pirjot kokoa 38 koittaa samaistua. Mut Mangon Violeta -malliston kuvia katsellessa mulle tuli kyllä ihan uskon puute ja totaalinen torjuntareaktio. Siis, että tässä nyt esitellään heidän ns. "curve sizes" -mallistoa kuten he itse tätä pluskokoskaalaansa nimittävät.

Jos kerran kohderyhmänä on me plussakokoiset pylleröt, niin ois kiva, jos edes helvetisti mielikuvitusta käyttämällä voisin saada sellaisen fiiliksen, että n Mangon Violeta -mallisto voisi tarjota jotakin itsellenikin sopivaa, mutta voin sanoa, että en nyt kyllä ihan sitä tunnetta tavoita.

Violetan koko-oppaan mukaan heidän kokonsa S vastaa about koko UK14, joka kääntyy eurooppalaiseen numerokokoon 42. En pysty arvioimaan noiden heidän malliensa vaatekokoa, mutta ihan noin yleisellä tasolla kuvista ei välity millään tasolla sellainen mielikuva, että niissä esiteltäisiin "curve sizes" -malliston vaatteita. Joidenkin kuvien kohdalla tulee fiilis, että vaatteet ovat yksinkertaisesti mallille liian suuria ja näyttävät siksi huonosti istuvilta. Kaltaiseni pyllerö ei löydä tästä nyt minkäänlaista samaistumispintaa. Kokotaulukon mukaan, mulle voisi Violetan koko XL olla jotakuinkin sopiva ja heidän alessa olisi vaikka mitä itseä kiinnostavia vaatteita, mutta epäilykseni on näiden mallivalintojen vuoksi melko suuri.

Selasin sitten muutamien muiden merkkien plusmallistoja ja kyttäsin minkämoisia malleja kuvista oikein löytyy ja täytyy sanoa, että kyllä löytyi melkoisesti Mangoa uskottavampia plusmallivalintoja. Kokosin muutamat esimerkkikollaasit, joten voitte tekin tehdä vertailua.

Asos Curve

HM+

Igigi

Junarose

Torrid

Omakohtaisesti löysin eniten samaistumispintaa jenkkimerkkien Torridin ja Igigin malleista johtuen ehkä siitä, että tissiosastoa löytyi muiden merkkien malleja enemmän. Ylipäätään mulla itsellä on fiilis, että nettikauppoja selatessa vastaan tulee enempi päärynämallisia plusvartaloita, joten ilahduttaa jostain löytää malleja joiden vartalon malli vastaa enemmän opmaani. Tuo Torridin kollaasin uikkarikuvan malli on vartaloltaan kaikista tänään vastaan tulleista eniten omani kaltainen ja siksi itselleni myyvä. Voin tuota kuvaa katsoessani kuvitella, että näyttäisin kyseisessä uikkarissa edes puoliksi yhtä upealta kuin tuo ylväs malli.

Ja jottei nyt kukaan ymmärtäisi asiaa mitenkään väärin, niin korostetaan nyt vielä, että mä en tippaakaan arvostele tässä yhdenkään mallin vartaloa tai sano, että mikään vaatekoko tai vartalonmalli olisi toista parempi tai huonompi. Itse näkisin mielelläni kaiken kokoisia ja muotoisia malleja. Ihmettelen kuitenkin mitä esimerkiksi Mango haluaa sanoa mallivalinnoillaan.  Ehkäpä Mango ei edelleenkään halua myydä vaatteitaan isokokoisille vaikka nimellisesti heille mallistoa tekevätkin. Mallivalinnallaan he kuitenkin nyt maalaavat kuvaa oikeasti aika hoikista naisista plussakokoisina enkä ymmärrä, että miksi.

Mutta mieltä mieltä te olette? Koetteko te myyvempänä kuvat, joissa vaatteet on esitelty itseänne huomattavasti pienikokoisemman mallin päällä vai toivoisitteko mieluummin selkeämpää samaistumispintaa? Haluatko siis ostaa "haavekuvaa" (kaikkien naisten oletetaan aina haluavan olla laihempia kuin ovat) vai realismia?


Siitä saakka, kun pukeuduin Synsamin kuvauksissa vaalean violettiin neuleeseen ja omaksi yllätyksekseni pidin peilikuvastani tuon minulle ihan uuden värin kanssa, olen himoinnut jotakin sen sävyistä omaan kaappiini. Nyt kun vihdoin pari viikkoa sitten sain juuri sen neuleen kanssa kuvissa olleet kukalliset silmälasit itselleni, on laventelin sävyn hinku vain kasvanut. Sovittaessa on kaikki vaatteet kuitenkin tuntuneet jotenkin väärän sävyisiltä eivätkä ne ole kohdanneet mielikuvieni kanssa.

Torstaina Espoon työkeikalta kotiin päin ajellessa päätin painaa jarrupoljinta Humppilan kohdalla ja kipaisin ihan vaan huvin vuoksi tarkastamaan tien varresta löytyvät Iittalan ja Marimekon tehtaanmyymälät. Ja voi pojat, olipa hyvä että pysähdyin, sillä se kaipaamani pala laventelia löytyi Marimekon myymälästä.

Olin pistänyt merkille tuon Pikkuserkku 2 -nimisen laukun jo ajat sitten, mutta Porissa ei tuota violettia väriä tullut liikkeessä vastaan, joten en ollut päässyt laukkua kainalooni mallailemaan. Ja oikeastaan hyvä niin, sillä löytäessäni sen vasta tuolta tehtaanmyymälästä säästin 40% hinnasta. Hetken aikaa silti piti tepastella ympäri liikettä laukku olalta roikkuen ja sitä hiplaillen ennen kuin uskalsin sen kanssa kassalle, sillä mietitytti, että onko tuollainen itselleni ihan uusi hempeä sävy lainkaan järkevä ostos ja osaisinko sitä sitten kuitenkaan tämän hetkisestä hurmiosta huolimatta käyttää. Päätin ottaa riskin. Ja hyvä, että otin, kyllä se vaan kauheen kivalta näyttää mustan kaverina ja noiden vihreiden korvisten kanssa muodostavat vallan ihanan värikombon.

Nahkaisen laukun vuori on ryhdikkäästi mustavalkoraidallinen ihan samoin kuin omistamissani Tasku-pussukoissakin, joita ottaisin mielelläni kokoelmiini lähes kaikissa tehdyissä väreissä. Olen tähän mennessä tyytynyt kuitenkin vain punaiseen ja mustaan. Tuota violettia väriäkin mietin ensin, että ostaisinko vain pienen clutchistakin käyvän Tasku -pussukan, mutta hyvä alennus ajoi tämän isomman laukun puolia. Onnekseni tämän Pikkuserkunkin hihnan pystyy piilottamaan lähes kokonaan laukun sisälle, joten laukku muuntautuu myös clutchin tapaan kädessä kuljetettavaksi. Pähkäsin myös, että kameran nielevä laukku on pikkuruista pussukkaa käytännöllisempi.

Näin ne vaan mun värikammot karisee yksi kerrallaan. Vaaleanpunainen ja laventeli on jo hallussa, koskahan haksahdan vaikka mintunvihreään?