Joo, oon maailman laiskin bloggaaja, sen myönnän. Tää helvetillinen helle on latistanut innon tehdä yhtään mitään muuta kuin pakolliset hommat. Eli duunit tehdään ja muuten koitetaan lähinnä selvitä.

Mutta toki silloin, kun pitäisi tehdä jotain epämiellyttävää, kuten pakata matkalaukku, onkin yhtäkkiä kivempi paeta blogin ääreen. Huomenna suuntaan nokkani vajaaksi viikoksi kotimaisemiin Sotkamoon ja jostain kumman syystä tuo laukku ei taaskaan ymmärrä itse pakata itseään. 😛

Viime aikojen huippukohtiin on ehdottomasti kuulunut Maj Karman keikka viime lauantain Karmarockissa. Kuunneltuani bändiä teini-iästä saakka on heidät toki tullut nähtyä livenä melkoisen monta kertaa, mutta bändin viime vuosina viettämän hiljaiselon vuoksi olin jo todella ehtinyt kaivata tuttuja säveliä keikan muodossa. Ja kyllä, tyypit tykittivät aivan kuten ennenkin.

Karmarock 2014 Maj Karma

Mä niin muistan miten Herra Ylppö oli joskus 15 vuotta sitten mun mielestä niin törkeän kuuma kaljuineen ja heiluessaan keikoilla pitkässä mustassa hameessa. Onhan se ihan särmä rokkitähti edelleen, mutta ei se kyllä enää sillä tavalla säväytä, kuin silloin ollessani 18-vuotias. Sitä kummasti niistä idoleista karisee se tähtipöly, kun niitä useammin tapaa ja nakottaa niiden kanssa samassa maitokaupan kassajonossa kerta toisensa jälkeen. Mut bändiä ja heidän musaansa fanitan lujasti edelleen vuosien vierittyä ja rokkari-ihastusten laimennuttua.

Karmarock 2014 Maj Karma

Mulle on ikuisesti jäänyt mieleen yksi juttu syksyltä 2004. Olin Helsingissä suorittamassa opiskeluihini kuuluvaa työharjoittelua eräässä tv-tuotantoyhtiössä ja olin mukana erään talk shown taustatiimissä. Maj Karma oli juuri julkaissut Sodankylä -levynsä ja Herra Ylppö oli tulossa vieraaksi ohjelmaamme.

Olin tietenkin aamulla töihin mennessä hirmuisen innoissani illan lähetyksestä ja siitä, että tällä kertaa vieraana olisi joku omasta mielestäni todella kiinnostava tyyppi. Kun sitten pääsin toimistolle, sain kuulla uutiset: ”Me Hei peruttiin se Ylppö tältä illalta, kun me saatiin Martina Aitolehti!”. Siis voi nyt helvetti!! Siinä kohtaa minulla pikkuisen kiehutti, että omilla musiikillissa ansioillaan menestynyt ihminen heivataan ohjelmasta, kun haastikseen saadaankin tyyppi, joka oli tuolloin juuri paljastunut jalkapalloilijan salarakkaaksi. Ai, että syletti ja sapetti!!

No, haastateltiin se Ylppökin sitten joku toinen päivä, mutta omassa päässäni oli jo jotakin sellaisia asioita selvinnyt minkä vuoksi ne opiskelun aikaiset työharjoittelut juuri ovat. Minulle ei selvinnyt, että mitä mä haluaisin tulevaisuudessa työkseni tehdä, mutta muistan miettineeni, että ainakaan mä en halua työskennellä minkään salarakaskohusitäjatätä-”journalismin” parissa.

Karmarock 2014 Maj Karma

Karmarock 2014 Maj Karma

Yksi tärkeä Maj Karmaan liittyvä muisto puolestaan liittyy mun ja Tommin tapaamiseen. Minähän olin meidän tavatessa 20 v tyttönen, jonka miesmaku kallistui tosiaankin mustaan pukeutuviin rokkareihin ja muihin taidetyyppeihin. Tommin lokeroin heti tavattuamme ”juntiksi raksajampaksi” (juurikin noilla termeillä) ja olin ulkonäön ja pukeutumisen ja muun pinnan perusteella ihan varma, että sillä on pakko olla ihan paska musiikkimaku eikä se varmasti muutenkaan tajua mistään itselleni tärkeästä mitään.

Yöllisissä keskusteluissa kuitenkin kävi ilmi, että juurikin mm. Maj Karma (tuolloin vielä Maj Karman Kauniit Kuvat) kuului molempien suosikkiyhtyeisiin ja kirjoista Kauko Röyhkän Ocean City oli ollut kovasti meille kummallekin mieleen. En minä jätkästä kuitenkaan sen kummemmin kiinnostunut, mutta pointsit se kuitenkin sai, että sentään jossain kohtaa osoitti kanssani samanlaista makua.

Myöhemmin onkin sitten vuosien aikana melkoisen monta Karman keikkaa yhdessä nähty ja levyjä keskenämme sydänjuuriamme myöten diggailtu.

Karmarock 2014 Maj Karma  Karmarock 2014 Maj Karma

Karmarock 2014 Maj Karma

Paljon muistoja mahtuu siis minun ja tämänkin bändin yhteiselle taipaleelle. Helteinen yhteislaulua täynnä ollut keikka Harjavallassa viime lauantaina on jälleen yksi uusi sellainen. Erityisesti revittelin omia palkeitani näiden seuraavien säkeiden kohdalla:

Jätä pelko taaksesi tänään.

Ukkonen

Tärisyttää tannerta

Mä pakenen

Turha kultani, pelätä on pelätä

ikävää

Turha sellaista pelätä on, pelätä elämää

Pelko, Pelko,

saa vallan helposti

Älä mene pois, Älä mene pois

sanoo rohkeutesi

-Maj Karma, Ukkonen-


Mä sulan! Tuntuu, että tää kuumuus sulattaa myös mun aivot, päässä ei tunnu liikkuvan oikein mitään. Siksipä tyydynkin nyt vain postaamaan tämän päivän äärettömän mielenkiintoiset (not) asukuvat ja sitten mä painelen makkariin, jossa tuuletin luo edes pientä illuusiota siedettävästä lämpötilasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko-Aventura, Sokos/sandaalit-H&M/laukku-Vagabond

Vaikka illalla päällä olikin hetken aikaa mekko, niin suurimman osan päivästä mä kyllä olin oikeasti pukeutunut näin:

Näyttökuva 2014-7-23 kello 23.59.36

 

Mustaan pukeutunut valkea valas Yyterissä. Levittelin itseeni aurinkorasvat ennen rantsuun lähtöä, mutta en itse saanut laitettua yläselkään ja tokihan unohdin asian sitten, kun olisin voinut rannalle päästyämme pyytää Tommilta apua, joten mukavasti käry kävi!

Tommi puolestaan viittasi rasvoille kintaalla saatesanojen ”ei se näin myöhään iltapäivällä enää niin pahasti polta..” kera. Urpo hänkin. Melkoisen punakan ravun viereen saan seuraavaksi sänkyyn kömpiä ja luulenpa, että koskeminen on melko monesta kohtaa kielletty. 😀

Mulla ei muuten ole tuossa kuvassa suinkaan mikään kokouikkari, vaan Changen bikiniyläosan kaverina on Lindexistä löytämäni pöksyt jotka voi halutessaan taitella/rutata suht normaalikorkuiseksikin, mutta ylösnostamalla ne ylettävät hinkkeihin saakka, joten vatsaa voi paljastela tasan sen verran kuin kullakin hetkellä tykkää. Mua ei tänään kiinnostanut mahan esittely lainkaan, joten kiskoin pöksyt kainaloon. Nerokkaat vehkeet, sanoisin.

 

 


Ei uskois, mutta mulla on vaatekaapissa puute. Olen viihtynyt viime aikojen helteissä hyvin usein farkkushortseissa, mutta mulla ei oikein tahdo olla mitään kivoja kesäisiä toppeja tai teeppareita niden kaveriksi. Siis jotakin sellaisia astetta siistimpiä kuin vain tylsät perus trikootopit.

Mutta olipa yläosat ihan tylsiä tai ei, niin silti olen halunnut hengata farkkushortseissa. Tämän näköisenä rentoilin pari viikkoa sitten Helsingissä Iinan luona.

   OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

shortsit-Lindex Generous/toppi-H&M/kengät-Crocs (saatu)/laukku-Vagabond/silmälasit -Gucci (saatu, Lenswaylta)

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun täytyy nyt alkaa selaamaan blogeja, katumuotisivustoja sun muita sillä silmällä, että miten ne itseäni tyylikkäämmät ihmiset oikein pukee farkkushortsien kaveriksi. Mä nimittäin tiedän, että moni onnistuu niissäkin näyttämään siistiltä ja tyylikkäältä oman ryönä-pirjo -lookkini sijaan.

Kaipaan ideoita ja inspiraatiota, sillä just nyt mä rakastan sekä noita kuvissa näkyviä, että tänä kesänä hankkimiani tummanharmaita farkkushortseja siinä määrin, että en vaan malta pysyä niistä erossa. Mutta silti olisi kiva saavuttaa sellainen vähän huoliteltu ja pukeutunut fiilis edes toisinaan.

Vaikka toisaalta.. olipa fiilis kuinka laittautunut, fiini tai hyvin pukeutunut sillä sekunnilla, kun vilkaisee itseään kotona peilistä, niin se tunne on näillä helteillä menetetty jo ennen alaovesta ulos pääsyä. Kannattaako edes yrittää? 😀