Kuvien housut, pusero ja kassi saatu, R-Collection

Blogi on ollut hiljainen jo pitkään. Mutta ei, tää ei ole jäähyväispostaus. Tää on sellainen varovainen ”hei, täällä ollaan edelleen, mutta huh millaista elämä onkaan ollut” -postaus. Ihan kuulumisia siis ajattelin tähän väliin heittää.

Tuntuu, että reilut puoli vuotta on sellainen aikajänne jolta ajalta voisi nyt tehdä jonkin yhteenvedon. Ja tiedättekö toisaalta mulle ei ole tapahtunut yhtään mitään. Mutta toisaalta niin paljon, että esimerkiksi blogi ei vaan ole oikein mahtunut mukaan arkeen ja ajatuksiin.

Se ”ei mitään” tarkoittaa sitä, että mitkään elämän peruspalikat eivät ole juurikaan muuttuneet. Tammikuussa muutin uuteen kotiin kuten täällä kerroinkin, mutta muuten ei ole tapahtunut mitään kummempia näkyviä asioita. Ei ole mitään jänniä uusia tuulia, ei töissä, eikä ihmissuhderintamalla. Töitä mulla sentään on viime aikoina riittänyt ihan hurjan paljon (tein toukokuussa mun koko yrittäjyysajan kk-laskutusennätyksen!), mutta sutinaa mulla ei ole kuin joskus unissani. 😀

Mutta mitä sitten oikein on tapahtunut, mikä on vienyt kaistaa? Enhän mä ole tehnyt juuri muuta kun töitä ja treenannut. Olispa kiva, jos olisi kerrottavana kaikkia kivoja uutisia, jotain näkyviä asioita. Mutta ei ole. Ehkä syynä on nimenomaan se, että tää koronapaska on tuonut lisää tyhjää ja hiljaisuutta, niin päässä onkin sitten ehtinyt tapahtua todella paljon.

Minulla oli vuodenvaihteessa jotenkin todella vahva tunne, että tää vuosi tuo mukanaan luopumista. En osannut tarkemmin sitä tunnetta sanoittaa, enkä tiennyt mistä pitäisi luopua, mutta se tunne oli vahva, jotain minulta ”vietäisiin pois”. 

Ihan konkreettista luopumista olikin vuorossa heti alkuvuodesta, kun rakas mummini nukkui pois 100 v iässä. Vaikka siihen oli jo muutaman vuoden pikku hiljaa ajatuksissaan valmistautunut, niin kuolema oli mulle silti tosi kova paikka ja pisti pakkaa sekaisin. Se sai myös ajattelemaan ajan rajallisuutta ja omaa ikääntymistä. Joten tässä on painittu monen muun kriisin jälkeen vaihteeksi myös ikä- tai ehkä paremminkin elämänvaihekriisin kanssa.

Mutta on mulla kuitenkin jotain isoa kerrottavaa. Sellaista minkä ääneen sanominen pelottaa. Mietityttää voiko se olla totta. Mä nimittäin koen, että mun masennus on nyt tältä erää takana päin.

Aika tasan kolme vuotta sitten olin jälleen kerran niin syvissä vesissä, tai paremminkin mutaliejuissa, että päässä luupanneet itsetuhoiset ajatukset veivät mut lääkäriin ja nostamaan mielilalalääkeannokset ylös, jotta selvisin pahimmista hetkistä ja ajatuksista. Ei niitä omia sairastamisjaksoja pysty rankkaamaan järjestykseen, mutta kyllä tää viimeisin kierros oli aika kaamea mylly. Sen tajuaa oikeastaan nyt vasta kun on saanut jo hieman etäisyyttä.

Mä olen mennyt näiden muutaman vuoden, ja etenkin viimeisen vuoden, aikana monella tavalla ihan uusiksi. Mä olen saanut pudotettua hartioilta hirveän määrän ahdistusta ja pelkoa. Resetoinut itseäni sellaiseen nolla-tilaan. Opetellut sietämään sitä, ettei mulla ole hajuakaan mitä tapahtuu. Ja sitä, että ehkä tää elämä ei enää tän kummemmaksi muutu.

 

Mut tänä keväänä mä uskaltauduin ekoja kertoja varovasti terapiassa sanomaan, että asiat on oikeasti muuttuneet. Olen mennyt eteenpäin. Parantunut. Mä en enää pelkää koko ajan. En pelkää, että sairastun taas. En pelkää, että kaikki menee pieleen. En pelkää, etten pärjää. Ajattelen edelleen, että mun historian valossa on hyvin mahdollista, että sairastun taas, mutta nyt mulla on taas ihan erilainen työkalupakki sitä varten, jos niin sattuu käymään.

Olen viimeisen vuoden aikana miettinyt tosi paljon myös sitä, että kuinka paljon vuosikausia käyttämälläni hormonaalisella ehkäisyllä  mahtoikaan olla tekemistä mun mielialan kanssa. Mun paraneminen nimittäin alkoi ottaa isoja harppauksia sen jälkeen, kun lopetin minipillerit. En koskaan saa tietää vastausta. Ja yritän olla miettimättä sitä liikaa. Sillä helposti mieleen hiipii itsesyytökset, että miksi en kokeillut aiemmin, miksi en osannut edes ajatella sen mahdollisuutta.

pluskoon silkkipusero

Mutta nyt siis on sellainen aika hyvä tilanne. Tyhjä, mutta hyvä. Ei ole edelleenkään oikeastaan mitään odotettavaa, mutta kun aiemmin se tarkoitti mulle toivottomuutta, niin nyt tarkoittaa sitä, että on tilaa tapahtua jotain hyvää. Kuten terapeutilleni sen pessimistin varovaisen tavalla ilmaisin, ”on ehkä mahdollista, että asiat tulevat menemään ihan hyvin”. 

Viime viikon terapiakäynnillä koettiin historiallinen hetki, kun ekaa kertaa ikinä siellä käydessäni, mä luettelin monia hyvin olevia asioita ilman, että vaihdoin mutta-sanan kautta itselleni ominaiseen pahimpaan varautumiseen. Minä ihan vaan totesin, että mulla on rauhallisempi olo kuin vuosiin ja mun pää on hiljentynyt tosi paljon.

Et tässä sitä nyt on koittanut tutustua uudelleen tyyppiin nimeltä minä. Että kuka ja millainen minä olen ilman sitä vuosia mun hartioilla istunutta mustaa möykkyä. Ilman mielialalääkkeitä. On pitänyt ottaa vastaan tunteita, jotka ovat tuntuneet uusilta ja vierailta. On täytynyt opetella hyväksymään se, että on kesken. Että ei tästä päästä tule koskaan valmista, mutta voin iloita siitä, että olen mennyt todella paljon eteenpäin.

Olen miettinyt paljon myös yksinoloa ja sitä, että mitä jos mä tulen olemaan yksin aina. Että miten mä suhtaudun siihen ajatukseen ja valitettavaan tosiasiaan, että vaikka kuinka muuta toivoisi, niin ei rakkaus ja parisuhde ole mitenkään sellainen asia, joista olisi mitään takeita. Niissä ajatuksissa sitä onkin työstämistä. Mutta välttämättömiä mietintöjä nekin.

Tällaisia asioita on vähän vaikea pukea sanoiksi. Etenkään sellaisiksi, että niiden suuruus ja merkitys avautuisi. Sillä oman mielen kanssa käydyt painit ja niissä koetut voitot taikka tappiot eivät näyttäydy muille samassa mittakaavassa kuin kisaajalle itselleen. Mutta tärkeimpinä kuulumisina siis se, että vihdoin musta tuntuu, että kone on aika tehokkaasti buutattu ja nyt eletään uudelleen käynnistämisen aikaa. Hitaasti, mut elonmerkkejä on havaittavissa.

Heippa masennus! Toivottavasti pitkäksi aikaa tällä kertaa. Mä aion nyt kattoo mitä mä olen ilman sua.

pluskoon silkkipusero

Silkkihousut- ja paita – R-Collection (saatu)

Korvikset – Aarikka

Kangaskassi – R-Collection (saatu)

Aurinkolasit – Le Specs

Tennarit – Pavement (2nd hand)

Ja jottei tää postaus olisi ihan pelkkää mielen syövereitä, niin hihkutaans nyt vähän tästä ihanasta asustakin. Mä olen vuosia etsinyt itselleni passelia silkkipuseroa. Ihan sellaista perusmallia, mutta ei niitä oikein kukaan mun koossa tee. Mutta nyt, R-Collection laajensi kokovalikoimaansa XXL:ään saakka ja tuo Emma-silkkipaita on niin loistavan mallinen, että tilasin saman myös mustana.

Mutta nämä Orvokki-kuosiset paita ja Essi-housut on mun mielestä parhaimmillaan just näin settinä. Kevyt silkki on iholla miellyttävää ja viileää ja jos ei housujen kuminauhavyötäröä lasketa, tuntuu asu lähes siltä kuin päällä ei olisi lainkaan vaatteita. Eli täydellinen kesäasu. Housuista mulla on koko XL, mutta ovat niin reilua mitoitusta, että L kokokin olisi voinut riittää. Mutta toisaalta malli on sellainen, että saavatkin olla reilut.

Olen käyttänyt tätä asua tänä keväänä ja kesänä jo monet kerrat ja tulee varmasti olemaan yksi kesän suosikkikokonaisuuksista. Voin suositella lämpimästi. Tai siis, viileästi.


Kaupallinen yhteistyö, Lumingerie

Urheiluliivit isoille rinnoille. Kas siinäpä vasta pulma, jonka kanssa moni tuntuu tuskailevan. Ei ole itselläkään ollut hyvien sporttiliivien löytäminen aina todellakaan helppoa. Jos onkin omaa kokoa jostain kaupasta sattunut löytymään, on malleja ja värejä ollut yleensä tarjolla tasan yksi.

Mutta toisin on kotimaisen isoihin kuppikokoihin erikoistuneen verkkokauppa Lumingerin valikoimissa, heiltä löytyy urheiluliiveistä kymmenkunta eri merkkiä ja muutama kymmentä liivimallia. Kokoja löytyy ympäryksissä välillä 60-130 ja kuppikoot kattavat kirjainvälin D-O. Jo löytyy liivit liikuntaan monelle kivijalkakaupoissa turhaan pyöriville!

Kaarituetut urheiluliivit yllättivät

Minulle löytyi Lumingerien asiantuntevien tyyppien avustuksella kahdet uudet urkkaliivit, jotka on nyt molemmat olleet ahkerassa käytössä reilun kuukauden ajan. Mun ajatus oli alunperin, että tykkään kaarituettomista, koska mun sporttiliivit on aina sellaisia olleet. Mutta, taisikin olla, ettei vaan ollut koskaan osunut kohdalle hyviä kaarituellisia, sillä nyt meni omat ajatukset ihan uusiksi. Molemmissa uusissa liiveissäni on kaarituet, ja vitsi miten hyvältä nää tuntuukaan.

Panache urheiluliivit

Näiden Sculptresse by Panache Liquid Waves-liivien kohdalla iloitsin ensinnäkin siitä, että kerrankin mä saan jotkut muut kuin mustat tai harmaat urkkaliivit! Vaikkei ne nyt usein mihinkään näykään, niin silti kiva fiilis ettei kaikki liivit ole sitä yhtä ja samaa synkkyyttä.

Liivistä on saatavilla koot 70-105 D-J ja mulla itselläni on näistä koko 85HH.

Liquid Waves on kaarituettu toppaamaton liivi, jossa on tosi kevyt ja hengittävä materiaali ja miellyttävät pehmustetut olkaimet. Tykkään näissä liiveissä mm. siitä, että vaikka kaarituet erottelee tissit omiin kuppeihinsa, on ulkonäkö erillisen päällikankaan vuoksi melko toppimainen. Myös tosi huomaamattomiksi ommellut saumat ilahduttavat.

Hakasia Sculptresse-liivistä löytyy kolme. Olkaimia voi käyttää joko ihan tavallisesti, tai ne voi vetää kuvan mukaisesti keskeltä yhteen olkaimissa olevalla J-koukulla. Itselläni ei tuki näissä liiveissä riittäisi olkaimien ollessa perusasennossa, joten lisäkiristys ristiin vetämisellä on välttämättämyys.

Tässä kohtaa päästään käsiksi myös yhteen itseäni vaivaavaan urheiluliiviongelmaan.. pelkästä päälle pukemisesta meinaa jo tulla hirveä hiki! Mun liikeradat on sen verran rajoittuneet, että en pysty kiinnittämään tuota j-koukkua selän takana, vaan minun on laitettava se valmiiksi kiinni ja sen jälkeen pujotettava liivit päälleni pään yli, jonka jälkeen tissit on raavittava kuppeihin vähän hankalasti. Täss kohtaa auttaisi, jos taloudessa asuisi joku toinenkin.

Mutta ei se mitään, tärkeintä, että liivit on hyvät sitten kun ne on päälle saanut. Pieni kiemurtelu ja venyttely on pieni hinta siitä, että urheillessa on sitten hyvä fiilis.

Urheiluliivien pukeminen

Mitä urheiluliivien pukemiseen muuten tulee, niin Lumingerielta opastavat seuraavasti: Takahakaskiinnityksellä olevaan uheiluliiviin suosittelemme pukemisohjeeksi etukumaraa asentoa. Ensimmäiseksi pudotetaan rinnat kuppeihin ja kaarituet paikoilleen rinnan alle, ihan rinnan juureen kiinni. Tämän jälkeen kiinnitetään hakaset selän takana kiinni. Sitten pujotetaan kädet olkalenkeistä sisään ja nostetaan olkaimet hartioille ja tämän jälkeen rintojen huolellinen kahmiminen kuppeihin. 

J-koukullisissa liiveissä sitten tosiaan se pään yli pujottaminen ensin, jos ei kädet ylety kiinnittämään sitä jälkikäteen. Mutta niidenkin kanssa itse noudatan tuota etukumaraa asentoa rintojen pudottamiseksi paikoilleen. Ja tuo tissien kahminta on asia, jonka moni unohtaa liivejä pukiessa (olipa kyse mistä rintsikoista tahansa). Rinnat on tosiaan kunnolla aseteltava paikoilleen sen sijaan, että huitaiseen liivit vaan päälle ja jättää boobsit oman onnensa nojaan.

Värikkäät urheiluliivit

Liquid waves liivin hyviä puolia on myös sen profiili. Ei minun rintoja toki mikään liivi juurikaan litistä, mutta nämä eivät myöskään työnnä niitä mitenkään eteenpäin, vaan rinnat asettuvat melko tasaisesti.

Mitä liivien tukevuuteen tulee, niin omalle koolleni ja nykyisin jo melko löysän koostumuksen omaavien rintojeni kanssa Panachen liivi on sopinut hyvin sellaiseen treeniin, jossa en juurikaan juokse taikka hypi. Mulla on koostumukseltaan aika pehmeät ja löysät rinnat, joten näissä liiveissä tulee melko ohuen ja joustavan materiaalin vuoksi pomppiessa liian hölskyvä fiilis.

Eli valitsen nämä liivit päälleni usein silloin, kun tiedossa on perus punttitreeniä tai sitä kepeämpää liikuntaa. Kävelylenkeillä ja suht tasaisella maalla pyöräillessä toimivat myös mainiosti. Juoksua ja hyppyä sisältäviin treeneihin tai maastossa pyöräilyyn kaipaan kuitenkin enemmän tukea. Ja sitä tarjoaa toiset tässä postauksessa nähtävät liivit!

Urheiluliivit isot koot

Nyt kuulkaa.. nyt on mun rinnoilla lähes täydellinen paritalo treenien ajaksi: Elomi Energise!Nämä ovat hyvät ja tukevatt urheiluliivit isoille rinnoille. Mun arkiliivien lempparitkin on Elomilta, joten merkki oli ennalta tuttu ja pidetty. Mutta en silti arvannut miten hiton hyvät sporttiliivitkin ne on osanneet tehdä.Kohdallaan on niin materiaalit kuin mallikin.

Urheiluliivit isot koot

Sanon ”lähes täydellinen” siksi, että liiveissä on yksi pieni miinus. Se on niiden melko Madonna-tötterömäinen muoto. Mutta sekin on ehkä vain tottumiskysymys. Kun on aina käyttänyt kaarituettomia sporttiliivejä, jotka ovat painaneet rintoja osaksi kohti kainaloita, on tällaiset täydellisesti tissit omiin osastoihinsa erottelevat ja jämäkät kupit vähän oudon tuntoiset. Tämä on siis ainoastaan fiilis kysymys, ei millään tavalla tekemiseen vaikuttava ominaisuus.

Mutta hei, penkkipunnerruksessa on paljon lyhyempi liikerata, mitä korkeammalle tissit ylettää!

Mutta siis muuten aivan puhdasta täydellisyyttä. Liivi on päällä todella mukava ja tosiaan kuppien materiaali jämäkkää ja joustamatonta neulosta. Minulla ei toimi liivit, joissa on jotain resoria tai muuta rintojen alla, koska vatsamakkarat nostavat ne välittömästi pystyyn. Tässä liivissä, kuten myös Panachessa, nuo liivien alareunat onkin mukavan kapeat ja päättyvät melko suoraan kaaritukeen.

Tukevat urheiluliivit

Urheiluliivien koon valinta

Aika hyvin nuo Lumingerien sivuilta kunkin tuotteen kohdalta löytyvät infot kaaritukien mallista, ympärysmitasta ja kupin koosta tuntuvat oman kokemuksen mukaani pitävän paikkansa. Panachen liivin kohdalla sanottiin ympärysmitan olevan tiukka ja siitä tarvitsinkin koon 85, kun taas tässä Elomin kohdalla ympärys on arvion mukaan normaali ja tästä riitti koko 80. Jos Elomin liivit ovat sinulle ennestään tuttuja, niin melko hyvin menee mielestäni tämän Energisen koot yksiin esim suosikkini Sachin kanssa.

Moni kysyi mun IG-stoorissa siitä miten kireät ja napakat urheiluliivien tulisi olla ja onko normaalia, että ne suorastaan ahdistaa. Lumingerielta vastataan seuraavasti:

Liivin ympärysmitta ei saa olla liian puristava. Jos ympärysmitta on ihan äärimmilleen venytetty ja hakaset juuri ja juuri ylettyvät kiinni, ja hengityskin on jo vaikeaa, isompi ympärysmitta olisi mukavampi. Rintaliivin ympäryksen tulee kuitenkin olla sen verran napakka, ettei rintaliivin ympärys pääse liikkumaan liikkeiden mukana ja hiertämään päällä.
Ympärys kannattelee rintojen painosta pääosan, ja jos ympärys on liian väljä, ei rintaliivi tue rintoja ja rintojen paino jää olkainten varaan hartioille. Ympäryksen koon tulisi olla 5-10 cm lyhempi kuin rintojen alta otettu napakka vartalonympärysmitta on. Koko ei tietystikään saa olla niin tiukka, että se sattuu ja ahdistaa.

Boldasin tuon tärkeän lauseen, sillä on yleisesti tunnettu virhe, että kaikissa liiveissä moni valitsee liian löysiä ympäryksiä, jolloin rintojen paino on olkaimien varassa joka voi aiheuttaa hartia ja niskakipuja. Jos ympärys on liian löysä, voi myös näiden liivien tyyliset ristiin tulevat olkaimet tuntua epämiellyttäviltä ja painaa niskaa, koska rintojen paino kohdistuu olkaimiin ympäryksen sijaan.

Myös Elomi Energise -liivissä on olkaimet yhteen vetävä j-hakanen ja lisätukea tuo myös leveä takaosa jossa neljä hakasta. 

Huomioithan kokoa valitessa myös sen, että ympärys voi tuntua liian tiukalta myös siksi, että kuppikoko onkin liian pieni, jolloin kuppiin mahtumaton rintakudos vie tilaa ympäryksestä. Kannattaa siis aina sovitella useampi koko ja muistaa rinnakkaiskoot. Myös se on tärkeää muistaa, että mitoitukset vaihtelee eri merkkien välillä, älä siis tuijota kokolappuja.

Urheiluliivien, kuten myös muiden rintaliivien, kohdalla oikean kokoiset ja istuvat liivit tunnistaa siitä, että ne eivät kiristä, purista, hankaa tai hierrä, eikä niiden asentoa tarvitse korjailla päivän mittaa.

Urheiluliiveissä toki tuo kiristävyys ja puristavuus on etenkin esim. omassa koossani hieman suhteellinen käsite. Kun tuota rasvakudosta kehossa on, niin saadakseni riittävän tuen liivin ympäryksestä, on en jonkin verran kyllä myös puristettava. Jos valitsisin liivin ympäryksen, niin ettei se yhtään painaudu tuonne makkaroihin, niin ei se myöskään tukisi.

Ylläolevassa kuvassa, ja monissa muissakin, näkyy hyvin se, että kyllä ne kuuluisat selkäläskit tulee sporttiliivien yli ja muutenkin muodostuu makkaroita, koska liivin on oltava napakka. Mutta Mutta epämukava ja hiertävä liivi ei saa olla. Nämä molemmat liivit siis itselleni todella mukavan tuntoiset ja pysyvät loistavasti päällä ilman, että tarvitsee missään välissä korjailla.

Isot kuppikoot

Urheiluliivien peseminen

Tän Elomin liivin mä siis valitsen päälleni, kun tiedossa on juoksuaskelia, hyppyjä tai kivien ja juurakkojen yli pyöräilyä. Tykästyin Energise-liiviin siinä määrin, että pitänee laittaa kokovahti Lumingerien sivuille, jotta saan ilmoituksen, kun omaa kokoani on jälleen varastossa, sillä näitä täytyy saada yhdet tai kahdet lisää.

Itselläni tulee tällä hetkellä sen verran monta treeniä viikossa, että vaikka liivit suositellaankin pesemään aina heti käytön jälkeen,  jotta iholta nouseva hiki ja rasva eivät pääsisi pinttymään materiaalin pintaan. Mutta vaikka niin ehtisinkin tehdä, ei liivit aina välttämättä ehdi kuivua, joten niitä on oltava kaapissa riittävän monet.

Urheiluliiveille (ja muillekin) Lumingerielta suositellaan käsinpesua.  Pesukoneen pyörivä liike aiheuttaa urheiluliivin materiaaleille ylimääräistä kuormitusta ja liivin kaarituet saattavat vaurioitua nopeastikin pesukoneen rummun pyörinnässä ja pahimmillaan tulla ulos liiveistä ja rikkoa koneen. Kaarituettomat voi pestä koneessakin, kunhan huolehtii, että hakaset ovat suljettuina, jotta ne eivät pääse tarttumaan muuhun pyykkiin, ja mielellään pesupussissa. Pesuaineena olisi hyvä käyttää hellävaraista urheiluvaatteille ja/tai käsinpesuun tarkoitettua nestemäistä pesuainetta.

IG-stoorin kysymyksissä nousi yksi laji, johon sopivaa liiviä useampikin kyseli, eli ratsastus.  Kysäisin tätäkin Lumingerien asiantuntijoilta ja sieltä nostettiin esiin mm. Enell-merkin kompressiomalliset liivit, ”jotka painava rinnat hyvin kehoa vasten ja vähentävät rintojen pomppivaa liikettä. Enell istuu parhaiten noin D-H-kuppikoolle ja kokoja riittää 60-130-ympäryksille.”

Mutta olipa laji mikä hyvänsä, niin kannattaa ehdottomasti tutkia Lumingerien monipuolinen urheiluliivivalikoima. Ja jos liivien ostaminen verkosta mietityttää, niin nou hätä asiakaspalvelu auttaa tosi mielellään. Voit vaikkaa laittaa omat mittasi ja heille sähköpostilla ja kertoa millaista liiviä etsit, niin he osaavat tehdä täsmäehdotuksia.

Urheiluliivit juoksuun

Toki netistä ostaessa voi joutua jonkun kerran palauttamaan ja vaihtamaan kokoa, mutta kannattaa silloin tehdä niin, että ottaa liivistä sovituskuvat ja laittaa ne myös sinne asiakaspalvelun meiliin, jolloin he osaavat vielä tarkemmin suositella kokoa tai paremmin soveltuvaa mallia. Tällä tavoin minullekin nämä liivit löydettiin.

Mutta kun sen itselle hyvän mallin vaikka urkkaliiveistä kerran löytää, on niitä sitten jatkossa helpompi tilata.

Ja hei, jos mietit, että onpa harmi, että Lumingerien myymät koot alkavat vasta D-kupista, niin kannattaa tsekata se oma koko. Moni saattaa yllättyä, kun ne B:ksi tai C:ksi kuvittelemansa rinnat ovatkin oikeasti aakkosissa jokusen kirjaimen pidemmällä. Jos normaalisti käyttämästi ympärysmitta on liian löysä ja kuppikoko B-C, voi sopiva rinnakkaiskoko löytyä pienemmällä ympärysmitalla hyvinkin D-E-kuppikoosta.

Urheiluliiviostoksille pääset TÄSTÄ.

 

Kuvat: Jarkko Mäkelä


-Postaus sisältää kaupallisia linkkejä. Linkit merkitty *-merkillä-

Olinpas mä tänään ihan harvinaisen reipas. Aamu alkoi mun pt:n Juhiksen vetämillä ulkotreeneillä ja illalla kiskaisin lenkkarit vielä uudestaan jalkaan ja suuntasin lenkille ystävän kanssa. Turvavälistä pidettiin kyllä tällä lenkillä huolta, sitä oli noin 565 km. Mutta höpistiin siis luurit päässä puhelimessa ja talsittiin molemmat tahoillamme.

Vähän kyllä nolotti, kun just jotain tyyppiä ohittaessani pauhasin siinä jotain ja tiuskaisin hyvin kuuluvasti, että ”helvetin urpo!”. Toivon, että tuo ohittamani täti tajusi mun puhuneen puhelimeen enkä haukkuneen häntä.

Pluskoon ulkoiluvaatteet

Takki ja housut *Halti Pallas +, Scandinavian Outdoor

Lenkkarit – Reebok

Tuubihuivi – Sidoste (saatu)

Panta – Woolberg

Yksi asia, josta multa kysytään tosi usein vinkkejä, on pluskoon ulkoiluvaatteet. Tiedän ja tunnen tuskan, mä etsin etenkin hyviä ulkoiluhousuja vuosia. Mutta sitten, kun vihdoin löytää yksilöt, jotka on ihan justiinsa eikä vaan vähän sinne päin, niin voi sitä ilon päivää. Niinpä tämä hehkutus on nyt tuutattava tännekin.

Ja taitaakin tämä vinkki on just nyt enemmän kuin ajankohtainen, kun koko Suomi on tässä poikkeustilanteessa innostunut ulkoilemaan ja retkeilemään. Se on hyvä juttu, kun vaan muistetaan ottaa siellä ulkona sitten riittävä etäisyys muihin, eikä rynnitä just niille ruuhkaisimmille pururadoille.

Olen jo aiemmin kertonut viime syksynä ostamistani Haltin Warm X-stretch -housuista, jotka julistin joulukuussa koko kuluneen vuoden parhaaksi vaatehankinnaksi. Mietin jo melko heti pöksyt hankittuani, että tekisi mieli ostaa myöhemmin myös housujen ohuempi versio lämpimämpää vuoden puoliskoa varten.

Kuva & Ääni-messuilla töissä ollessa pyörähdin sitten n. vartin verran Go Expon puolella ja pääsin siellä Scandinavian Outdoorin osastolla vihdoin sovittamaan näitä X-stretch -housuja, jotka siis eroavat paksummista versioistaan niin, että ovat luonnollisestikin ohuemmat kuin harjatun sisäpinnan omaavat Warmit.

Halti Pallas + housut

Ja jestas, että mä rakastuin näihinkin ihan välittömästi. Ihanan ohuet, istuvat ja joustavat! Innostuin sitten messutarjouksesta hankkimaan  myös saman  sarjan takin ja nyt reilun kuukauden käyttökokemuksella julistan nämä pluskoon ulkoiluvaatteet jo nyt tämän vuoden parhaaksi vaateostokseksi.

Nämä päällä, ja etenkin nämä housut jalassa, on nyt viime aikojen poikkeusolosuhteissa tullut viihdyttyä tosi paljon. Pukeutuminen kun on näissä kotoiluhommissa ollut aika sporttipainotteista silloin harvoin kun on ulos ollut asiaa. Noi housut on niin mukavat ja simppelin ja siistin näköiset, että ne on olleet usein myös helppo ratkaisu myös työhousuiksi.

Halti Pallas ulkoiluhousut ja ulkoilutakki

Nuo X-Stretch-materiaalit, joita sekä housuissa että takissa on kahta erilaista (toinen vielä joustavampaa kuin toinen) ovat tosi hengittäviä ja ne hylkii kosteutta ja tuulta. Olenkin ilokseni huomannut, että tää puku päällä ei ole ollut millään lailla hiostava olo reippaampiakaan sporttailuja suorittaessa. Tänään esimerkiksi tuli ravattua mm. stadionin rappusia ja tehtyä jos jonkinmoisia kyykkyjä.

Housujen vyötärö nousee mukavan korkealle ja se on leveän kuminauhan ansiosta tosi miellyttävän tuntoinen. Kiristysnauhoilla saa vyötäröä vielä hienosäädettyä.

Mulla on molemmat housut kokoa 46, mutta vaikka malli onkin sama, niin warm-housut ovat piirun verran isommat vyötäröstä ja niissä mulla onkin kiristysnauhalle käyttöä ja olisin voinut mahtua jopa kokoa pienempiinkin. Nämä ohuemmat housut taas ovat 46-kokoisena mulle just passelit, eli aavistuksen pienemmät vyötäröstä.

Pluskoon ulkoilutakki Halti Pallas

*Takki mulla on puolestaan kokoa 50 (mun rinnanynpärys on noin 120 cm). Takin malli on tässä plusmallin takissa ainakin omalle vartalolleni just passeli, sillä rinnan kohdalta sopiva takki on ilokseni sopiva myös muualta!

Olen nimittäin sovittanut elämässäni melkoisen monta takkia, jotka rinnuksista kiinni mennessään ovat mulle a) hartioista isoja, b) liian pitkiä, c) eivät istu vyötäröltä ja d) niissä on liian pitkät hihat. Mut tää on kaltaiselleni tissevälle omenallekin ihan loistava.

Mutta takkeja on silti ollut kyllä helpompi löytää kuin näin toimivia housuja. Mulla on esimerkiksi ollut jo useamman vuoden ahkerassa käytössä *tämä Elloksen todella edullinen softshell-takki.

Halti Pallas housut

Se mikä näistä housuista tekee kaiken mun hehkuttamisen arvoisen, on täydellisesti joustavien materiaalien lisäksi nää loistavasti muotoillut polvet, jotka lisäävät käyttömukavuutta ihan huimasti verrattuna sellaisiin pöksyihin joissa lahjetta ei ole koottu useammasta palasta. Voi siis huoletta kyykkiä ilman, että housuja pitää asetella ja korjailla.

Että voikin ihminen olla onnellinen hyvistä ulkoiluvaatteista. Mutta kun kyllä vaan on kaikki aina hirveen paljon kivempaa, kun päälle voi vetää kamppeet jotka istuu, tuntuu hyvältä ja toimii. Mä elin ihan liian monta vuotta sellaisissa ulkoilukamoissa, missä aina joutui tekemään jonkun asian suhteen kompromissin. Just vaikka ne liian pitkät hihat  tai lahkeet.

Mut näissä Pallas-sarjan pluskoon tuotteissa siis tilavampi mitoitus, joka ainakin minun kaltaiselle keskimittaiselle (168 cm) tissevälle omenalle oikein jees.

Perusmitoituksella Pallas-sarjan tuotteita on saatavilla kokoon 46 saakka ja plusmitoituksella koot 38-50.

Pluskoon ulkoiluhousut ja ulkoilutakki

Haltin Pallas-sarjan tuotteet löydät *TÄÄLTÄ. Saatavilla naisille sekä perus että plus-mitoitus.

Pitäisköhän huolestua, kun olen kuukauden sisään pukeutunut useammin näihin housuihin kuin farkkuihin? Joko musta on tullut tosi ahkera ulkoilija tai sitten tää poikkeustila on tehnyt tehtävänsä mun pukeutumisen suhteen. 😀