Jalassani nähtyjen farkkujen perään kysellään tuon tuosta. Ne muutamat samat lempparifarkut ne pyörivät mukana asupostauksesta toiseen, mutta ajattelin, että ne olisi hyvä kerrankin koota yhteen ja samaa postaukseen. 

Minulle itselleni omenavartaloisena tärkeintä farkuissa on korkea vyötärö. Siitä en luovu. En tiedä montakaan kammottavampaa asiaa pukeutumisessa kuin keskelle rehevimpiä vatsamakkaroita tiukalle hirtetyt farkut. Se tuntuu niiiin pahalta, eikä se housun kauluksen päälle muotoutuva makkarakaan ilahduta.

Tämä vuoksi valitsen siis farkkuni aina niin, että vyötärön korkeus yltää navan tienoille, jotakuinkin siihen kohtaan, missä voisi kuvitella vyötärön sijaitsevan, jos sellaisen edelleen omistaisi. On siinä itselläni sellainen hieman tissejä ja takamusta kapeampi kohta, mutta ei merkittävästi. 

Toinen lempifarkkujeni kriteeri on edelleen vuodesta toiseen slimmit lahkeet. Saatan aina höyrähtää kokeilemaan hetkellisesti jotain muuta muodin aaltojen mukana, mutta kyllä silti 90% ajasta jalassani nähdään kapeaa lahjetta. Ja mieluusti vielä hieman vajaamittaiseksi käännettynä. 

Tässä siis kolme sellaista farkkumallia ja -merkkiä, jotka ovat pysyneet matkassa jo pidemmän aikaa. Kun entiset hajoavat, hankin uudet. Pesut ja kulutukset hieman vaihtelevat aina mallistojen mukaan, mutta malli pysyy samana.

Junarose

1. Junarosen klassikko JRFIVE-malli on viime vuosien aikana löytynyt kaapissani monessakin värissä ja pesussa. Supersuosikkini on kuitenkin tuo suht vaalea hieman rei’ille kulutettu malli. Näitä on jo toinen pari menossa käytettyäni ensimmäiset ihan ritsahtavaan loppuun saakka. Näissä on tämän kolmen koplan matalin lyhin haara-vyötärö -mitta, omassa koossani 27 cm 

Hinta ja koko: JRFIVEN hinta hieman väristä ja pesusta riippuen 70-80 €. Minulla itselläni useimmiten käytössä koko 44, saatavilla kokoon 54 saakka. Junarosea löydät heidän oman nettikauppansa lisäksi mm. Zalandolta ja Ellokselta. 

KappAhl

2. KappAhin XLNT-malliston Slim Fit -farkku nostaa vyötärön hieman edellistä ylemmäksi haara-vyötärö -korkeuden ollessa 30 cm. Eli yltää aivan mahtavasti mahan yli. KappAhlin nettikaupan tiedoissa vyötärön korkeudeksi kerrotaan ”normaali”, mutta kyllä minä tätä korkeaksi väittäisin.

Slim Fitiä löytyy ainakin tällä hetkellä parissakin hyvin erilaisessa materiaalissa. Jämäkämpi versio sisältää 98% puuvillaa ja 2% elastaania, kun taas saman mallin toinen versio (joka itseltäni löytyy, ja on tuossa kollaasissa) jossa materiaali on puuvillan ja polyesterin sekoitus ja elastaania on mukana 3%. 

(Niin paljon kuin tuota elastaania parjataankin sen ollessa ongelma mm. tekstiilien kierrätykselle, niin täytyy sanoa, että itse en kyllä oman vartaloni malliin löytäisi istuvia farkkuja ilman elastaania.)

Hinta ja koko: Väristä ja pesusta riippuen XLNT:n Slim Fitit maksavat 55-60 €. Kokoja tarjolla 44-52 ja itselläni käytössä koko 48.

H&M

3. HM+ Skinny High kurkottaa vyötäröllä vielä pari senttiä korkeammalle. Omien housujeni haarakorkeus on 32 cm. Ihanaa turvaa vatsamakkaroille! Nämä ovat mallinsa ja istuvuutensa puolesta ehkä kaikista lemppareimmat näistä kolmesta. Kisa näiden ja Junarosen pöksyjen välillä on kyllä todella tiukka ja suosikin paikka vaihtelee muutaman viikon välein.

H&M:n farkkujen värit ja pesut vaihtelevat aika tiuhaankin tahtiin, joten juuri itselläni parhaillaan käytössä olevaa pesua ei ole saatavilla, mutta saatavilla useimmiten ainakin pari kolme versiota kerrallaan.

Hinta ja koko: Hinta 30-40 € ja kokoskaala 44-56. Itselläni käytössä koko 46.

 

Huomasitteko muuten käyttämäni kokonumerot? Joka merkissä eri. Junarosella kokoni on 44, H&M:n Skinny high istuu parhaiten 46 kokoisena ja KappAhlista sain ottaa koon 48. Ja ihan samanlaiset ne mun vartalon mittani ovat noita housuja käyttäessäni. Kaikki kolme paria ovat käytössä koko ajan.

Ei siis tuijoteta niitä kokolappuja ja anneta sovituskopissa onnentunteiden olla numeroista kiinni. Valitse ne mitkä istuu ja missä fiilis on hyvä. Vaikka edellisessä kaupassa kokosi olisi ollut 44 ja seuraavassa 48, niin newsflash: sä olet ihan saman kokoinen molempien sovareissa ähistessäsi!

 

 

 

 

 


Postasin tammikuun lopulla häämessuilla mallina oltuani jo parin puvun kuvat, mutta muutama kuva jäi tuolloin vielä julkaisematta. Tässäpä siis vielä yksi puku minun päälläni ja toinen mallikollegan yllä.

Kerroin jo aiemmassa postauksessa, että sovitukseen mennessä jännitti, että miten mahtaa kokoja löytyä itselleni. Mutta pelko oli tosiaan ihan turhaa. Sain Porin Juhlavassa ylleni useammankin kivan puvun ja kokoja riitti omaa vaatekokoani isommillekin.

Minä itse asiassa yllätyin enemmänkin kokojen reiluudesta. Esimerkiksi tämän Amelien 50 kokoisen puvun hihat olivat itselleni melkoisesti liian suuret. Eli rohkaisuksi heille plussakokoisille, ketkä ovat oikeasti hääpuvun tarpeessa, kyllä meille isoillekin löytyy kauniita perinteisiä hääpukuja. 

Vaikka itseni klassisella tavalla kauniiksi näissä luomuksissa tunsinkin, niin ei minun ajatukseni hääpuvuista silti mihinkään muuttunut. En ole koskaan elämässäni osannut ajatella, että pukeutuisiin mihinkään hääpuvun nimellä myytävään vaatteeseen, mikäli joskus sattuisin naimisiin menemään.

Oli kiva päästä pukeutumaan näihin pitsi- ja tylliluomuksiin näin mallin ominaisuudessa ja ikään kuin leikkiä perinteistä morsianta, mutta omaa itseäni en näissä osaa nähdä.

Mikäli avioituminen joskus tulisi itselleni ajankohtaiseksi asiaksi, niin kääntyisin ehkä jonkun taitavan muotisuunnittelijan, kuten Katri Niskasen, puoleen ja teettäisin jotain näyttävää ja sääret paljastavaa, joka jättäisi sääret esille. Mutta joka tapauksessa asun tulisi olla sellainen, joka ei huuda, että HÄÄT, vaan sillä voisi mennä joskus johonkin muihinkin kemuihin. Häät olisivat vain hyvä tekosyy teettää joku upea uniikkimekko.

Mutta riippuisi asun valinta toki siitäkin olisiko millaiset kalaasit kyseessä. Jos kävelisinkin vain parin todistajan läsnä ollessa  pikaisesti perjantaina maistraattiin ja suuntaisin samoin tein häämatkalle jonnekin paratiisiin, niin tuskinpa viitsisin sen kolmen minuutin toimituksen vuoksi kauheasti kolttuunkaan panostaa.

Voisin pienimuotoisessa vihkitilaisuudessa pukeutua vaikka kaapistani löytyvään vihreään pitsimekkoon! Mutta jos tosiaan jotkut isot kekkerit järjestäisi, niin sitten saisi olla astetta juhlavampi asukin. Mutta viralliseen hääpukuun tuskin tulisin koskaan päätymään. 

Mutta mitä näihin perinteisiin morsiuspukuihin tulee, niin itse huomaan pitäväni pitkillä pitsihihoilla varustettuja pukuja lähes aina olkaimettomia ja hihattomia mekkoja kauniinpana. Tämäkin Kaislan päällä näytöksessä nähty Victoria & Vincentin puku on mielestäni todella kaunis nimenomaan hihojensa ansiosta.

Victoria & Vincent on muuten suomalainen hääpukumerkki. Ja heillä on todella laaja kokovalikoima, sillä monia pukuja on saatavilla jopa kokoon 62 saakka. Nopeasti mallistoa selailemalla näkee, että ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lähes kaikki puvut löytyvät ainakin 52-54 välille asti. Ja nättejä kuin mitkä!

Molemmat kuvien puvut siis Porin Juhlavasta. Kaikki korut Oona Armia Jewelry. 

Millainen on/oli sinun unelmiesi hääasu? 

 


Kävin jälleen kerran tsekkailemassa etukäteen, mitä uutta plusmerkki Junaroselta on tulossa myyntiin. Perinteiden mukaan sovittelin ison läjän vaatteita ja tartuin ennakkoluulottomasti myös ei niin itseni näköisiin vaatekappaleisiin. 

Minulle on useamman kerran käynyt niin, että jokin minua ensinäkemältä kovasti epäilyttänyt tai jopa huvittanut vaate onkin sovittaessa alkanut kiinnostamaan ja jonkin aikaa asiaa makusteltuani olenkin pian löytänyt tuo ”ei oo kyllä yhtään mua” -vaatteen omasta kaapistani. Myös tämän postauksen kuvista löytyy vaatteita, jotka pääsivät yllättämään katsoessani ne päällä peiliin.

Tässä näkyviä tuotteita ei siis vielä löydä kaupoista, vaan ovat tulossa myyntiin osa toukokuuhun mennessä ja osa on sitten vasta syysmallistoa.

Montaa eri kuosia yhdistelevässä mekossa on retrofiilistä. Itselleni tuli mieleen maatuskanuket.

Mutta mites olis samoista kukkakuoseista housupuku röyhelöillä? Nämä kuosipläjäykset tulossa myyntiin ensi elokuussa.

Printtimekon raitadetaljit asuun ripauksen sporttisuutta. Tämän mekon yhdistäisin tennareiden ja farkkurotsin kanssa.

Ensi syksyn takki hurmasi minut syvänvihreällä sävyllään. Farkut ovat itselleni tuttua ja loistavaksi havaittua JRFIVE-mallia, mutta nyt uutuutena hapsutetut lahkeet.

En yleensä innostu tällaisesta tunikamitasta, mutta tästä yläosasta tykkään kovin, koska se istuu vyötäröltä. Läpikuultava matsku antaa kivasti vartalon näkyä, joten ei tule sellaista piilottelevaa fiilistä, jonka tunikat minussa yleensä aiheuttaa.

Läpikuultavaa meshiä ja foliopainettuja kukkasia yhdistelevä mekko on ensi syksyn tulokkaita.

Tätä hempeää kuosia sovittelin viimeksi jo kesäisen maksimekon muodossa. (tuolla linkkaamassani postauksessa nyt keväällä myyntiin tulevia mekkoja!)  Tämä pusero ja saman kuosin mekko ovat jo myynnissä!

Ja sitten se salakavalasti hiipivä himotus… Gobeliinikuvioinen kukkatakki on just sellainen ”ei yhtään mua” -vaate, jota kuitenkin päälle vedettyään katselee ihastellen peilistä. Olis niin loistava nahkahousujen kaveri!