31.10.2010

Posted at 23:17h in Yleinen by
0 Likes

Valitin tuossa jokunen viikko sitten siitä, että tukka oli taas ehtinyt ihan kamalaksi reuhkaksi ja sainkin sitten vihdoin ja viimein aikaiseksi mennä hakemaan asiaan parannusta. Vaikka uusi tukka jo hieman vilahtikin Alina-huivia esitelleessä postauksessa, niin ajattelin vielä laittaa ihan erikseen pari tänä aamuna nappaamaani lärvikuvaa asiaa selkiyttämään.

tukkalokakuu_2010_1

Kuten huomaatte, kampaus ei ole näissäkään kuvissa mitenkään huolellisesti laitetun näköinen, vaan sojottaa vähän suuntaan jos toiseenkin, mutta se on kuulkaa ihan just mun todellisuutta. En jaksa normiaamuna käyttää aikaa ja anergiaa hiusten laittoon juurikaan 30 s kauempaa. Juuri sen aikaa kestää, kun pörröttää tukkaa vahaisilla käsillä. Ja kuten olen jo joskus aiemminkin kertonut, niin takatukkaahan mä en edes vilkaise peilistä. Kyllä se siellä mukana tulee. 😀

tukka_lokakuu_2010_2

(vaikka noista silmänalusista voisi luulla, niin kuvassa ei ole mun halloween maski, vaan ihan raaka todellisuus. On pikkasen alkanut tuo ikä mennä silmän ympäryksiin..)

Minä siis päädyin siihen ratkaisuun, että annan nyt talvea vasten tuon etu- ja pääliosan hieman kasvaa, koska hattuja ja pipoja käyttäessä on kiva, että sieltä edes hieman näkyy jotain karvaa alta. Muuten näyttää ihan pallonaamalta. Ihan lyhkäiset frisyyrit passaa paremmin sitten kesään.

Tylsyyttä vastaan taisteltiin kuitenkin leikkaamalla toinen sivu hieman lyhyemmäksi ja päällysosan värin vaihdolla. Tuota lyhyempää sivua pitää nyt sitten koittaa käydä siistimässä melko ahkerasti, jotta kontrasti sen ja etuosan välillä säilyy.

Kunhan etutukka saa hieman lisää mittaa, haluaisin taas vaihteeksi vetää toisen sivun ihan lyhyeksi sängeksi. Nyt se kuitenkaan ei olisi vielä ollut oikea ratkaisu, joten pitää vaan koittaa malttaa mieleni.

Tyvi värjättiin tummaksi värillä joka tehoaa myös harmaisiin ja päällysosaan puolestaan tehtiin kevyt värinpoisto joka taikoi entisen mustan tilalle hieman lämmintä kinuskin sävyä. Ihan kuin mun naamakin olisi samalla saanut astetta lämpimämmän sävyn. Se on kumma miten tuo tukan väri vaikuttaa siihen minkä väriseltä muuten näyttää. Mut jotenkin vaan on hehkuvampi olo, kun on lämpimämpi ja hieman vaaleampi ilme.

Kuten aina ennenkin kampaajalta lähtiessäni, olin tyytyväinen tälläkin kertaa. Tukka on just niin helppo kuin tällaisella laiskimuksella pitääkin olla, mutta mikäli viitseliäisyyttä jonakin päivänä löytyy, niin karvoja pystyy vääntelemään suuntaan jos toiseenkin. Ihan oon siis itseni näköinen jälleen kerran. 🙂

Mitäs te tykkäätte tällä kertaa?

Kuvissa muutes mun esittelemättä jääneet viimeaikojen superlemppari-korvikset! Ihanuudet löytyivät kirpparilta mahtavaan euron hintaan. Lyhyt tukka ja suuret korvikset vaan jotenkin kuuluvat mielestäni yhteen.


30.10.2010

Posted at 10:00h in Yleinen by
0 Likes

Kun pomoni vinkkasi minulle eilen Markkinointi ja Mainonta -lehden nettisivuilta löytyneestä uutisesta otsikolla ”Ikean uusi aluevaltaus: muotivaatteet”, en voinut muuta kuin revetä hihittämään. Mieleeni tulvi kuvia pienissä pahvilaatikoissa myytävistä vaatteiden ’tee se itse’ -pakkauksista. Niissä olisi nätisti pinossa valmiiksi leikatut mekon taikka housujen palaset plus kaikki tarvittavat langat ja napit sekä hieman ontuvat, mutta välttävät tarvikkeet tuotteen kokoon kursimiseen.

Mukana tuleva piirrosohje olisi hieman vaikeaselkoinen ja tuotteen saisi kasattua oikein vasta kolmannella yrittämällä syljettyään ulos kaikki osaamansa kirosanat vähintään viiteen kertaan. Perinnöksi jälkipolville vaatteesta ei  tietenkään olisi, mutta ”viiden euron topiksi tää on ihan kiva ja välttää siihen asti, kunnes on vara ostaa joku parempi”.

Odotin siis Ingvar-sedän luoneen huonekaluimperiuminsa rinnalle vähintään henkkamaukan kilpailijan, jonka ansiosta viimeistään 2/3 osaa maailman kansasta pukeutuisi länsinaapuriemme kaukoidässä teettämiin kamppeisiin. Totuus ei sitten kuitenkaan ollut ihan yhtä kunnianhimoinen. Mutta kohtuullisen mielenkiintoinen mainos- ja myyntitempaus kylläkin.

ikea

Ikea järjesti tänä vuonna ikeagarderob.se -sivustollaan avoimen suunnittelukilpailun , johon kuka tahansa saattoi osallistua omalla kokoelmallaan. 370 osallistuneen kokoelman joukosta valitut 25 finalistin tuotteett ovat nyt nähtävillä ja ostettavissa tämän viikonlopun ajan avoinna olevassa popup -myymälässä Tukholmassa.

Finalisteihin ja heidän kokolemiinsa voi tutustua myös IKEA Garderob -sivustolla. Kaikkia en jaksanut selata, mutta kyllä sieltä silmiin osui monta mielenkiintoistakin juttua. Kilpailun voittajaa oli valitsemassa raati, johon kuului mm. bloggaaja Elin Kling ja suunnittelija Ann-Sofi Back.

ikea2

Virallisen lausunnon mukaan Ikea haluaa tällä tempauksella  tukea ruotsalaista muotoilua ja nuoria suunnittelijoita ja auttaa heitä esille. Varmasti tätäkin, mutta tärkeintähän on tietenkin huonekalujen myynti. Vaatteita arvokkaampi myyntiartikkeli kun popup-liikkeessä sattuu olemaan Ikean PAX-vaatekaapit, joita saa tänä viikonloppuna ihanasti kolme kahden hinnalla. Suunnittelijoiden vaatteet saa valmiiksi kasattuna, toisin kuin ne vaatekaapit.

PS. Laskujeni mukaan kilpailun pääpalkinnolla 50 000 kruunulla, eli noin 5000 eurolla voittaja voi ostaa esimerkiksi 10 PAX-vaatekaappia.

lähteet: M&M ja Dagens Media


29.10.2010

Posted at 14:27h in Yleinen by
0 Likes

Aika moni voi varmaan myöntää joskus naureskelleensa itseään iäkkäämmille tyypeille jotka tuntuvat tyylillisesti jämähtäneen jonnekin parin kymmenen vuoden taakse. Sellaisen henkilön nähdessään sitä  hymähtelee vaan mielessään, että ”ei oo tainnu tyyli muuttua sitten vuoden -92…”.

Asennoitumista ei paranna edes se, että kuin huomaamatta muodin kiertokulku on jälleen napannut heidän kelkkaansa. Jostain syystä 20 v muotibloggari kivipestyssä farkussa ja kukkapaidassa on suurimman osan mielestä jotenkin huomattavasti coolimpaa kuin pirjo 50 v ihan samoissa releissä. (jos nyt juurikin kyseisistä vaatekappaleista puhutaan, niin mun mielestä ne istuu paremmin sille pirjolle 50 v)

Se mitä mä tässä yritän sössöttää on se, että minusta tuntuu, että minusta vielä joskus tulee nimenomaan se tyyppi josta nuoremmat ajattelee naureskellen, että ”toi on sit niiin jämähtänyt vuoteen 2010!”. Mä nimittäin luulen, että mä en ihan hevillä pysty eroamaan mustista valuvalinjaisista asioista, vaikka muoti sanoisi mitä. Onko pakko jos ei halua?

monki3 monki1 monki2

kuvat: Monki

Jotta vaatekaapistani ei loppuisi mustat valuvat asiat ainakaan ennen vuotta 2035, olisi niitä hyvä varmaan hamstrata hieman varastoon. On nimittäin kauheaa, kun muoti muuttuu eikä kaupoista enää löydy sitä mitä haluaisi. (mut ai niin, sithän niitä releitä saa kahdella eurolla kirppikseltä..) Siispä taidankin suunnata huomisella Helsingin reissulla askeleeni Monkiin, jonka nettisivuilta bongasin kaikki tämän postauksen itseäni kovasti kuumottavat vaatekappaleet. Tervetuloa uudet vuosikymmenet, minä olen omani jo valinnut!