-Postaus sisältää kaupallisia linkkejä. Linkit merkitty *-merkillä-

Olinpas mä tänään ihan harvinaisen reipas. Aamu alkoi mun pt:n Juhiksen vetämillä ulkotreeneillä ja illalla kiskaisin lenkkarit vielä uudestaan jalkaan ja suuntasin lenkille ystävän kanssa. Turvavälistä pidettiin kyllä tällä lenkillä huolta, sitä oli noin 565 km. Mutta höpistiin siis luurit päässä puhelimessa ja talsittiin molemmat tahoillamme.

Vähän kyllä nolotti, kun just jotain tyyppiä ohittaessani pauhasin siinä jotain ja tiuskaisin hyvin kuuluvasti, että ”helvetin urpo!”. Toivon, että tuo ohittamani täti tajusi mun puhuneen puhelimeen enkä haukkuneen häntä.

Pluskoon ulkoiluvaatteet

Takki ja housut *Halti Pallas +, Scandinavian Outdoor

Lenkkarit – Reebok

Tuubihuivi – Sidoste (saatu)

Panta – Woolberg

Yksi asia, josta multa kysytään tosi usein vinkkejä, on pluskoon ulkoiluvaatteet. Tiedän ja tunnen tuskan, mä etsin etenkin hyviä ulkoiluhousuja vuosia. Mutta sitten, kun vihdoin löytää yksilöt, jotka on ihan justiinsa eikä vaan vähän sinne päin, niin voi sitä ilon päivää. Niinpä tämä hehkutus on nyt tuutattava tännekin.

Ja taitaakin tämä vinkki on just nyt enemmän kuin ajankohtainen, kun koko Suomi on tässä poikkeustilanteessa innostunut ulkoilemaan ja retkeilemään. Se on hyvä juttu, kun vaan muistetaan ottaa siellä ulkona sitten riittävä etäisyys muihin, eikä rynnitä just niille ruuhkaisimmille pururadoille.

Olen jo aiemmin kertonut viime syksynä ostamistani Haltin Warm X-stretch -housuista, jotka julistin joulukuussa koko kuluneen vuoden parhaaksi vaatehankinnaksi. Mietin jo melko heti pöksyt hankittuani, että tekisi mieli ostaa myöhemmin myös housujen ohuempi versio lämpimämpää vuoden puoliskoa varten.

Kuva & Ääni-messuilla töissä ollessa pyörähdin sitten n. vartin verran Go Expon puolella ja pääsin siellä Scandinavian Outdoorin osastolla vihdoin sovittamaan näitä X-stretch -housuja, jotka siis eroavat paksummista versioistaan niin, että ovat luonnollisestikin ohuemmat kuin harjatun sisäpinnan omaavat Warmit.

Halti Pallas + housut

Ja jestas, että mä rakastuin näihinkin ihan välittömästi. Ihanan ohuet, istuvat ja joustavat! Innostuin sitten messutarjouksesta hankkimaan  myös saman  sarjan takin ja nyt reilun kuukauden käyttökokemuksella julistan nämä pluskoon ulkoiluvaatteet jo nyt tämän vuoden parhaaksi vaateostokseksi.

Nämä päällä, ja etenkin nämä housut jalassa, on nyt viime aikojen poikkeusolosuhteissa tullut viihdyttyä tosi paljon. Pukeutuminen kun on näissä kotoiluhommissa ollut aika sporttipainotteista silloin harvoin kun on ulos ollut asiaa. Noi housut on niin mukavat ja simppelin ja siistin näköiset, että ne on olleet usein myös helppo ratkaisu myös työhousuiksi.

Halti Pallas ulkoiluhousut ja ulkoilutakki

Nuo X-Stretch-materiaalit, joita sekä housuissa että takissa on kahta erilaista (toinen vielä joustavampaa kuin toinen) ovat tosi hengittäviä ja ne hylkii kosteutta ja tuulta. Olenkin ilokseni huomannut, että tää puku päällä ei ole ollut millään lailla hiostava olo reippaampiakaan sporttailuja suorittaessa. Tänään esimerkiksi tuli ravattua mm. stadionin rappusia ja tehtyä jos jonkinmoisia kyykkyjä.

Housujen vyötärö nousee mukavan korkealle ja se on leveän kuminauhan ansiosta tosi miellyttävän tuntoinen. Kiristysnauhoilla saa vyötäröä vielä hienosäädettyä.

Mulla on molemmat housut kokoa 46, mutta vaikka malli onkin sama, niin warm-housut ovat piirun verran isommat vyötäröstä ja niissä mulla onkin kiristysnauhalle käyttöä ja olisin voinut mahtua jopa kokoa pienempiinkin. Nämä ohuemmat housut taas ovat 46-kokoisena mulle just passelit, eli aavistuksen pienemmät vyötäröstä.

Pluskoon ulkoilutakki Halti Pallas

*Takki mulla on puolestaan kokoa 50 (mun rinnanynpärys on noin 120 cm). Takin malli on tässä plusmallin takissa ainakin omalle vartalolleni just passeli, sillä rinnan kohdalta sopiva takki on ilokseni sopiva myös muualta!

Olen nimittäin sovittanut elämässäni melkoisen monta takkia, jotka rinnuksista kiinni mennessään ovat mulle a) hartioista isoja, b) liian pitkiä, c) eivät istu vyötäröltä ja d) niissä on liian pitkät hihat. Mut tää on kaltaiselleni tissevälle omenallekin ihan loistava.

Mutta takkeja on silti ollut kyllä helpompi löytää kuin näin toimivia housuja. Mulla on esimerkiksi ollut jo useamman vuoden ahkerassa käytössä *tämä Elloksen todella edullinen softshell-takki.

Halti Pallas housut

Se mikä näistä housuista tekee kaiken mun hehkuttamisen arvoisen, on täydellisesti joustavien materiaalien lisäksi nää loistavasti muotoillut polvet, jotka lisäävät käyttömukavuutta ihan huimasti verrattuna sellaisiin pöksyihin joissa lahjetta ei ole koottu useammasta palasta. Voi siis huoletta kyykkiä ilman, että housuja pitää asetella ja korjailla.

Että voikin ihminen olla onnellinen hyvistä ulkoiluvaatteista. Mutta kun kyllä vaan on kaikki aina hirveen paljon kivempaa, kun päälle voi vetää kamppeet jotka istuu, tuntuu hyvältä ja toimii. Mä elin ihan liian monta vuotta sellaisissa ulkoilukamoissa, missä aina joutui tekemään jonkun asian suhteen kompromissin. Just vaikka ne liian pitkät hihat  tai lahkeet.

Mut näissä Pallas-sarjan pluskoon tuotteissa siis tilavampi mitoitus, joka ainakin minun kaltaiselle keskimittaiselle (168 cm) tissevälle omenalle oikein jees.

Perusmitoituksella Pallas-sarjan tuotteita on saatavilla kokoon 46 saakka ja plusmitoituksella koot 38-50.

Pluskoon ulkoiluhousut ja ulkoilutakki

Näitä myy luonnollisesti myös Haltin oma verkkokauppa, mutta omani hanki Scandinavian Outdoorista missä on just nyt sekä housut että takki alennuksessa. *Housut saa nyt 30 € normihintaa edullisemmin ja *takin hinnassa säästää tämän viikonlopun aikana lähes kuus kymppiä koska takeista saa sunnuntaihin saakka 20% lisäalen. Koko setti siis irtoaa nyt parilla sadalla, kun niiden normaali yhteishinta on 288 €. Aika hyvä säästö siis!

Pitäisköhän huolestua, kun olen kuukauden sisään pukeutunut useammin näihin housuihin kuin farkkuihin? Joko musta on tullut tosi ahkera ulkoilija tai sitten tää poikkeustila on tehnyt tehtävänsä mun pukeutumisen suhteen. 😀

 


Huhhuh. Yli pari viikkoa mennyt melkoisessa lamaannuksessa. Olisi ollut aikaa tehdä yhtä jos toista. Mutta joudun myöntämään, että en ole siivonnut, perannut vaatekaappia, opiskellut uutta kieltä enkä myöskään osallistunut etänä jooga- taikka tanssitunnille. En ole myöskään suunnitellut uusia ansaintakeinoja menetettyjen töiden tilalle.

Ahkeruuden ja itseni kehittämisen sijaan olen lukenut, nukkunut, hoitanut pakolliset arjen asiat ja keskittynyt miettimään mitä tänään syötäisiin.

(Tähän väliin pahoittelut kaikille mobiilikäyttäjille, että otsikko ei näy kunnolla. Yritän tulevalla viikolla setviä asiaa IT-velhon kanssa)

Ehdin jo tuntea tästä saamattomuudesta syyllisyyttä. Että olen nyt ihan laiska paska, kun ei mulla ole jo kymmentä uutta palvelua ja tuotetta ideoituna ja jos jonkinmoista viihdyttävää instaliveä tulilla.

Mä ihailen kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat näiden muutamien viikkojen aikana jo ehtineet keksiä sata ja yksi uutta liikeideaa, järjestäneet tapahtumia verkossa, masinoineet hyväntekeväisyystempauksia ja jonglööranneet kotona etätöiden, lasten kotikoulun ja etäharrastusten kanssa.

Toivoisin olevani yksi heistä energisistä ja idearikkaista ihmisistä jotka osaavat nähdä lähes tilanteessa kuin tilanteessa mahdollisuuksia ja tarttuvat tuosta vaan toimeen ja luovat uutta. Minä sen sijaan lamaannuin ja upposin pelkoon.

Eilen illalla mä kävin itseni kanssa keskustelun jonka lopputulema oli, että tässä käsittämättömässä, yllättäen maailmamme ja elämämme muuttaneessa poikkeuksellisessa tilanteessa mulla on itselleni nyt vain yksi todella tärkeä tehtävä.

Mun tehtävä on ensi sijaisesti pitää pääni kasassa. Hengittää sisään ja ulos, pitää mieli rauhallisena. Ja antaa itselleni muita tehtäviä vasta sitten, kun arvelen niistä suoriutuvani. Voitte uskoa, että on jokusen kerran tullut mietittyä, että ihanko just tähän kohtaan mä sitten tulin lopettaneeksi ne mielialalääkkeeni. Sopivasti juuri, kun maailma on syöksynyt suurimpaan kriisiin sitten toisen maailmansodan.

Mielestäni mun tavoite ihan vaan pysyä koossa on tähän kohti ihan riittävä. En aio ottaa stressiä siitä miten paljon voisi ehtiä suorittamaan, jos olisin oikein reipas. (Ja mähän oikeastaan olen ollut jo hurjan reipas, olen lukenut jo kolme kirjaa tänä viikonloppuna!) Koitan ensin tasata pulssini ja alan sitten vasta vaatia itseltäni lisää.

Luulen, että mun pahin lamaannus ja järkytys alkaa ainakin toistaiseksi olla ohi. Kahteen viikkoon mahtui kaikenlaisia tunteita ihan järjettömään kuolemanpelkoon asti. Shokki on laimentunut ja olen alkanut ymmärtää, että en voi ajatella elämän olevan nyt paussilla. Ei se ole, aika ei ole pysähtynyt. Kun tilanne joskus toivon mukaan on ohi, tää leffa ei lähde enää pyörimään siitä kohti mihin se jäi.

Nahkahousut – Zay, Ellos / T-Paita – Ellos / Neuletakki – Second Female / Korvikset – La.Kiva

Sitä ajatusta tässä on nyt siis työstettävä, että tätä elämää on nyt pelattava näillä korteilla jotka kädessä on. Ja on ihan ok, jos ei osaa pelata heti, vaan joutuu tuumimaan strategiaansa kauemmin kuin vieruskaveri.

Ensi viikko on omalla kohdallani onneksi jo kovin erilainen kuin tämä kulunut. Mulla on nimittäin tiedossa kaksi työvuoroa. Sehän on näissä olosuhteissa ihan jo kiireinen viikko!

Koitetaan siis kaikki nyt vaan hengitellä, pysyä rauhallisina ja noudattaa ohjeita. Pestään käsiä, pysytellään kotosalla ja pidetään huolta itsestämme ja sitten kun oma henki kulkee, autetaan myös toisia niillä keinoin, jotka käytettävissä on. Elämä ei ole paussilla, se on tässä ja nyt.

 

PS. Kuvissa asu ajalta EK, eli ennen koronaa. Viime aikoina ei ole juuri tullut pukeuduttua leggareita ja villapaitoja kummempiin. Mutta ehkä se tästä taas. Kyllä mä haluan kelien lämmetessä vähän intoilla nahkarotseista ja kaikesta muusta keväisestä!


 

Mistä tietää olevansa vihdoin ihan oikeasti aikuinen ja ”ikääntynyt”? No siitä, että oman teiniajan muotiin ja ilmiöihin alkaa suhtautua sellaisella lempeällä ja ikävöivällä nostalgialla aiemman ”toivottavasti ne kamalat paksupohjalenkkarit ei enää ikinä palaa!” -kauhun sijaan.

Mä olen niin iloinen, että olen säilönyt pari vuosikertaa minulle lukioikisenä tullutta Seventeen-lehteä. Niihin palaaminen näin parikymmentä vuotta myöhemmin on ollut hykerryttävää. Nappasin joululomalla kotona käydessä muutaman vuoden -98 lehden mukaani ja kokosin tähän hieman muistoja nostattanutta materiaalia.

Siinä missä ulkomaisten lehtien tilaaminen on nykypäivänä netin kautta ihan piece of cake, niin ysärillä sekin oli ihan vaan Atlantin yli seilanneen paperilapun varassa. R-kioskilta ostetun irtonumeron välissä oli pahvinen tilauskuponki, johon rohkeasti vaan pistettiin osoitetietojen lisäksi äidin luottokortin numero ja sitten lappu postin matkaan.

Lehden vuosikerta ei tietenkään ollut ihan halpa tänne pohjolaan saakka postitettuna, mutta äiti ajatteli sen olevan sijoitus kielitaitoni kartuttamiseen. Ja oikeassahan hän olikin, Seventeenin numerot, kuten myös kirjastosta lainattu brittiläinen Sugar-lehti kuluivat käsissäni hyvin paljon koulukirjoja ahkerammin.

Ei olisi lukion enkunkirjasta kyllä sellaista muotiin, kauneudenhoitoon ja deittailuun liittyvää sanastoa oppinut kuin noita lehtiä lukemalla. 😀

Tässä hieman nostalgiamatskua kaikille teille ruudun takana oleville ikätovereilleni!

Toi etutukka. Puhdasta rakkautta. Itselläni oli ihan samanmoinen pitkän aikaa. Ihan suoraa siitä perkeleestä ei koskaan omalla hiuslaadullani saanut, mutta epätoivoisesti piti silti yrittää.

Ainoa oikea tuoksu vuosina 1997-98. Minä, mun silloinen bestis ja meidän molempien poikaystävät käytti kaikki tätä, joten oli näppärää kun itsensä saattoi valella hajulla oltiinpa sitten kenen tahansa luona iltaa istumassa. Mun huoneen seinällä oli iso CK onen juliste Kate Moss etunenässään.

Calvin Klein oli toki muutenkin tuolloin itselle kova juttu. Käytin lukioiässä pääasiassa vain CK:n rintaliivejä, joita äitini osti mulle aina ulkomaan matkoiltaan, kun eihän sellaisia nyt Kainuun korvesta saanut. Mammalla oli töidensä vuoksi jossain vaiheessa asiaa Milanoon muutaman viikon välein, joten himoitsemani muotikamppeet olivat sillä tavoin monta askelta lähempänä.

Kannettava CD-soitin, ai jestas mikä vehje. Kun ideahan olisi juuri siinä mukana kuljetettavuudessa, mutta auta armias, jos vehje vähänkin tärisi tai pomppi vaikka kävellessä, niin pomppi toki levykin. Että kiva sitä kannettavaa soitinta oli kuunnella varovasti sängyllä maaten!

Mun eka ehkä -93 tai -94 saamani Cd-soitin oli muuten sekin äidin ulkomaantuliainen. Eka CD-levyni taisi olla Hittibuumi 4.

Kyllä on farkkuihin tuhlattu silloin melkoisesti kangasta! Itseltäni ei ihan noin leveitä puntteja koskaan löytynyt, mutta muistan noita mainoksen farkkuja kovasti ihastelleeni.

Calvin Kleinin Onen jälkeen seuraava suursuosikkini tuoksujen saralla oli Tommy Hillfigerin Tommy Girl. Vaatteissa en kuitenkaan koskaan ollut erityisen kiinnostunut Hillfigeristä vaikkakin merkin kanssa yhteistytä tehneen Gwen Stefanin tyyliä kovasti fanitinkin. Nämä kaikki tämän kuvan tuotteet voisivat olla kaupassa ihan juuri nytkin!

Nämä Seventeenin kollaasisivut olivat mielestäni aina ihania. Muistan monien tuotteiden kohdalla katkerana miettineeni, että miksei kyseisiä ihanuuksia ollut saatavilla Suomesta. Yksi suurimpia haaveitani tuolloin taisikin olla ostosreissu New Yorkiin.

Nykiin saakka en päässyt, mutta käytin kaikki kotimaan rajojen ulkopuolelle suuntautuneet matkat kyllä tehokkaasti hyväksi vaatevarastojen täydentämiseksi. Muistan edelleen lähes jokaisen vaatekappaleen, jotka hankin lukioaikojeni ulkomaanmatkoilta, joille pääsin koulu- ja harrastusporukoiden, ja niissä tehdyn rahankeruun, myötä.

Farkkushortsihaalarit, sellaiset löytyi toki minultakin. Mutta väriltään olivat kirkkaankeltaiset. Merkiltään olivat mitkäs muut kuin CK:n ja mutsi toi nekin Milanosta tai New Yorkista. Mun pukeutuminen nojautui lukioiässä kyllä tosi vahvasti äidin ulkomaanmatkoihin ja niiden tarjoamaan valikoimien laajenemiseen. Omat ostomahdollisuudet kun rajoittuivat lähinnä naapurikaupungin Anttilaan ja Seppälään.

Noista Seventeen-lehdistä bongailin mua kiinnostaneita juttuja joita sitten kirjoittelin äidille listoihin, että jos sattuisi reissuilla tulemaan vastaan jotain vastaavaa. Aika omistautuneesti äiti välillä mun kaipaamia asioita metsästikin. Esimerkiksi kirkkaanpunainen ripsiväri ja saman värinen nestemäinen eyeliner ei olleet ihan helppo nakki, mutta jostain Euroopan kentältä se onnistui nekin mulle bongaamaan.

Yksi mun suosikkipalstoja Seventeenissä oli School Zone, jossa aina vierailtiin jossain High Schoolissa. Oli niin kiehtovaa nähdä oikeiden jenkkiteinien tyyliä ja haaveilla, että pääsispä vaihtariksi.

Amerikka kiinnosti toki siksikin, että siellä oli tietysti paljon ihanampia poikia kuin kotisuomessa!

Seventeenin muotijuttujen kuvat olivat itselleni myös ihan hirmu tärkeitä ja iso inspiraation lähde. Harrastin jo tuolloin valokuvausta ja editorialien innoittamana järjestettiinkin kavereiden kanssa monia omia muotikuvauksia joiden satoa sitten kehittelin koulun pimiössä kemikaaleja haistellen.

Kulttuurisesta omimisesta ei taidettu pahemmin vielä ysärillä puhua..

Näissä kuvissa kiteytyy niin loistavasti oman lukioajan estetiikka ja tyyli. Ohuet olkaimet, paksut kengänpohjat, raidalliset ribbipaidat, chokerit, leveät ja roikkuvat farkut, neonvärit, tukkapannat ja -pinnit ja paljon paljon muuta.

Nousiko kellään nostalgiakarvat pystyyn? Löytyikö kuvista jotain tuttua? Jotain ihanaa? Kamalaa?