Inari Clothing kashmirneule

-Kaupallinen yhteistyö Inari Clothing

Kaikki kuvissa näkyvät neuleet ovat kotimaisen Inari-Clothingin mallistosta. Nappaa postauksen lopusta alekoodi, jolla saat 20% lisäalen!

 

Muutettuani aikoinaan pois kotoa, muistan olleeni aluksi hieman pelokas kashmirneuleideni huoltoon ja pesuun liittyen, ja kuvittelin pilaavani ne. Äiti oli aina huoltanut neuleeni, joten joka kerta minkäänlaista pesutoimenpidettä suunnittellessani soitin paniikkipuhelun mutsille.

”Onko veden lämpötila juuri oikea? Entäs tämä pesuaine, paljonko laitan?” Vuodet ja mamma ohjeet ovat onneksi opettaneet, ettei pehmoisten kashirneuleidenkaan huolto ole rakettitiedettä ja siihen käytetty aika on investointi vaatteiden pitkään ikään.

Jos olet joskus empinyt ylellisen kashmirvaatteen hankintaa sen takia, ettet tiedä miten sitä huolletaan, niin huolet pois, tässä on ohjeet ja ne on varsin yksinkertaiset.

Kashmirneule puhdistuu tuulettamalla

Kashmirneuleiden pesu ja huolto

Tuuletus

Kashmirneuleiden (ja muidenkin villavaatteiden) kohdalla on hyvä muistaa, että niitä ei todellakaan tarvitse pestä usein, vaan useimmiten tuuletus riittää. Kun villaa hoidetaan ohjeiden mukaan eikä sitä pestä liian usein, säilyttää se  luontaisen lianhylkimiskykynsä pidempään.

Kun kashmirneule näyttää muuten puhtaalta, mutta tuoksuu tunkkaiselle, se on parasta puhdistaa tuulettamalla. Vältä kuitenkin laittamasta vaatetta suoraan auringonvaloon.

Jos tuuletusmahdollisuutta ei ole, niin neule raikastuu myös suihkun jälkeen kosteassa kylpyhuoneessa.

Lumipesu

Talvipakkasilla oikeissa olosuhteissa voi tehdä myös lumipesun, se on tehokas tapa poistaa hajuja. Anna neuleen ensin tuulettua hetki. Laita sitten vaate puhtaalle pehmeälle lumelle ja ikään kuin huuhdot neuletta kevyesti lumessa. Harjaa kevyesti loput lumet pois ja jätä neule vielä hetkeksi ulos. Lopuksi anna kuivua huoneenlämmössä ennen kaappiin viikkaamista.

Tahrojen poisto

Pieniä tahroja voi puhdistaa kostealla rätillä kevyesti painelemalla. Älä kuitenkaan hankaa, jottei villa huovutu.

Kashmirneuleen pesu

Silloin, kun kashmirneuleen haluaa pestä ihan kokonaan se tehdään joko käsin tai koneessa villa-/käsinpesuohjelmalla vaatteen pesuohjeiden mukaan.

Käsinpesussa käytetään n. käden lämpöistä (max 40 c) vettä ja villalle tarkoitettua pesuainetta. Myös Marseille -saippua on oiva aine kaikille käsinpesua vaativille tekstiileille.

Neuletta ei saa pestessä vääntää eikä hinkata vaan sitä nostellaan ja pyöritellään vedessä kevyesti. Huuhtele pesuaineet pois useammassa puhtaassa vedessä ja puristele ylimääräiset vedet pois.

Valumavettä voit poistaa myös käärimällä vaatteet froteepyyhkeeseen kuin kääretortun ja painelemalla hellästi.  Levitä neule kuivumaan tasaiselle alustalle ja asettele muotoonsa. Vältä jälleen suoraa auringonvaloa.

Itse olen äidin rohkaisemana pessyt kashmirneuleitani toisinaan myös koneessa. Nykyaikaisten pesukoneiden villaohjelmat ovat hellävaraisia. Etenkin vanhimmat ”kotineuleet” menee mulla surutta koneeseen. Uudempia ns. paraatineuleita pesen aluksi käsin.

Välillä myös lähetän tärkeimpiä neuleitani äidille huoltoon. (joka sitten pesee ne koneessa. :D) Pyysin esimerkiksi joululahjaksi häneltä lempineuleeni huollon. Mikä loistava lahja! Pusero tuli takaisin puhtaana, pari pikku reikää parsittuna ja hieman ohentuneet kainalot vahvistettuna.

Kashmirkampa

Nypyt ja niiden poistaminen

Kashmirille on ominaista, että se nyppääntyy jonkin verran, etenkin paikoista joihin kohdistuu hankausta, kuten kainalot. Tai esimerkiksi laukun hihna voi aiheuttaa nyppyyntymistä.

Näkyvimpiä nyppyjä voi poistaa hellävaraisesti kashmirkammalla. Kampaamisen kanssa ei kannata olla liian innokas ja ahkera sillä se myös kuluttaa neuletta.

Kashmirneule on pehmeä pitkäikäinen kumppani

Omistan lähemmäs parikymmentä kashmirvaatetta. Vanhimmat niistä ovat jo 10 vuotta vanhoja. Sitten, kun ei paikkaaminenkaan enää auta, käytän neuleet vielä loppuun yöpaitoina. Mikään ei ole ihanampaa kylminä talvi-iltoina, kuin hypätä untuvapeiton alle unelmanpehmeässä ja puhki rakastetussa kashmirpuserossa ja housuissa.

Oikein ja hellästi huoltamalla neuleet ovat siis todella pitkäikäisiä vaatteita. Kashmir on myös siitä ihana materiaali, että sopii pehmeytensä ansiosta monelle sellaisellekin, jonka herkälle iholle ei moni muu neulematsku sovi. Suosittelen siis lämpimästi kokeilemaan, todennäköisesti rakastut.

Inari-Clothingilla on meneillään kauden loppualet ja sieltä voi napata itselleen esimerkiksi kuvissa näkyvän neulepuseron tai hameen ihan muutamalla kympillä. Minulla on kaikista tuotteista käytössä koko XL. Saatavilla myös mm. pitkää neuletakkia ja asusteita kuten huiveja, pipoja ja hanskoja.

Alennukset on jo muutenkin -60-70%, mutta käyttämällä koodia VEERA20 saat vielä 20% lisäalennuksen tilauksestasi! Nyt on siis loistava sauma tehdä kashmirhankintoja.

Ostoksille pääset TÄSTÄ.


 

Keittovillatakki

Yksi lähivuosien mahtavimpia työprojekteja on ehdottomasti ollut yhteistyöni Suuri Käsityö -lehden kanssa. Saadessani heiltä yhteydenoton keväällä 2019, en olisi voinut kuvitellakaan, että minun suunnittelemiani vaatteita ehdittäisiin nähdä melkein joka numerossa yli vuoden ajan. Mutta niin siinä kävi, että ekan setin jälkeen pääsin tekemään toista, sitten kolmatta.

Meistä tuli SK:n toimittajan Teija Kolehmaisen kanssa varsin toimiva tiimi ja löydettiin hyvä työnkulku prosessiin ja meillä oli aina yhdessä työskennellessä tosi hauskaa.  Minä ideoin, toisinaan raapustelin onnettomia luonnoksia vajavaisilla piirustustaidoillani ja toisinaan vain sanallisesti ja kasaamieni inspiraatiokuvien avulla selitin mitä minulla oli mielessä. Sitten pohdittiin mitkä ideat pääsevät jatkoon, Teija piirsi paremmat luonnokset ja minä pähkäilin hihan ja helman pituuksia, taskun malleja, ym. Niiden yksityiskohtien suhteen, joita en itse osannut edes ajatella, Teija tarjoili eteeni vaihtoehdot: ”haluatko rintamuotolaskokset ennemmin näin vain näin?”

Opin hurjasti uusia asioita ja termejä näiden prosessien myötä. Kaitaletasku, napinläpitasku, paikkatasku, halkiotasku, saumatasku.. kyllä minä erilaisia taskuja tiesin ennenkin, mutta ei minulla ollut kaikelle nimeä. Samoin hihojen istutusten ja monen muun asian kanssa. Sanavarasto laajeni ja samoin ymmärrys monesta ompeluteknisestä ratkaisusta, vaikka edelleenkään en itse osaa ommella. Ehkä olisi vihdoin aika opetella. Tai siis palauttaa mieleen vanhat opit, olenhan minäkin joskus jokusen vaatteet elämässäni aikaan saanut.

Mine Güngör korvakorut

Kangaskaupassa minä en välttämättä aina tiennyt kaipaamani materiaalin nimeä, mutta työparini nappasi aina kiinni fiilistelyihini kuten ”haluaisin mekkoon sellaista kepeää ja ohutta, mutta samalla raskasta kangasta”, nappasi hetkessä kiinni kuvailuihini miltä matskun tulisi sormiin tuntua ja kurvasi oikeiden pakkojen ääreen.

Sitten vielä sovitukset, joissa mietittiin tehdäänkö jokin korjaus vain minun mallivaatteeseen, vai onko kyseessä asia, joka täytyy muokata kaavoihin. Ennen kuvauksia suunnittelin vielä vaatteiden ympärille muun asukokonaisuuden ja listasin tarpeet kuvausjärjestelijälle tai metsästin osan kamoista itse. Meikkaajana kaikissa mun Suuri Käsityö -kuvauksissa toimi aina luottotyyppi Heidi Reponen. Kuvauspäivät ja mallina olemisen hauskuus aina kruunasi nämä mahtavat projektit. Reilun vuoden aikana kuvattiin yhteensä kymmeniä asuja ja vaikka olen paljon kameran edessä ollutkin, opetti nämä kuvaukset taas paljon lisää mallina olosta.

Nyt helmikuussa ilmestynyt lehti 2/2021 on ainakin toistaiseksi viimeinen, josta löytyy minun vaatteita. Tällä kertaa kyseessä on bombertakin kaavat, joista lyhyempi versio näkyy näissä kuvissa. Suora helma, raglanhiha, yksityiskohtina vinot taskut ja kullanvärinen paksu vetoketju. Tätä keittovillasta tehtyä vuoretonta takkia tuli käytettyä jo lämpimämmillä keleillä paljon ulkotakkina. Nämä kuvat on otettu joulukuun puolivälissä, jolloin tarkeni hienosti yhdistelmällä villapaita ja tuo bomber. Nyt kylmemmillä keleillä se menee neuletakista sisällä odotellessaan taas kevättä ja ulkotakiksi pääsyä.

Viime kesänä nähdyn maksimekon ja toissasyksyisen lyhyen mekon ohella tämä takki kuuluu ehdottomasti suurimpiin suosikkeihini näistä omista SK-vaatteistani. Ai niin, rakastan mä myös sitä merinovillamekkoa! Ja tammikuun lehdessä olleita kietaisupaitaa ja -mekkoa. Ja viime kesän housut ja shortsitkin on vallan ihanat.. No, onko se kumma, jos kovasti monista tykkään, kun oon saanut itse sanoa mitä tehdään. 😀

Farkut – Calvin Klein / Neule – Alpa (saatu) / Kengät -Palmroth (saatu) /Korvikset – Mine Güngör

 

Näillä samoilla kaavoilla syntyy myös pidempi collegebomber, johon valitsin keväisen vaahtokarkin vaaleanpunaisen värin, raidalliset resorit ja suuret paikkataskut, joissa kulkee mukana arjen tärkeimmät tavarat. Muistan miten lapsena ihailin isosiskoni vaaleanpunaista teddyturkkia, jonka ystävänsä hänelle ompeli. Ällöspön värinen karvatakki suurine nappeineen oli mielestäni ihaninta mitä saatoin kuvitella, ehkä rakkauteni vaaleanpunaisia takkeja kohtaan juontaa juurensa sinne saakka.

Myös tämä takki toimii loistavasti sisävaatteena nyt talvisaikaan, mutta kevään tullen tulen pitämään tätä varmasti todella paljon päällystakkina. Se on ihana ihana ihana! Ja niin rento ja mukava. Nämä molemmat on.

Just tämä farkkujen, valkoisten tennarien ja t-paidan yhdistelmä tämän collegen kanssa on niin keväinen ja raikas! Mutta näen itseni yhdistämässä takin myös jonkun lyhyen hameen kanssa.

Nämä takkikaavat lötyvät kaikkien muiden lehden kaavojen tapaan koissa 34-54. Molempien takkien kankaat Eurokangas.

Tämä helmikuun lehti on itselleni iso juttu senkin vuoksi, että omien kamppeideni lisäksi pääsin malliksi myös monelle muulle vaatteelle ja jopa kansikuvaan! Kyllä se on vaan aina yhtä huikeeta nähdä itsensä cover girlinä kauppojen lehtihyllyissä. Eli tuon näköisen lehden kun etsii käsiinsä nyt helmikuun aikana, niin löytää useampia kaavoja (kannen mekko, collegepusero, Design Pylsyn kietaisumekko) ja myös muhkean neuletakin ohjeen, jotka on kuvattu minun, eli n. 46 kokoisen mimmin päällä.

Ai että, on haikeeta, että tää projekti on nyt ohi mutta olen niin iloinen ja onnellinen, että pääsin näin pitkään tätä tekemään ja mitä kaikkea ehdinkään matkan varrella oppia. Haave vaatteiden suunnittelusta vielä tavalla tai toisella tässä elämässä elää yhä, katsotaan mitä kautta se joskus tavalla tai toisella vielä toteutuu. Ja samoin toivon, ettei mun mallivuodetkaan vielä olis kokonaan ohi!

Tää oli parasta, kiitos siis Suuri Käsityö ja etenkin minulle paljon matkan varrella opettanut työparini Teija!

Kuvat: Milla Grönman, Ninna Lindström


 

Kaupallinen yhteistyö, Oomi

”Pitäisikö nyt kuitenkin vielä katsella muitakin.. mitä jos ensi viikolla vastaan tuleekin joku vielä parempi?” Sen kun selailisi tarjontaa, sopisi tapaamisia ja tekisi vertailuja. Mutta ei, tämä uuden kodin etsintä ei mennyt lainkaan noin. Se oli ennemminkin yhtäkkisestä päähänpistosta sovittu näyttö, ja alle vuorokausi siitä, kun olin tehnyt uudenvuodenlupauksen, että ”vuonna 2021 mä etsin uuden kodin” minulla oli se jo löydettynä ja päätös tehtynä. Yllätin vähän itsenikin.

Olen yleensä hitaampi ja harkitsevaisempi, mutta nyt päätin olla rohkea ja tarttua välittömästi siihen kutkuttavaan fiilikseen, jonka tämä asunto ja koko talo minulle tarjosi. Ei mitään turhaan vatvomista, pitkää punnitsemista ja itsensä valmistelua siihen, että ylipäätään jaksaisi ajatella muuttamista. Muutamassa tunnissa vaan päätös pakettiin ja kohti uutta.

Tätä päätöstä tosin joudutti melkoisesti nykyisen asuintaloni todella levoton meininki, joka tuntui joululoman aikana seinän takana vain yltyvän. Mutta silti, en olisi uskonut, että reilu viikko tuosta epätoivon yöstä, jolloin selailin asuntoilmoituksia, minulla olisi jo ensimmäiset tavarat uudessa osoitteessa.

Ekat asiat, jotka vein uudelle asunnolle oli tuikkuja (jotta näin eteeni ennen kuin sain sähköt), yksi viherkasvi ja muutaman pullon skumppaa 😀

 

Mutta voi mikä ihana asunto tämä onkaan! Neliöitä on muutama aiempaa vähemmän, mutta saan paljon muuta tilalle. Minulla on tästä eteenpäin astianpesukone! Laiska tiskari todellakin kiittää. Minulla on myös parveke, pieni vaatehuone, rempattu tilava kylppäri lattialämmityksellä, ilmalämpöpumppu, varastotilaa ja talon alakerrassa uima-allas. Ja mikä tärkeintä, rauhaa. Pienessä taloyhtiössä on vain muutama asunto ja itse talossa asuva vuokranantaja vakuutti jengin olevan rauhallista väkeä. ”Tuosta yhdestä naapurista voi silloin kuulua vähän meteliä, kun on lapsenlapset käymässä”, kertoi vuokranantaja näytössä. Voi kuule, se on pientä sen muutaman viikon takaisen rapussani tapahtuneen poliisirynnäkön jälkeen.  Eipä siis lainkaan hassumpi upgreidaus entisestä. Näissä asioissa vaihtamalla toisinaan todellakin paranee.

Yritän varoa tekemästä itselleni liikoja mitään New year, new me –suunnitelmia ja vaatimuksia, mutta kyllä tämä muutto silti hieman sellaista fiilistä tarjoilee. Vaikka elämä ei muutu, vain seinät arjen ympärillä, on tässä silti jotain uuden aloittamisen ja puhdistumisen tunnelmaa.

Vaikka monille ihmisille muuttaminen on ihan piece of cake ja arkipäivää eikä aiheuta sen ihmeellisempiä tunteita, niin itselleni muutot ovat aina olleet vähän pelottavia. On pitänyt uskaltaa muuttaa pois kotoa, yhteen jonkun kanssa, uskaltaa jättää ne kodit joihin kovasti kiinnyin ja rohkaistua lähtemään jälleen omilleen. Muuttaminen, kuten vuoden vaihtuminenkin on aina jonkin vanhan taakse jättämistä ja jännitystä uudesta.

Tämä muutto tarkoittaa ihan fyysisesti luopumista yhdestä sun toisesta asiasta. Pienemmät neliöt ja entisestä poikkeavat säilytystilat nimittäin vaativat melko suoraviivaista omaisuuden karsimista. Olenkin jo pari päivää käynyt ankaraa ajatustyötä sen suhteen mitä tavaroita tarvitsen ja haluan pitää ja mistä kaikesta voin ja uskallan luopua. Että kyllä tässä on suursiivouksen fiilistä niin konkreettisesti kuin kuvainnollisestikin.

Jee, kylppärissä on lattialämmitys! Ja tyykkään myös tuosta lattialaatasta, koska se tuo mieleen lapsuuskodin suihkuhuoneen.

 

Kun tämä vuosi nyt lähti tällaisella nopealla ratkaisulla liikkeelle, niin toivoisin samaa uusiin asioihin tarttumisen uskallusta teemaksi koko alkaneelle vuodelle. Että uskaltaisi sanoa useammin kyllä kuin ei. Vähemmän pelkoa siitä, että mokaa ja enemmän uteliaisuutta sitä kohtaan mitä hienoa voi kokea ja mitä upeita asioita tapahtua, kun vetää syvään henkeä ja sanookin joo.

Toivon rohkeutta kokeilla uusia harrastuksia ja haastaa itseäni. Haluan itsevarmuutta tavoitella työelämässä enemmän ja hinnoitella itseni paremmin. Kaipaan lisää uskallusta puhua tunteistani ja painaa lähetä-nappulaa senkin viestin kohdalla, jonka vastaanotto jännittää. Näillä ajatuksilla vuodesta 2021 on pakko tulla edeltäjäänsä parempi.

Noi makkariin vievät ovet on ihanat!

Neule – Alpa (saatu)

Farkut – Calvin Klein

Korvikset – Nomoi Design (saatu)

 

Sain uuteen kotiin sähköt päälle tänään ja ensimmäinen asia, mihin sitä hyödynsin, oli laittaa shampanja kylmään. First things first! 😀 Sähkösopparin otin Oomilta.

Oomilla on nyt uutena tuotteena Oomi paketti, joita on saatavilla kolme eri vaihtoehtoa S, M ja L sen mukaan hankkiiko sähköä vaikkapa pieneen kerrostaloasuntoon, isompaan rivariin tai omakotitaloon ilman sähkölämmitystä. Pakettihinnalla tietää aina paljonko on laskua tulossa. Ihan kuin puhelinliittymien paketit.

Itselleni yhtenä tärkeimpänä sähkönmyyntiyhtiön valinnan perusteena oli se, että kun sähkön siirrosta vastaa Pori Energia ja sähkön myynnistä Oomi, saan ne molemmat yhdelle ja samalle laskulle. Itseäni nimittäin riepoo ihan hirveästi ne erilliset laskut, kun tälleen valokatkaisijaa napsuttelevan kuluttajan silmissä ostan ihan vaan yhtä asiaa, sitä että seinästä tulee sähköä. Mut nyt on kaikin puolin näppärää ja helppoa!

Oomi Paketti -tuotteiden kulutusrajat ja hinnat näet täältä.

 

Muuttolaatikot sovittu noudettavaksi perjantaina ja paku on käytössä viikonlopun, joten ensi viikolla toivottavasti aloittelen elämää uusien seinien sisällä!