-Kaupallinen yhteistyö Very Nice

Enpä muista koska mulla on viimeksi ollut farkut, joissa on kokolapussa tuumat vaatekoon sijaan ja niitä tuumia oli valittavissa lahkeisiinkin oman tarpeen mukaan. Mutta nyt on! Very Nicen farkuissa on tuumakokoja 40″ saakka.

Vaikka plussallekin toki farkkuja löytyy moneltakin merkiltä, niin niitä hankkiessa on joutunut tottumaan siihen, että harvoin on tarjolla eri lahkeenpituuksia. Ketjuliikkeen 48 vaatekoon farkuissa on joku lahkeenmitta X ja sitten se joko passaa tai ei.

Vaikka moni perinteinenkin farkkumerkki isoja kokoja tekee, niin ainakin oman kokemuksen mukaan kauppoihin saakka noita isoja kokoja päätyy aika huonosti. Tilannetta, jossa vyötärön koon ja lahkeen pituuden saisi erikseen valita, ei siis ole tullut viime vuosina useinkaan vastaan.

Nyt haluaisinkin siis soittaa fanfaarin kotimaiselle, vuodesta 1983 alkaen farkkuja valmistaneelle, Very Nicelle! Olipa ihanaa viime talvena heidän somekamppiksen myötä huomata, että heiltähän löytyy farkkuja myös kaltaiselleni plussalle. Tiesin brändin kyllä vuosikymmenien takaa (ne vaaleat porkkanamalliset farkut olivat ihan mun lempparit 3-luokalla!), mutta en ollut lainkaan älynnyt aikuisiällä heidän tuotteitaan sovitella.

Kokovalikoiman lisäksi Very Nicessa ilahduttaa myös se, että ne on tuotettu lähellä. Farkut suunnitellaan Suomessa ja ne valmistetaan brändin omalla tehtaalla Viron Valgassa, noin 300 km päässä Helsingistä.

Very Nicen valikoimissa on otettu kattavasti huomioon eri koot ja vartalonmallit. Vyötärön puolesta farkkukokoja löytyy välillä 25″-40″ ja lahkeenpituudet 22″-34″. Verkkokaupassa tuotteita voi kokojen lisäksi hakea myös mallin mukaan: curvy, feminine fit, straight ja slim.

Kunkin tuotteen kohdalla kerrotaan informatiivisesti millaiselle vartalolle pöksyt passaa. Esimerkiksi reisien kohdalle tilaa kaipaaville on tarjolla useampikin malli. Samoin kaltaisilleni korkeaa vyötäröä halajaville.

Korkea vyötärö ja kapea vajaamittainen lahje, siinä on resepti minua miellyttäville farkuille. Nuo vaatimukset minulle täytti nämä Suzie Skinnyt. 

Oma kokoni on vyötärö 36″, lahje 30″. Tuo 30-tuumaa on itselleni juuri sopiva niin, että saan lahkeisiin tuon haluamanilaisen pienen käänteen ja lahje jää juuri tuohon nilkkaluun yläpuolelle. Mulla kun on se oma pukeutumissääntöni, että kenkien kuuluu näkyä, joten tykkään tällaisesta 7/8 mitasta ja pienet käänteet lahkeensuissa on mielestäni usein suorana olevaa lahjetta kivemman näköiset.

Yksi harmitus näiden Suzie Skinnyjen suhteen kyllä tuli eteen. Mallia on nimittäin tänä keväänä saatavilla myös vaaleanpunaisena, mutta sitä ei ole saatavilla mun vyötärökoolla. Nyyh! Palautteena Very Nicelle siis annettakoon, että myös niitä erikoisempia värejä saisi tehdä isoihin kokoihin asti. Mutta pienempää kokoa olevat, tsekatkaa ihmeessä nuo hempeät kevätfarkut.

Minut on nähty vuosikausia pillilahkeissa. Suurin syy on se, että pidän kapeista lahkeista, mutta toinen syy on ollut se, että minun on ollut hankala löytää sopivan kokoisia suoria lahkeita. Ongelma on nimittäin usein se, että minulle vyötäröstä sopivissa farkuissa on lahkeet aivan liian suuria omiin kinttuihini ja lahje ei istu kauniisti esim polven yläpuolelta. Nätisti asettuvan lahkeen löytämistä on sitten hankaloittanut vielä se eri lahkeenpituuksien puute.

Nyt tartuinkin sitten tilaisuuteen ja valitsin itselleni myös jotain muuta kuin säärtä hivelevää pillilahjetta. Olen nyt sitten koittanut opetella suoralahkeista elämää näissä Pirre Straight -farkuissa. Vähän vieraalta ne tuntuu, mutta oikeiden kenkävalintojen kanssa ihan kivat nämäkin lahkeet.

Vaikka lahje vielä kaipaakin hieman totuttelua, niin muuten Pirret ovat hurmanneet minut jo täysin. Vyötärön korkeus on aika sama kuin ylempien kuvien Suziessa, mutta suoralle lantiolleni Pirret istuvat vielä paremmin. Myös farkkupeppupisteet menevät omalla kohdallani Pirren hyväksi. Omat täydellisyysfarkkuni voisivat siis olla näiden kaksien farkkujen sekoitus: yläosa Pirreltä, lahkeet Suzielta.

Sekä Pirret että Suziet on valmistettu joustavasta stretch-materiaalista, mutta elastaania on ainakin omaan makuuni sopivasti. Farkut siis ovat mukavat ja mukautuvat, mutta eivät sellaista hetken käytöllä hajoavaa liian pehmeää purkkaa.

Very Nice-farkuilla on jälleenmyyjiä ympäri maan, mutta kattavimman katsauksen kokoihin ja malleihin saat heidän verkkokaupastaan.

Rakas ystäväni Iina on minua lyhyempi ja vyötärön ja lantion seudulta minun tasapötköä muodokkaampi. Iinan farkkuvalinnan voit tsekata täältä.

Onko sulle Very Nicen farkut jo tuttuja?


Vaikka muuten en mitään olekaan saanut tämän poikkeustilan lisäämällä vapaa-ajalla aikaiseksi, niin lukemaan se on innostanut. Listasin tähän viimeisen kahden viikon aikana lukemani kirjat lyhkäisten saatesanojen kera.

Mulle itselle kirjan hyvyydestä kertoo se, luenko sen kertarykäisyllä vai jääkö opus roikkumaan keskeneräisenä. En normiarjessa lue sen vuoksi superahkerasti, että aamuyöhön saakka kirjan parissa valvominen ei ole järkevää, jos on työpäivä tiedossa.

Jos kirja on hyvä, en voi laskea sitä käsistäni jatkaakseni joskus myöhemmin.  Jos taas kirjaa ei jaksa/viitsi lukea kerta istumalta, ei se ole omalla mittapuullani useinkaan riittävän kiinnostava.

Olen kokenut tämän kaikki tai ei mitään -lukutyylini ihan todelliseksi ongelmaksi viime vuosina. En sen vuoksi usein uskalla vaikkapa illalla aloittaa lukemaan kirjaa, koska pelkään meidän ahmaisevan toisemme. Minä kirjan ja kirja minut. Mutta lomilla on voinut sitten ahmia huoletta ja antaa vuorokausirytmin kärsiä. Saman mahdollisuuden on tarjonnut myös korona-kevät.

Poikkeustilan pari eka viikkoa meni vielä sarjojen ja leffojen voimalla, mutta maaliskuun lopussa tartuin vihdoin kirjoihin. Viimeisen kahden viikon aikana olen käännellyt sivut alusta loppuun 12 teoksesta. Tai no, swaippaillut sivut alusta loppuun. Olen nimittäin lukenut kaikki e-kirjoina. Siksi ei siis ole kivoja kuvia fyysisistä kirjoista, on vain kustantamoiden tarjoamat kansikuvat.

Tässä ekat kuusi kirjaa.

Neitsytpolku – Philip Teir

Richardilla on lapsia ja ihan hyvä avioliitto. Kustantamon illanvietossa hän kuitenkin tapaa itseään vanhemman naisen, joka vetää Richardia puoleensa. Kirjailija on haastatteluissa kertonut kirjan vastaavan jossain määrin hänen oman elämänsä tapahtumia. Myös hän rakastui toiseen naiseen ja siitä seurasi avioero ja uusperhe-elämän opettelu.

Neitsytpolku on kauniisti kirjoitettu ja haikea romaani, jossa pohditaan voiko ihan hyvästä liitosta lähteä. Mitä jos todellakin rakastaa molempia? Rakkauden ja intohimon rinnalla kirjassa kulkee koko ajan myös arki ja kipeä tietoisuus siitä, että päätöksen tekeminen ja uuteen hyppääminen ei ole helppoa.

Tämä kuuluu kategoriaan ’luin kerralla’. Laitan lukulistalle myös Teirin aiemmat romaanit.

Mercedes Bentso: ei koira muttei mieskäänVenla PystynenLinda-Maria Roine

Olen lueskellut Linda-Maria Roineen haastatteluja ja seurannut mediasta hänen ja kahdesta murhasta tuomitun Janne Ranisen rakkaustarinaa, joten siksi tämä Mercedes Bentson kirja kiinnosti.

Linda-Marian lapsuus on rankka eikä teini-ikä tuo asioihin helpotusta. Koulukiusaamista, seksuaalista hyväksikäyttöä, huumeita ja väkivaltaa, kaikkea tätä Linda-Marian tarina vyöryttää kirjan sivuille. Linda-Maria etsii itseään ja muiden hyväksyntää niin helluntai seurakunnasta, romayhteisöstä kuin huumepiireistäkin.

Kirja ei ole erityisen hyvin kirjoitettu, mutta tieto siitä, että stoorissa on kyse oikeasta ihmisestä, pitää mielenkiinnon yllä. Mercedes Bentson suorat ja karut sanoitukset rytmittävät kirjaa mukavasti ja innostivat kuuntelemaan räppärin biisejä lukemisen ohella. Kokonaisuutena kirja on vaikuttava selviytymistarina.

 

Toinen silmä kiinni – Tiina Katriina Tikkanen

Ja heti perään lisää kamalaa lapsuutta. Tiina Katriina Tikkasen esikoisromaani pohjautuu osittain hänen omaan elämäänsä. Vuosikausia piilossa pysyneet traumat puskevat aikuisiällä pintaan ja alkavat purkautua, kun kirjan päähenkilön toisesta silmästä lähtee yllättäen näkö.

Toinen silmä kiinni kertoo lapsuudesta ja nuoruudesta pikkukylässä, jossa isä on arvostettu mies, joka haluaa tyttärelleen vain parasta. Pikku hiljaa muistoista kaivautuu kuitenkin myös toisenlainen isä ja tapahtumia, jotka saavat palan nousemaan kurkkuun niin Mintulle kuin lukijallekin.

Pitääkö, ja voiko, tekoja antaa anteeksi? Miten niin kammottavista asioista voi päästä yli? Toinen silmä kiinni on kamala ja järkyttävä kirja. On todella tärkeää, että se on kirjoitettu.

Kyllä, luin tämän yhtä soittoa alusta loppuun.

Kutsumaton – Hanna Velling

Kutsumaton tarjoilee samaa teemaa kuin Teirin Neitsytpolku: mies rakastuu toiseen, eroaa ja sitten opetellaan uusperhe-elämää. Kirjassa äänessä vuorottelevat niin Mikko, aviovaimo Mirja kuin uusi rakkaus Sirukin.

Tarinan ote on arkirealistinen ja kieli sellaista kepeän chick litin tasoista. Sellainen hyvin perus ihmissuhderomaani siis, jossa ei ole mitään ihmeempää vikaa, mutta joka ei myöskään herätä kummempia tuntemuksia tai jätä muistijälkiä.

 

Sirkka – Anni Saastamoinen

Tätä teosta en sitten todellakaan saanut luettua yhdellä kertaa. En edes kahdella tai kolmella. Aloitin Saastamoisen ankean toteavan tyyliin kirjoitetun Sirkan jo tammikuussa, mutta tuskastuin sen lyhyisiin ja toisinaan töksähteleviin lauseisiin. Nyt kuitenkin päätin kiukulla puristaa kirjan loppuun saakka. Tein siitä itselleni siis jonkinmoisen haasteen, minähän luen tämän loppuun vaikka mikä olisi.

Kirjan päähenkilö Sirkka on yksin asuva nainen, joka tykkää elää tylsästi ja pienesti. Sirkka on kaikissa toimissaan ennen kaikkea järkevä. Sirkka hoitaa viherkasveja, tapaa harvoin yhtä ystäväänsä ja miettii ex-heilaansa. Siinäpä se. Kirjassa ei tapahdu oikeastaan mitään.

Kirjalla olisi mahdollisuuksia olla hauska, se voisi myös saada ajattelemaan omaa elämää ja itseään, mutta näiden vaihtoehtojen sijaan minulle Sirkka oli vain ankeutta. Se ei oikeastaan ollut tarina, se oli vain ylipitkä tuokiokuva, jonka kielestä en pitänyt.

 

Suhteellisen vapaata – Riikka Suominen

Mitä tehdä, jos avioliitto on muuten ihan hyvä, mutta peitto ei heilu? Seksiä tekisi mieli, mutta ei just sen oman kumppanin kanssa. Nelikymppisten Klaaran ja Ilmarin ratkaisu on avoin suhde. Sitten pistetään Tinderit laulamaan ja käydään vuoronperään seksitreffeillä toisen ollessa kotona lapsen kanssa.

Aloitin tämän ensin äänikirjana eikä meinannut oikein lähteä, mutta se taisi osaksi johtua laiskan ja kyllästyneen kuuloisesta lukijasta. Kun vaihdoin lukemaan kirjaa ihan itse, parani kokemus huomattavasti.

Suhteellisen vapaata on ihan sujuvasti kulkeva ihmissuhteita täynnä oleva romaani, jossa on ripaus sekä chick litiä että pohdiskelevaa kannanottoa. Välillä päähenkilö Klaara tuntuu ärsyttävältä, toisinaan taas hänen ajatuksiinsa voi samaistua.

Mutta yhden kysymyksen kirja nostattaa. Miten jotkut löytää Tinderistä niin paljon tyyppejä joista jaksavat kiinnostua??

 

Seuraava kuuden kirjan setti tulossa myöhemmin!


-Postaus sisältää mainoslinkkejä. Linkit merkitty *-merkillä-

Taidan joka kevät vinkata kaivella nettikaupoista pluskoon nahkatakit ja valita muutaman vinkin tänne blogiin. Niin tein taas kerran. Vaikka en itse ainakaan yhtään mustaa nahkatakkia enää tarvitse, niin silti joka vuosi kelien lämmetessä pitää tutkia uutuudet ja hieman haaveilla. On kuitenkin kyse mun lempivaatteesta. Minkään muun käyttöönottoa en vuosi toisensa jälkeen odota niin kovasti kuin nahkarotsin.

Ellos Plus size kukkamekko

Tänä vuonna rotsiaikaan siirryttiin omalla kohdallani nyt kuluvana viikonloppuna. Viime viikkojen tuulipukuilun ja kaiken rönttäpukeutumisen jälkeen oli kovin virkistävää heittää hetkeksi mekko päälle vaikkei ohjelmassa mitään kauppareissua kummempaa ollutkaan. Kuten ei toivottavasti kellään meistä.

Dr. Martens kiiltonahka maiharit

Se on jännä miten nopeasti ihminen loppujen lopuksi sopeutuu uusiin ja erilaisiin tilanteisiin. Nyt muutaman viikon jälkeen tämä kotona pysyttely ja tapahtumattomuus on alkanut tuntua ihan normaalilta.

Toki mä kaipaan joitakin ystäviäni ja mietin, että kun rajoitukset joskus vihdoin ovat ohi, niin haluan päästä ekana jollekin livekeikalle. (Jos kaikki olisi mennyt normaalisti, niin olisin itse asiassa juuri nyt Tavastialla Amorphiksen keikalla. Ja olisin siellä myös huomenna ja ylihuomenna. Mutta fiilistelen lempparibändiäni nyt sitten kotona.)

Ehkä kulunut viikko tuntui itsestä suht normaalilta sen vuoksi, että mulla oli onnekseni kuitenkin muutama päivä töitä. Se tarkoitti siis hieman sosiaalisia tilanteita joiden jälkeen illat kotona tuntuivat ihan luonnollisilta. Enhän mä normaalitilanteessakaan välttämättä näe kavereita töiden ulkopuolella edes joka viikko.

Ellos Plus size kukkamekko

Pahin huoli taloudellisesta tilanteestakin on hetkeksi helpottanut. Ei sen vuoksi, että mistään olisi mitään ylimääräisiä apuja tullut tai ollut luvassa. Pari hakemaani apurahaa menivät sivusuun enkä olisi lainkaan varma, että sitä kunnista haettavaa yksinyrittäjien parin tonnin korona-avustustakaan välttämättä saa.

Kuluvan kuun kuitenkin pelasti Satakunnan Kansasta saadut työvuorot. 80 tunnin liksalla hoitaa kyllä yhden kuun pakolliset omat menot. Firman kassa puolestaan kestää kiinteät kulut tämän hetkisten laskujen mukaan vielä touko- ja kesäkuun.

Ellos Plus size kukkamekko

Paljon yrittäjien ahdingosta lukiessa ja kuullessa saan itse siis todeta olevani todella onnekkaassa tilanteessa. Mulla oli edes hieman puskuria ja yritystoiminnan ohella myös hieman palkkatöitä. Minulla ei myöskään ole mitään isoja velkoja niskaan kaatumassa, vaan työkaluja varten muutama vuosi sitten ottamani laina on jo lähes maksettu.

Siinä on siis riittävästi mielenrauhaa, jotten nyt just akuutisti ahdistu raha-asioista. Tässä on monta viikkoa aikaa koittaa keksiä uusia ratkaisuja ja toivoa tilanteen hieman paranevan. Moni asia kyllä stressaa, mutta rahastressiä siirrän edes hieman eteenpäin.

Butoni korvakorut

Ihan just nyt näitä kuvia katsoessa totean akuuteimman ongelmani olevan toi tukka! Voi jestas, mitkä sivumarsut. Mutta kampaajalla käyminen ei nyt vaan ole mikään välttämätön ihmiskontakti.

Mutta rumasta tukasta huolimatta olo oli näissä asukuvissa nätti. Siihen riittää yleensä se, että kiskon päälle ja huuliin lempisävyjä. Mulla on asukuvissa aiemmin jo näkynyt saman kuosinen Elloksen *Joelle -merkin pusero ja mulla siis on samasta  suosikkisävyjäni yhdistelevästä kuosista myös tämä mekko.

Kepeä maksimekko on niin väljää mallia, että tästä olisi hyvin voinut ottaa pienemmänkin koon, mutta en jaksanut enää vaihtaa. Tää 48 koko on itelleni kivan löysä hurpula. Mutta jos siis joku tätä *läpikuultavaa sifonkimekkoa itselleen himoaa ja arvot kahden koon välillä, niin ota se pienempi.

Ellos Plus size kukkamekko Globe Hope turvavyölaukku Kaste

Ellos Plus size kukkamekko

*Mekko – Joelle, Ellos.

Maiharit – Dr. Martens

Laukku – Globe Hope (saatu)

Nahkarotsi – Junarose (saatu)

Korvikset – Butoni design

*Rintaliivit – Elomi

 

Mun kuvien nahkarotsi on jo monta vuotta vanha Junaroselta saatu takki ja muutkin omistamani rotsit ovat sellaisia, etteivät samat mallit ole enää myynnissä. Kokosin tähän loppuun kuitenkin muutaman vinkin mistä aitonahkaista perusrotsia voisi vilkuilla. Mitä muihin kuin tässä nähtäviin merkkeihin tulee, niin tilaisuuden tullen tsekata kannattaa myös esim. Zizzi, Saki ja Samoon.

Pluskoon nahkatakit

1. *Ellos Collection, Kourtney. Koot 34-46 (Nyt -30% alessa!)

2. *Cellbes. Koot 36-56. Myös punainen ja vanha roosa.

3. *Jofama. Ellos. Koot 34-46. Myös punainen ja vihreä.

4. *Barney Originals, Asos. Koot 46-50. (Nyt lähes -70% alessa1)

5. *Saki, Kekäle. Koot 36-46. (Nyt -30% alessa!)

 

Ihanaa nahkarotsivuodenaikaa ja pääsiäistä kaikille!