Vaatteiden värjääminen pesukoneessa on hurjan helppoa, mutta jostain syystä kynnys ryhtyä puuhaan on ollut itselläni silti korkea. Pelkään, että lopputulos jostain syystä epäonnistuu. Nyt kuitenkin näin eräässä fb-ryhmässä miten ihanan pinkin pinkin lopputuloksen eräs nainen oli saanut valkoiseen farkkutakkiin. Juuri sama Polan farkkutakki ja Nitorin All in one väri oli helposti löydettävissä Tokmannilta, joten rohkaistuin itsekin kokeilemaan.

Valkoinen farkkutakki

Täyspuuvillainen valkoinen Polan farkkutakki löytyi tosiaan Tokmannilta ja vielä -50% alennuksesta. Hintaa rotsille jäi siis 15 €. Kokoja oli ainakin tähän omaan XL:ään saakka.

Vaikka materiaalitiedoissa lukeekin, että 100% puuvillaa, niin ompelulankoja se ei valitettavasti koske, vaan ne ovat keinokuitua, joka ei värjäänny. Tämän kuitenkin tiesin jo nähtyäni kuvan värjätystä takista.

Nitor All in one

Nitorin All in one väri maksoi n. 7 € ja se sisältää nimensä mukaisesti kaiken värjäyksessä tarvittavan. Ei siis tarvita erikseen suolaa kuten jostain vuosikymmenien takaiselta edelliseltä värjäyskerralta muistelin. Myös värin ostin Tokmannilta. Saatavilla aika hyvin tavarataloista ja marketeista. Nitorin värivalikoiman näet heidän sivuiltaan.

Nitor All in one

Vaatteen värjääminen pesukoneessa

Pussi leikataan auki ja se laitetaan yhdessä vaatteen kanssa pesukoneeseen. Koko pussi siis sellaisenaan. Ei kaadella väriä mihinkään. Sitten perus puuvilla-pesuohjelma päälle ilman esipesua. Ohjeissa sanottiin, että 30 tai 40 astetta ja että mitä korkeampi lämpötila, sitä syvempi värisävy. Itse käytin 40:ää.

Myös pesuohjelman kesto vaikuttaa lopputulokseen. Pyöritä siis ihan normaali pitkäkestoinen ohjelma, ei mitään hätäistä pikapesua sillä muuten vaatteeseen voi jäädä epätasaisuuksia tai väri ei välttämättä kiinnity kunnolla.

Mitä värin määrään ja vaatteen painoon tulee, niin itsellänihän ei ollut vaakaa enkä näin ollen yhtään tiennyt mitä rotsi painaa. Sekin vaikuttaa värisävyyn miten paljon kangasta vs. väriä on käytössä. Mutta ohjeiden mukaan yksi pussi värjää korkeintaan 1,5-2 kg tekstiiliä, joten yksi farkkutakki menee siis helposti.

Vaatteen värjääminen pesukoneessa

Tadaa! Varsin päräyttävä sävy sieltä tuli esiin takin kuivuttua. Ihan just mun pinkkiin pirtaan passeli. Kun otin rotsin koneesta, ehdin hieman huolestua nähtyäni muutamia epätasaisia länttejä. Ne olivat kuitenkin vain märempiä kohtia ja haihtuivat yhdessä huoleni kanssa vaatteen kuivuessa. Eli älä hätäile, lopullisen sävyn ja värjäyksen tasaisuuden näkee vasta, kun tuote on kuiva.

Vaatteen värjääminen Nitor

Langat tästä ei tosiaan värjäytyneet, koska ovat keinokuitua, mutta näin farkkurotsissa se ei mielestäni haittaa, tikkukset saavatkin näkyä. Mutta on toki monia vaatteita missä ei halua ompeleiden näkyvän, joten ennen värjäämiseen ryhtymistä olisi hyvä tietää ovatko langatkin luonnonkuitua vai keinokuitua.

Värjättäviksi tosiaan siis sopii luonnonkuidut kuten puuvilla, silkki ja pellava sekä muuntokuitu viskoosi. (Tarkasta kuitenkin aina käyttämästäsi väristä mille materiaaleille se sopii. Jotkut väriaineet on tarkoitettu vain tietyille kankaille). Eli polyesteri tai esim akryyliä ei voi värjätä.

Vaatteen värjääminen pesukoneessa

Vaatteen värjääminen Nitor

Hieno siitä tuli. Näin räyheän pinkkiä farkkurotsia ei ollutkaan tullut missään valmiina vastaan. Jos nimittäin olisi tullut, olisi sellainen kaapissani jo ollut.

Pesukone kannattaa värjäämisen jälkeen käyttää tyhjänä mahdollisten värijäämien poistamiseksi. Itse en kylläkään tehnyt niin, vaan tungin seuraavaksi vaan pesuun tummanharmaan lakanan, jossa pieni hippunen pinkkiä väriä ei olisi näkynyt.

Vaatteen värjääminen Nitor

La Kivan korvikset on kuin tehty takin kaveriksi!

Farkkutakki – Pola, Tokmanni / Mekko – Zhenzi (saatu) / Korvikset – La Kiva / Kengät – Benetton

Tämä kokeilu kyllä rohkaisi, että voisin uskaltaa värjäämään pari sellaistakin vaatetta, jotka on kaapissa odotelleet, että pääsisivätkö vielä käyttöön vai pistänkö kiertoon.

Hurjan helppoa siis, uskallan suositella!


 

Pluskoon farkkushortsit

-Postaus sisältää mainoslinkkejä. Linkit merkitty *-merkillä-

Ai että, monikaan vaate ei huuda niin vahvasti hellekesää kuin vaaleat farkkushortsit. Olenkin huidellut menemään tällä shortsien ja mustan topin yhdistelmällä useampana päivänä. Kengät vaan vaihtuu mielialan ja menojen mukaan. Sandaalit, tennarit, espadrillot, kaikki käy kesän yksinkertaiseen klassikkoasuun.

Jos etsit hyvän mallisia ja kepeitä perustoppeja kesään, niin suositukset tälle *Elloksen rennolle topille, jonka materiaali on 100% lyocellia. Tykkään topin pääntiestä, joka on syvä v-malli myös takaa ja myös sen rennosti laskeutuvasta mallista.

Mulla on näitä mustia ollut nyt kaksi maaliskuusta saakka ja ne ei ole viime viikkoina ehtinyt lainkaan kaappiin, kun kiertävät vain pyykkitelineestä suoraan käyttöön ja takaisin pyykkiin. Jostain syystä nimittäin mustan värin käyttö lisääntyy itselläni kesällä. Talvella musta tuntuu liian synkältä, mutta kesällä kun ihoa on enemmän esillä, ei mustakaan tunnu liian raskaalta.

Mitä siihen paljaana vilkkuvaan ihoon tulee, niin tunne suurta onnistumisen tunnetta, että olen vielä toistaiseksi pystynyt varjelemaan itseni palamiselta. Olen valellut itseäni suojakertoimilla 50 ja 30. Mä inhoan sitä rasvaamista, mutta se on toki käryävää ihoa pienempi paha.

Pluskoon farkkushortsit

Mun vaalea ihoni palaa todella herkästi ja olen valitettavasti ehtinyt vuosikymmenien aikana altistaa sitä auringolle aivan liian monta kertaa huonosti suojattuna.

Muistelen edelleen kauhulla esimerkiksi sitä kertaa, kun poltin festareilla olkapääni ja olkavarteni pahasti vesikelloille asti. Jouduin olemaan muutaman päivän jopa sairaslomalla koska kuumeilin ja iho oli niin kivulias, etten voinut pukea päälle mitään mikä olisi koskenut palaneita kohtia (esim rintaliivit).

Kaiholla en myöskään muistele sitä kertaa, kun hanurini paloi uimarannalla niin pahasti, etten hetkeen istunut. Tai sitä, kun Tallinnan reissulla loman ilo vaihtui pahan palamisen myötä kuumeeseen ja kivuliaaseen pyörimiseen kastelluissa lakanoissa.

Onneksi auringon vaaroista puhutaan nykyään ahkerasti ja rusketuksen ihannointi edes hieman laskusuunnassa. Tai ainakin sitä kullanruskeaa sävyä tavoitellaan nykyään useammin purkista kuin paahtamalla itseä auringossa folioiden kera. Ylipäätään koko konsepti ”auringon ottaminen” tuntuu ainakin itsestä jo ihan aikansa eläneeltä.

Pluskoon farkkushortsit

Farkkushortsit (mulla koko 48) – Lost Ink Plus, Zalando

Viskoositoppi (46/48) – *Ellos

Kengät – Andiamo, Kookenkä (saatu)

Leopardikimono – Pieces

Laukku – Zara

Joskus nuorempana itsekin aina toivoin, että voi kumpa ruskettuisin ja kadehdin kaveredeni kesäsävyjä. Sittemmin olen onneksi oppinut tykkäämään omasta vaaleudestani. Muutamat kokeilut suihkurusketuksen ja itseruskettavien kanssa ovat osoittaneet, että tunnen oloni vain oudoksi, jos ihon sävy poikkeaa selkeästi alkuperäisestä.

Siis toki kesän myötä aina hieman päivettyy ja siihen tietenkin tottuu, kun tapahtuu niin pikku hiljaa. Katselen edelleen muiden kullanruskeita kesäsääriä ihaillen, mutta ei mitään nopeita värinmuutoksia itselleni kiitos.

 

Niin ihania kuin nämä aurinkoiset hellepäivät ovatkin, niin muistetaanhan kaikki myös ihon suojaaminen:

  • Tunnista oma ihotyyppisi ja käyttää riittävän korkeita suojakertoimia. Kaltaisilleni palamiseen taipuvaisilla suojakerroin tulisi olla vähintään 30, 50 vielä parempi.
  • Tsekkaa aurinkovoiteesi ikä. Huoneenlämmössä säilytetty voide voi säilyä pari vuotta, mutta rantsukassissa viime kesänä kiehunut tuote on ainakin viisainta vaihtaa uuteen.
  • Levitä aurinkovoide iholle noin puoli tuntia ennen aurinkoon menoa ja lisää rasvaa 1-2 tunnin välein sekä aina uimisen ja peseytymisen jälkeen siitäkin huolimatta, että tuote olisi vedenkestävä.
  • Vältä tarpeetonta auringossa oleilua. Varjossakin tarkenee. Muista, että auringon säteiden heijastuminen esimerkiksi vedestä lisää suojautumisen tarvetta.
  • Vietä auringossa lyhyitä aikoja kerrallaan ja käytä mahdollisuuksien mukaan väljillä vaatteilla.

Aurinkoista, mutta turvallista kesää kaikille!


Olin koko kevään miettinyt, että ”tapahtuispa jotain yllättävää ja jännää tai pääsisinpä jotenkin hetkeksi irti omasta arjestani.” Kesästä oli duunien puolesta tulossa eka kertaa vuosiin varsin hiljainen ja mietiskelin, että nyt olisi kerrankin aikaa itselleni.

Katselin löytyisikö Helsingistä muutamaksi viikoksi joku kämppä vuokralle ja googlailin jopa erilaisia retriittejä (joita ei tokikaan tänä kesänä paljoa järjestetä). Joka tapauksessa tilaus tutuista ympyröistä poistumiselle ja omaan hyvinvointiin keskittymiselle oli kova.

Sitten sain yllättävän puhelun, jonka ehdotukseen pyysin yön yli harkinta-aikaa, mutta vastasin jo kolmen tunnin kuluttua myöntävästi.

Suurin pudottaja Suomi Veera

Tämän vuoden kesäduunina on keskittyä omaan hyvinvointiin ammattilaisten ohjauksessa kameroiden käydessä. Lähden mukaan tulevalle Suurin Pudottaja -kaudelle.

Jos asiaa olisi ehdotettu vuosi sitten, olisi vastaukseni ollut kauan sitten näkemieni Biggest loser -kausien vuoksi ehdoton ei. Nyt kuitenkin kun olin nähnyt viime vuotisen Suurin pudottaja Suomi -kauden ja kun ohjelmaa tekemässä on sama tiimi, uskalsin lähteä mukaan.

Ohjelman nimihän on tokikin ärsyttävä ja perusajatus siitä, että kilpaillaan painon pudottamisessa ei paras mahdollinen. Viime kauden nähneenä ja tuotannon tyyppien kanssa keskusteltuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tässä projektissa on itselle enemmän positiivista kuin negatiivista.

Itseäni ei ole koskaan vaivannut varsinaisesti vaa’an lukema. En määrittele itseäni painoni ja kokoni kautta (muuta kun esim pukeutumisessa, jossa tokikin on esim valikoiman puolesta eri asia olla pluskokoinen kuin ns. normikokoinen), vaan osaamiseni ja tekojeni. En kuvittele, että kuin taikasauvan iskusta minusta tulisi onnellisempi ja elämä muuttuisi kaikin tavoin paremmaksi, jos laihtuisin.

Mutta vahvempi ja jaksavampi mä ehdottomasti haluaisin olla. Ihan vaikka tässä samassa koossa, mutta haaveilen olevani reipas aamuihminen, joka syö fiksun aamiaisen, omaa järkevän ruokarytmin ja jonka energiatasot sen myötä pysyvät hyvinä koko päivän. Ja liikunnasta haluaisin saada elämääni sellaisen rutiinin, ettei se ole ensimmäinen asia, josta aina luovun, kun elämässä tulee eteen kiireinen ja stressaava tilanne tai jokin isompi kriisi.

Mukana kaudella Claudia Eve, Oskari Katajisto, Antti Railio, Daniel Lehtonen, minä, Meiju Suvas, Mika Pohjonen ja Aarni Mikkola. Valmentajina viime kaudelta tutut Aki Manninen ja Janni Hussi.

 

Nyt mulle on ojennettu kuin kultalautaselle mahtava mahdollisuus keskittyä muutaman viikon ajan uusien, parempien rutiinien opetteluun. Ei töitä tai muitakaan häiriötekijöitä. Totesin, että olisi ollut aivan hullua sanoa ei.

Vaikka on se kyllä aivan hullua myös mennä tekemään tällaista televisioon! 😀

Ohjelmaan kuuluu se, että sitä painoa seurataan, itselleni projektissa ja toivottavasti onnistuvassa elämän tapojen muutoksessa on etusijalla muut asiat kuin kilot, koko ja ulkonäkö. Ne asiat muuttuvat mahdollisesti ikään kuin  siinä ohessa.

Tulen varmasti kertomaan tunnelmiani niin ohjelman tekemisestä, treenaamisesta kuin uusien tapojen opettelusta ja niiden vaikeudestakin. Edelleenkään mun kanavissa ei kuitenkaan tulla sanomaan yhtään mitään mitä kenenkään muun tulisi tehdä, ei valittelemaan vatsamakkaroista eikä jakamaan vinkkejä kuinka pukeutua niin, että näyttäisi hoikemmalta tai ylipäätäänkään haaveilemasta jonkin tietyn näköisestä ja kokoisesta vartalosta.

Mun blogi ja somekanavat on aina olleet kokoon tuijottavasta laihdutuspuheesta vapaata aluetta ja ne tulevat siis olemaan sitä jatkossakin. Toivon, että mulla on kilojen sijaan jossain vaiheessa kerrottavana miten paljon kuntoni on kohonnut!

Suurin pudottaja Suomi Veera

Mä olen ihan jo into piukeana lähdössä leirille enkä malttaisi odottaa. Toki mua myös jännittää, että apua mitä jos en jaksa tehdä kaikkea ja onkohan muut osallistujat kivoja ja miten mä kestän olla niin paljon muiden ihmisten seurassa. Mutta päällimmäisenä tunteena on kuitenkin innostus ja ajatus siitä, että tämä poikii varmasti enemmän hyvää kuin huonoa.

Leirille lähtö on edessä jo melko pian. Ohjelma starttaa Nelosella ja Ruudussa syyskuussa. Wish me luck!

 

Kuvat: Atte Mäläskä