”Mä olen virallisesti menettänyt otteeni elämään ja luopunut periaatteistani.” Tämä oli mun eka ajatukseni, kun löysin itseni uudenvuodenyönä baarista legginseihin ja villapaitaan pukeutuneena. Niissä samoissa, joissa olin muhinut suurin piirtein kaikki joulunpyhät.  Ajatus kulki siinä kuitenkin pikkuisen ensikauhistusta pidemmälle ja totesin hetken päästä asun ainoaksi ongelmaksi sen, että kashmirneuleessa tuli hirmuinen hiki ysärihittien tahtiin tansiessa.

Ilta oli kiva, baariin lähtö oli suunnittelematon ja yllättävä ja tajusin asujärkytykseni jälkeen, että moni asia on muuttunut. Ensimmäinen havainto oli se, että baarit paikkoina ovat menettäneet merkityksensä elämässäni. Nuorempana kapakkaan lähtiessä oli ensisijaisen tärkeää näyttää hyvältä.

Etenkin 2000-luvun alkuvuosina bile-/baaritoppi oli yksi järkyttävän kertakäyttökulttuurin tavanomaisista ilmentymistä ja sellaisen tärkeimmät ominaisuudet oli edullisuus ja seksikkyys. Baariin mennessä mietti kovasti miltä näyttää muiden, etenkin miesten, silmissä.

Nyt siinä villapaidassani tanssilattialla hikoillessa oli ihanaa tajuta, että mua ei tippaakaan kiinnostanut se mitä joku muu siellä ajattelee ulkonäöstäni ja asustani. Mietin vain hetken aikaa hieman järkyttyneenä mitä mieltä itse olisin tuosta ”repsahduksesta”. 😀

Kauhistukseni liittyi siihen, että olen perinteisesti ollut hyvin jyrkkä sen suhteen missä tilanteissa on ok heilua niin välinpitämättömästi pukeutuneena. Viime aikoina aikoina olen kuitenkin ylipäätään löysännyt pukeutumiskriteerejäni hurjasti. Olen sitten yrittänyt miettiä johtuuko se siitä, että minusta on vain tullut laiska ja välinpitämätön vai siitä, että mun elämä vaan on nykyään enimmäkseen sellaisia tilanteita, joihin on luontevinta pukeutua ensisijaisesti rennosti ja käytännöllisesti. 

Kai mä olen ennenkin arjessani pukeutunut viikon putkeen samoihin farkkuihin ja neuleeseen, mutta vastapainoksi oli sitten enemmän sellaisia menoja joihin teki mieli laittaa päälle vaikkapa mekko ja korot. Viimeisen vuoden ajan olen kuitenkin lähinnä muhinut töiden jälkeen yksin kotona, niin vähälle on jäänyt paljettien kimallus, korkeat korot ja lyhyet helmat. 

Olen hieman soimannut itseäni siitä, että olen aamu toisensa jälkeen kiskonut päälleni samat mustat pillifarkut ja harmaan neuleen. (Lomalla ne farkut vaihtuivat niihin leggareihin!) Ihanaa mukavuutta. Ne ovat vaatteet, jotka päällä on ollut helppo työskennellä ja ne ovat sopineet maihareiden kanssa loistavasti paskaan säähän. Mutta olen miettinyt, että milloin musta tuli pukeutumisen suhteen näin laiska ja tylsä ja onko tämä pysyvä olotila. 

Luulen kyllä, että kyse on vaan lähinnä siitä, että elämä ylipäätään on ollut vähän harmaata ja tylsää. Sillä kyllä mä huomaan kuitenkin innostuvani pukeutumisesta sitten, kun tilanne oikeasti niin vaatii. Ehkä pitää tänä vuonna koittaa järjestää vähän enemmän sellaisia menoja joihin tekee mieli laittaa jotain kivaa päälle. Yrittää innostua olemaan taas hieman sosiaalisempi.

Olen miettinyt sitäkin perinteistä kysymystä, että ketä varten mä pukeudun. Että jos, ja kun, mä kuitenkin pääasiassa pukeudun itseäni varten miettimättä että miellyttänkö tyylilläni muita, niin miksi en pukeudu joka päivä yksin ollesakin nätisti ihan vaan omaksi ilokseni? Monena aamuna mä olenkin ensin valinnut päälle jotain muuta, vaikkapa kivan mekon ja saappaat, mutta tullut hetken päästä siihen tulokseen, että kaipaan sittenkin vain jotain lämmintä ja pehmeää.

Niin, siinä se taisi se avainasia nyt tulla, mä olen viime aikoina kaivannut vaatteiltani lähinnä vain pehmeyttä, turvaa ja ehkäpä myös huomaamattomuutta. Sellaista lohdullista halausta. Siksi olen päivästä toiseen kiskonut päälleni pehmoisen silkktirikootopin ja sen päälle lämpimän neuleen. Jalkaan joustavat pillifarkut tai muut mukavat housut. Väreinä harmaata ja mustaa.

Jopa vaaleat farkut ovat tuntuneet jotenkin huomiota herättäviltä. Jalkaani olen viimeisen kuukauden ajan sujauttanut kengät jotka ovat mielestäni ihan uskomattomat tylsät. Sellaiset joita olen vuosikausia vältellyt. 

Niin kai se on, että pukeutuminen heijastelee ainakin itselläni usein fiilistä ja sielunmaisemaa. Muistan kun aikoinaan pahasti sairastaessani pukeuduin yhden syksyn ja talven ajan lähes päivittäin samoihin khakinvärisiin reisitaskuhousuihin. Ne oli ankeat ja tylsät, mutta mukavat.

Kun sitten oloni vihdoin koheni ja sairaalassa ravaaminen väheni, heitin ne housut pois sillä ne halunnut nähdä niitä enää koskaan. Edelleen, yli kymmenen vuotta myöhemmin miettiessäni tuon ajan tapahtumia, kipuja ja tutkimuksia, nousee mieleeni kuva noista housuista. 

Joten mun täytyy koittaa suhtautua tähän muutaman käytännöllisen, mukavan ja värittömän vaatekappaleen ympärillä pyörivään arkipukeutumiseeni nyt armollisesti. Tää on nyt tätä. Se on sellainen yleisesti omaa elämää koskeva fiilis tällä hetkellä, että odotellaan tässä uutta inspiraatiota. 

Farkut – Ellos / Pusero – Masai / Kengät – Roccobe, Vamsko (saatu) / Korvikset – MyrskyMyrsky

Kuvissa yksi kuluneen talven arkisista univormuista. Olen toisinaan vähän siistimpää ilmettä tarvitessani korvannut harmaat mukavuusneuleeni tuolla Masain raitapuserolla. Siinä on jo niin paljon tapahtumaa (raitakuosi, hihojen ja takahelman röyhelöt), että edustaa jo tällä hetkellä varsin ”jännittävää” pukeutumista. 😀

Suuntaan huomenna työreissulle Jyväskylään. Tiedän jo mitä aion pukea päälleni. Matkoille harmaan neuleen ja koulutukset voisin vetää tuossa kuvien raitapuserossa. Helppoa, mukavaa ja turvallista.

 

 


Tammikuun Suuri Käsityö -lehdessä ilmestyi suunnittelemani minimalliston kolmannet kaavat. Halusin mukaan myös yhdet housut ja päätin käyttää tilaisuuden teiniajoista saakka kyteneen haaveeni toteuttamiseksi. Halusin vihdoin ja viimein punaiset skottiruutuiset housut. 

Minulla on ollut jotkut vähän sinne päin pöksyt joskus parikymppisenä, mutta juuri oikeanlaisia ei ole koskaan tullut itselle sopivina vastaan. Ja nyt ysärityylin ollessa taas nosteessa, tuntui tämä housuhaave jälleen ajankohtaiselta. Joten nyt 20 vuotta myöhemmin, mulla vihdoin on nämä jo teininä haaveilemani ruutupökät!

Pusero – Monki / Rintaliivit – Elomi / Kengät – Roccobe, Vamsko (saatu) / Korvakorut – MyrskyMyrsky

Housujen vyötärö on korkea, yli navan, kuten kaikissa suosikkihousuissani. Lahkeiden etupuolella yksityskohtana on ommellut prässit ja takana paikkataskut. Lahkeet on tarkoituksella sen verran pitkät, että ne voi rennosti joko kääriä tai survoa maihareiden varsien sisään.

Lahje on alaspäin kapeneva, mutta teiniaikojen haavehousuista poiketen lahkeet eivät kuitenkaan ole pillit vaan enemmän mallia porkkana. Housujen mukavuutta lisää vyötärön takaosassa oleva kuminauha. Kiinnityksenä housuissa on vetoketju ja farkkunappi.

Koska idea kaikkien mun malliston kaavojen kohdalla on, että niillä syntyy kaksi erilaista versiota, halusin teiniajoistani muistuttaville punk-henkisille housuille pariksi hieman fiinimmät ja ns. aikuisemmat versiot. Punaiset punkhousut eivät juuriaan jousta, mutta tähän toiseen versioon valitsin kullanhohtoisen joustavan neuloskankaan. Lopputuloksena on siistit ja supermukavat housut, jotka toimivat joustavuutensa ansiosta itselläni hyvin myös duunivaatteena.

Neule – Zizzi / Kengät – Ecco (saatu) / Korvikset – Viaminnet (saatu)

Yhdistin kuvauksissa kultaruutuiset housut näin hilitysti loafereihin ja Zizzin neuleen kanssa. Ei ehkä ihan itseni näköinen asu, mutta halusin luoda selkeän eron tyylien välille, jotta useampi lukija voisi samaistua tyyliin.

Oikeassa käytössä kultaruutupöksyt ovat saaneet toisten housujen lailla kaverikseen maiharit ja mustaa.

Kaava on siis sama, mutta yksityiskohdissa on eroja. Upslaakit tuovat esiin kankaan kullanhohtoisen kääntöpuolen ja paikkataskujen sijaan tässä versiossa on takana yksityiskohtana vain yksi valehalkiotasku.

Joustavan kankaan ansiosta vetoketjua ei tarvita, vaan housut ovat mallia pull on. Näissä housuissa ei myöskään ole prässiompeleita, vaikka hyvin tähänkin sopisivat.

Vaikka punaiset punkhousut olivatkin ideointini lähtökohta, niin veikkaan silti enemmän käyttöä näille kultaruutuisille. Mutta ihanaa, että vihdoin sain myös nuo haaveilemani skottiruudut. 

Housut – Veera x Suuri Käsityö -lehti / T-paita – Kaffe / Jakku – Pola / Kengät – Dr. Martens

Kaavat näihin housuihin löytyvät siis tammikuun Suuri  Käsityö -lehdestä kokovälillä 34-54. Molemmat tässä nähdyt kankaat löytyvät Eurokankaan valikoimista. 

 


Rakastan kauniita alusvaatteita. Viime aikoina on kuitenkin tullut käytettyä vain kaikkea tylsää ja arkista. Ja ehdinpä jo jossain kohtaa pöljä miettiä, että poltan kaikki spesiaalimmat hepeneeni roviolla, kun iski ajatus, että mitäs sellasilla kamppeilla tekee, joita ei kukaan koskaan näe. Mikä typerä ajatusvääristymä, että nätit alusvaatteet olisi vain jonkun toisen silmiä varten!

Tänään intouduinkin sovittelemaan alusvaatelaatikkoni aarteita ja totesin tämä body päällä, että kylläpäs se kohottaa omaa fillistä. Tuumasinkin, että pitäisi hengata himassakin enemmän hepeneissä ja leopardikimonossa Lady Marmaladen tahdissa tanssien. Harmi vaan, että mun kämppä on lämpötilaltaan enemmänkin sellainen villahaalarimesta. Mutta olen nyt illan viettänyt tuossa bodyssä, neuletakissa ja villasukissa ja tuntenut oloni jotenkin elinvoimaisemmaksi kuin flanellipyjamassa.

Tekee siis ihmiselle ihan hyvää välillä pistää jotain vetävää päälle, meikata pitkästä aikaa ja muistuttaa itselleen, että halutessaan sitä pystyy vielä muuntautumaan siitä flanellipyjamatyypistä vähän hotimmaksi versioksi itsestään.

Mun alusvaatteista kysellään aina, kun ne instassa vilahtavat, joten tässäpä nyt yksi vinkki muuta kuin arkisia t-paitaliivejä etsiville. Lontoosta peräisin oleva Playful Promises on alusvaatebrändi, jonka valikoimat ovat täynnä herkullisia, rohkeita ja hauskoja tuotteita monin erilaisin yksityiskohdin. Pitsiä, remmejä, ketjuja, röyhelöitä, vintage-fiilistä, bondage-henkeä, sukkanauhoja, korsetteja, tissitasseleita ja ihan vaikka mitä. PP on oikea alusvaatteiden karkkikauppa.

Ja mikä parasta, heillä on hurjan paljon tuotteita myös meille isorintaisille ja muutenkin muhkeille!

Body – Gabi Fresh x Playful Promises / Kimono – Pieces / Korvikset – Pramea

Minä käytän rintaliiveissä hieman merkistä riippuen kokoja 85 H-K ja vaatekokoni on useimmilla merkeillä 48-50 ja PP:lta löytyy paljon kamppeita omassa koossani. Curve-valikoimissa koot menevät UK28 eli 56:een saakka rintaliivien suurimpien kuppikokojen ollessa J-K ja isoimmat ympärykset 100. Nyt alennusmyynneissä alkaa olla koot jo aika vähissä, mutta uutuusmallistoissa toki paremmin valikoimaa.

Ja Playful Promises ei siis suinkaan ole vain plussakokoisten merkki, vaan rintaliivikoot lähtevät A-kupista ja ympäryksestä 60. 

Tämä kuvien Gabi Fresh x Playful Promises -malliston (Gabi on tunnettu plusmuotibloggaaja USA:sta) on kokoa UK20 /48. Aina mulle on tällaiset bodyt kooltaan sellaisia, että kupissa voisi olla vielä hieman lisää tilaa, mutta seuraava koko menee yleensä muuten isoksi. Tässä kuitenkin tissit mahtui melko hyvin kyytiin, vaikka ihan vaatekoolla kuppikoon sijaan pelataankin. 

Omat Playful Promises -hepeneeni olen tilannut Zalandolta, mistä löytyy muutamia kymmeniä merkin tuotteita. Laajin valikoima on kuitenkin merkin omassa verkkokaupassa.

Mun toinen Playful Promises hankinta ei valitettavasti ollut ihan yhtä hyvä kuin tuo body. Olen pitkään etsiskellyt itselleni jotain nättiä ja kepeää bralettea tiedostaen kyllä, että sellaisten löytäminen omassa koossani on hankalaa. Tai no, kyllä niitä löytyy, tässä kuvissa yksi esimerkki, mutta joudun kyllä hetken testailun jälkeen toteamaan, että mun rintavarustuksella tällaisia ei vaan oikein voi pitää. 

Niin olis nätin näköiset, mutta kyllä noi päällä tulee kaaritukia ikävä! Mikä on kyllä sinänsä outoa, että tuo body päällä on ihan hyvä ja riittävän tukeva fiilis vaikkei siinäkään ole kaaritukia. Kaipa se on vaan niin, että kaarituettomuus yhdistettynä noin hiton ohuisiin olkaimiin, on omille, painovoimalle julmasti hävinneille, säkeille vähän liikaa. Mutta olkoon nämä osastoa: riisuttava hyvin nopeasti ja toivotaan että sellainen nopeaa riisutuumista vaativa tilanne joskus vielä eteen osuu! 😀

Ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, niin kaltaisellani pullerolle tuo leveä alareuna tuppaa helposti rullautumaan. Eli monin tavoin itselle sopimaton tuo yläosa. Mutta halusin esitellä sen silti, sillä kyllähän tällaiset kaarituettomat lärpäkkeet monelle muulle passaa. 

Nuo alushousut puolestaan ovat aivan ihanat ja sopivat kivasti yhteen muutamien muiden liivieni kanssa. PP:n alaosissa ilahduttaa se, että saatavilla on myös tuollaisia oikeasti korkeita malleja jotka sopivat kaltaiselleni keskivartalolihavalle. Todella monella alusvaatemerkillä kun on tilanne se, että isoja kuppikokoja kyllä löytyy, mutta liivien pariksi on sitten tarjolla vain stringejä ja matalia hipstereitä jollaisia mä en vaan voi kuvitellakaan käyttäväni. En tiedä mitään kamalamman näköistä ja tuntoista vaatetta, kun vatsamakkaroideni alle rullaantuvat pikkarit!

Hiemanko muuten tällaisia kuvia käsitellessä meinaa automaattisesi alkaa korjailemaan ihoa. Sellainen näppyjen ja rupien poistaminen kun on entisenä muotokuvaajana aika verissä. Mutta en halunnut siloitella kinttujani virheettömämmiksi, vaan halusin ennemminkin olla ylpeä siitä miten paljon jalkojeni iho on parantunut. Vielä kesällä kun tilanne oli se, että kuljin ison osan ajasta sääret täynnä laastareita. 

Ahdistus on siis selvästi helpottanut, kun olen toistaiseksi päässyt nyppimisestä lähes kokonaan eroon! Mun postauksen ihon pakko-oireisesta nyppimisestä voi lukea TÄÄLTÄ.

Alusvaatteet – Gabi Fresh x Playful Promises / Takkimekko – S.T.I. (saatu) / Korvikset -Viaminnet (saatu)

Ja hei, kuvissa mukana myös ihon venymisarvet sekä kainalo- ja säärikarvat! Pitkälti jalkojen huonon tilanteen vuoksi aloin viime vuonna harventaa sitä saakelin karvasirkusta. Mun iholle, etenkin kovia kokeneiden säärien iholle, on tehnyt ihan tosi hyvää saada olla pitkiä aikoja rauhassa.

On ollut vapauttavaa tajuta, että toisin kuin media on mulle teinistä saakka opettanut, niin mä voin olla ihan naisellinen ja tuntea oloni kauniiksi vaikka mulla jumalauta olis karvoja muuallakin kuin päässä!

Kyllä mä edelleen karvojani poistan silloin, kun koen sen tarpeelliseksi esim. muotinäytösten, kuvausten tai juhlien vuoksi ja toki välillä ihan muuten vaan. Nyt juuri varasin yli vuoden tauon jälkeen ajan sokerointiinkin. Mutta nyt siihen karvanpoistoon suhtautuu niin, että tosi kiva välillä olla ihan silein säärin ja bikinirajat mintissä, mutta ei niitä tarvii koko aika olla hinkkaamassa. Ei oo enää uimahalliin mennessä mielenrauha kiinni siitä onko ehtinyt ajaa sääriä. Ja se on ihanaa.