Eilen se taas iski. Sairastumisen pelko. Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin, mutta jälleen kerran tuntuu siltä, että ajatusten uloskirjoittaminen voisi tehdä hyvää ja saada sisällä puristavaa ahdistuksen tunnetta helpottamaan.

Sairastin siis kymmenisen vuotta sitten parin vuoden ajan kaikenmoista syiden jäätyä kuitenkin mysteeriksi. Epäiltyjen listalla olivat mm. nivelreuma, borrelioosi, kihti, ehlers danlos, colitis ulcerosa, chronin tauti ja ties vaikka mitä muuta. Oireilin pahasti siis sekä nivelillä että suolistolla. 

(Samaan syssyyn mahtui sitten vielä endometrioosi ja ylimääräinen kohtu, mutta ne nyt eivät todennäköisesti liittyneet millään tavalla noihin mysteerioireisiin. Kunhan nyt vaan iskivät kaikki vaivat yhtä aikaa)

Sitä kipuhelvettiä ja kaikkea kokemaani on vaikea kuvailla, kun ei voi vaan sanoa, että "mulla oli se ja se sairaus". Ei, kun mulla oli jotain mille ei keksitty syytä, jotain minkä sanottiin olevan mahdollisesti "alkusoittoa jollekin, mikä iskee todella vasta joskus myöhemmin". Tuo erään lääkärin lausahdus on jäänyt takiaisen lailla takaraivooni kummittelemaan. Mä olen siitä saakka elänyt sisälläni ajatus, että tielleni on tulossa vielä jokin ikävä sairaus.

Mä käsittelin sairastamistani henkisesti vielä monta vuotta oireiden helpottamisen jälkeen ja se oli yksi isoista teemoista myös mun terapiassa. Aktiivisesta sairastumisen pelosta olen päässyt, mutta tiettyjen kipujen välittömästi aiheuttama kauhu ja ahdistus ovat sitä luokkaa, että en selkeästikään ole päässyt asiasta edelleenkään yli.

Eilen ja tänään mulla on kipuillut oikean puolen päkiä ja rystysnivelet. Myös leukanivel tuntuu aralta, samoin oikea ranne. Eli ihan just ne samat nivelet mistä kaikki alkoi silloin vuosikymmen sittenkin. Jos kipeitä niveliä olisi vain yksi, pystyisin vielä laittamaan sen vain jonkun rasituksen piikkiin, enkä panikoisi, mutta tämä useamman nivelen samankaltainen aristus ja kipu samaan aikaan pistää hälytyskellot täysille. 

On tässä vuosien aikana toki ollut näitä hetkellisiä kipuiluja ennenkin ja ne ovat olleet ohimenevää. Mutta silti taas pelottaa, että mitä jos se ei tällä kertaa menekään ohi, vaan pahenee. 

Ja sitten tässä on vielä sekin aspekti, että mua ahdistaa tää mun ahdistus. Tein vuosikausia töitä taistellakseni masennusta ja ahdistuneisuutta vastaan ja koen päässeni monella tapaa mieleni herraksi. Ja nyt sitten kovan ahdistuksen tunteen iskiessä mä koen jonkinlaista epäonnistumisen tunnetta.

Ikään kuin ottaisin kaikessa takapakkia, kun en pystykään nielemään pois kurkussa vaanivaa suurta palaa, ja huomaan koko vartaloni jännittyvän epämääräisen möykyn ympärille. Paikoillaan olo tuntuu vaikealle enkä tiedä mitä voisin tehdä helpottaakseni oloani. 

Niin se on ihminen psykofyysinen kokonaisuus, että tässäkään tilanteessa en edes pysty määrittelemään kumpi asia mulle aiheuttaa pahemman olon ja pelot; fyysiset kivut vaiko mielenliikkeet.

Oikeastaan tämä olosta ja tunteista kirjoittaminen on ainoa asia minkä voin tässä tilanteessa nyt tehdä. Ja sitten voin vaan odottaa menevätkö kivut ohi yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin vai jatkuvatko riittävän kauan, että koen voivani mennä asian kanssa lääkäriin. Mutta en aio jäädä yksin ahdistukseni ja pelkoni kanssa pyörimään, vaan sanon sen heti ääneen. Siten minusta tuntuu, että saan siitä möykystä otteen eikä se minusta.

PS. Tein ihan erillisen avainsanan mielenterveys-asioille. Kun on nyt tullut niitäkin aiheita täällä toisinaan vatvottua.


Eilen se taas iski. Sairastumisen pelko. Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin, mutta jälleen kerran tuntuu siltä, että ajatusten uloskirjoittaminen voisi tehdä hyvää ja saada sisällä puristavaa ahdistuksen tunnetta helpottamaan.

Sairastin siis kymmenisen vuotta sitten parin vuoden ajan kaikenmoista syiden jäätyä kuitenkin mysteeriksi. Epäiltyjen listalla olivat mm. nivelreuma, borrelioosi, kihti, ehlers danlos, colitis ulcerosa, chronin tauti ja ties vaikka mitä muuta. Oireilin pahasti siis sekä nivelillä että suolistolla. 

(Samaan syssyyn mahtui sitten vielä endometrioosi ja ylimääräinen kohtu, mutta ne nyt eivät todennäköisesti liittyneet millään tavalla noihin mysteerioireisiin. Kunhan nyt vaan iskivät kaikki vaivat yhtä aikaa)

Sitä kipuhelvettiä ja kaikkea kokemaani on vaikea kuvailla, kun ei voi vaan sanoa, että "mulla oli se ja se sairaus". Ei, kun mulla oli jotain mille ei keksitty syytä, jotain minkä sanottiin olevan mahdollisesti "alkusoittoa jollekin, mikä iskee todella vasta joskus myöhemmin". Tuo erään lääkärin lausahdus on jäänyt takiaisen lailla takaraivooni kummittelemaan. Mä olen siitä saakka elänyt sisälläni ajatus, että tielleni on tulossa vielä jokin ikävä sairaus.

Mä käsittelin sairastamistani henkisesti vielä monta vuotta oireiden helpottamisen jälkeen ja se oli yksi isoista teemoista myös mun terapiassa. Aktiivisesta sairastumisen pelosta olen päässyt, mutta tiettyjen kipujen välittömästi aiheuttama kauhu ja ahdistus ovat sitä luokkaa, että en selkeästikään ole päässyt asiasta edelleenkään yli.

Eilen ja tänään mulla on kipuillut oikean puolen päkiä ja rystysnivelet. Myös leukanivel tuntuu aralta, samoin oikea ranne. Eli ihan just ne samat nivelet mistä kaikki alkoi silloin vuosikymmen sittenkin. Jos kipeitä niveliä olisi vain yksi, pystyisin vielä laittamaan sen vain jonkun rasituksen piikkiin, enkä panikoisi, mutta tämä useamman nivelen samankaltainen aristus ja kipu samaan aikaan pistää hälytyskellot täysille. 

On tässä vuosien aikana toki ollut näitä hetkellisiä kipuiluja ennenkin ja ne ovat olleet ohimenevää. Mutta silti taas pelottaa, että mitä jos se ei tällä kertaa menekään ohi, vaan pahenee. 

Ja sitten tässä on vielä sekin aspekti, että mua ahdistaa tää mun ahdistus. Tein vuosikausia töitä taistellakseni masennusta ja ahdistuneisuutta vastaan ja koen päässeni monella tapaa mieleni herraksi. Ja nyt sitten kovan ahdistuksen tunteen iskiessä mä koen jonkinlaista epäonnistumisen tunnetta.

Ikään kuin ottaisin kaikessa takapakkia, kun en pystykään nielemään pois kurkussa vaanivaa suurta palaa, ja huomaan koko vartaloni jännittyvän epämääräisen möykyn ympärille. Paikoillaan olo tuntuu vaikealle enkä tiedä mitä voisin tehdä helpottaakseni oloani. 

Niin se on ihminen psykofyysinen kokonaisuus, että tässäkään tilanteessa en edes pysty määrittelemään kumpi asia mulle aiheuttaa pahemman olon ja pelot; fyysiset kivut vaiko mielenliikkeet.

Oikeastaan tämä olosta ja tunteista kirjoittaminen on ainoa asia minkä voin tässä tilanteessa nyt tehdä. Ja sitten voin vaan odottaa menevätkö kivut ohi yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin vai jatkuvatko riittävän kauan, että koen voivani mennä asian kanssa lääkäriin. Mutta en aio jäädä yksin ahdistukseni ja pelkoni kanssa pyörimään, vaan sanon sen heti ääneen. Siten minusta tuntuu, että saan siitä möykystä otteen eikä se minusta.

PS. Tein ihan erillisen avainsanan mielenterveys-asioille. Kun on nyt tullut niitäkin aiheita täällä toisinaan vatvottua.


Kaupallinen yhteistyö Marks & Spencerin kanssa

Sain tehtäväkseni koota muutaman erilaisen housuasun suosikkikauppani Marks & Spencerin tämän hetkisestä valikoimasta ja voi että olikin taas kivaa sovituskopissa! Itselleni ominaisesti innostuin tietenkin farkuista ja pillilahkeista, mutta ihan mielenkiinnon vuoksi haastoin itseni pukeutumaan myös business-henkiseen housupukuun. 

Marks & Spencerillä on meneillään 31.1.-12.2. housukampanja, jonka aikana saat -20% alennuksen kaikista naisten ja miesten housuista, mukaanlukien farkut!  Tässä muutama oma tärppini housuostoksille ja muitakin kivoja kevätvaatteita.

 

1. Hempeän harmaat Skinnyt

Ensiksi tietenkin ne pillifarkut. Sanoopa muodin tuulet mitä tahansa lahkeen levenemisestä, niin nilkkoja nuolevat kapeat lahkeet ovat silti ehdottomat kaltaiselleni ihmiselle, joka haluaa kenkiensä aina näkyvän. Aivan menisi nuo ihanat pupunkorvat hukkaan lahkeiden alla piilossa. (Ja sinnehän se näköjään yksi korva on kuvissa piiloutunutkin!)

Per una -malliston vaaleanharmaat farkut ovat raikas vaihtoehto ainaiselle mustalle ja sopivat ihanasti yhteen keväisten pastellisävyjen kanssa.

Pehmoista stretchiä olevat farkut ovat sen verran joustavat, että suosittelen rohkeasti nappaamaan sovituskoppiin ne kokolapun mukaan liian pienet housut. Kokoni on M&S:n vaatteissa useimmiten 18 tai 20, mutta näistä pöksyistä parhaaksi osoittautui koko 16. 

Kannattaa Marks & Spencerillä housuja tutkaillessa kiinnittää huomiota myös siihen, että tarjolla on useampia lahkeenpituuksia samasta housusta! Voit siis olla hoikka ja pitkä, lyhyt ja pullea tai vaikka just toisinpäin, niin silti on mahdollista löytää housut, jotka ovat sopivat niin vyötäröltä kuin lahkeistakin. Se lahkeiden ainainen lyhentäminen onkin jo niiiiin nähty. Itsehän olen sitä lajia laiska, että olen tyytynyt lähes aina vain kääntämään lahkeita kunnon lyhentämisen suhteen, mutta siltäkin hommalta on siis mahdollista välttyä

Näistä farkuista sopivin lahkeenpituus minulle (olen 167 cm) oli 'regular', mutta koska itse tykkään etenkin keväällä ja kesällä paljastaa nilkat, niin saatan hyvinkin käydä testaamassa näistä housuista myös version 'short'. Ja pidempisäärisien mimmien kannattaa etsiä lapuista sitten luonnollisesti merkintää 'long'.

Ps. Rakastuin palavasti tuohon Per unan haalean roosaan brodeerattuun bomberiin. Koko asu onkin aivan loistava esimerkki mun tämän hetkisestä rakkaudesta harmaata ja vaaleanpunaista kohtaan.

 

2. Klassinen housupuku

Ette ehkä olisi odottaneet näkevänne mun blogissa tällaista lookia. En muista pukeutuneeni tuollaisiin fiksuihin mustiin suoriin housuihin sitten vuoden 2008, jolloin lopetin tarjoilijan työni.

Muistan kuitenkin jo tuolta ajalta, että istuvien ja hyvän näköisten suorien housujen löytäminen oli aina todella haastavaa. Ongelmia itselläni aiheutti usein etenkin taskut, jotka tuntuivat aina jäävän rumasti lörpöttämään avonaisena, ja muutenkin istuvuus oli itselle vähän niin ja näin.

Näiden muistojen perusteella olin Marks & Spencerin housuosastolle astuessani hieman epäileväinen siitäkin huolimatta, että valikoima on heillä todella laaja.

Mutta kuinkas kuulkaa kävikään! Ensimmäisenä sovituskopissa jalkaan heittämäni suorat housut istahtivat päälleni hämmästyttävän nätisti. Vyötärö oli kohdallaan, takamuksesta ei kiristänyt eikä roikkunut ja 'regular'-mittaiset lahkeet päättyivät juuri sopivaan kohtaan. Ja mikä parasta, taskuissa on vetoketjut! Enpä ollut koskaan ennen tullut ajatelleeksi, että tuolla tavallahan se taskujen lörpötys -ongelma poistuu. Nerokasta sanoisin. 

Jos siis tulevaisuudessa vastaan tulee tilanteita, että minun olisi tarpeen pukeutua perinteiseksi housupuku -leidiksi, niin tiedän mihin suuntaan ostoksille. 

Kauluspaita-jäykistelyyn asti en kuitenkaan halunnut tätä bisnesmimmi-roolileikkiäni halunnut viedä, vaan valitsin jakun alle leikkisän pallokuvioisen topin. Ja täytyy sanoa, että kyllä mä jollain jännällä tavalla tähänkin itselle aika vieraaseen asuun tykästyin.

 

3. Kevään kuumimmat farkut

Ja viimeisenä sitten ehkä se kaikista eniten oman oloinen kokonaisuus, mutta pienellä uudella tvistillä. Raitapaita ja vaaleat lököfarkuthan ovat olleet oman vaatekaappini vakkareita jo pidempään, mutta brodeerauksia ei vaatteissani ole juuri ennen nähty. Mutta ai että näyttääkin oma lempivaate raitapaitakin ihan uudelta ja raikkaalta, kun se on koristeltu värikkäin kuvioin. Tämä pusero päätyikin heti kassan kautta omaan kaappiin.

Ihanin lintu- ja kukkakuvioin koristellut farkut ovat malliltaan rennot yläosastaan, mutta kapenevat hieman lahkeita kohti. Farkkujen väri ja kulutuskin ovat omaan makuuni aivan täydelliset, joten ihmettelen kyllä nyt, että miksi en ostanut noita omaksi.

Taidanpa hiippailla takaisin Marks & Spencerille, sillä neljänkympin tirppapöksyt toisivat kivan tuulahduksen uutta farkkuvalikoimaani ja housukampanjan -20% alen jälkeen hintaa jää entistäkin vähemmän.

Rakastuin tähän rentoon kokonaisuuteen ihan täysillä! Mikä oli sinun suosikkisi?

Kaikki postauksen vaatteet Marks & Spencer, kengät ja korut mun omia.