11.01.2017

Posted at 22:44h in Yleinen by
0 Likes

Törmäsin näihin lärvikuviin järjestellessäni koneen kuvakansioita ja tajusin, että niissähän on huulilla yhtä minun tämän talven suosikkipunaani.

Ostin tuon punaviinin sävyisen ihanan mattapunan pikaisena heräteostoksena lokakuisilta I Love Me -messuilta kiinnittämättä edes huomiota, että minkä firman osastolta se löytyi. Huulipunan merkki Palladio oli itselleni ihan uusi nimi, mutta alle kympin maksaneen huulipunan osoittauduttua aivan loistavaksi piti googlailla, että mistäs tätä merkkiä voisi hankkia lisää. 

Palladion omilta sivuilta löytyneen infon mukaan kyseessä on jo vuonna 1985 Floridassa perustettu kosmetiikkamerkki, mutta pitkästä iästään huolimatta en ollut törmännyt merkkiin aiemmin. Eikä ihme, sillä Suomeen merkki rantautui vasta nyt syksyllä, kun Yliopiston Apteekki otti sen valikoimiinsa. Löysinkin suuren määrän Palladion tuotteita osoitteesta ego.fi. Merkki on aika edullinen, tuotteiden hintojen pyöriessä kympin molemmin puolin, joten tämän hyvän huulipunakokemuksen perusteella kiinnostaisi kokeilla muitakin tuotteita. Kokosin alle muutaman itseäni kiinnostavia juttuja.

1. Velvet matte cream lip color Tapestry / 2. Matte blush poskipuna Bayberry / 3. Matte huulipuna Red carpet / 4. Immortal kajal Power  / 5. 2-in-1 poski- ja huuliväri Dainty  / 6. Brow powder Dark brown / 7. Silk Fx herbal Eyeshadow A la Mode

Mutta tästä huulipunasta vielä. Vaikka kyseessä on mattapuna, on se huulilla todella miellyttävän tuntuinen eikä yhtään kuiva, kuten moni kokeilemani mattatuote. Yksi kerros riittä hienosti peittävään lopputulokseen ja myös pysyvyys on ollut loistava eikä puna ole säikähtänyt kevyttä syömistä ja juomista. Pussailua en ole testannut, sillä ei tuo mies suostu mua suutelemaan, jos näkee huulillani tällaiset punat. Ehkä mä joku kerta pakotan sen ihan testin vuoksi. 😀

Oman punani sävy siis tämä Velvet Wine, mutta samaa laatua oli tarjolla monta muutakin herkullista sävyä. 

Onko jollain teistä jo kokemuksia Palladion meikeistä?

 


08.01.2017

Posted at 15:56h in Yleinen by
0 Likes

-Postauksen farkut saatu-

"…tukevat napakasti vatsan kohdalta, saavat jalat näyttämään pidemmiltä ja kohottavat takapuolta." Näin kuvaillaan kuvissa näkyviä Shaping Denim -farkkuja KappAhlin nettikaupassa. No en nyt tiiä allekirjoitanko varsinaisesti mitään noista lupauksista. Kinttuni näyttävät mun mielestä ihan saman mittaisilta kuin ennenkin, en mitään erityistä napakkaa tukea vatsan alueellakaan huomaa ja persekin on ihan samalla paikallaan.

Mutta hemmetin hyvän tuntuiset farkut nää nyt joka tapauksessa on! Että mahtavatko tehdä kaiken lupaamansa vaan huomaamatta ja hienovaraisesti.

Tuotekuvaus lupaa Shaping Denimien olevan myös niin mukavat, ettei niitä haluaisi riisua pois lainkaan ja tuon mukavuuden mä kyllä olen housuissa huomannut. 4% elastaania sisältävä materiaali on ihanan pehmoista ja joustavaa. Se myös palautuu nätisti muotoonsa käytön jälkeen, eikä ainakaan vielä muutaman viikon testijakson aikana ole havaittavissa esim ikäviä polvipusseja. Myös vyötärön ympärys on pysynyt muodossaan ja napakkuudessaan.

Omat farkkuni ovat KappAhlin XLNT-mallistosta ja sain ne syksyllä pressi-tilaisuudesta, missä oli mahdollisuus tuunata farkkuja. Itse en halunnut noin hyvän näköisille ja värisille pöksyille kummempaa tuhoa tehdä, mutta lahkeista pätkäisin pois pienen palan ja tein lahkeensuista hieman rispaantuneet. Sopii hyvin tähän mun upslaaki-fiksaatioon.

Yritin etsiskellä kyseisiä farkkuja KappAhlin Porin myymälästä, mutta sieltä Shaping Denimejä löytyi vain normikokoisten osastolta. Sama koko 46 kyllä mahtui mulle myös noista normimalliston farkuista, mutta ainakin minun mielestä vyötärö oli hieman matalampi kuin omissa XLNT-puolen housuissani. 

Pitää siis ehkä Helsingin reissulla pyörähtää tarkastamassa tilanne, josko siellä löytyisi liikkeistä myös näitä plussakokoisten pöksyjä, sillä olisin kiinnostunut hankkimaan samat myös mustana.

Omissa XLNT-farkuissani vyötärö on just riittävän korkea omaan makuuni. Vielä korkeammatkin voisivat olla omasta puolestani, mutta nämäkin toimivat jo oikein hyvin. 

Mutta, jos etsit mukavia, kapealahkeisia farkkuja, niin tässä siis yksi malli joka kannattaa tsekata. Perusmalliston kokoskaala kattaa välin 34-46 ja XLNT-puolella sama farkku löytyy koossa 46-54. Ainakin isoimpien kaupunkien KappAhleista luulisi löytyvän myös tätä isompien muijien versiota. Kaltaiseni 46 kokoon mahtuva voi kuitenkin testata myös tuon perusmallistonkin farkun, jos sattuu vyötärön korkeus miellyttämään niissä enemmän.

 


07.01.2017

Posted at 20:22h in Yleinen by
0 Likes

Seurasin viime vuoden aikana Nakit ja Mutsi -blogissa Arkikuva-haastetta, jonka idean hän oli puolestaan napannut Lähiömutsilta, ja päätin nyt uuden alkaneen vuoden kunniaksi haastaa itseni samaan puuhaan. Tarkoitus on siis tämän vuoden ajan postata joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä, mitä nyt sattuu kulloinkin kohdalle osumaan.

Arkikuva-kategorian avaa kännykkäotos torstailta, kun olin käymässä isotätitettävieni luona. Olen siis viettänyt tämän viikon kotiseudullani Sotkamossa ystäviä ja perhettä tavaten. En ollutkaan ehtinyt tavata kuvassa olevaa sukumme tuoreinta tulokasta vielä aiemmin, sillä vierailin täällä viimeksi kesäkuussa, jolloin herra oli vielä äitinsä mahassa. Eilen 6 kk täyttänyt hurmuri otti kuitenkin isotätinsä tyynesti vastaan ja antautui heti halailtavaksi suoden minulle leveitä hymyjä. 

3-vuotiaan isoveljensä kanssa puolestaan pelattiin mm. Muumi-Kimbleä ja hiivittiin kurkistelemassa ikkunoista, koska ulkona kuulema vilahti punanuttuisia tonttuja. Eikö nekään malta lainkaan pitää lomaa joulun jälkeen, vaan heti aloittavat tarkkailun tulevaa joulua varten! 

Samassa seurassa vietin aikaani myös tänään. Näitä pikku muruja haluaisin ehdottomasti nähdä useammin. Ehkäpä tuleva kevät antaisi hieman enemmän mahdollisuuksia matkailla täällä kotona käymään kuin mennyt syksy.

Tähän isotätiyteen aina ihmiset tarttuvat, että kuinka se on mahdollista, että olen sellaiseksi vielä kuulema liian nuori. Mutta minulla ja isosiskoillani on sen verran paljon ikäeroa ja he ovat saaneet lapsia jo parikymppisinä, joten heidän lapsistaan 4/5 on jo ikähaarukassa 23-27, joten hyvinhän tässä on isotätiksi ehtinyt. Ja hitsi, että se onkin mun mielestä arvovaltainen titteli.

Mutta hieman kyllä tunnen itseni vanhaksi. Etenkin silloin, kun näiden lasten äiti sanoi lapsille, että "Veera on mummun sisko". Sillä silloin ei voi kyllä enää olla kovin nuori, jos on jo jonkun mummun sisko!