07.01.2017 Arkikuva 1/52

Seurasin viime vuoden aikana Nakit ja Mutsi -blogissa Arkikuva-haastetta, jonka idean hän oli puolestaan napannut Lähiömutsilta, ja päätin nyt uuden alkaneen vuoden kunniaksi haastaa itseni samaan puuhaan. Tarkoitus on siis tämän vuoden ajan postata joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä, mitä nyt sattuu kulloinkin kohdalle osumaan.

Arkikuva-kategorian avaa kännykkäotos torstailta, kun olin käymässä isotätitettävieni luona. Olen siis viettänyt tämän viikon kotiseudullani Sotkamossa ystäviä ja perhettä tavaten. En ollutkaan ehtinyt tavata kuvassa olevaa sukumme tuoreinta tulokasta vielä aiemmin, sillä vierailin täällä viimeksi kesäkuussa, jolloin herra oli vielä äitinsä mahassa. Eilen 6 kk täyttänyt hurmuri otti kuitenkin isotätinsä tyynesti vastaan ja antautui heti halailtavaksi suoden minulle leveitä hymyjä. 

3-vuotiaan isoveljensä kanssa puolestaan pelattiin mm. Muumi-Kimbleä ja hiivittiin kurkistelemassa ikkunoista, koska ulkona kuulema vilahti punanuttuisia tonttuja. Eikö nekään malta lainkaan pitää lomaa joulun jälkeen, vaan heti aloittavat tarkkailun tulevaa joulua varten! 

Samassa seurassa vietin aikaani myös tänään. Näitä pikku muruja haluaisin ehdottomasti nähdä useammin. Ehkäpä tuleva kevät antaisi hieman enemmän mahdollisuuksia matkailla täällä kotona käymään kuin mennyt syksy.

Tähän isotätiyteen aina ihmiset tarttuvat, että kuinka se on mahdollista, että olen sellaiseksi vielä kuulema liian nuori. Mutta minulla ja isosiskoillani on sen verran paljon ikäeroa ja he ovat saaneet lapsia jo parikymppisinä, joten heidän lapsistaan 4/5 on jo ikähaarukassa 23-27, joten hyvinhän tässä on isotätiksi ehtinyt. Ja hitsi, että se onkin mun mielestä arvovaltainen titteli.

Mutta hieman kyllä tunnen itseni vanhaksi. Etenkin silloin, kun näiden lasten äiti sanoi lapsille, että "Veera on mummun sisko". Sillä silloin ei voi kyllä enää olla kovin nuori, jos on jo jonkun mummun sisko!