27.09.2011

Posted at 16:49h in Yleinen by
0 Likes

Tämän viikon Fashion TV:n jaksossa meikkaaja Emilie Tuuminen loihtii kolmen Indiedays bloggaajan kasvoille syksyn meikkitrendejä minun häröillessä juontajana. (uskalsin sittenkin katsoa tällaisen itse juontamanikin jakson.. häpeä ei ollut niin paha kuin kuvittelin. Mutta seuraavia jaksoja taas kauhulla odotellessa. :D)

Jakson katsomisen lisäksi kannattaa osallistua myös Fashion TV -blogissa olevaan kilpailuun, jossa voi voittaa Yves Saint Laurent -meikkejä! Kilpailuun pääset TÄSTÄ!

[iframe width=’420′ height=’250′ src=’http://blip.tv/play/h8NegtWgGgA.html’ frameborder=’0′ scrolling=’no’]

 

PS: Jos joltakin on jäänyt huomaamatta, niin eilen postauksia tuli oikein kaksin kappalein! Viikonlopun touhuja ja Asustehölinää.


26.09.2011

Posted at 20:54h in Yleinen by
0 Likes

Usein kuulee sanottavan, että kannattaa satsata klassikkovaatteisiin ja asuja voi sitten asusteita vaihtamalla päivittää aina kunkin sesongin henkeen. Ihan järkevää toimintaa, mutta itse huomaan toimivani hieman toisin. Minulla tuntuu nimittäin olevan juurikin niitä sesongin ja oman tyylin muutoksista huolimatta lemppareina pysytteleviä asusteita joiden avulla lähes vaatteista kuin vaatteista saa aikaiseksi oman oloisen kokonaisuuden. Olen esimerkiksi jo vuosia vannonnut punaisten kenkien nimeen olipa värissä muodissa tai ei. Myös tietynlaiset korvarenkaat ja esimerkiksi turvaa tuova ukin vanha rannekello ovat enemmän minua kuin mikään vaate koskaan. Välillä tuntuukin, että voisin vetää päälleni lähes mitä vain tuntematta oloani kovinkaan oudoksi, jos vain saan jalkaan lempi bikerini, käteen ja korviin tietyt korut ja olalle tutun laukun.

Asustemietelmät ovat ajankohtaisia tietysti aina, mutta nyt minut erityisesti haastettiin pohtimaan aihetta Indiedaysin ja Elle Accesories -erikoisnumeron kampanjaan liittyen. Osa kamppiksessa mukana olevista bloggaajista mietti erilaisia tapoja asustaa pikku mustaa, toiset puolestaan ovat esitelleet omia lempiasusteitaan ja minä, Jenni ja Johanna puolestaan otimme tehtäväksemme näyttää millaisilla asustevalinnoilla samat vaatteet passaavat niin päivä kuin iltamenoihinkin.

Itse otin lähtökohdaksi tämänpäiväisen asuni joka päällä kävin kaupungilla asioimassa ja lounastamassa. Olen hirmuisen ihastunut noihin reilu viikko stten saapuneisiin H&M:n keinonahkahousuihin jotka ovat materiaalistaan huolimatta todella mukavat päällä. Löysä satiinipaita (H&M) on väriltään sellainen, että olisi ehdottomasti vaatinut vähän enemmän väriä naamaan, mutta pidättäydyn iho-oireiden vuoksi vielä toistaiseksi enemmältä meikkamiselta, joten tällaisella vaalealla olmimeiningillä mentiin.

Arkimenoissa tykkään yleensä aina kiskoa päälleni myös jonkin pitkähihaisen kevyen hurpulan viemään pois liikaa paljautta. Ja kuten hieman alempana olevaan toiseen asukuvaan vertaamalla näette, niin tällaiset edestä auki olevat neuletakit tms. luovat myös mukavasti kaventavaa optista harhaa.

Jalkaan kiskoin tämän hetken rakkaimmat kengät eli Cloun bikerit. Samat töppöset tarttuvat mukaan vähintään neljänä tai viitenä päivänä viikossa. Muina päivinä sitten pakotan itseni käyttämään muitakin kenkiä, etteivät jäisi ihan kaapin perälle itkeskelemään.

Ja koska olen toisinaan melko tarkka mätsäämisen suhteen, niin korujen tulee noudatella samaa linjaa kenkien ja laukun solkien kanssa, eli mustaa ja hopeaa/terästä löytyy myös ranteista ja korvista.

Laukku on lähes parin vuoden takainen sijoitus. Marc o’polon laukkuun upposi useampi satalappunen, mutta se juurikin kuuluu niihin ajattomiin ja kaiken kanssasopiviin asusteisin jotka pitävät pintansa vuodesta toiseen. Poloinen myös nielee sisäänsä ihan kiitettävät määrät tavaraa, joten siinä kulkee mukana kaikki arjesta selviämisessä tarvittavat tavarat kalenterista ja meikeistä eväisiin, villasukkiin ja avaimiin.

Vasemmassa ranteessa on aina oltava jotakin tai muuten olo on alaston. Oikeassa puolestaan en pidä koruja juuri koskaan, mutta jos vasen ranne on kotoa lähtiessä tyhjä, on käännyttävä takaisin olipa melkein millainen kiire tahansa. Rannerojut valitsen aina arkena melko sattumanvaraisesti sen mukaan mitä sattuu missäkin päin asuntoa lojumaan. Tänään kättä koristivat leveä niittiranneke/Glitter, metalliketju/H&M Men ja metallipalloista koostuva koru/Lindex.

Mitä korvakoruihin tulee, niin arkisin en useinkaan jaksa käyttää aikaa korvakorujen kummempaan valitsemiseen, vaan 90% ajasta minulla kiikkuu korvissa jotkut hopean/teräksen väriset melko pienet renkaat jotka sopivat lähes kaiken kanssa. Ilman sellasia ei ole elämää. Ja täysin ilman korvakoruja kulkeminen on omassa mittapuussani vieläkin kamalampaa kuin paljas vasen ranne.

Tällä hetkellä suosikit ovat nuo mamman minulle pari vuotta sitten nimipäivälahjaksi hankkimat renkaat, joista toinen oli itse asiassa reilun vuoden ajan hukassa tehden uskomattoman comebackin löytyessään muuton yhteydessä yhden taulun kiilakehyksen ja kankaan välistä. Uskomatonta, I know. Ilo oli ylimmillään korviksen kolahtaessa taulun välistä lattialle.

 

No mitenkäs tuo saappaissa lompsiva renttu sitten muuttuu bilekelpoiseksi vaihtamatta vaatteita?

No vaihtamalla korot alle ja heivaamalla 90% mukana kulkevasta omaisuudesta mäkeen. Mulla bilefiilikseen pääsy vaatii lähes aina korot ja pienen clutchin. Matalissa kengissä homma ei vaan toimi ja olalla tai käsivarrella roikotettavat laukut ovat minulle yhtä kuin arki ja velvollisuudet enkä muutenkaan ymmärrä miksi jotkut naiset raahaavat isoja kasseja tilanteessa kuin tilanteessa. Ehkä he vain haluavat varautua kaikkeen mahdolliseen. Itselläni pieneen clutchiin mahtuu kaikki mitä kekkeröidessä voi tarvita: huulipuna, puuteri, rahat, avaimet ja puhelin. Jos haluan jostain syystä kameran mukaan, niin valitsen pikkuisen isomman clutchin.

Via Unon punaiset liskokorkkarit ovat aina takuuvarma asun ilmeen kohottaja. Mitkä tahansa mustat romppeet muuttuvat astetta kivemmaksi kokonaisuudeksi, kun niiden alta pilkistää punaista kiiltoa. Kenkien loistava lesti puolestaan takaa sen, että juhlista ei tarvitse lähteä itku kurkussa kotiin  jalkojen huutaessa hoosiannaa.

Vaatteet ja asusteet ovat minun mielestäni varsin oivat yhdessä, mutta itse en vain valitettavasti näytä noissa valitettavasti kovin hyvältä. Kuten jo aiemman asun kohdalla mainitsin, niin tuo pelkkä pusero ilman mitään toista kerrosta päällään ei imartele yläkroppaani ihan parhaalla mahdollsella tavalla. Eli pienen pientä jalostusta taitaa kokonaisuus kaivata ennen kuin suuntaan kyseiset releet päällä oikeasti bileisiin. Mutta kyllä se nyt menettilisi näinkin. (jos vaan katsois lähtiessä peiliin ja tekis jotain tukalleen. 😀 )

Make Up Storen vuosia vanha kimaltava clutch on jo saanut reikiä kulmiinsa, niin ahkerasti se on kanssani bileiss viilettänyt, mutta vielä se jaksaa heilua mukana. Hopean värinen laattaranneketju on muutaman vuoden takainen syntymäpäivälahja murulta ja kaulakori oma ostos erään koruputiikin alesta. Olin itse asiassa unohtanut koko korun olemassaolon kunnes se löytyi tänään järjestellessäni asusteita muuton jäljiltä paikalleen vaatehuoneeseen. Aika kiva väripilkku, pitänee ottaa taas käyttöön.

Yleensä valitsen juhlimaan lähitessä korviini jotain suurtaja roikkuvaa, mutta koska yhdistin asuun jo näyttävän kaulakorun jatkoin maltillisilla hopeisilla renkailla.  Yksi omista asustesäännöistäni nimittäin on, että ei isoja korvakoruja ja kaulakorua yhtäaikaa. En tahdo liikaa hässäkkää.

Mitäs sanotte menikö asut ihan metsään?

Iskipä minun asustevalinnat tai ei, niin hurjan määrän vinkkejä syksyn asustetrendeistä löydät nyt myynnissä olevasta Elle Accessories -lehdestä. Lehdessä on vaan yksi paha puoli, sitä selatessani keksin hirveän monta uutta asiaa joita ehdottomasti tarvitsen. 😀 Syksystä ei tule onnistunut ilman suurta ruskeaa nahkalaukkua (mamma, onko se mun Italian laukku sulla?), matalia leopardikuosisia kenkiä, punaisia polvisukkia ja upeita hattuja.

Mikäli haluat voittaa upean designerlaukun tai 5000 € shoppailurahaa (onko muka oikeesti joku joka ei haluais?), niin suuntaa äkkiä Elle Accessories -kampanjasivulle ja osallistu sieltä löytyvään stailauskilpailuun! Osallistumaan pääset TÄÄLLÄ!


26.09.2011

Posted at 11:59h in Yleinen by
0 Likes

Ihana viikonloppu takana! Ei ole tullut paljoa koneella nyhvötettyä, kun on ollut kaikenlaista kivaa menoa ja puuhaa. Sen verran olen kuitenkin blogissa vieraillut, että olen ehtinyt lukea kaikki edelliseen postaukseen tulleet ihanat kommentit. Kiitos kaikille tsemppaamisesta ja vertaistuesta. Lohduttaa tietää, ettei ole pulmiensa kanssa yksin. 🙂

Tänään on luvassa vielä pukeutumiseen liittyvää postausta illemmalla kun saan valokuvaajani paikalle. Sitä ennen kuitenkin hieman viikonlopun touhuja ja tunnelmia.

Mahtava ja voimauttava viikonloppu sisälsi mm. seuraavia asioita:

Ihanan Encen seuraa iltana jos toisenakin.

Osallistuin perjantaina Encen järkkäämille Tuksu-etkoille, mutta en houkutteluista huolimatta lähtenyt muiden mukaan katsomaan Tukiaisen siskosten esiintymistä baariin. Pelkäsin mielenterveyteni puolesta.

Uuteen viitta-/shaalihässäkkään tutustumista

Käydessäni muutama viikko sitten kotikotona, löysin mamman varastoista Marja Kurjen luonnonvalkoisen villashaalin. Koska valkoinen ei kuitenkaan ole ihan mun juttu, lupasi äitee värjätä sen minulle. Uudeksi väriksi valitsin tumman ruskean. Onneksi mamma ei kuitenkaan ehtinyt pistää väripataa liedelle, sillä äidin kaverin kirppiskasasta sattui löytymään tasan sama shaali vielä ihanamman värisenä. Äiti vaihtoi sen shaalin ylimääräiseksi jääneellä peilillä, kun sellainen taas oli ystävättären hankintalistalla. Kätevää. Se valkoinen shaali puolestaan matkaa nyt kirppikselle.

Viime viikolla postitse luokseni matkannut tumman viininpunainen, priimakuntoinen shaali on 100 % merinovillaa ja aivan hurmaavan pehmeän ja lämpöinen. Mitään muuta vikaa ihanuudessa ei sitten olekaan kuin että mä näytän sen kanssa ihan Taikaviitalta. 😀 Mut ihanaihanaihana se on silti.

Pärekorin heiton MM -kisojen seuraamista

Lauantaina vietettiin Porin päivää joten kaupungilla tapahtui yhtä jos toistakin. Pärekorin heiton MM -kilpailut keräsivät torille huimasti yleisöä ja huimien pitkälle kantaneiden kiskaisuiden lisäksi kisassa nähtiin myös monta heittoa jotka eivät ihan osuneet sektorille. Noita heittoja seurasi aina selostajan kova ”varokaa!!!” karjaisu pärekorin tipahtaessa milloin mihinkin päin yleisömerta. Eli viihdettä ja vaarantunnetta samassa paketissa. Pakko tykätä.

Tässä näyte naisten maailmanennätystä (14,99 m) halussaan pitävän tamperelaisen Helmi Hopun heittotekniikasta. Viime vuoden maailmanmestari joutui tällä kertaa taipumaan porilaisen painonnostaja Anna Everin edessä ja tyytymään hopeaan. Katselin kisaa Hopun siskon vieressä ja kertoi minulle ME-naisen hallitsevan monta muutakin heittolajia. Helmi kuulema kiertää kisoja Eurooppaa myöten ja viskoo mm. moukaria, keihästä, kiekkoa ja saapasta. Kas siinä vasta mamma!

Juttukeikalla ollut Satakunnan Kansan toimittaja Anna-Mari Vuollet taas tempaisi omaksi yllätyksekseen töiden ohessa koppaa siihen malliin, että kotiinviemisinä oli pronssinen pokaali. Tämä kilpailija kiinnitti huomioni erityisesti kilpasiskoistaan erottuvalla heittoasulla. Anna-Mari arvelikin korkosaappaista olleen heittäessä jopa apua, mutta hame kuulema tuppasi hieman ikävästi kiipeämään leveää heittoasentoa hakiessa. Mutta mitäs pienistä, sillä tyyli ennen kaikkea. Niin että kuka vielä väittää, ettei urheilla voi  muuta kuin verkkareissa?! 😀

Muutama maukas juoma lähibaarin tiskillä

Ei ole kunnon siiderin voittanutta. En yleensä koske päärynäsiidereihin vaan pysyttelen turvallisessa omenassa, mutta tämä luomu päärynäsiideri pääsi yllättämään ilosiesti. Voiton lauantaina maistelemistani juomista vei kuitenkin Henry Westons vintage joka toimii aina vaan. Eikä varmasti vähiten 8,2 alkoholiprosenttinsa ansiosta.

Uudet räyheän punaiset farkut

Kaksikymppiä Lindexillä kustantaneet pöksyt paljastuivat kuitenkin hieman vikatikiksi sillä vielä sovittaminen ei paljastanut niiden todellista luonnetta, vaan ongelmat ilmenivät vasta kunnon käytössä. Housut ovat malliltaan sellaiset perseenpaljastajat, että huhhuh. Jos käyttäisin stringejä ja sentiiäkään lyhyempiä paitoja, niin olis kuule sellainen whale tale esillä että.. Farkut ovat siis melko matalat ja jotenkin vielä yhdessä oman ahterini kanssa muodostavat erityisen pelottavan parivaljakon. Pitänee testailla vielä vyön kanssa (en kyllä yhtään tykkää vöistä), mutta jos ei homma yhtään parane, niin joutuvat kyllä kiertoon. Onneksi eivät maksaneet maltaita.

Porkka Playboysin keikka torilla

Jos et vielä koskaan ole kuullut PP:n musisointia, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan jos sattuvat omalle paikkakunnallesi. Poikien soitinrepertuaariin kuuluu kitaran ja mandoliinin lisäksi mm. jesarilla paikattu pikku haitari ja nuo kuvassa näkyvät matkalaukkurumut joiden soundin salaisuus oli ainakin tänä viikonloppuna Pirkka paperikassi. Soittimet vaihtuvat poikien käsissä lennosta ja biisit esitetään moniäänisesti ja uskomattomalla draivilla. Jos bändin ohjelmistoon kuuluu mm. Pokemon, Pandoran Trust Me, Iron Maidenin Run to the hills ja Motörheadin Ace of Spades niin voiko sitä nyt olla viihtymättä? No ei tasan voi.

Aito Porilainen Porin torilla

Sain Satakunnan Kansassa olleesta porilaisuustestistä hävettävän huonot pisteet (26/100) kymmenestä täällä vietetystä vuodesta huolimatta. Päätin siia lauantaina alkaa hankkimaan lisäpisteitä ja nappasin välipalaksi aidon porilaisen ihan vain kuullakseni murulta hetken päästä, että eihän se porilainen edes ollut testissä mukana, vaan ruoan puolesta pisteen olisi saanut vaikkapa Ojalan lihapiirakasta tai Porin päivän ohrakryynivellistä. Eli ei tullut pistettä, mutta maistui se silti. Ja tuli sitä kuuluisaa Ojalan lihistäkin sitten maisteltua murulta. Tykkäsin enempi porilaisesta.

Herkkujen hankintaa torilta

Näitä uljaita kurpitsoja en sentään kotiini kantanut, mutta paikallisista omenoista olisi tänään tarkoitus pyöräyttää piirakka ja lauantaina ostetut British Fudge Companyn herkutkin odottavat vielä syöjäänsä.

Ihania hetkiä hurmaavien pikkukissojen kanssa

Olen aina ollut allerginen kissoille ja olinkin tähän mennessä pidellyt pientä kissan pentua sylissäni vain yhden ainoan kerran ja sekin ihanuus loppui hengenahdistukseen. Lauantaina tapahtui kuitenkin jotakin varsin ihmeellistä, sillä vietin Encen uusien tulokkaiden Kasetin ja Nestuukin seurassa monta tuntia oirehtimatta lainkaan. Ei siis mitään, ei kutinaa, ei silmien turpoamista, ei hengen ahdistusta, ei mitään. Johtui varmaan tasaisesta allergialääkkeiden nauttimisesta viime päivinä.

Aikomus ei ole suinkaan alkaa uhmaamaan terveyttään toistuvasti, mutta täytyy sanoa, että noiden pienten söpöläisten kanssa peuhaaminen olisi ollut jopa pienen oireilun arvoista, niin onnelliseksi minä itseni tunsin pieni kehräävä kerä sylissäni.

Herkistymistä  paikallisessa nähtävyydessä

No sain minä sitten yhden porilaisuuspisteenkin viikonloppuna hankittua, kun vierailimme eilen murun kanssa kuuluisassa Juseliuksen mausoleumissa. En tajua miten en ollut vielä kymmenen vuoden aikana tajunnut käydä katsomassa tuota koskettavaa ja upeaa paikkaa. Kyseessä on siis teollisuusmies Fritz Arthur Juseliuksen 11-vuotiaana kuolleelle Sigrid-tyttärelleen 1800 ja 1900 -lukujen taitteessa rakennuttama viimeinen leposija.

Mausoleumia koristavat upeat freskot jotka maalasi alunperin itse Akseli Gallen-Kallela. Freskojen touhouduttua tulipalossa 1931 maalasi Gallen-Kallelan poika Jorma ne uusiksi isänsä tarkkojen luonnosten pohjalta. Mausoleum on täynnä upeita yksityiskohtia ja maalaukset sisältävät runsaasti erilaista symboliikkaa. Sigridin lisäksi mausoleumissa lepää balsamoituna myös itse Isä Juselius tinasta valmistetussa sarkofagissaan.

Rakennuksen kauneus, rauha ja tarina saivat ainakin minut todella vaikuttuneeksi. Sisälläni kulkivat kymmenet kylmät väreet kun katselin Sigridin päivänkakkaraveistoksin ympäröityä sarkofagia ja kuvittelin mielessäni hänen surusta suunniltaan olleen isänsä suunnittelemassa tätä arvokasta muistomerkkiä tyttärelleen. Herra Juseliuksen kärsimys ei loppunut tyttären kuolemaan, sillä toinen lapsi oli kuollut jo pienenä vauvana ja myöhemmin Fritz Arthur menetti vielä kaksi vaimoaan syövälle. Heidät on haudatu mausoleumin pihamaale.

Jos satut joskus reissuillasi tänne Poriin, niin suosittelen ehdottomasti vierailemaan tuolla Käppärän hautausmaalla sijaitsevassa mausoleumissa. Ja kaikki porialiset jotka eivät vielä ole paikassa käyneet, niin hop hop!

Viimeisten muuttolaatikoiden purkua

Jipii!! Vuhdoin sain kirjoja pursunneet muuttolaatikot tyhjennettyä, sillä kuvassa näkyvä vaha kirjahylly muutti eilen vierashuoneeseemme. Hylly löytyi huuto.netistä hintaan 6 €! Tai no, en suostunut ottamaan myyjältä vaihtorahaa takaisin vaan masoin hyväkuntoisesta ihanuudesta innoissani kokonaisen kympin. Hurja hinta. 😀

Hyllyn musta taustalevy on melkoisen nuhraantunut hyllyn ollessa muutoin varsin oivassa kunnossa. Laitettiin kuitenkin tausta toistaiseksi paikoilleen ja nyt pohdin sitten uudistaisinko taustan vetämällä pintaan kerroksen mustaa spraymaalia vai heittäytyisinkö astetta villimmäksi ja etsisin hyllyn piristeeksi jonkin kivan tapetin jolla taustan voisi päällystää. Tämä jää vielä nähtäväksi. Toistaiseksi iloitsen iha vaan siitä, että kirjat ovt laatikoiden sijaan hyllyssä!

Sellaista siis tänne. Nyt jatkan vielä yhden vapaapäivän viettoa mm. pyykkäillen ja survoen lisää tavaraa kirjahyllyn kitusiin!