21.09.2011 Hyvässä hoidossa…

Mä en nyt oikein tiedä mitä ajattelisin. Kävin nimittäin tänään siellä ihotautilääkärin vastaanotolla eräässä yksityisessä lääkärikeskuksessa ja sen tapaamisen jälkeen olen ollut mm. pöyristynyt, ihmettelevä, kauhistunut, epäröivä, pelokas, hämmentynyt ja epätietoinen. Pillahdin jopa pieneen itkuun kun seisoin vartti lääkärikäynnin jälkeen apteekin ulkopuolella satasen maksanut sekava läjä lääkkeitä kassissani.

Ja ei, kyse ei ole mistään sellaisesta, että olisin kuullut lääkäriltä jotakin kamalia uutisia. Sekavat fiilikset johtuivat nimittäin ennemminkin siitä, että en saanut lääkäristä irti mitään (jos ei sitä reseptipinkkaa ja pahaa mieltä lasketa) ja kuinka tylysti koin tulleeni kohdelluksi.

Olen tottunut lääkärissä käydessäni siihen, että tohtori edes jollakin tavalla tutkii potilastaan lähempää kuin vilkaisemalla pari kertaa nopeasti päin reilun metrin etäisyydeltä. Juu, en toki odottanut, että mennessäni valittamaan ihoni kuntoa lääkäri tunkisi tikkua nieluuni tai kurkkisi korviini, mutta luulisi nyt, että ne potilaan valittamat paikat tutkittaisiin edes silmämääräisesti. Tätä valkotakkia ei sen sijaan kiinnostanut vilkaista esimerkiksi kainaloani jonka kerroin oireilleen rajusti jo pari kuukautta.

Ainoa kommetti jonka sain koskien kainaloitani ja deodorantteja oli, että ”no kuule, käsidesi käy ihan hyvin deodorantista! Siinä on spriitä, niin se tappaa kaikki pöpöt ja pitää hajun poissa.” Aha, okei… Mitään enempää selitystä en minun mielestä oudon kuuloiseen asiaan saanut vaikka koitin kysyä. Ei kyllä nyt ihan heti tulis mieleen heittää näihin kutiseviin ja välillä aukinaisiin koloihin käsidesiä!

Kuvaillessani oireitani, yritin samalla näyttää hänelle muutamaa pahimpien päivien kasvokuvaa kamerastani, mutta nainen ei ehtinyt niitä vilkaista kiivaalta reseptin kirjoitukseltaan. Ainoat kysymykset jotka hän minulle esitti, oli että mille olen allerginen, mitä lääkkeitä syön ja millä puhdistan kasvoni. Kun kerroin nykyisen kasvojenpesuaineeni nimen (aco, cliniderm) tokaisi hän lähes vihaisen kuuloisesti, että ”sun kuuluis puhdistaa vaan pelkällä perusvoiteella!”. Ok, ohjeita olen täältä hakemassakin, mutta niitä voi esittää vähän eri sävylläkin kuin syyttävällä.

Ensin hän oli kirjoittamassa minulle jotain sieni-infektiolääkettä kunnes lääkkeiden yhteisvaikutuksia tarkastaessaan totesi, ettei se minun normaalilääkitykseni kanssa sovikaan. Sitten hän hakkasi minulle neljä liuskaa reseptejä kertoen kirjoittamistaan aineista todella nihkeästi, lykkäsi ne ja laskun kouraani ja sanoi, että ”eiköhän näistä jonkin nyt pitäisi tehota”.

Yritin vielä esittää hieman kysymyksiä. Onko mitään veikkausta, että mistä tämä voisi johtua? Onko tämä jokin tulehdus, sairaus, allergiaa vai mitä?  ”No kaipa se jotain allergiaa on”, oli vastaus. (no miksi sitten se ensin ajateltu sieni-infektiolääke???)  Sitten  se sulki suunsa tiukaksi viivaksi tehden hyvin selväksi, että käynti oli nyt sitten siinä.

Apteekissa sitten yritettiin yhdessä farmaseutin kanssa selvitellä että mitenkähän se lääkäri on mahtanut ajatella mitäkin troppia käytettävän. Kun resepteistäkin puuttui monella kohtaa kunnon ohjeet ja minulle tohtori ei ollut vaivautunut kirjoittamistaan tropeista ja voiteista sen kummemmin mitään oikein  kertomaan. Tällaisen setin se sitten kirjoitti:

• Aqualan L -perusvoide. Lapussa lukee vain ”pitkäaikaisen ihosairauden hoitoon”. Eli läträän vissiin nassuun sen minä kerkiän.
• Ceridal perusvoide. (öljymäistä tavaraa). Tässäkin ohje vain, että ”perusvoide pitkäaikaisen ihosairauden hoitoon”. Pitäiskö tätäkin nyt sitten survoa naamaan tuon Aqualanin lisäksi häh? Ei mitään käryä.
• Aerius-allergialääke ”kutinaan aamuisin”
• Atarax -allergialääke ”kutinaan iltaisin”  (miks kaks eri nappulaa kutinaan??)
• Kefeksin -antibiootti tabletit. Tämä kuuri ilmeisesti oli siksi, että kasvoissani on nyt ns. auki raavittuja kohtia. En oo ihan varma. Onkohan tää oikeasti ihan tarpeellinen.. ahdistaa antibioottien syönti.
• Oftan Dexa-chlora -silmävoide. ”max kahden viikon ajan”. Ok.. vähän samanoloista töhnää oonkin jo reilun viikon käyttänyt yleislääkärin määräyksestä. Ei kummempia vaikutuksia.
• Dalacin -liuos. ”ohuelti aamuin illoin hoidettavalle ihoalueelle” Tästä ei kuitenkaan mitään mainintaa, että kuuriluontoisesti vain viikon tai pari vai niin kauan kuin törppö riittää vai miten. Ensin en edes tiennyt, että mitähän ihoaluetta tällä nyt sitten on tarkoitus sivellä, mutta pakkausselosteen perusteella ”ei saa joutua kosketuksiin silmien kanssa..” päättelin, että ei tätä siis ainakaan luomille tarkoitettu, vaan kasvoille muuten. Kivasti vaan, siellä sanotaan myös, että ”ei saa joutua kosketuksiin rikkoutuneen ihon kanssa” ja mullahan on siis melkein puoli naamaa auki. Ei sitten kertonut mitään kummempaa että missä vaiheessa tätä nyt sit pitäis käyttää. Ja kyseessähän on pakkauselosteen mukaan lääke keskivaikean tai vaikean aknen hoitoon…

Näiden lisäksi lääkäri vielä kehotti ostamaan Daktarinia, eli jotain sieni-infektion hoitoon tarkoitettua lääkettä. Tarkempaa ohjetta en saanut. Että mihin sitä olis pitänyt laittaa, ilmeisesti luomille. No apteekin täti puolestaan oli aivan ymmällään kun esitin asian ja sanoi, että hän ei kyllä uskaltaisi suositella kyseistä ainetta silmien ympäristöön. Että kaipaisi kyllä tarkempia ohjeita lääkäriltä. No en sitten enää sitä mömmöä hankkinut. Jännä juttu tässä on vaan se, että tuon mun silmävoiteen selosteessa sanotaan, että ei saa käyttää jos on jokin sienien aiheuttama tulehdus. Että jos se sitä sienilääkettä ajatellessaan mietti, että vois olla jokin sieni-infektio, niin miksi sitten laitetaan toista jota ei saisi silloin käyttää? En tajua. Ja jos sit kuitenkin kyseessä on ”joku allergia”.

Kaiken kaikkiaan jäi siis olo, että lääkäriä ei tippaakaan kiinnostanut mikä mua oikeasti vaivaa, vaan hän vaan kirjoitti tukon reseptejä asenteella, että ”olipa se mitä tahansa, niin jollain noista se lähtee”. Ja tosiaan mitä niistä turhaan potilaalle mitään selittämään, että miksi mitäkin määrätään. Apteekissa sitten kysytään, että ”otatko näitä kaikkia?”. mitä mä nyt siihen osaisin sanoa muuta kuin että joo. Eikö se ole sen lääkärin homma kertoa mitä tarvitaan. Mutta tämän kalliiksi tulleen lastin kohdalla on kyllä olo, että onko nää kaiki nyt tosiaan tarpeellisia kerralla. Vähän antibioottia ja kortisonia ja lisää antibioottia kaikkia vaan päällekäin.

Eli. Pahoittelen tätä todella kuivaa farmakologista avautumistani, mutta piti vähän purkaa. Lopputulos on siis, että ei vieläkään mitään käryä, mikä mun naamaa, silmiä ja kainaloita vaivaa, mutta troppeja on niin että pelottaa ja epäilyttää. Hip huraa! Kylläpä on hoidettu olo. Lähden nyt rätväämään rasvoja ja liuoksia naamaani.

(Oon niin satavarma, että mun tuurilla nää kaikki yhdessä tekee sen, että mä vaan saan pelkkiä harvinaisia haittavaikutuksia. Mun silmänpaine nousee, näkö sumenee, ripuloin viikon, saan entistä pahemman ihottuman, genitaalialueen kutinan, maksatulehduksen, karvatuppitulehduksen ja niveltulehduksen. Ai miten niin luen kauhulla haittavaikutukset!? 😀 )

Huomenna toivottavasti jo jotain pukeutumisaiheista lätinää taas vaihteeksi. Tänään oli niin kivat vaatteet päällä, että ne ratkaisee huomisenkin pukeutumispulmat. Täytyy siis pyytää jotain ottamaan pari kuvaa!