”Tuo mekko on ihan liian tiukka sulle.”

”Onko niitä tissejä pakko pitää esillä?”

”Sä oot jo liian laiha.”

”Kasvattamalla pitkän tukan olisit paljon naisellisempi.”

”Sulla toi keskivartalo taitaa olla se pahin ongelmakohta.”

”Tuolla hameella sä selvästi kerjäät sitä.”

”Liian pienet tissit.”

”Kauheet hinkit.”

”Tuolla ruholla en kyllä näyttäytyisi uimarannalla.”

”Laihduttaisit, niin saisit varmaan helpommin töitä.”

”Kannattais muuttaa tukkatyyliä, niin löytäisit helpommin uuden miehen.”

”Ajaisit kaikki karvat pois.”

”Kyllä naisen kuuluu käyttää korkokenkiä.”

”Näytät ihan lesbolta.”

”Kauhee kun toi sun maha näkyy.”

”Oikeassa naisessa on mistä pitää kiinni.”

”Laita nyt edes ripsiväriä ja huulipunaa.”

”Mustassa mekossa näyttäisit hoikemmalta.”

 

Lainaukset eivät ole sanatarkkoja, mutta asiasisältö käynee ilmi. Tässä vain muutamassa minuutissa mielestä kaivettuja kommenttimuistoja, niin livenä kuultuja kuin netissä luettunakin. Ja mietin vasta ulkonäköön liittyviä juttuja, en muistellut vielä lainkaan muita aihealueita joilla tällaista ”olisit enemmän sitä ja vähemmän tätä” -kommentointia joutuu naisena kuulemaan. 

 

Girls Girls Girls Magazinen nopeasti viraalihitiksi noussut Be a Lady They Said -video on koskettanut naisia ympäri maailman, myös itseäni. Jokainen lause oli tunnistettava siitäkin huolimatta, että ajattelen itse onnekseni päässeeni aika vähällä..

Niin, tää ajatus pysäytti. Miten älytöntä on miettiä ”päässeensä vähällä” kun kuitenkin pystyy minuuteissa muistamaan kymmeniä ja kymmeniä kommentteja joilla joku on kertonut miten olen väärän näköinen ja teen asioita väärin. Miten miehet tykkäis musta enemmän ja miltä kommentoija haluaisi mun näyttävän. Ja suoraan itselle sanottujen kommenttien lisäksi on vielä kaikki muut ympäristön ja median viestit. 

”Ole enemmän sitä ja vähemmän tätä. Häivytä, piilota, korosta.” 

Kaikkien paineiden ja odotusten keskellä mä haluaisin muistuttaa meitä kaikkia siitä, että ulkonäöllään, valinnoillaan ja tekemisillään on ihan hirveän paljon helpompi miellyttää yhtä ihmistä kuin miljardeja muita. Koita siis kuunnella enemmän sitä yhtä, jonka kanssa vietät elämäsi joka minuutin, ja vähemmän niitä muita.

Kuva: kuvakaappaus videolta

 

 


-Postaus sisältää mainoslinkin* Ellokselle-

Nyt on tähdet olleet kohdillaan, sillä olen lähikuukausina löytänyt useammankin sellaisen vaatekappaleen joita olen kaipaillut vaatekaappiini jo useamman vuoden ajan. Ei siis mitään hetken hurmassa tehtyjä heräteostoksia, vaan kauan kaivattuja täysin oman näköisiä perusvaatteita.

Esittelin aiemmin joululahjaksi itselleni hankkimani nahkahameen ja tämän vuoden puolella sain puolestaan ruksata toivelistaltani aitonahkaiset legginssit ja pinkin kashmirneuleen. Ja nyt voisinkin sitten elää ihan koko ajan vain tässä asussa. Siinä yhdistyy täydellinen mukavuus, hyvät materiaalit ja mun voimaväri.

Minulla ei ole ennestään omakohtaista kokemusta Odd Mollyn vaatteista, joten en tiennyt mitään heidän mitoituksestaan. Hieman siis jännitti tämän neuleen Booztilta bongattuani, että riittääkö koko. Suurin saatavilla oleva koko oli 4 ja ilokseni tällaisessa rennossa neuleessa se riitti mulle hyvin.

Olen tähän saakka luullut OM:n kokojen loppuvan juurikin tuohon neloseen, mutta nyt merkin omia nettisivuja tutkaillessa huomasinkin, että osaa tuotteista on saatavilla kokoon 6 saakka, joka kokotaulukon mukaan vastaa koko 50/52. Tämän perusteella uskaltaa siis toistekin vilkuilla Odd Mollyn vaatteita. Iso osa tuotteista on turhan romanttisia ja bohoja omaan makuuni, mutta tällaisia oman näköisiäkin helmiä seasta näköjään löytyy.

Neule siis tosiaan 100% kashmiria ja sitä on vielä saatavilla Booztilta.

Täydellisen asun alaosana toimii Ellokselta bongaamani Zizzin Zay-malliston legginssit*, joiden etuosa on pehmeää nahkaa ja takaosa trikoota. Saman näköisiä pöksyjähän minulla on aiemminkin ollut, mutta keinonahkaisina ja niiden hiostavuuden vuoksi olen kaipaillut nahkaisia versioita. Monella merkillä niitä on valikoimissa näkynyt, mutta koot ovat aina loppuneet viimeistään 44:een.


Ja jestas, että nää on mukavat. Siinä missä muovisissa keinonahkaversioissa palelee pakkasella ja hikoilee vähänkään lämpimämmällä kelillä ja ne on riisuttava välittömästi kotiovesta sisään päästessä, niin näissä pöksyissä vois mukavuutensa puolesta helposti rötväillä sohvallakin. 

Mikäli joku näistä nahkaleggareista kiinnostui, niin merkillepantavaa on se, että Elloksen kokovalikko kertoo ihan väärää infoa. Housujen kohdalla on kyse Zizzin S-XL kokomerkinnöistä, joten esim minun kokoni on M. Elloksen kokovalikko koittaa sanoa koon M vastaavan kokoa 38/40, mutta ne numerokoot tän tuotteen kohdalla voi siis unohtaa. Zizzin M tarkoittaa kokoa 46/48. 

Nahkalegginssit – Zay, Ellos*, koko M 

 Kashmirneule – Odd Molly, Boozt, koko XL/4

Kengät – Roccobe, Vamsko

Laukku – Globe Hope (saatu)

Korvikset – Itse tehty

En vaihda vaatteita ehkä enää ennen kesää. 


”kiva lauantain tulossa. Saa nukkua pitkään ja sitten on hyvin aikaa laittautua ja miettiä mitä laittais päälle illan kemuihin.” Näin mä kuvittelin vielä perjantaina päivällä, kun seuraavana päivänä oli tiedossa Satakunnan Kansan ”pikkujoulut”.

Lauantai muuttuikin sitten lyhyellä varoitusajalla työpäiväksi, joten loppujen lopuksi mulla ei vielä puoli tuntia ennen juhlien alkua ollut tietoa, että mitä kiskoisin päälleni ja tukka ja meikkikin oli vielä puolitiessään. 

Kemujen teema oli James Bond, joten koitin kaivella kaapista jotain mitä voisin kuvitella myös Bond tytön pukevan päälleen. Internetistä inspiraatiokuvia selaillessa näytti vahvasti siltä, että useimmiten Bond-tytöt viihtyvät bikineissä. Vaikka nyt leuto talvi onkin, niin uima-asu tuntui hieman liian kepoiselta vaihtoehdolta. Mun linnanjuhlamekko taas olisi kyllä ollut tyyliltään varsin Bond-muijalle passeli, mutta koska tiesin melko varmasti suuntaavani työkamujen kanssa vielä jatkoille baariin, ei iltapukukaan tuntunut ihan parhaalta vaihtoehdolta. 

Pikkumustalla siis mentiin. Mutta Joseph Ribkoffin mekon säkenöivät timanttikoristeet (Bondin maailmassa joku mimmi salakuljettaisi aidot timantit noin mekossaan kaikkien luullen, että kyseessä on vain rihkamaa) olivat mielestäni riittävän glamoröösit, jotta mekko kelpaisi myös Bond Girlin ylle jonnekin rikkaita kuhisevalle casinolle.

Näin harvoin juhlivana olisi ollut kiva panostaa meikkiin niin, että olisi ehtinyt liimailla vähän ekstraripsiäkin, mutta olen siinä hommassa niin harjaantumaton, että sitä ei ihan kädenkäänteessä tehdäkään. Mun perusmeikillä siis mentiin muuten paitsi että sudin mukaan nopeat luomivärit. 

 

Olen ehkä jossain kohtaa maininnut viime vuosina kasvaneesta intoverttiydestäni ja sen myötä vähentyneestä sosiaalisesta elämästä. Kaipaan kyllä toisinaan seuraa, mutta olen hyvin hyvin valikoiva sen suhteen kenen kanssa haluan ja jaksan aikaani viettää. Kutsut juhliin voivat ensituntumalta olla ilahduttavia, mutta seuraavaksi huomaankin miettiväni, että haluanko sittenkään lähteä ja jaksanko olla ihmisten ympäröimänä ja sosiaalinen.

Tätä mietin hetken myös lauantaina.  Mutta onneksi menin, sillä sain ilokseni huomata, että kun paikalla oli vain tuttua työjengiä, ei isommankaan porukan keskellä oleminen tuntunut niin kuormittavalta. 

Olen viime aikoina pohtinut todella paljon nykyistä tilannettani ja suhtautumistani sosiaalisten tilanteiden ja yksinolon suhteen. On jollain tavalla pelottavaa huomata muuttuneensa ihmisenä hyvin toisenlaiseksi kuin millaisena itsensä pitkään tunsi. Sosiaaliset taitoni ovat edelleen tallella, mutta haluan käyttää niitä entistä harvemmin. 

Siinä missä nuorempana uusiin ihmisiin tutustuminen tuntui aina hauskalta, jännittävältä ja toivotulta asialta, mietin nykyään suurimman osan ajasta, että en yhtään jaksa alkaa tutustumaan keneenkään.

Puhuin aiheesta viimeksi terapeutillenikin ja tuskastelin sitä, että olenko nyt huono ja epäkohtelias ihminen, kun en jaksa olla kovinkaan kiinnostunut muista ihmisistä, etenkään mistään uusista. (Terapeuttini lohdutti, että en ole huono ihminen ja todennäköisesti en kovin epäkohteliaskaan, jos osaan itse noissa tilanteissa pelätä olevani epäkohtelias)

Valitsen mieluummin olevani itsekseni kotona kuin vaikka liityn viikonloppuna viettämään iltaa jossain porukassa josta tunnen vaikka vain yhden tai kaksi ihmistä. Työtilanteissa sitä ei tietenkään voi valita, joten kaikki ”yritän parhaani mukaan esittää sosiaalista ja muista kiinnostunutta ihmistä”-paukut tulee sitten käytettyä jo siellä. Virtaa kyseiseen asiaan ei riitä enää vapaalle.

Tämä toki aiheuttaa ajoittaisia yksinäisyyden tunteita, kun ei niitä seuraksi ”kelpaavia” ihmisiä ole lähettyvillä ja saatavilla kovinkaan montaa. Mutta, mieluummin yksin kuin seurassa, josta ei ole oikeasti kiinnostunut. 

Mutta näistä duunipaikan juhlista olin siis todella iloinen, että menin. Ne antoivat enemmän kuin ottivat. Sai ainakin nauraa todella paljon. Ja yhden 007:n sain kuviinkin kanssani. Täytyy muuten todeta, että kyllä vaan näyttää miehet hurjan komeilta aina puvuissa. On hauska nähdä työtovereiden kesken joskus vähän fiininpänäkin kuin normaaleissa työkamoissa. 

Ehkä mä koitan nyt painaa mieleeni viikonlopusta jääneet positiiviset fiilikset ja muistella niitä, kun seuraavan kerran epäröin että lähtisinkö ihmisten ilmoille vai jäisinkö kotiin. Pitää koittaa ajatella niin, että kemuissa voi ollakin ennakkoluuloista huolimatta kivaa. Ja jos ei ole, niin aina voi lähteä kesken pois. 

Onnistuneen illan asuna siis: Mekko – Joseph Ribkoff (saatu) / kengät – Marks & Spencer / laukku – vintage / korvikset mistä lie

 

Vuosi sitten muuten juhlittiin kieltolaki-teemalla, silloin asuni näytti TÄLTÄ.

Apua, nyt tuli kiire! Potkunyrkkeilytreenit alkaa vartin päästä. Aiheesta lisää myöhemmin!