-Postaus sisältää kaupallisia linkkejä. Linkit merkitty *-merkillä-

Olinpas mä tänään ihan harvinaisen reipas. Aamu alkoi mun pt:n Juhiksen vetämillä ulkotreeneillä ja illalla kiskaisin lenkkarit vielä uudestaan jalkaan ja suuntasin lenkille ystävän kanssa. Turvavälistä pidettiin kyllä tällä lenkillä huolta, sitä oli noin 565 km. Mutta höpistiin siis luurit päässä puhelimessa ja talsittiin molemmat tahoillamme.

Vähän kyllä nolotti, kun just jotain tyyppiä ohittaessani pauhasin siinä jotain ja tiuskaisin hyvin kuuluvasti, että ”helvetin urpo!”. Toivon, että tuo ohittamani täti tajusi mun puhuneen puhelimeen enkä haukkuneen häntä.

Pluskoon ulkoiluvaatteet

Takki ja housut *Halti Pallas +, Scandinavian Outdoor

Lenkkarit – Reebok

Tuubihuivi – Sidoste (saatu)

Panta – Woolberg

Yksi asia, josta multa kysytään tosi usein vinkkejä, on pluskoon ulkoiluvaatteet. Tiedän ja tunnen tuskan, mä etsin etenkin hyviä ulkoiluhousuja vuosia. Mutta sitten, kun vihdoin löytää yksilöt, jotka on ihan justiinsa eikä vaan vähän sinne päin, niin voi sitä ilon päivää. Niinpä tämä hehkutus on nyt tuutattava tännekin.

Ja taitaakin tämä vinkki on just nyt enemmän kuin ajankohtainen, kun koko Suomi on tässä poikkeustilanteessa innostunut ulkoilemaan ja retkeilemään. Se on hyvä juttu, kun vaan muistetaan ottaa siellä ulkona sitten riittävä etäisyys muihin, eikä rynnitä just niille ruuhkaisimmille pururadoille.

Olen jo aiemmin kertonut viime syksynä ostamistani Haltin Warm X-stretch -housuista, jotka julistin joulukuussa koko kuluneen vuoden parhaaksi vaatehankinnaksi. Mietin jo melko heti pöksyt hankittuani, että tekisi mieli ostaa myöhemmin myös housujen ohuempi versio lämpimämpää vuoden puoliskoa varten.

Kuva & Ääni-messuilla töissä ollessa pyörähdin sitten n. vartin verran Go Expon puolella ja pääsin siellä Scandinavian Outdoorin osastolla vihdoin sovittamaan näitä X-stretch -housuja, jotka siis eroavat paksummista versioistaan niin, että ovat luonnollisestikin ohuemmat kuin harjatun sisäpinnan omaavat Warmit.

Halti Pallas + housut

Ja jestas, että mä rakastuin näihinkin ihan välittömästi. Ihanan ohuet, istuvat ja joustavat! Innostuin sitten messutarjouksesta hankkimaan  myös saman  sarjan takin ja nyt reilun kuukauden käyttökokemuksella julistan nämä pluskoon ulkoiluvaatteet jo nyt tämän vuoden parhaaksi vaateostokseksi.

Nämä päällä, ja etenkin nämä housut jalassa, on nyt viime aikojen poikkeusolosuhteissa tullut viihdyttyä tosi paljon. Pukeutuminen kun on näissä kotoiluhommissa ollut aika sporttipainotteista silloin harvoin kun on ulos ollut asiaa. Noi housut on niin mukavat ja simppelin ja siistin näköiset, että ne on olleet usein myös helppo ratkaisu myös työhousuiksi.

Halti Pallas ulkoiluhousut ja ulkoilutakki

Nuo X-Stretch-materiaalit, joita sekä housuissa että takissa on kahta erilaista (toinen vielä joustavampaa kuin toinen) ovat tosi hengittäviä ja ne hylkii kosteutta ja tuulta. Olenkin ilokseni huomannut, että tää puku päällä ei ole ollut millään lailla hiostava olo reippaampiakaan sporttailuja suorittaessa. Tänään esimerkiksi tuli ravattua mm. stadionin rappusia ja tehtyä jos jonkinmoisia kyykkyjä.

Housujen vyötärö nousee mukavan korkealle ja se on leveän kuminauhan ansiosta tosi miellyttävän tuntoinen. Kiristysnauhoilla saa vyötäröä vielä hienosäädettyä.

Mulla on molemmat housut kokoa 46, mutta vaikka malli onkin sama, niin warm-housut ovat piirun verran isommat vyötäröstä ja niissä mulla onkin kiristysnauhalle käyttöä ja olisin voinut mahtua jopa kokoa pienempiinkin. Nämä ohuemmat housut taas ovat 46-kokoisena mulle just passelit, eli aavistuksen pienemmät vyötäröstä.

Pluskoon ulkoilutakki Halti Pallas

*Takki mulla on puolestaan kokoa 50 (mun rinnanynpärys on noin 120 cm). Takin malli on tässä plusmallin takissa ainakin omalle vartalolleni just passeli, sillä rinnan kohdalta sopiva takki on ilokseni sopiva myös muualta!

Olen nimittäin sovittanut elämässäni melkoisen monta takkia, jotka rinnuksista kiinni mennessään ovat mulle a) hartioista isoja, b) liian pitkiä, c) eivät istu vyötäröltä ja d) niissä on liian pitkät hihat. Mut tää on kaltaiselleni tissevälle omenallekin ihan loistava.

Mutta takkeja on silti ollut kyllä helpompi löytää kuin näin toimivia housuja. Mulla on esimerkiksi ollut jo useamman vuoden ahkerassa käytössä *tämä Elloksen todella edullinen softshell-takki.

Halti Pallas housut

Se mikä näistä housuista tekee kaiken mun hehkuttamisen arvoisen, on täydellisesti joustavien materiaalien lisäksi nää loistavasti muotoillut polvet, jotka lisäävät käyttömukavuutta ihan huimasti verrattuna sellaisiin pöksyihin joissa lahjetta ei ole koottu useammasta palasta. Voi siis huoletta kyykkiä ilman, että housuja pitää asetella ja korjailla.

Että voikin ihminen olla onnellinen hyvistä ulkoiluvaatteista. Mutta kun kyllä vaan on kaikki aina hirveen paljon kivempaa, kun päälle voi vetää kamppeet jotka istuu, tuntuu hyvältä ja toimii. Mä elin ihan liian monta vuotta sellaisissa ulkoilukamoissa, missä aina joutui tekemään jonkun asian suhteen kompromissin. Just vaikka ne liian pitkät hihat  tai lahkeet.

Mut näissä Pallas-sarjan pluskoon tuotteissa siis tilavampi mitoitus, joka ainakin minun kaltaiselle keskimittaiselle (168 cm) tissevälle omenalle oikein jees.

Perusmitoituksella Pallas-sarjan tuotteita on saatavilla kokoon 46 saakka ja plusmitoituksella koot 38-50.

Pluskoon ulkoiluhousut ja ulkoilutakki

Näitä myy luonnollisesti myös Haltin oma verkkokauppa, mutta omani hanki Scandinavian Outdoorista missä on just nyt sekä housut että takki alennuksessa. *Housut saa nyt 30 € normihintaa edullisemmin ja *takin hinnassa säästää tämän viikonlopun aikana lähes kuus kymppiä koska takeista saa sunnuntaihin saakka 20% lisäalen. Koko setti siis irtoaa nyt parilla sadalla, kun niiden normaali yhteishinta on 288 €. Aika hyvä säästö siis!

Pitäisköhän huolestua, kun olen kuukauden sisään pukeutunut useammin näihin housuihin kuin farkkuihin? Joko musta on tullut tosi ahkera ulkoilija tai sitten tää poikkeustila on tehnyt tehtävänsä mun pukeutumisen suhteen. 😀

 


 

Mistä tietää olevansa vihdoin ihan oikeasti aikuinen ja ”ikääntynyt”? No siitä, että oman teiniajan muotiin ja ilmiöihin alkaa suhtautua sellaisella lempeällä ja ikävöivällä nostalgialla aiemman ”toivottavasti ne kamalat paksupohjalenkkarit ei enää ikinä palaa!” -kauhun sijaan.

Mä olen niin iloinen, että olen säilönyt pari vuosikertaa minulle lukioikisenä tullutta Seventeen-lehteä. Niihin palaaminen näin parikymmentä vuotta myöhemmin on ollut hykerryttävää. Nappasin joululomalla kotona käydessä muutaman vuoden -98 lehden mukaani ja kokosin tähän hieman muistoja nostattanutta materiaalia.

Siinä missä ulkomaisten lehtien tilaaminen on nykypäivänä netin kautta ihan piece of cake, niin ysärillä sekin oli ihan vaan Atlantin yli seilanneen paperilapun varassa. R-kioskilta ostetun irtonumeron välissä oli pahvinen tilauskuponki, johon rohkeasti vaan pistettiin osoitetietojen lisäksi äidin luottokortin numero ja sitten lappu postin matkaan.

Lehden vuosikerta ei tietenkään ollut ihan halpa tänne pohjolaan saakka postitettuna, mutta äiti ajatteli sen olevan sijoitus kielitaitoni kartuttamiseen. Ja oikeassahan hän olikin, Seventeenin numerot, kuten myös kirjastosta lainattu brittiläinen Sugar-lehti kuluivat käsissäni hyvin paljon koulukirjoja ahkerammin.

Ei olisi lukion enkunkirjasta kyllä sellaista muotiin, kauneudenhoitoon ja deittailuun liittyvää sanastoa oppinut kuin noita lehtiä lukemalla. 😀

Tässä hieman nostalgiamatskua kaikille teille ruudun takana oleville ikätovereilleni!

Toi etutukka. Puhdasta rakkautta. Itselläni oli ihan samanmoinen pitkän aikaa. Ihan suoraa siitä perkeleestä ei koskaan omalla hiuslaadullani saanut, mutta epätoivoisesti piti silti yrittää.

Ainoa oikea tuoksu vuosina 1997-98. Minä, mun silloinen bestis ja meidän molempien poikaystävät käytti kaikki tätä, joten oli näppärää kun itsensä saattoi valella hajulla oltiinpa sitten kenen tahansa luona iltaa istumassa. Mun huoneen seinällä oli iso CK onen juliste Kate Moss etunenässään.

Calvin Klein oli toki muutenkin tuolloin itselle kova juttu. Käytin lukioiässä pääasiassa vain CK:n rintaliivejä, joita äitini osti mulle aina ulkomaan matkoiltaan, kun eihän sellaisia nyt Kainuun korvesta saanut. Mammalla oli töidensä vuoksi jossain vaiheessa asiaa Milanoon muutaman viikon välein, joten himoitsemani muotikamppeet olivat sillä tavoin monta askelta lähempänä.

Kannettava CD-soitin, ai jestas mikä vehje. Kun ideahan olisi juuri siinä mukana kuljetettavuudessa, mutta auta armias, jos vehje vähänkin tärisi tai pomppi vaikka kävellessä, niin pomppi toki levykin. Että kiva sitä kannettavaa soitinta oli kuunnella varovasti sängyllä maaten!

Mun eka ehkä -93 tai -94 saamani Cd-soitin oli muuten sekin äidin ulkomaantuliainen. Eka CD-levyni taisi olla Hittibuumi 4.

Kyllä on farkkuihin tuhlattu silloin melkoisesti kangasta! Itseltäni ei ihan noin leveitä puntteja koskaan löytynyt, mutta muistan noita mainoksen farkkuja kovasti ihastelleeni.

Calvin Kleinin Onen jälkeen seuraava suursuosikkini tuoksujen saralla oli Tommy Hillfigerin Tommy Girl. Vaatteissa en kuitenkaan koskaan ollut erityisen kiinnostunut Hillfigeristä vaikkakin merkin kanssa yhteistytä tehneen Gwen Stefanin tyyliä kovasti fanitinkin. Nämä kaikki tämän kuvan tuotteet voisivat olla kaupassa ihan juuri nytkin!

Nämä Seventeenin kollaasisivut olivat mielestäni aina ihania. Muistan monien tuotteiden kohdalla katkerana miettineeni, että miksei kyseisiä ihanuuksia ollut saatavilla Suomesta. Yksi suurimpia haaveitani tuolloin taisikin olla ostosreissu New Yorkiin.

Nykiin saakka en päässyt, mutta käytin kaikki kotimaan rajojen ulkopuolelle suuntautuneet matkat kyllä tehokkaasti hyväksi vaatevarastojen täydentämiseksi. Muistan edelleen lähes jokaisen vaatekappaleen, jotka hankin lukioaikojeni ulkomaanmatkoilta, joille pääsin koulu- ja harrastusporukoiden, ja niissä tehdyn rahankeruun, myötä.

Farkkushortsihaalarit, sellaiset löytyi toki minultakin. Mutta väriltään olivat kirkkaankeltaiset. Merkiltään olivat mitkäs muut kuin CK:n ja mutsi toi nekin Milanosta tai New Yorkista. Mun pukeutuminen nojautui lukioiässä kyllä tosi vahvasti äidin ulkomaanmatkoihin ja niiden tarjoamaan valikoimien laajenemiseen. Omat ostomahdollisuudet kun rajoittuivat lähinnä naapurikaupungin Anttilaan ja Seppälään.

Noista Seventeen-lehdistä bongailin mua kiinnostaneita juttuja joita sitten kirjoittelin äidille listoihin, että jos sattuisi reissuilla tulemaan vastaan jotain vastaavaa. Aika omistautuneesti äiti välillä mun kaipaamia asioita metsästikin. Esimerkiksi kirkkaanpunainen ripsiväri ja saman värinen nestemäinen eyeliner ei olleet ihan helppo nakki, mutta jostain Euroopan kentältä se onnistui nekin mulle bongaamaan.

Yksi mun suosikkipalstoja Seventeenissä oli School Zone, jossa aina vierailtiin jossain High Schoolissa. Oli niin kiehtovaa nähdä oikeiden jenkkiteinien tyyliä ja haaveilla, että pääsispä vaihtariksi.

Amerikka kiinnosti toki siksikin, että siellä oli tietysti paljon ihanampia poikia kuin kotisuomessa!

Seventeenin muotijuttujen kuvat olivat itselleni myös ihan hirmu tärkeitä ja iso inspiraation lähde. Harrastin jo tuolloin valokuvausta ja editorialien innoittamana järjestettiinkin kavereiden kanssa monia omia muotikuvauksia joiden satoa sitten kehittelin koulun pimiössä kemikaaleja haistellen.

Kulttuurisesta omimisesta ei taidettu pahemmin vielä ysärillä puhua..

Näissä kuvissa kiteytyy niin loistavasti oman lukioajan estetiikka ja tyyli. Ohuet olkaimet, paksut kengänpohjat, raidalliset ribbipaidat, chokerit, leveät ja roikkuvat farkut, neonvärit, tukkapannat ja -pinnit ja paljon paljon muuta.

Nousiko kellään nostalgiakarvat pystyyn? Löytyikö kuvista jotain tuttua? Jotain ihanaa? Kamalaa?

 


 

Suuri Käsityö Veera pusero

-Postaus sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä-

Vielä vajaan viikon ajan ehtii hakemaan lehtihyllyistä Suuri Käsityö -lehden numeron 2/2020, josta löytyy kaavat ja ohjeet tähän mun malliston puseroon. Ompelukaavat on saatavilla koosta 34 kokoon 54 saakka. Syöksy siis lehtihyllylle ja ompele itsellesi upea rusettipusero tai täydellinen t-paita. Ensi keskiviikoa ilmestyy sitten jo seuraava  lehti, jossa onkin vuorossa minun osaltani jotain aivan muuta.

En ole vieläkään uskaltanut itse tarttua ompelukoneeseen, vaikka mieli tekisi. Minulla on jo kankaatkin ostettuna mm. tätä lokakuun numerossa ollutta mekkoa varten. Ja ompelukoneenkin olen hakenut Tommin varastosta jo kotiini. Että nyt ei puutu enää kuin rohkeus pistää se kangas palasiksi ja pistää kone laulamaan. Myös tätä puseroa tahtoisin tehdä parissakin eri värissä, sillä tykkään mallista ihan hurjan paljon. Ja hölmöä olisikin, jos en tykkäis, kun oon tän saanut ihan itse mieleisekseni suunnitella! 😀

Tämä kuva on viime elokuulta sovituksesta. Tästä näkyy kivasti miten kivan yhdistelmän pusero luo kepeiden leveälahkeisten housujen kanssa. Tämä voisi olla aika juhlavakin kokonaisuus oikeiden asusteiden kera. Ja kun solmimisnauhat jättää roikkumaan pidemmiksi tuovat ne hienoa pituuden ja jatkuvuuden fiilistä.

Suuri Käsityö Veera pusero

Housut – *Ellos, Misty PU

Kengät – Shoe The Bear

Korvikset – Viaminnet (saatu)

 

Lyhyt yläosa korostaa jalkoja

 

Lehtikuvauksiin yhdistin voimavärissäni leiskuvan yläosan puolestaan kapeisiin keinonahkahousuihin ja korkoihin. Siluetti muuttui näin täysin sovituspäivän kokonaisuudesta. Nuo alla olevat *Elloksen keinonahkapöksyt ovat jo vanhat, mutta samaa kinttuja imartelevaa mallia on edelleen saatavilla. Mulla on housuista koko 46, saatavilla kokoon 52 saakka.

Tämä on asuna taas sellainen oman vartalomallini pukeutumissääntöjä uhmaava. Lyhyt yläosa kun korostaa entisestään alavartalon pituutta suhteessa lyhyempään ylävartaloon. Ja siinä onkin yksi syy miksi tätä asua rakastan. Itse kun en lainkaan tajua sitä ainaista tasapainottamisen mantraa. Miksi pukeutumisessa tulisi muka aina ”tasapainottaa” kaikkea? Pitkiä jalkoja ja käsiä lyhentää ja lyhyttä selkää pidentää ja plaaplaa. Itse tykkään leikitellä mittasuhteilla sen sijaan, että kokisin vartalolleni olevan olemassa vain yhdet ainoat oikeat vaatteiden pituudet ja mittasuhteet.

Tässäkin puserossa on se hyvä puoli, että jos malli tuntuu omaan makuun liian lyhyeltä, on helman mittaa helppo hieman jatkaa. Tuo solmiminen vie paidasta hieman mittaa, joten se kannattaa ottaa pituudessa huomioon.

Puseron nauhat voi halutessaan tehdä yksivärisenä tai sitten noin niin kuin omassa paidassani. Yksityiskohta on pieni, mutta rusetista pilkistävä violetti tuo hieman lisää kolmiulotteisuuden tuntua ja näyttää tosi kivalta,

Suuri Käsityö Veera pusero

Neulehame – Vila 

Korvikset – La Kiva

 

Yksi kaava, kaksi puseroa

Samalla kaavalla syntyy myös yksinkertainen lyhythihainen pusero ilman koristuksia. Näihin kuviin ei tietenkään voinut pukea paidan päälle mitään, jottei se peity, mutta olen arjessa pukenut tätä hopean kimallusta mm. pörröisen neuletakin ja mustan rennon bleiserin alle. Jahka siihen ompelukoneeseen uskallan näin vuosien tauon jälkeen vihdoin tarttua, surautan kaavoilani ehdottomasti tämän teepparin myös hieman maltillisemmasta kankaasta. Tässä kun on nyt paidan pituus, hihan mitta ja pääntien malli just sitä mitä t-paidalta haluan.

Jonkin verran on tullut kommentteja näiden mun suunnittelemien vaatteiden kohdalla siitä, että miksi ei tässä paidassa tai ekassa mekossa ollut v-pääntie. Sellainen kun kuulema sopisi rintavalle niin paljon paremmin. No, syy on yksinkertaisesti se, että vaikka tissevä olenkin, niin itse pidän enemmän esimerkiksi venepääntiestä. Veetä kaipaaville on sitten jotkut muut kaavat kuin juuri nämä kyseiset vaatteet.

Kuten jo edellä sanoin, en koe, että on vain jotkin tietyt mallit tai mittasuhteet, joita kunkin kuuluisi omalla vartalomallillaan käyttää. On hyödyksi kyllä tiedostaa mitä erilaiset leikkaukset, mallit ja vaatteiden mitat tekevät optisesti. Silloin on helpompi tuoda pukeutumisellaan esiin sellaisia asioita joita itse haluaa. Mutta omat mieltymykset ajavat ainakin itselläni pukeutumisoppaiden ja yleisesti toitotettujen sääntöjen ohi. Paras asu on se, joka tuntuu omalta, ei se joka on sääntöjen mukainen!

Suuri Käsityö -lehti 02/2020 siis kaupoissa vielä 10.3. saakka. Keskiviikkona 11.3. ilmestyy sitten uusi lehti ja uudet vaatteet by meitsi!

 

Kuvat: Heidi Koivu /Sanoma

Meikki ja hiukset: Heidi Reponen