Olympus PEN E-P7

Kuva otettu 45mm f/1.8 objektiivilla.

Kaupallinen yhteistyö, Olympus

Olympukselta ilmestyi viime viikolla uusi PEN E-P7 (kurkkaa huikea tarjous postauksen lopusta!) ja se osui täydellisesti kuin juhlistamaan sitä, että me ollaan oltu 10 vuotta kimpassa. Siis minä ja Olympus ja minä ja PEN.

Yhteinen taipaleemme alkoi heinäkuussa 2011, kun minä ja PEN E-P3 tapasimme Wienissä ja se oli menoa se. Nyt 10 vuotta myöhemmin pitelen käsissäni tätä uusinta tulokasta nimeltä. Hienoa tässä pitkässä suhteessa on se, että edelleen löytyy kipinää ja toinen jaksaa aina yllättää kerta toisensa jälkeen.

Hienot 10 vuotta Olympuksen kanssa

En todellakaan sitä ekaa PENiäni innoissani hypistellessäni voinut arvata, että tulisin työskentelemään brändin kanssa hyvin tiiviisti. Mutta näihin kymmeneen vuoteen on mahtunut vaikka mitä.

Olen saanut kunnian tutustua moniin kameramalleihin ja muihin tuotteisiin usein ihan ensimmäisten joukossa koko maailmassa. Olen päässyt kouluttamaan satoja ihmisiä Olympus-kameroiden saloihin ja edustamaan merkkiä useissa eri tapahtumissa. Olen jopa saanut kertoa omia ajatuksiani tuotteista ja toiveita niitä koskien suoraan kameroiden suunnittelutiimille.

Olenkin voinut Olympuksen kanssa työskennellessäni yhdistää monta eri osaamistani: valokuvaaja, kameramyyjä, somevaikuttaja ja kouluttaja. Yhteiset projektit  on kaikki todellakin olleet ihan mun lempiduuneja vuosien varrella. En siis yhtään valehtele, kun sanon, että Olympus-kameroihin (ja firman tyyppeihin) tutustuminen vaikutti elämääni monin tavoin. Joten todellakin tämä 10 vuotinen yhteinen taival on juhlimisen arvoinen!

Ja mitenkäs sitä paremmin juhlistaisi kuin ihastelemalla viime viikolla julkistettua PEN E-P7:aa.

Olympus PEN kamera on tyylikäs

Ai että se on kaunis! E-P7 kunnioittaa retrolla ulkoasullaan vahvasti alkuperäisiä filmiajan PEN-runkoja. Kuvassa kamerassa kiinni 17mm f/1.8 objektiivi. Kamerapakkauksessa mukana tuleva 14-42mm zoom on kooltaan vielä pikkuisen pienempi. Kameraa saatavilla myös mustana.

Olympus PEN E-P7

PEN-sarjoja on tätä nykyä kaksi: tämä E-P -sarja, jonka edellisestä mallista ehtikin vierähtää jo useampi vuosi ja sitten lyhenteestä E-PL tunnettu PEN Lite-sarja, jonka viimeisin malli on E-PL10. Ne ovat vähän kuin sisarukset, joista E-P on taidoiltaan hieman pikkusisarustaan Liteä edellä. Mitkä siis ovat ne tärkeimmät ominaisuudet, joilla seiska lunastaa paikkansa PEN-sarjan lippulaivamallina?

  • Keveys. E-P7 runko painaa akun kera vain 337 g. Kevyen pannukakkuzoomin kanssa kokonaisuus jää edelleen vain 430 grammaan.
  • 20 megapikselin kenno.
  • 5-akselinen kuvanvakaaja mahdollistaa kuvaamisen käsivaralta entistä hämärämmässä.
  • 2 säätörullaa kuten OM-D -rungoissakin.
  • Yhdysrakenteinen kääntyvä salama.
  • Sarjakuvaus jopa 15 kuvaa sekunnissa. (sähköisellä sulkimella)
  • alas 180 astetta kääntyvä näyttö.
  • USB-lataus. (Tämä on uusi ja todella tervetullut ominaisuus!)

Vertailun vuoksi E-PL10:n paino on yli 40 g enemmän. Megapikseleitä siitä löytyy 16,1. Kuvanvakaaja on 3-akselinen ja säätörullia löytyy vain yksi. Salama ja näyttö toimivat samoin kuin Seiskassakin.

PEN E-P7:n voi siis sanoa olevan täysiverinen järjestelmäkamera varsin pienessä ja keveässä paketissa.

 

Kaksi säätörullaa

Vaikka vapaalla ollessani olenkin PEN-kameroilla kuvannut pitkälti aukon esivalinnalla, jolloin yksi säätörulla on riittänyt mainiosti, on kahden rullan käyttöliittymä itselleni todellinen riemun aihe. Täysmanuaalilla kuvaaminen nopeutuu huomattavasti ja tapahtuu samalla tavalla intuitiivisesti kuin työssä käyttämilläni OM-D -rungoilla toimiessa.

Kaksi säätörullaa siis mahdollistaa sen, että peukalolla ja etusormella on kussakin kuvausohjelmassa käytössä ne kaikista tärkeimmät säädöt. Manuaaliasetuksilla toisella vaihtuu aika ja toisella aukko. Aukon esivalinnalla puolestaan toisesta muuttuu aukko ja toisesta valotuksen korjaus. Yhdellä rullalla pelatessa toisen toiminnon joutuu hakemaan käyttöön valikon kautta.

Mikäli manuaaliasetukset on itselle vielä hieman hepreaa, niin tällä kameralla niiden käytön opettelu on helppoa!

ISO-herkkyys, valkotasapaino, tarkennustavat, eri väriprofiilit sun muut säädöt löytyvät aiemmista PEN-kameroista tutulla tavalla OK-nappulaa painettaessa avautuvasta valikosta. Valikon näkymäksi voi asettaa joko Super control panelin (kuvassa) tai näkymän, jossa toiminnot ovat kuva-alan reunalla. Toimintoja voi käyttää myös helposti kosketusnäytön kautta!

Pieni, mutta monikäyttöinen salama

Kameran pikku salama ponnahtaa näppärästi ylös tarvittaessa ja se on jousimekanisminsa ansiosta suunnattavissa myös ylöspäin. Näin yhdysrakenteisen salaman käyttö monipuolistuu, kun sitä voi suoraan kohteeseen suuntamisen lisäksi käyttää myös pehmeästi katon kautta heijastaen. Salaman tehoa on myös helppo säätää, joten täytesalamaa saa kuviin juuri sen verran kuin haluaa. Ei siis kannata pelätä salamaa, vaan opetella sen käyttöä.

Moni ei muuten tule ajatelleeksi, että juuri nyt kesä ja kova auringonpaiste on aikaa jolloin salaman käyttöä kannattaa ottaa haltuun. Tiedättehän ne ikävät kovat varjot, joita aurinko luo vaikka kuvattavan kasvoille silmienkin jäädessä pahimmillaan mustiksi auringon paistaessa suoraan päältä päin. Noihin tilanteisiin vaan rohkeasti täytesalamaa mukaan avamaan kasvojen kovia varjoja. Suosittelen testailemaan!

 

Kameran näyttö kallistuu ylöspäin 80 astetta ja alaspäin 180 astetta, eli ns. selfieasentoon. Alaspäin käännettäessä näyttöön ilmestyy sekä videon rec-nappula, että laukaisupainike, jota painamalla kamera ottaa kuvan pienellä viiveellä. 

Kahden säätörullan lisäksi E-P7:n toinen ulospäin näkyvä uutuus on objektiivin edestä päin katsottuna vasemmalla puolella oleva kytkin, josta pääsee nopeasti vaihtamaan värikuvasta mustavalkoiseen. PEN E-P7 tarjoaa taidesuotimien lisäksi erilaisia väriprofiileja joiden tunnelmat ovat tuttuja filmiajalta.

Profiilit ovat muokattavia, joten ne ovat valmiita taidesuotimia hienovaraisempia keinoja muokata kuvien värejä. Mutta sekä väriprofiilit, että taidesuotimet tarjoavat oivia työkaluja tuoda kuvan sävyihin omaa kädenjälkeä ilman, että kuvia olisi enää erikseen käsiteltävä.

Itse ainakin tykkään esimerkiksi lomakuvien kohdalla tehdä valmista jälkeä jo suoraan kamerassa. Nopeasti valmista somekamaa!

Olympus O.I. share – Kuvien nopea langaton siirto ja kauko-ohjaustoiminnot

Tämänkin postauksen kuvat, joissa esiinnyn, on otettu jalustan ja wifillä/bluetoothin kautta toimivalla Image Share sovelluksella. Tämä on toki tuttua jo monista Olympuksen aiemmista kameramalleista, mutta E-P7:ssa yhteys on mahdollista pitää aina päällä, joten yhteyden saa puhelimellaan käyttöön entistä nopeammin.

Kuvat voi myös laittaa siirtymään automaattisesti puhelimeen tai tabletille, kun kamerasta katkaisee virran. Itse tosin suosin sitä taktiikkaa, että valitsen siirrettävät kuvat manuaalisesti sovelluksen kautta.

Itselleni O.I. Share on ollut aivan elintärkeä juttu jo vuosia. Olisi jäänyt 90 % blogin asukuvista ottamatta, jos olisi pitänyt odotella jotakuta toista kameran taakse. Sovelluksen avulla kameran ohjaaminen on helppoa. Pistän asetukset kuntoon, sarjatulen laulamaan ja poseeraan kuin huippumalli!

Summa summarum En tippaakaan valehtele, jos sanon, että PEN E-P7 on ominaisuuksiltaan iso askel kohti OM-D kameroita. Olen ehtinyt kuvata seiskalla vasta muutamia kertoja, mutta riittävästi huomatakseni, että tarkennus on on aiempia PENejä tehokkaampi. Ja jo postauksen alussa kiittelemäni kahden säätörullan tuomaa käytettävyyden parannusta ei voi liikaa korostaa.

PEN E-P7 on loistava valinta etenkin aloittelevalle kuvaajalle, joka haluaa tutustua järjestelmäkameralla kuvaamiseen, mutta kaipaa kameralta kompaktia kokoa.

Tämä tuore tulokas sopii hienosti myös minun kaltaiselleni ammattikuvaajalle, joka haluaa kameroilla selkeästi erottaa työn vapaa-ajasta.

En lähes koskaan ottaisi reissuun mukaan duunikameraani (OM-D EM1 MKIII), vaan kuljetan mieluummin keveää ja näppärää käsilaukkuun mahtuvaa PENiä, joka kuitenkin tarjoaa minulle kaikki tarpeelliset ominaisuudet vapaa-ajalla kuvaamiseen. Toisin päin kyllä olen tehnyt, PEN-kamerat ovat olleet vuosien aikana usein kakkoskameroina esimerkiksi hääkeikoilla.

 

Minä ja PEN

Koska meneillään on tosiaan minun ja PEN-kameroiden yhteisen taipaleen juhlavuosi, kokosin alle vielä muutaman kuvan, jotka kertovat siitä, mitä me olemme tämän vuosikymmenen aikana yhdessä tehneet.

Paras kamera on se, joka kulkee mukana. Mikään huippuominaisuuksin varusteltu vempele ei taltioi elämän pieniä ja suuria hetkiä kuviksi, jos sitä ei jaksa kantaa mukana. Pienessäkin veskassa kulkevien PENien ansiosta minulla on iso läjä ihania kuvamuistoja minulle rakkaista ihmisistä ja hetkistä.

 

Keikkakuvaus on suurimmaksi osaksi ollut aina juurikin minun ja PENin yhteinen juttu. Festareille ja kuppiloihin lähtiessäkin arvostan korkealle kameran kompaktia kokoa, joten lempibändi Amorphista on tullut taltioitua huomattavasti useammin PENillä kuin OM-D:llä. Kameran nokalle keikkapaikasta riippuen 45mm tai 75mm lasi ja reipas rynnäkkö eturiviin, niin saa kuviin taltioitua melko mukavia lähikuviakin.

Matkakuvaus. Monet ikimuistoiset reissut on tullut taltioitua eri PEN-kameroilla. Rakastan matkoilla tarkkailla ohikulkevia ihmisiä ja taltioida pieniä arkisia hetkiä. Alunperinkin mun rakkaus PENiä kohtaan heräsi sen myötä, kun pääsin 2011 Wienissä nappailemaan katukuvia.

Minut hurmasi se helppous, vaivattomuus ja kuvaamisen huomaamattomuus. Huomasin ottavani peilittömällä järkkärillä, näytön kautta kuvaten aivan erilaisia kuvia kuin isolla peilijärkkärillä. Tällaisen katukuvauksen myötä mussa syttyikin silloin taas ihan uusi ilo ja into valokuvaamiseen myös vapaa-ajalla.

Monta reissua on tullut tehtyä myös kameroiden vuoksi. Yllä oleva kuva Iinasta esimerkiksi on napattu Kööpenhaminassa, missä olimme PEN E-PL10:n lanseeraustilaisuudessa. E-P5 puolestaan otettiin vastaan Berliinissä. Paljon mahtavia Olympus-muistoja siis sekä muistikortilla että mielessä.

Hyvät 10 vuotta siis takana Olympus-kameroiden kanssa. Suhteen jatkumista edesauttaa aina nämä uudet sydämentykytykset, joita tällä hetkellä tarjoilee E-P7:n lisäksi myös juuri ilmestynyt PRO sarjan 8-25 mmf/4.0 -objektiivi. Siitä meinaan intoilla vielä ihan oman postauksensa!

Edit: Päättynyt tarjous poistettu.


Neljän viikon loma (no ihan vähän tein töitä, mut oli se lähes loma) meni suurilta osin itsekseen kotona nyhvätessä, mutta viime viikolla tuli pyörähdettyä kulttuuririentojen merkeissä Helsingissä. Käyn Helsingissä vähän väliä, mutta ne on lähes aina aikataulutettuja työreissuja, joten olikin kiva viettää siellä tällä kertaa ihan vapaa-aikaa. Seuralaisina minulla oli molemmat siskoni ja äitini, jonka 70v synttäreitä juhlistimme käymällä oopperassa.

Olen kolunnut todella monta Helsingin ydinkeskustan hotelleista, mutta vasta nyt yövyin ensimmäistä kertaa Sokos Hotel Vaakunassa. Aivan hiljattain remontoidussa hotellissa on upeasti säilytetty rakennusaikakautensa funkkistyyli. Tilat olivat täynnä upeita huonekaluja ja mm. Tynellin valaisimia, jotka ottaisin ilomielin osaksi omaakin sisustustani, 

Huoneen seinissä oli hieno ja nyt niin kovin trendikäs vihreän sävy ja respaan sai yhteyden vanhalla kunnon veivipuhelimella. 

Hotelli oli kuin ihana aikamatka ja sen sijainti aivan kaupungin ytimessä tekee liikkumisesta todella helppoa. Aamiainen tarjoillaan 10. kerroksen Ravintola Loisteessa, joten unihiekat saa karistaa melko hienon kaupunkinäkymän äärellä.

Ihastelimme koko porukka hotellin sisustusta, jossa riittää mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tähän hotelliin palaan ehdottomasti! parin viikon päästä pitäisikin taas suunnata töiden puolesta isolle kirkolle, joten taidanpa laittaa huoneen varaukseen.

Parin yön reissumme sisälsi Oopperan kummituksen lisäksi paljon hyvää ruokaa (suuri suositus Pompier Espalle ja sen 4 ruokalajin yllärimenulle!) ja viiniä, vierailun Ateneumissa ja myös shppailua. Itse tein pari pinkkiä ostosta ja niistä toinen pääsi ylleni oopperaan.

Arelan kashmirneulemekkon pukeutuessa tuntui kuin olisi kotiinsa tullut. Materiaali on ihanan ohutta ja pehmeää ja tuo räväkkä väri tuntuu todella omalta. Tämä on vaate, jonka tietää pelastavan vielä monen monta pukeutumiskriisiä. Mekko menee hyvin ihan noin sukkisten ja saappaiden kanssa, mutta näytti hyvältä myös esim keinonahkalegginssien kanssa. 

Mekko – Arela

Saappaat – Högl (saatu)

Laukku – Rebecca Minkoff

Korvikset – Viaminnet (saatu)

Olen ihastellut Arelan neuleita jo vuosia raskimatta mitään hankkia, joten minulla ei ollut aiemmin tietoa mitoituksesta. Mutta uskallan omien ja siskoni sovittamien mekkojen osalta ainakin sanoa, että sieltä löytyy päällepantavaa myös meille plussakokoisille. Oma mekkoni on kokoa L, XL oli monella tapaa aivan liian iso (käytän siis numerokoossa yleensä kokoja 48-50) ja 44-46 kokoinen siskoni päätyi loppujen lopuksi yhdestä mekkomallista kokoon XS/S. 

Nyt on mun lomat vihdoin lomailtu  ja olen tällä viikolla palaillut töiden ääreen käsittelemällä kuvia, kirjoittelemalla tarjouksia ja buukkaamalla kuvauksia. Ensi viikolla sitten taas kamera käteen ja tienaamaan vaihteeksi. Tuli tuossa vapailla tuhailtua rahaa muutenkin kuin tuolla reissulla (ostin esimerkiksi ihanan taulun uuden kotini kunniaksi), joten nyt vois olla aika laittaa pankkikortti vuorostaan lomalle!


Olis sillä lähemmäs 400 eurolla, jonka tämä vuorokauden miniloma kaikkineen nielaisi, päässyt varmaan pikkuisen pidemmällekin kuin 50 kilometrin päähän. Mutta, sanon silti, että money well spent! 

Käytiin siis viime viikonloppuna viettämässä yksi yö Rauman edustalla sijaitsevalla Kylmäpihlajan majakkasaarella. Olen haaveillut tuolla yöpymisestä aina siitä saakka, kun kävin ystävien kanssa syömässä majakan ravintolassa joskus viime vuosikymmenellä. Nyt vihdoin natsasi mun ja Tommin molempien vapaa kesäviikonloppu ja Kylmäpihlajasta vapaa hotellihuone. 

Majakka on auki kesäkaudella ja sinne pääsee kätevästi useamman kerran päivässä kulkevalla vesibussilla. Reittiliikenteen lähtöpaikka on Poroholman leirintäalueella ja matkalla Kylmäpihlajaan, vesibussi pysähtyy myös Kuuskajaskarissa. Matka mantereelta Kylmäpihlajaan kestää n. 50 minuuttia. Saaressa, tai vaikka molemmissa, voi siis hyvin pyörähtää myös päiväreissulla.

Kylmäpihlajassa on myös vierasvenesatama, joten sinne voi suunnata myös omalla paatilla. Päiväkiinnityminen on ilmaista. Yöpyminen maksaa 22€/venekunta. Meidänkin vierailumme aikana vierasvenesatamassa oli esimerkiksi useampikin upea purjevene.

Minä olin ihan haltioissani jo matkalla vesibussin puksuttaessa kohti saarta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, saaristomaisemat olivat upeita ja kiireettömyyden tuntu levisi päästä varpaisiin. Hieman meinasi merellä olla tuuli välillä vilpoisaa, mutta ei vielä siinä määrin, etteikö olisi ohuella pitkähihaisella pärjännyt.

Pakattiin kyllä varmuuden vuoksi ihan lämmintä hupparia ja tuulitakkia matkaan, kun ei yhtään osannut ennustaa, että millainen tuulen ujellus siellä saaressa kävisi. Loppujen lopuksi keli oli niin lämmin molempina päivinä, että pärjättiin melkein koko aika lyhythihaisilla.

Selkämeren Kansallispuistoon kuuluva Kylmäpihlajan saari on kooltaan n. 9 hehtaaria. Sen ottaa helposti haltuun pienellä kävelylenkillä ja yhdellä silmäyksellä 31 metriä korkean majakan näköalatasanteelta.  (EDIT: Pinta-ala korjattu 31.7.)

Näkymä majakasta venesataman suuntaan

Majakassa on 13 hotellihuonetta joista osassa on parivuode ja osassa kaksi erillistä yhden hengen sänkyä. Me majoituimme 7. kerroksen Loisto-nimisessä parivuoteellisessa huoneessa, jonka hinta oli 165 €. Enpä muista koskaan yöpyneeni hotellihuoneessa, jonka ikkunasta olisi ollut yhtä komea ja häiriötön merinäköala!

Hotellihuoneet eivät tarjoa luksusta, mutta perusviihtyisää ja siistiä siellä toki on. Varustukseen kuuluu radio ja pieni televisio. Sänky oli varsin mainio, mutta reissun ainoat selkeät miinukset joudun antamaan ihan onnettoman huonoille tyynyille. 

Huoneissa ei ole omaa vessaa eikä kylpyhuonetta, vaan yhteiset :t löytyvät kolmelta kerrostasanteelta ja suihkut kahdelta. Ei ainakaan tällaisella yhden yön reissulla haitannut tuo asia lainkaan. Ainoastaan siinä, kun heräsi aamulla 5.30 pissahätään, tuntui vähän tympeältä vetää vaatetta päälle ja lähteä pari kerrosta alemmas hätäänsä helpottamaan. Mutta muuten ei asiasta ollut haittaa.

Saarella menee polku satamasta kahvilarakennukselle ja majakalle ja noilla poluilla pärjää kyllä millä tahansa kengillä. Jos kuitenkin haluaa tallailla kallioilla ja muutenkin polkujen ulkopuolella, kannattaa jalkinevalintaan kiinnittää hieman huomiota. Ei pelkästään maaston takia, mutta myös kyykäärmeiden varalta. Yyh…

Minun suurin huolenaiheeni viikonlopulle olikin se, että mitä jos törmään käärmeisiin. Moni muu hotelliasukas tai saarivierailija kertoi kyy ja rantakäärmehavaintoja kyllä tehneensä, mutta jotenkin ihmeenkaupalla minä pahimman luokan käärmefoobikko selvisin ilman kohtaamisia. Huh!

Kylmäpihlaja on hyvä paikka myös lintubongaukselle, saarelle nimittäin pesii noin kolmekymmentä lintulajia. Alkukesästä, kun poikaset on vielä ihan pieniä, tai hautomishommat on vielä vaiheessa, saa saarella vierailijat olla varovaisia, ettei esimerkiksi äkäiset tiirat käy kimppuun. 

Itse näimme eniten valkoposkihanhia, jotka tuntuivat olevan hyvin tottuneita vieraisiin, niin hätkähtämättä tallustelivat ihan majakan oven vieressäkin. Hanhien lisäksi bongasimme ainakin räystäspääskyjä, lokkeja, tiiroja, isokoskelon tai tukkakoskelon poikanen, merimetsoja ja jotain sorsalintuja. 

Lauantaina saarelle saapuessa meillä oli mukana piknikeväät, joten lounastimme luonnonhelmassa. Illaksi sitten varasimme pöydän majakan ravintolasta. Hotellin kaikki 13 huonetta olivat täynnä, joten seitsemän pöytää käsittävään ravintolaan oli hyvä tehdä varaus.

Kävimme lauantaina myös pienellä opastetulla kierroksella. Saaren opas kertoi Kylmäpihlajan historiasta ja luonnosta. Hän näytti meille esimerkiksi nuo yllä olevassa kuvassa näkyvät kivestä löytyvät kaiverrukset. Kruunumerkki on Ruotsin vallan aikainen veromerkki. 

Oppaalta kuulimme, että Kylmäpihlaja on viimeinen Suomessa miehitetyksi rakennettu majakka. Se valmistui vuonna 1952 ja toimi myös luotsiasemana.  Kylmäpihlajassa asui ja työskenteli parhaimmillaan jopa parikymmentä henkeä: luotseja, majakkamiehiä, emäntä ym. Opas kertoi myös surullisia tarinoita saaren edustalle uponneista laivoista. Kylmäpihlajan edustan vedet ovat vaarallisia lukuisine luotoineen ja matalikkoineen.

Jotenkin kiehtovaa miettiä millaista on ollut elämä majakkasaarella. Tai millaista se on nyt. Ihan samalla tavoin majakan hotellia ja ravintolaa hoitavat työntekijät ja saaren opas viettävät nyt kesäänsä saarella. Ei sieltä joka päivä lähdetä yöksi kotiin, vaan työntekijät ovat saarella useampia päiviä putkeen. 

Vierasvenesatamassa on esillä vanha luotsivene

Majakalla on päivittäin sekä naisten että miesten yhteissaunavuorot, jotka ovat hotellin asukkaille ilmaisia. (Muilta kävijöiltä veloitetaan muistaakseni 6€) Me kuitenkin halusimme päästä illalla yhdessä saunomaan, joten varasimme parilla kympillä oman tunnin vuoron.

Tommi yritti mennä uimaankin, mutta totesi hetken leväisillä kivillä liukasteltuaan, että ei mielellään halkaise kalloaan paikassa, johon avun saaminen ehkä kestää hetken. 

Täyttävä illallinen ja tunnin saunominen siihen perään pistivät siinä määrin silmät lupsumaan, että auringonlaskua vielä jaksettiin ihailla, mutta majakan valon syttymistä emme valitettavasti nähneet, sillä omat lamppumme sammuivat aikaisemmin. Mutta ainakin saatiin pitkät yöunet. 

Sunnuntaina olimme varanneet paluun klo 12.40 lähtevään vesibussiin, joten ehdittiin aamiaisen jälkeen vielä paistatella päivää muutaman tunnin ajan niin terassilla kuin kallioillakin.

Hieman varovaisemminkin olisi voinut "paistatella" tai ainakin muistaa käyttää sitä repussa olevaa aurinkovoidetta, sillä käry kävi aika ikävästi etenkin minulle. Pilvetön taivas ja vielä veden äärellä oleilu olivat melkoinen aurinkoshokki iholleni. No, eiköhän tämä sävy joskus vielä rusketukseksi muutu. Ja minä kun en koskaan rusketu. 😀 

Kaikin puolin aivan ihanan rentouttava ja rauhallinen vuorokauden miniloma. Nautin etenkin merenkohinan ja lintujen äänteen muodostamasta äänimaisemasta ja raikkaasta merituulesta. Oli ihanaa olla paikassa, jossa on juuri riittävästi ihmeteltävää ja puuhaamista, mutta ei liikaa ärsykkeitä.

Paikka oli kaikin puolin ihastuttava ja palvelu hyvää. Voin suositella lämpimästi!