-Majoitus ja illallinen saatu – Radisson Aleksanteri –

Siitä huolimatta, että hotelleista on viime vuosina tullut työreissujen myötä ihan arkea, niin jaksan edelleen aina fiilistellä sitä hetkeä, kun astuu hotellihuoneeseen, saa vihdoin pudottaa matkatavarat käsistään ja heittäytyä leveään ja ihanan tuntuiseen sänkyyn.

Yksinäinen rauhallinen ilta hotellihuoneessa ei ole minulle ahdistava eikä minuun iske hotellikuolema, vaan päinvastoin se on minun mielestä ihan luksusta. Hektistenkin työpäivien ja reissaamisen keskellä tunnen aina voivani rauhoittua viihtyisässä hotellissa. Siinä on vaan jotenkin ihan eri fiilis kuin kotona olossa.

Yövyin muutama viikko sitten Helsingin keskustassa Albertinkadulla sijaitsevassa Radisson Blu Aleksanterissa siellä työskentelevän kaverini kutsumana, ja pääsin tutustumaan hotellin tiloihin muutenkin kuin vain oman huoneeni osalta. Olinkin ehtinyt yöpyä jo kaikissa muissa Helsingin Radissoneissa, mutta Aleksanteriin en ollut vielä ehtinyt. 

Vaikka kyse on isosta hotelliketjusta, niin Aleksanterissa oli tavoitettu mukavan lämminhenkinen fiilis. Respassa ja baarissa oli jopa hieman sellaista boutique-hotellin kodikasta tunnelmaa. 

Hotellin kaikki huoneet eivät ole keskenään samanlaisia, vaan joukosta löytyy muutamia yksilöllisiäkin majapaikkoja. Esimerkiksi ns. Remu-huone, jonka seiniä koristavat Hurriganes-levyt ja aikaansa voi viettää vaikkapa flipperiä hakkaamalla. Kuin siistiä, en edes muista koska olin viimeksi pelannut tuollaisella klassikkovehkeellä!

Aika harvoin tulee ajatelleeksi, että menisi johonkin hotelliin ihan muuten vaan vaikkapa drinkeille, jos ei itse kyseisessä paikassa majoitu. Aleksanteri Lounge oli kuitenkin niin viihtyisän oloinen paikka ja hotelli hyvällä sijainnilla, että voisin hyvin tulevaisuudessa piipahtaa tuolla ihan vaan yksillä tai syömässä Helsingissä ollessani. Houkutusta tähän lisää myöskin baarin herkulliset drinkit, jotka voi kesällä nautiskella vaikka suojaisalla takapihalla.

Kuvassa vasemmalla kettukarkin (tai hauvakaakin, kuten minä lapsena sanoin) makuinen 5-4-3-2-1-0, joka saanut nimensä kieltolain loppumishetkestä, kun Alko avautui 5.4.1932 klo 10 ja oikealla herttuatar Wallis Simpsonin lempijuomaksi kerrottu Lillet Spritzer. Jälkimmäistä voin raikkautensa puolesta suositella etenkin kesän terassijuomaksi!

Syy miksi kaverini minut visiitille kutsui olikin itse asiassa Aleksanteri Loungen viime kuun vaihteessa uudistuneet ruoka- ja drinkkilistat. Otin mukaani herkuttelemaan luonnollisestikin Iinan, sillä ravintolat ovat meille yhteinen ja rakas harrastus. (Ja ravintoloissa etenkin jälkiruoat!) 

Saimme maistella 100-vuotiaan Suomen kunniaksi yhdessä Uudenmaan Marttojen kanssa kehitellyn Aleksanterin padan, joka tarjoillaan kaunista pyhäastiastoa käyttäen. Todettiin molemmat seuralaiseni kanssa, että tätä ruokaa ei olisi ehkä tajunnut itse listalta valita, mutta onneksi se valittiin puolestamme!

Padan sydän on hartaudella valmistettu lihaliemi, jossa on käytetty monia 100 vuotta sitten suosittuja yrttejä ja maustekasveja kuten katajanmarjaa ja kangasajuriruohoa. Jälkimmäinen on ihan uusi nimi ainakin minulle, mutta sitä on kuulema käytetty aikoinaan paljonkin timjamin korvikkeena. Tulipas siis opittua ihan uusia asioita tällä illallisella!

Meillä tuli Iinan kanssa mieleen tästä pataruoasta lisukkeineen sellainen oikein perinteinen sunnuntairuoka. Juuri sellainen mitä kokataan, kun joku tulee kylään ja syödään vähän isommalla porukalla. Tai silloin kuin lapsi tuo ekaa kertaa uuden seurustelukumppanin näytille. Joka tapauksessa tämä iso annos todellakin henki ihanaa perhepäivällisen fiilistä.

Häränrinnan lisäksi pata sisälsi perinteisiä kasviksia, mutta ei tylsässä kuutiomuodossa, vaan todella ohuina suikaleina. Pieni juttu, mutta kiinnitti huomion positiivisesti. Padan lisukkeina tarjoiltiin kantarelli-tuorejuusto gratiinia ja kukkakaali-bataattipyreetä.

Ja kyllä se nyt alkaa olla niin, että minä entinen sienten vihaaja olen joutunut viimeisen vuoden aikana tarkastamaan kantaani. Ensin tulivat sienirisotot ja veivät kieleni ja nyt tämä. Kaikki periaatteet tuntuvat lentävän pikku hiljaa nurkkaan, mutta yhdestä aion pitää kiinni, kahvia en kyllä ala juomaan! 

Söimme itsemme jo aivan ähkyyn tuosta herkullisesta pääruoasta, mutta emme silti vastustelleet, kun eteemme kannettiin lajitelma uuden listan parhaita jälkiruokia. Köyhiä ritareita! Triple choclate heaven! Jäätelöä ja marjoja! Oih ja voih, mitä herkkuja!

Vaikka kuinka olenkin suklaajälkiruokien suuri rakastaja ja jo nimi Triple chocolate heaven vie minut ekstaasiin, niin silti tällä kertaa voiton vei meidän molempien mielestä kuitenkin tiukasti köyhät ritarit. Mutta ehkä ihan siitä syystä, ettei niitä ollut tullut syötyä todella pitkään aikaan. Mietittiinkin, että miksi niitä ei ole muistanut tehdä kotona! Niin helppoa ja niin hyvää.

Tässä illallisdeittini miettii todella vakavissaan, että vieläkö saisi viimeiset lusikalliset uppoamaan. Oli aika lailla tosi kyseessä, sillä herkuteltiin Loungen antimilla siinä määrin, että kesken ruokailun avattujen farkkujen kiinnimeno ei ollut enää illallisen päätteeksi lainkaan itsestäänselvyys. 😀

Onneksi itselläni ei ollut pitkä matka "kotiin", vaan vaapuin täyden vatsani kanssa tunnelmalliseen punasävyiseen huoneeseeni vatsani viereen lepäämään. 

Mulle on alkanut muodostua jo ihan tavaksi, että lähes aina hotelliin mennessä käyn ostamassa itselleni illaksi jonkin naamion. Useimmiten juurikin tämän Garnierin Moisture Bomb Tissue Maskin ja niin myös tällä kertaa. Oli niin rentouttavaa ottaa pitkä suihku, laittaa naamio kasvoille ja kerrankin keskittyä oikein kunnolla myös vartalon kosteutukseen.

Mä olen nimittäin ihan järjettömän laiska kroppani rasvaaja ja muutenkin arjessa tuntuu kauneusrutiinit jäävän aika lailla kaikista pakollisimpiin. Sen vuoksi yritänkin aina hotelli-iltoja viettäessä panostaa asiaan vähän enemmän ja koitan käyttää sitä rauhallista yksinäistä aikaa pieneen itseni hemmotteluun.

Vaikka päivä oli täynnä töitä, niin mukavan ystävän kanssa nautitun ihanan illallisen ja viihtyisässä hotellihuoneessa vietetyn me timen ansiosta sain ihan lyhyestäkin ajasta mukavan lomafiiliksen.

Aamulla supermukavasta sängystä pehmoisten tyynyjen keskeltä heräsikin varsin rentoutunut ja iloinen mimmi. Fiiliksen kruunasi aamiainen, mistä on mainittava erityisesti järjettömän hyvät croissantit! Ja se, että tarjolla oli suosikkiani viikunahilloa. Croissantin, briejuuston ja viikunahillon täydellistä liittoa ei voita mikään.

Mulle on hotellissa tärkeintä, että sänky on oikeasti hyvä (ei mikään sellainen kaksi yhteen työnnettyä yhden hengen vuodetta, jotka aina karkaa toisistaan, vaan kunnollinen leveä parisänky, jossa nukkua x-asennossa) ja ne hyvät croissantit. Aleksanteri lunasti nämä molemmat odotukset.

Eli ei huono, niin kuin täällä Porissa tavataan asioita kehua. Mulla on muutamia vakkarihotelleja Helsingissä käydessä, joista aina valkkaan sen mukaan mikä sattuu olemaan kulloinkin edullisin, ja tämän kokemuksen perusteella myös Aleksanteri kyllä menee tälle short listalle. 

Mikä sulle on tärkeintä hotellissa?


Yövyin viime viikolla työmatkalla niin hurmaavassa hotellissa, että siitä on aivan välttämätöntä vinkata teillekin. Jos vaikka jonkun teidän kesälomareissulal sattuisi Jyväskylä kohdalle, niin tämä todella viihtyisä ja aivan omanlaistaan tunnelmaa henkivä Boutique Hotel Yöpuu kannattaa ehdottomasti pitää mielessä. 26 huonetta sisällään pitävä Yöpuu on täysin uniikki ja ketjuihin kuulumaton hotelli. Nykyisella omistajapariskunnallaan Yöpuu on ollut vuodesta 2006, mutta hotelli on alunperin perustettu 1988. Hotellin yhteydessä toimii myös ravintola Pöllöwaari.

Itse saavuin Jyväskylään junalla, joten Yöpuu sijaitsi ainakin siihen nähden todella näppärällä paikalla, vain reilun puolen kilometrin päässä matkakeskuksesta. (Hotellin osoite: Yliopistonkatu 23). En hotelliin mennessäni tiennyt yhtään millaista paikkaa odottaa. Olin varannut heiltä kokoustilan käyttöön koulutusta varten ja yöpyminen varattiin sitten vasta myöhemmin, enkä ollut mitenkään tutustunut, että millaisesta yöpaikasta on kyse. Melkoisen monta ketjuhotellien ihan kivaa, mutta persoonatonta huonetta nähneenä oli yllätys melkoisen positiivinen, kun avasin oman huoneeni nro 310 oven. Vastaanottovirkailija kyllä mainitsi avainta antaessaan, että minulle on laitettu huone nimeltä "minun Afrikkani", mutta en vielä sen kuultuani älynnyt mistä on kysymys.

Mutta siis miten ihana huone! Tykkäsin etenkin siitä, että huone oli kahden ikkunan ansiosta todella  valoisa, myös sängyn kulmittainen asettelu toi huoneeseen ihan muista hotellihuoneista poikkeavan fiiliksen. Huone huokui heti kutsuvaa ja kodikasta tunnelmaa. Toki myös sisustus oli mieleeni, etenkin upea seepratalja lattialla.

Mikään Afrikka-teemainen hotelli Yöpuu ei kuitenkaan ole, vaikka minun yösijani tuolta näyttikin. Tässä hotellissa nimittäin jokainen huone on yksilöllinen ja uniikki. Löytyy Marimekko-huone, Aalto-teemalla sisustetut yhden ja kahden hengen huoneet, Haiti, Hemingway, Aurinkopaikka ja monta muuta.   Pyysin ennen lähtöäni muutaman sillä hetkellä tyhjillään olleen huoneen avaimia lainaksi ja kävin nappaamassa kuvia.

Hotellin kahdesta sviitistä toisessa on rauhallinen tunnelma sinisen sävyineen ja kristallikruunuineen

Rappukäytävän suuren peilin avulla ikuistui matkustuspäivän vaatteet

Aamiaista nautin ravintola Pöllöwaarissa ja tarjoilut saavat kyllä täydet pisteet. Tämä hotelliaamiinen oli jälleen kerran loistava todiste siitä, että tarjolla ei tarvitse olla sataa sorttia, kun valitaan mukaan vain parasta. Söin samalla viikolla aamiaista myös eräässä suuren ketjun hotellissa, missä valikoiman laajuus oli varmasti viisinkertainen Yöpuun tarjoiluihin verrattuna, mutta kyllä vaan mun maha oli täydempi tämän viimeksi mainitun majapaikan aamiaispöydästä lähtiessä kuin sieltä toisesta.

Herkulliset lähileipomon karjalanpiirakat (söin enemmän kuin kuvassa näkyvän yhden), rucola-mozzarella -salaatti ja juustoleipä hotellin omalla lakkahillolla hakkaavat kuus-nolla ketjuhotellien eineslihapullat ja pakasteesta kiskotut cocktailpiirakat. Omenamehukin oli jotain ihan muuta kuin se hotelleissa yleensä tarjoiltava automaattikama. Mikäli maha olisi vielä vetänyt, niin aamiaiskokki olisi valmistanut tilauskesta vaikkapa munakkaan. Ei siis mitään jauheesta tehtyä pitkään pakissa muhinutta kokkelia, vaan ihan fressi munakas tilauksesta. Se tuntuu jo ihan luksukselta hotelliaamiaisista puhuttaessa. Eli vähemmän on enemmän, kun kaikki on tuoretta ja rakkaudella valittua.

Yhden hengen huone Pikku-aalto on nimensä mukaan sisustettu Aallon klassikkohuonekaluilla

Vuonna 1928 valmistuneessa rakennuksessa on edelleen vanhan ajan tunnelmaa

Suomen ensimmäisen naisarkkitehti Wiwi Lönnin mukaan nimetty kahden hengen huone on hempeä ja romanttinen

Yövyn työmatkoilla hotelleissa aika tiheään ja suurin viehätys siitä on tietenkin jo kadonnut, vaikka edelleenkin toki nautin siitä fiiliksestä, kun hotellihuoneessa saa vaan olla ilman että kuulee tiski- ja pyykkivuoren syyllistävät huokailut. Parhaimmillaan yksi työn lomassa vietetty hotelliyö voi kuitenkin tuntua ihanalta minilomalta ja Yöpuussa todellakin tavoitti tuon olon. Minua harmitti kovasti että olin varannut lipun jo kymmenen aikaan lähtevään junaan, olisi ollut niin ihana viettää vielä pari lisätuntia hotellin rauhallisesta tunnelmasta.

Mä niin vannon, että kun syksyllä taas Olympus-koulutuksia lähden tekemään, niin Jyväskylässä ei tarvitse muita paikkoja miettiäkään. Yöpuu toimi loistavasti niin koulutuksen pitopaikkana kuin kouluttajan virkistävänä ja rentouttavana majapaikkanakin. Ehkäpä seuraavalla reissulla buukkan yhden ylimääräisen yön ihan vaan lomailuun!

 


Unelmien kenkien lisäksi Tallinnasta tuli shoppailtua hieman muutakin. Keskityimme äidin kanssa ostoksissamme erityisesti vanhan kaupungin pieniin virolaisia tuotteita myyviin käsityö- ja designputiikkeihin joista moni osoittautui kaltaiseni korvakorukeräilijän aarreaitaksi. Kolme paria sieltä sitten löytyi. 

Ekan kuvan pinkit korvikset: Katariina Ehted, ostopaikka Namarie

Epäsymmetriset kullanväriset hartsikorvikset: NYX by Marge, ostopaikka Krunnipea Butik

Keltaiset graafiset korvikset: Kirju, ostopaikka Oma Asi Design Store

Tukkatikku: TG Tislerid, ostopaikka Krunnipea Butik

Korujen lisäksi mukaan tarttui myös pihlajapuinen tukkatikku , vai miksi tuota nyt kutsuitsi. Sillä saa sellaisen Kivisten ja Sorasten Sirumaisen kampauksen. 😀 On vielä vähän opettelua sen käyttö, äiti sai sen laitettua minulle paljon paremmin kuin minä itse. Mutta tämähän nyt ei minua tukkatumpeloa yllättänyt.

Alla vielä muutamia kuvia Krunnipea Butikin ja Oma Asi Design Storen ihanista valikoimista. Krunnipea Butikin valikoima keskittyy enimmäkseen koruihin ja asusteisiin, mutta myös kodintavaraa ja kosmetiikka löytyy. Oma Asi Design Shopista puolestaan löytyy etenkin kodin sisustustuotteita ja koruja, mutta lisäksi myös esimerkiksi lasten vaatteita. Ehdottomasti vierailemisen arvoisia putiikkeja molemmat ja sijaitsevat ihan Vanhan kaupungin keskeisillä paikoilla.

 

Krunnipea Butik, Muurivahe 28

 

Oma Asi Design Store, Viru 21