Heippa täältä hotelli Helkan huoneesta 514! Oon työreissulla Helsingissä ja mietin tässä parhaillaan, että veisinkö itseni nyt illalla dinner & movie -treffeille vai viettäisinkö laatuaikaa itseni kanssa ihan vaan hotellilla. Viikonloppu meni töissä ja viime yön unet jäi pakkaamisen ja aikaisen lähdön takia alle viiteen tuntiin Ja huomenaamulla pitääkin olla jo maskeerattavana jo 7.30, joten, joten toi vaihtoehto, ettei tekis yhtään mitään, on aika houkutteleva.Ehkä mä meen vaan saunaan ja illalliselle alakertaan Helkan keittiöön. 

Sen verran ehdin jo kuitenkin tehdä, että kävin nappailemassa asukuvia hotellin käytävillä töistä päästyäni. Rättien lisäksi kuvissa näkyy hieman Helkan miljöötäkin.

mekko-Soyaconcept/nahkarotsi-Junarose (saatu)/kengät-Vagabond/huivi-Esprit/silmälasit-Gucci (saatu)

Liikennevaloissa tänään yksi mummo katseli mua pitkään ja ehdin jo vähän ihmetellä tuijotusta. Sitten se juuri ennen valojen vaihtumista sanoi, että "Onpa teillä kauniit kengät, niin puhtaan valkoisetkin vielä". Tuli hirmu hyvä mieli ja huikkailin sille iloisesti kiitokset ja mukavaa syksyn jatkoa. Mulla on ollut nuo Vagabondin kaunoluistimilta näyttävät nilkkurit jo muutaman vuoden jä mä en vieläkään itse oikein tiedä onko ne kivat vai aika kauheet. Mutta hirmuisen raikkaalta ne kyllä jalassa näyttää ja ovat vielä mukavatkin paksun koron ja pohjansa ansiosta. 

Olin täällä Helkassa viimeksi lokakuun alussa ja silloin nukuin yöni heinäpaalien alla. Tällä kertaa saan sänkyyn käydessäni katsella mäntymetsää ja sinistä vettä. Edellisellä vierailulla oli sen verran party moodi, että aamianen jäi kokeilematta, mutta huomenna aion kyllä startata päiväni pekonilla, munalla ja croissantilla. Jos ei niitä oo aamiaisella, niin tulee kaamee pettymys! 

Tää hotelli on tosi viihtyisä ja symppis ja todella hyvällä paikalla, mutta pieniä puutteitakin on. Esimerkiksi tässä tämän kertaisessa huoneessa ei oo lainkaan jääkaappia. Vaikka ei oliskaan kylmää vaativia minibaarituotteita tarjolla, niin tykkään kyllä, että hotellihuoneessa on pieni jääkaappi, mahdollisia eväitä ja juomia varten. Toinen asia josta aina ilahdun hotelleissa, on kylpyamme, mutta täällä on tyytyminen suihkuun. Mutta muuten kyllä varsin kivan oloinen perushotelli näiden parin vierailun perusteella. Aamiainen määrittää sitten kovasti lisää kokonaisarviota. Jos on huonot croissantit (tai puuttuu kokonaan), saa multa heti miinusta. 

Mut nyt mä lukasen rauhassa ostamani akkainlehdet ja taisin tulla siihen tulokseen, että sauna ja illallinen on parempi vaihtoehto kuin leffa ja ruoka. Rennoissa merkeissä siis menee tää maanantai-ilta!


Vaihdettiin taas tänään äidin kanssa fb:ssä viestejä joissa mietittiin, että koska päästäisiin jonnekin pienelle reissuun ja mihin se veisi. Äidin ehdotus nopeasta Kööpenhaminan pyrähdyksestä jo seuraavan viikon sisällä kuitenkin kariutui minun yhden työkeikan ja Satakunnan Liikenteen vähentyneiden bussivuorojen yhteentörmäykseen. Olis tullut liian kiire ja stressi, että ehdinkö bussiin vai en.

En halua, että kivaksi lomaksi tarkoitettu matka aiheuttaa sydämentykytyksiä ja stressiä aikataulunsa puolesta, joten jätettiin asia vielä hautumaan ja odottamaan, että mä saisin hieman selville marraskuun aikatauluja. Ajatusta hieman pidemmästä matkastakin väläyteltiin ensi vuoden alkupuolelle. Kun vaan saataisiin isäkin vielä innostumaan ajatuksestamme!

Keskustelusta innostuneensa päädyin kuitenkin kaivelemaan koneelta kuvia viime vuonna tekemältämme Rooman reissulta. Äitini on ihan Italia-fani ja ollaan ehditty matkustaa siellä yhdessä useammankin kerran. Itsekin kyllä pidän kovasti Roomasta oman parin reissun kokemuksella. Se on loistava paikka lempiharrastukselleni katukuvaukselle. Kuljen matkoilla aina kamera räpylässä, mutta sen sijaan, että kuvaisin nähtävyyksiä tai itseäni ja matkaseuralaisiani, kohdistan linssini kaduilla kulkeviin paikallisiin. En tiedä miksi en osaa lähteä kaduille kuvailemaan täällä kotimaassa (muuta kuin työn puolesta), jotenkin se ei vaan tunnu samalta. Kai se on sitä, että matkoilla sitä haluaa taltioida sen itselle vieraan paikan katujen tunnelman, mutta kun oman kotikaupungin fiilistä aistii ihan joka päivä, ei sen taltioimiseen koe samanlaista paloa.

Siinä kun joskus nuorempana matkoille lähtiessä haaveili lähinnä kohteen shoppailumahdollisuuksista ja laskeskeli, että paljonko olisi reissun törsäysbudjetti, niin nykyään mietin ensisijaisesti sitä miten ihanaon vaan vaellella kamera kädessä pitkin katuja ja katsella ohikulkevia ihmisiä. Olisikin mahtavaa pian päästä jollekin muutaman päivän kaupunkilomalle, jonka voisi pyhittää lähes yksinomaan tälle harrastukselle. Aina välillä vaan miettisi, että mitä vois taas syödä ja sit jatkais photowalkiaan. 😀 Kuvaamisen näkökulmasta kiinnostelis tällä hetkellä esimerkiksi Barcelona tai aina mielenkiintoinen Berliini. 

Jos kuvaaminen kuuluu sinunkin kiinostuksen kohteisiisi ja uusi kamera himottaisi, niin haluan vinkata, että Olympuksen Instassa on nyt meneillään huikea arvonta, jossa joku onnellinen voittaa itselleen uuden O-MD E-M5 MK II -järjestelmäkameran! Peilittömät järkkärit kääntyvine näyttöineen on just loistovehkeitä tällaiseen katukuvaukseen, kun pystyy toimimaan huomaamattomammin kuin isokokoisen peilijärkkärin kanssa. 😀

* Tämän muistelu- ja haaveilupostauksen kaikki Rooma-kuvat kuvattu Olympuksen PEN E-P5 mikrojärkkärillä (saatu) ja kaikissa on ollut käytössä suosikkilinssini, kiinteä 45 mm 1.8.