06.10.2010 Where the magic happens
Enpä olisi vielä jokin aika sitten ainaisia legginssejä jalkaan vetäessäni uskonut kuinka innoissani tulen vielä olemaan sellaisesta vaatekappaleesta kuin farkut. Farkut kuuluivat kyllä lempivaatteisiini vielä silloin joskus muutama vuosi ja neljä vaatekokoa sitten, mutta sitten tulivat joustavat ja mukavat legginssit ja parikymmentä kiloa. Sitkeästi minä aina ostin yhdet uudet farkutkin aina edellisten käydessä pieniksi, mutta lähes aina ne tuntuivat kuitenkin jotenkin epämiellyttäviltä ja jäivät melko pian kaapin perälle. Ja sitten, kun ne seuraavan kerran olisi halunnut jalkaansa laittaa ei nappi taaskaan mennyt kiinni. Joo tiedän, olen kamala luuseri, kun laihduttamisen sijaan olen vain aina tyytynyt ostamaan seuraavaa kokoa. sellaista se elämä vaan joskus on.
Jostain syystä viime perjantaina iski tunne, että nyt olisi taas kerran pakko saada farkut. Leggarielämä on alkanut tylsistyttää ja puuduttaa ja olen viimeisten kuukausien aikana innostunut kovastikin muutamista oikeista housuista. Olin kyllä jo kaupungille töiden jälkeen suunnatessani valmiiksi alistunut sille omassa mielessäni kaikkein todennökäisimmälle vaihtoehdolle, että yksiäkään minulle mahtuvia farkkuja ei löytyisi. Eikä nyt ainakaan sellaisia jotka vielä näyttäisivät hyvältä.
Kaikki sellaiset ns. oikeat farkkumerkit saatoin heti jo unohtaa, niissä kun ei vyötärön tuumakoot riitä alkuunkaan. Hirmu kivat ne Leviksenkin uudet Curve ID farkut joista on niin kirjoiteltu, että nyt kuule kurvit kunniaan, kaikille löytyy mahtavasti istuvat farkut! Nii just. Sallikaa mun nauraa. Onneks mulla on kuitenkin jo ihan realiteetit selvillä, joten tajuan olla menemättä nöyryyttämään itseäni paikkoihin joissa myydään kokoon 32″ loppuvia merkkifarkkuja. Suuntasin siis Lindexiin, josta olen viime vuosina löytänyt monet kivat farkut. siellä kuitenkin oli vaan typeriä matalavyötäröisiä malleja tarjolla, jotka aiheuttivat sovituskopissa ainoastaan kasvavaa itseinhoa.
Farkkujen osto on kyllä sen verran masentavaa puuhaa, että meinasin heittää rukkaset sovituskopin nurkkaan jo ekassa kaupassa, mutta jostain kuitenkin kaivelin vielä uutta sisua kävelläkseni toiseen ruotsalaisten ketjupuljuun. KappAhlissa sitten suoraan läskinurkkaan ja latasin lapaseen kasan pöksyjä ja marssin koppiin ihan varmana siitä, että ne on kaikki ihan kauheita. Mutta kuinka kävikään.
Turhaan ei ole KappAhl mainostanut Magic-farkkujaan. Ne kun lupaavat antaa tukea ja kohottaa ja jopa antaa hoikemman olon. en tiedä noista tuesta ja kohotuksesta, mutta kun muruni ensimmäinen kommentti uusia mustia pöksyjäni esitellessä oli, että näytän kuulemma pienemmältä, niin pakkohan siitä oli ilahtua.
Eilisen asukuva ei valitettavasti anna farkuista yhtään sen parempaa ja selkeämpää kuvaa kuin tuo lauantainenkaan, joten teidän täytyy vain luottaa sanaani. (ja minun täytyy yrittää saada housuista oikeasti selkeitä kuvia) Malli on juuri sopivan perus, suora ja melko kapea. Ja mikä parasta, ne ovat riittävän korkeat pitääkseen vatsan ja jenkkakahvat sisällään. Näillä farkuilla minultakin löytyi vyötärö ja se vielä asettui sinne mihin se kuuluukin.
KappAhlilla löytyy noita Magic-malleja sekä ’normi’naisille, että meille XLNT-sarjassa painiville (mä edelleen jaksan huvittua näistä muka kannustavista läskimallistojen nimistä). Suosittelen kyllä muitakin pylleröjä näitä testaamaan, ehkä joku muukin yllättyy positiivisesti. Hinnat 39,95-49,95 €.
Yksi syy siihen miksi aloin kyllästyä legginsseihin oli se, että niiden kanssa paitojen oli aina oltava pitkiä. Heti pitikin eilen sitten kiskoa päälle tuo Amsterdamista ostettu t-paita, jota ei olisi ikinä voinut kuvitellakaan osaksi kalsariasua. Kuka sitä nyt jaksaisi vuositolkulla piilotella persettään, kun ei siinä kuitenkaan satu olemaan mitään suurempaa valuvikaa? En minä ainakaan!. Ja nyt ei sitten enää tarviikaan, kun on uudet perää hyväilevät pöksyt!
PS. Kyllä, jouduin tälläkin kertaa ostamaan isompaa kokoa kuin koskaan aiemmin, mutta tiedättekö mitä? Tällä kertaa se ei masentanut lainkaan. Voisiko tässä kohtaa siis sanoa, että ’huippu ostos’!