Enpä olisi vielä jokin aika sitten ainaisia legginssejä jalkaan vetäessäni uskonut kuinka innoissani tulen vielä olemaan sellaisesta vaatekappaleesta kuin farkut. Farkut kuuluivat kyllä lempivaatteisiini vielä silloin joskus muutama vuosi ja neljä vaatekokoa sitten, mutta sitten tulivat joustavat ja mukavat legginssit ja parikymmentä kiloa. Sitkeästi minä aina ostin yhdet uudet farkutkin aina edellisten käydessä pieniksi, mutta lähes aina ne tuntuivat kuitenkin jotenkin epämiellyttäviltä ja jäivät melko pian kaapin perälle. Ja sitten, kun ne seuraavan kerran olisi halunnut jalkaansa laittaa ei nappi taaskaan mennyt kiinni. Joo tiedän, olen kamala luuseri, kun laihduttamisen sijaan olen vain aina tyytynyt ostamaan seuraavaa kokoa. sellaista se elämä vaan joskus on.

Jostain syystä viime perjantaina iski tunne, että nyt olisi taas kerran pakko saada farkut. Leggarielämä on alkanut tylsistyttää ja puuduttaa ja olen viimeisten kuukausien aikana innostunut kovastikin muutamista oikeista housuista. Olin kyllä jo kaupungille töiden jälkeen suunnatessani valmiiksi alistunut sille omassa mielessäni kaikkein todennökäisimmälle vaihtoehdolle, että yksiäkään minulle mahtuvia farkkuja ei löytyisi. Eikä nyt ainakaan sellaisia jotka vielä näyttäisivät hyvältä.

muotiviikko_asu

Kaikki sellaiset ns. oikeat farkkumerkit saatoin heti jo unohtaa, niissä kun ei vyötärön tuumakoot riitä alkuunkaan. Hirmu kivat ne Leviksenkin uudet Curve ID farkut joista on niin kirjoiteltu, että nyt kuule kurvit kunniaan, kaikille löytyy mahtavasti istuvat farkut! Nii just. Sallikaa mun nauraa. Onneks mulla on kuitenkin jo ihan realiteetit selvillä, joten tajuan olla menemättä nöyryyttämään itseäni paikkoihin joissa myydään kokoon 32″ loppuvia merkkifarkkuja. Suuntasin siis Lindexiin, josta olen viime vuosina löytänyt monet kivat farkut. siellä kuitenkin oli vaan typeriä matalavyötäröisiä malleja tarjolla, jotka aiheuttivat sovituskopissa ainoastaan kasvavaa itseinhoa.

Farkkujen osto on kyllä sen verran masentavaa puuhaa, että meinasin heittää rukkaset sovituskopin nurkkaan jo ekassa kaupassa, mutta jostain kuitenkin kaivelin vielä uutta sisua kävelläkseni toiseen ruotsalaisten ketjupuljuun. KappAhlissa sitten suoraan läskinurkkaan ja latasin lapaseen kasan pöksyjä ja marssin koppiin ihan varmana siitä, että ne on kaikki ihan kauheita. Mutta kuinka kävikään.

20101003

Turhaan ei ole KappAhl mainostanut Magic-farkkujaan. Ne kun lupaavat antaa tukea ja kohottaa ja jopa antaa hoikemman olon. en tiedä noista tuesta ja kohotuksesta, mutta kun muruni ensimmäinen kommentti uusia mustia pöksyjäni esitellessä oli, että näytän kuulemma pienemmältä, niin pakkohan siitä oli ilahtua.

Eilisen asukuva ei valitettavasti anna farkuista yhtään sen parempaa ja selkeämpää kuvaa kuin tuo lauantainenkaan, joten teidän täytyy vain luottaa sanaani. (ja minun täytyy yrittää saada housuista oikeasti selkeitä kuvia) Malli on juuri sopivan perus, suora ja melko kapea. Ja mikä parasta, ne ovat riittävän korkeat pitääkseen vatsan ja jenkkakahvat sisällään. Näillä farkuilla minultakin löytyi vyötärö ja se vielä asettui sinne mihin se kuuluukin.

KappAhlilla löytyy noita Magic-malleja sekä ’normi’naisille, että meille XLNT-sarjassa painiville (mä edelleen jaksan huvittua näistä muka kannustavista läskimallistojen nimistä). Suosittelen kyllä muitakin pylleröjä näitä testaamaan, ehkä joku muukin yllättyy positiivisesti. Hinnat 39,95-49,95 €.

Yksi syy siihen miksi aloin kyllästyä legginsseihin oli se, että niiden kanssa paitojen oli aina oltava pitkiä. Heti pitikin eilen sitten kiskoa päälle tuo Amsterdamista ostettu t-paita, jota ei olisi ikinä voinut kuvitellakaan osaksi kalsariasua. Kuka sitä nyt jaksaisi vuositolkulla piilotella persettään, kun ei siinä kuitenkaan satu olemaan mitään suurempaa valuvikaa? En minä ainakaan!. Ja nyt ei sitten enää tarviikaan, kun on uudet perää hyväilevät pöksyt!

PS. Kyllä, jouduin tälläkin kertaa ostamaan isompaa kokoa kuin koskaan aiemmin, mutta tiedättekö mitä? Tällä kertaa se ei masentanut lainkaan. Voisiko tässä kohtaa siis sanoa, että ’huippu ostos’!


..ylimääräiset romppeet kaapeista nimittäin! Olen tehnyt viime aikoina todella rajua vaate- ja kenkäkaappien tyhjennystä tavoitteena päästä eroon kaikesta sellaisesta mikä on epäsopivaa tai ei muuten vaan miellytä. Operaation tulokset ovat nyt sitten menossa mm. lahjoitukseen ja kirpputorille. Jotain valikoituja kamppeita ahersin myös tämän päivän aikana huuto.nettiin ja ajattelin, että jotakuta teitä voi kohteet kiinnostaa.

Tässä muutamia esimerkkejä tyrkyllä olevista kamoista. Huutoaikaa on lauantai-iltaan saakka.

neon_vagabond

harmaat_nilkkurit

dingotpieni1

palalaukku

paljettirotsi

luurankomekko

garden

Kohteisiin pääset TÄSTÄ!


Joku ehtikin jo käydä hieman huolestuneena kommentoimassa viikon mittaiseksi venynyttä blogihiljaisuuttani, mutta kuten näkyy niin elossa ollaan edelleen. Sen lisäksi kuitenkin, että olen viime viikkojen aikana sairastanut pariinkin otteeseen, niin elämässä on tällä hetkellä menossa monta sellaista isoa asiaa, jotka vievät kaistaa aivoista. Ei siis aina oikein riitä sanottavaa tänne saakka, mutta kyllä mä täällä vielä roikun aina silloin tällöin kun jaksan. 🙂

Nyt viikonloppuna oli taas vaihteeksi vuorossa Indiedays-porukan tapaaminen Helsingissä ja se oli ajoitettu taktisesti niin, että pääsimme osallistumaan myös Voicen Muotiviikko -tapahtumaan. Mistään super huikeista kekkereistä ei ollut kyse, mutta kyllähän sitä kivassa seurassa lipittelee skumppaa ja vilkuilee parit näytökset ihan mielellään.

Kovasti olisi muotinäytösten vuoksi tehnyt mieli raahata mukaan järkkäri, mutta ei vaan vapaa-ajalla kiinnosta kameralaukun ronttaaminen. Jotenkin se ekstra pari kiloa kassissa baariin lähtiessä ei oikein houkuttele. Eli perus pokkariräpsyjä vaan saldona näytöksistäkin, mutta ehkäpä niitä voisi silti huomenna muutaman julkaista. Mutta tässä nyt aluksi muutamia muita kuvia eilisillalta.

muotiviikko6

muotiviikko_parikka

muotiviikko_asu

Huomaatteko asussa mitään outoa? Niinpä, farkut! Minulla! Pitää koittaa saada edustavampia ja laadukkaampia kuvia noista perjantaisista ostoksista joista olen melkoisen innoissani. Myös Monkin musta läpikuultava lörttöpaita on uusi. Se tuli hankittua eilen mun ja Niinan pikaisella shoppailukierroksella juuri kaksi minuuttia ennen kuin meidän piti syöksyä takaisin hotellille laittautumaan. Pikaisesti tapahtunut ostopäätös osoittautui hyväksi, sillä rakastuin paitaan illan myötä todella syvästi.

muotiviikko4

Tuolta Kaapelitehtaalta me tulimme, ja tuonne Le Bonkiin me suuntaamme jatkoille, osoittelee tässä Dansa i neon -blogin Matti.

muotiviikko2

Perushommaa.. bloggaaja kuvaa toista saman lajin edustajaa. Kameran takana Tuukka ja kohteena Irene.

muotiviikko1

muotiviikko3

Tätä Liloun ja Jennin herttaista kuvaa katsoessa vakuutun siitä, että tarvitsen/haluan/hankin talveksi harmaan pipon. Menneellä viikolla olikin jo pari sen verran hyistä aamua, että työmatkalle olisi kaivannut jotain pään lämmikettä, mutta jostain kumman syystä en löytänyt kätköistäni mitään asiallista pipon kaltaista juttua. Asia on korjattava mitä pikimiten.

ostoskarryt

Kaapelitehtaalta poistuttaessa Matti herrasmiehenä tarjosi minulle melkoiset kyydit, ostoskärryillä nimittäin. Kuten kuvasta näkyy, niin kyyditettävällä oli hauskaa ja kuskilla puolestaan kieli keskellä suuta, sillä ostoskärryt yli 8o kilon kuormalla eivät ole maailman helpoimmin ohjattava kulkuväline. Ehkä hieman muakin pelotti matkalla. Hengissä kuitenkin selvittiin, eikä onnistuttu edes rikkomaan mitään. Loitso suoritus siis.

bonk2

bonk

Ilta jatkui Le Bonkissa edelleen skumpan ja levottomien juttujen merkeissä. Minun ja Niinan ilta päättyi sitten taksin puuttessa kävelymatkaan baaarista hotellille. Muuten kiva juttu, mutta minä taitoin matkan ilman kenkiä tajuttuani, että jo 9 tuntia jalassani olleilla korkkareilla matka olisi kestänyt ikuisuuden. Pikkuisen oli asfaltti jo viileää ja kaupan päälle sai mukavan jalkapohjahieronnan tienpinnan rosoisuuen ansiosta.

Tärkeintä kuitenkin, että päästiin onnellisesti nukkumaan pehmoisiin hotellilakanoihimme. Ilta oli hauska ja vauhdikas ja se myös näkyi meidän molempien naamasta, kun aamulla raahauduimme aamupalalle. Ymmärettävistä syistä ei siis tältä päivältä ole asukuvia tarjolla. 😀