07.08.2018

Posted at 23:47h in Yleinen by
0 Likes

 

Tämä kesä on ollut pitkälti ihan paska. Upeat säät eivät ole saaneet minua riemusta kiljuen suuntaamaan uimarannoille, piknikeille taikka terasseille. Oman mielialan kanssa taistellessa töistä vapaat hetket ovat kuluneet pitkälti yksin kodin seinien sisäpuolella.

Ei tarvittu kuitenkaan kuin yksi ilta kotiseudun maisemissa, jotta minunkin kesääni 2018 saatiin aimo annos suvitunnelmaa . Saunailta ikiaikaisen bestiksen luona sisälsi kaikki ihanan kesäillan ainekset: hyvää seuraa, kuuman puusaunan, kylmää juomaa, pulahduksen järveen, makkaranpaistoa ja kauniita maisemia.

Ollaan oltu P:n kanssa ystäviä ikuisuus. Ihan nappulasta saakka. Meitä on yhdistänyt oman ystävyytemme lisäksi myös yhteiset sukulaiset, joten ollaan aina oltu läheisiä monestakin syystä. 600 kilometrin välimatkan vuoksi ei nähdä kun muutaman kerran vuodessa, mutta viikot, kuukaudet ja kilometrit eivät ole koskaan vaikuttaneet väleihin mitenkään. Toinen tuntuu aina yhtä tutulta. En muista, että olisimme koskaan tämän 36 vuoden aikana riidelleet, emme edes teini-iässä. Toivottavasti me joskus eläkeläisinä sitten vaikka matkustellaan yhdessä ja lipitellään valkkaria jossain aurinkorannoilla!

P oli mainostanut, että uimavesi on heidän rannassaan ihan uskomattoman lämmintä. Luku 26 oli esitetty. Mutta kuinka ollakaan, kun minä pääsin perukkaan oli asteita enää 19. Mutta kyllä silti pulahdin. On sitä nyt edes kerran kesässä käytävä luonnonvesissä.

Onneksi rakas ystävä ymmärtää kala-/vesikammoani ja tietää säännöt. Toisen on mentävä veteen ennen minua (häätämään kalat) ja minua ei saa jättää veteen viimeiseksi. Mulle iskee välittömästi hätä, jos toinen nousee laiturille ennen minua ja jään veteen yksin. 😀

Olen jäänyt ihan koukkuun erilaisiin kangasnaamioihin. Vein saunareissulle mukanani tulomatkalla Kuopion Matkuksesta ostamani It’s Skinin maskit joihin ihastui myös ensimmäistä kertaa kangasaamiota kokeillut P. Naamio on iholla ihanan viileä ja raikastava. Seerumi oli ainakin itse käyttämässäni ruusunaamiossa miellyttävän ohutta ja imeytyi naamion käytön jälkeen helposti ihoon. iho tuntui heti naamion käytön jälkeen ihanan kosteutetulta ja kimmoisalta. Ihan varmasti nuorennuttiin ja kaunistuttiin ihan kertaheitolla molemmat!

Molemmat maskit, sekä ruusu että mustikka, saavat pisteitä herkullisista tuoksuistaan, mutta naamio ei ollut ihan paras istuvuudeltaan, joten ainakin itselläni se meinasi hieman valua kasvoilta. Siitä siis pieni miinuspiste muuten ihanaan tuotteeseen. Mutta tulee varmasti ostettua toistekin. Pari näitä taitaa nytkin löytyä kaapista, Bambu- ja granaattiomenanaamiot, jos oikein muistan. 

Saunareissun jälkeen laavun nuotiopaikalle sytytettiin tuli ja jatkettiin iltaa makkaranpaiston merkeissä. Vaikka kaupat ovat pullollaan mitä erikoisempia ja lihaisampia makkaroita, niin nuotiolla kesäillassa paistettavaksi sopii kyllä parhaiten nostalgianhuuruinen ja jauhoinen Hiillos-makkara. Se jos mikä maistuu niin rippileiriltä, kesäteatterin väliajalta kuin hiihtokisoiltakin. Kärähtänyt päältä, haalea sisältä. Parasta. Juomana kuuluisi autenttisen aikamatkan takaamiseksi olla kaupan halvinta punaista sekamehua.

Viikkokausien helteiden jälkeen viime viikonloppu tarjosi parikin unohtunutta tunnetta. Perjantain ja lauantain välinen yö ilmastoidussa hotellihuoneessa oli ensimmäinen yö viikkoihin, jonka nukuin hikoilematta tippaakaan. Kesäillan viileydessä jalkaan puetut P:n upeat villasukat puolestaan herättelivät muistikuvan Suomen helteitä yleisemmästä ilmanalasta. 

Ihana ja voimauttava ilta kaikin puolin. Julistin P:lle tulevani ensi kesänä heille tuonne perukan paratiisiin viikon mittaiselle retriittilomalle. Nukun aitassa tai laavulla, teen mindfulnessharjoituksia laiturilla, uin, hoidan puutarhaa, rapsuttelen Ressu-koiraa ja käyn terapeuttisia keskusteluita talon emännän kanssa. Taivaallinen suunnitelma!

Olihan tämä sittenkin ihan täydellinen kesä. Ainakin yhden illan mittainen.


05.08.2018

Posted at 22:10h in Yleinen by
0 Likes

Onni on horisontissa piirtyvä tuttu maisema, joka kertoo, että pian olet perillä. Onni on yksi päivä, jolloin monen perheenjäsenen polut ympäri maailmaa risteävät hetkeksi samassa paikassa. Siihen hetkeen mahtuu paljon halauksia, naurua ja muistoja.

Sain viikonlopun jatkeeksi yhden ylimääräisen vapaapäivän, joten ajelin 600 kilometriä tänne Sotkamoon alkukotiini. Vaikka pitkien ajomatkojen takia aikaa ei jäänyt paljoa täällä oleskeluun, halusin ehdottomasti päästä paikalle samaan aikaan tätieni ja serkkujeni kanssa, jotta pääsimme porukalla juhlimaan mummini 98-vuotissyntymäpäivää. Mummi sai paikalle kerralla kaikki lapsensa ja meistä lapsenlapsistakin kolme. Minä saavuin Porista, serkut Oslosta ja Bahrainista saakka. 

Siinä kakkua syödessä katselimme sukumme vanhempia polvia ja heidän piirteitään ja mietimme miten itse tulisimme ikääntymään. Noihin kristallipalloihin tuijottamalla veikkaisin tukkani pysyvän tuuheana, mutta harmaantuvan täysin. Kulmakarvoilleni ennustan vuosikymmenien myötä Brezhnevimäistä tuuhentumista. 

Kakkukestien jälkeen suunnattiin serkkukolmikon kesken ihailemaan maisemia paikkaan, jonne on pakko päästä aina kun Sotkamossa käy. Vuokatin vaaralta avautuu oma sielunmaisema. Sinisten järvien ja vihreän havumetsän kaunis liitto, joka näyttää omiin silmiin kauniimmalta ja rakkaammalta kuin mikään muu maisema maailmassa. Vaikka olen asunut muualla jo 17 vuotta, niin täällä Kainuun maaperässä ovat minun juureni edelleen tiukasti.

Koen toki olevani tätä nykyä jo porilainen, mutta muistan aina kotipaikasta puhuttaessa kertoa mistä olen oikeasti kotoisin. Täältä seitsemän sinisen juurelta minä olen ponnistanut ja saanut hyvät eväät elämään.

Sitä äityy vähän väkisinkin sentimentaaliseksi näissä maisemissa ja suvun seurassa. Kotimaisemissa kun tulee käytyä harvoin ja kaukana asuvien sukulaisten kanssa nähtyä vielä harvemmin. Sitten, kun tilaisuus näihin tulee, meinaa väkisin pukata onnen ja nostalgian pientä kyyneltä linssiin. Eli ihana päivä takana.

Huomenna lupasin vielä piipahtaa toisen serkun kanssa aamulla kylpylässä lillumassa ennen kuin starttaan pikkuisen Punton kotimatkalle. Matka on pitkä ja pikkuruisella kopperolla raskas ajaa, mutta tämä päivä oli ehdottomasti kaikkien niiden kilometrien arvoinen.

Niin ylen taitavia kuin me serkuskatras olemmekin, niin kukkaseppeleen sitojaa ei joukostamme kyllä löytynyt. Mutta yritys hyvä! 😀

hame – Lindex / toppi ja sandaalit – H&M / laukku – Liebeskind Berlin / korvikset – Suzywan Deluxe, Katoko

Lämpimän juhlapäivän asuna toimi tämä pilkullisen hameen ja pliseeratun topin yhdistelmä. Hame on samaa mallia kuin päälläni aiemmin nähty leopardikuosinen. Röyhelöhelma ja ohut meshmateriaali ovat niin mieleeni, että nappasin heti Lindexistä tuon pilkullisenkin version, kun sen perjantaina näin. Löytyy siis myymälöistä parhaillaan!


01.08.2018

Posted at 13:35h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö Rauman Pitsiviikon kanssa-

Vaatekaappini aivan välttämättömiin osiin kuuluu ehdottomasti musta pitsimekko. Ajaton ja moneen menoon taipuva pitsileninki on pelastanut itseni monta pukeutumispulmaa ja nopeaa lähtöä.

Pitsirakkauteni vuoksi katselinkin viime perjantaina suurella ilolla kuinka ihmiset olivat panostaneet teeman mukaiseen pukeutumiseen Mustan pitsin yössä Raumalla. Kaunis pitsimekko oli myös monen tapahtumakävijän valinta, mutta löytyi seasta paljon pitsiä myös muissa muodoissa.

Ahkerimmat pitsivieraat valmistavat asunsa ja asusteensa alusta loppuun saakka itse, toisilla on yksi tietty asu vuodesta toiseen juuri tätä tapahtumaa varten. Jotkut taas näkevät Pitsiviikon pääpäivän loistavana syynä hankkia jotain uutta ihanaa.

Mutta olipa asu sitten vanhaa tai uutta, itsetehtyä tai ostettua, niin joukolla pitsiin pukeutuminen on hieno tapa vahvistaa tapahtuman identiteettiä. Toivon perinteen jatkuvan ja entisestään seuraavina vuosina vahvistuvan!

Tässä pieni otanta bongaamistani pitsityylitaituireista:

Sisarukset Katriina ja Pauliina ja äitinsä Päivi näyttivät yhteensopivissa asuissaan aivan tyylikkäältä tyttöbändiltä. Pauliina (kesk.) kertoi mekkonsa olevan The Mustan pitsin yön -mekko, jota ei käytetä muulloin. Päivi (oik.) puolestaan kertoi hankkineensa mekkonsa alunperin pikkujouluihin.

Tamperelaisen Ainon näyttävä korvis kiinnitti huomioni välittömästi. Mökkireissulta Mustan pitsin yöhön piipahtanut nainen kertoi korun syntyneen vanhojen pitsirintaliivien jämistä. Loistavaa kierrätystä!

 

Ensimmäistä kertaa Mustan pitsin yöhön teeman mukaisesti pukeutuneen raumalaisen Elisan asussa näkyi naisen flamenco-harrastus. Punainen kukka hiuksissa kruunaa täydellisesti muuten mustan kokonaisuuden.

 

Raumalaiset Teija ja Simo kertoivat käyneensä Mustan pitsin yössä jo ”ainakin 20 vuoden ajan” ja Teijon röyhelöiset henkselit ja pitsikravatti ovat kulkeneet matkassa saman verran. Muulloin Teijo ei tunnusta pitsiasusteita käyttävänsä, vaan ne ovat pyhitetty tälle yhdelle illalle vuodessa.

Myös Teijalla on ollut aiempina vuosina käytössään yksi ja sama ”virallinen” Mustan pitsin yön asu, mutta tänä vuonna helle pakotti jättämään kerroksellisen pitkän leningin kotiin. Perinteikästä asua korvaamaan pääsi Prismasta löytynyt lyhyt pitsikotelomekko.

Ajaton pitsimekko taipuu monenlaiseen tyylin. Marjaana yhdisti Dorothy Perkinsin kukkamekkoon rennosti tennarit ja housten sävyyn täydellisesti sointuvan kukkabomberin.

 

Juhlavien pitsimekkojen seassa näkyi myös rennompaa pitsipukeutumista. Jenna ja Liina yhdistivät helteeseen sopivat toppinsa pitkiin housuihin. Lyhyt crop top on oiva osoitus siitä kuinka musta pitsi taipuu myös ajankohtaisiin trendeihin. 

 

Tyyli löytyy yksityiskohdista. Asialle omistautunut pitsiviikkokävijä valitsee myös sukkansa tarkasti. 

 

Pitsi-Batman! Alex kertoi törmätessämme olevansa juuri matkalla vaihtamaan vaatteita. Luvassa oli lisää dramatiikkaa mm. hupun muodossa. Valitettavasti emme nähneet kaduilla enää uudelleen, mutta näyttävän pitsinaamion onneksi ehdin ikuistaa. Toivon, että ensi vuonna tapahtumassa näkyisi vielä enemmän illan pukeutumisteemalle omistautuneita miehiä!

 

Nyt tiedän mitä on käpypitsi ja millaisilla välineillä sitä tehdään. Sekä hatun että korut itse ”käpyillyt” Marjatta nimittäin ystävällisesti minut asiaan tutustutti. Ihan nopeaa hommaa ei pienten solmujen ja niistä rakentuvien pitsirenkaiden teko ole, vaan Marjatta kertoi tehneensä hattua kuukauden ajan. – Käpyily on mun juttu, sitä ei vaan voita mikään!

 

Illan suosituimmat pitsiasusteet oliv ehdottomasti helteeseen helpotusta tuonut viuhka sekä erilaiset korvakorut. Noora varmisti asunsa Mustan pitsin yö -kelpoisuuden vielä pitsitopilla ja pitkällä jakulla. 

 

Nämä ja monta muuta upeaa pitsityyliä siis bongasin Raumalta viime perjantaina. Upea kesäilma oli houkutellut kaupungin täyteen väkeä ja Mustan pitsin yö tarjoili parastaan pihakirpputorien, käsityömarkkinoiden ja erilaisten esiintyjien ja näyttelyiden voimin.

Pitkän päivän päätteeksi olin kuitenkin niin poikki, että viimeisenä esiintynyt Maija Vilkkumaa jäi valitettavasti näkemättä, mutta ehdin sitä ennen kuunnella naurun pyrskähdysten siivittämänä osan Kalevauvojen keikasta. Ihan parasta. 

Oma asuni jäi valitettavasti kuvaamatta, mutta menin usein blogissakin nähdyllä pitsihihaisella Ribkoffin puserolla ja mustalla lyhyellä hameella. Korvissa roikkui tietenkin itse tekemäni korvikset. Jos aiempi pitsikorvakorujen ohje on mennyt ohi, niin pääset lukemaan sen tästä postauksesta.