Kesäisin ihmisten väripaletti muuttuu usein kirkkaampaan ja kepeämpään suuntaan. Omaan pukeutumiseeni hiipii esimerkiksi erilaiset oranssin ja persikan sävyt. Lehtien alkaessa kellastumaan nuo kaikki aurinkoisemmat sävyt sitten vuorostaan hautautuvat kaapin perälle ja ”kesäväriseen” puseroon pukeutuminen tuntuisi keskellä talvea lähinnä naurettavalta. Mistäkähän sekin johtuu? En ihan pelkällä muodin kiertokululla selittäis asiaa, vaan kyllä siinä on jotain sisäistä fiilistä kans mukana. Ihan kuin haluais olla jotenkin paremmin synkassa luonnon värien ja valon kanssa.

Nyt näyttäisi ainakin jo itselläni olevan siirtymäaika parhaimmillaan, sillä tällä viikolla katseeni on jo kovasti kääntynyt viininpunaisiin asioihin. Viinipäiväntasausta en kuitenkaan ihan vielä suostu viettämään, punkkuun voi siirtyä sitten joskus lokakuussa, mutta muuten punaviinin sävyt ovat jo tervetulleita.

Huulille olen jo parin viikon ajan levittänyt Lumenen syyskokoelmaan kuuluvaa sävyä nimeltä Kuulaus (nro 70) ja kesän pinkit ja etenkin oranssit ovat saaneet väistyä meikkipussissa tieltä. (huulipuna saatu)

Eilen hankin jotain viininpunaista keikkumaan myös olalleni, kun pitkästä aikaa suoritin ihan puhtaan heräteostostapahtuman vain parin minuutin harkinta-ajalla. Marc O’Polon kauniin värinen laukku näytti heti ihan omalta ja kun näin hintalapun päälle liimatun -50% tarran en jäänyt empimään, vaan astelin vakaasti kassalle, varmistin, että alennus tosiaan pitää paikkaansa ja myöntävän vastauksen kuultuani työnsin korttini surutta lukijaan. Mä olen melko varma, että näin ihan samaa laukkua toisessa hyllyssä ilman niitä alennustarroja ja siksi jotenkin ihmettelin hintaa, mutta en alkanut hintaa enempää sitä kyseenalaistamaan.

Tein ostopäätöksen niin harvinaisen nopeasti, että en oikeastaan edes tarkemmin miettinyt laukun kokoa. Siksi olikin varsin iloinen ylläri, kun tänään sitä pakatessani huomasin, että laukkuun saa juuri ja juuri mahtumaan jopa 15′ läppärin! Ei ihan optimaalisin sille, mutta pari senttiä lyhyempi ohut A4-kansio meni jo vaivatta.

En useinkaan tee näin pikaisia heräteostoksia, etenkään tällaisessa yli satasen hintaluokassa (laukku maksoi 134,50 €), mutta nyt tuli vaan joku ihmeellinen varmuus, että tää on mun. Laukusta lisää kuvaa asun kanssa huomenna.

Käytiin tänään murun kanssa testaamassa kaupungin uusin nepalilainen ravintola ja sopivasti miehen kengätkin sopivat yhteen laukkuni ja huulipunani kanssa. No itsepä olen tainnut nuo herran Vansitkin tähän talouteen hankkia. 😀


Ekan kuvan reput Asos 69 €  / Asos 76 €

Onko teillä jäänyt vuosien varrelta mieleen jotakin vaatteita tai asusteita jotka olette aikoinaan nakanneet kiertoon ja vuosia myöhemmin niiden muisto on palannut kummittelemaan mieliinne ja eroon hankkiutuminen on kirvelevästi kaduttanut? 99% kiertoon kärrätyistä kamppeista on itsellä unohtunut jo siinä vaiheessa, kun kirpparikassi on kuukausitolkulla odotellut vaatehuoneen nurkassa eteen päin pääsyään, mutta muutama viiltävä poikkeuskin mukaan mahtuu. Lähivuosina olen kaiholla muistellut mm. kaksia yläasteaikaisia Vagabondin kenkiä, jotka olisivat nyt 2010-luvulla todellinen hitti. Esimerkiksi ysäriltä tuttua ja jälleen pinnalla olevaa tolppakorkomuotia voisi testailla hyvin niillä vuoden -96 mustilla Vagabondeilla, jotka näyttävät hyvin pitkälti näiltä nilkkureilta, elleivät ne olisi lentäneet ulos kenkäkaapista siinä 2000-luvun alun terävien kärkien ja ohuiden korkojen huumassa.

Parikymppisenä sitä ei vielä ollut ehtinyt ymmärtää kuinka nopeaa muodin kierto loppujen lopuksi onkaan, vaan kuvitteli naivisti, että omat teini-ajan jutut eivät missään nimessä enää koskaan voisi olla ajankohtaisia. Ja ei, en todellakaan kaipaile mitään 90% angel -napapaitoja tai muitakaan vaatteita, mutta laadukkaiden nahkakenkien ja laukkujen kohdalla olen nykyään sitä mieltä, että voivat hyvinkin levätä vuosia kaapissa odottamassa uudelleen tulemistaan.

Laukuista puheen ollen, yksi niistä hukatuista teiniajan kamoista joita olen myöhemmin ikävöinyt, on Ranskassa asuvalta tädiltäni joskus 90-luvun alussa saamani reppu, jollaista nyt himoitsen. Se oli aika tasan tämän Asoksen repun mallinen (ilman sivutaskuja), mutta musta. En ihan tarkkaan muista oliko tuo yläasteella käyttämäni laukku nahkaa vai keinonahkaa, mutta vaikka tällä hetkellä haaveilenkin aitonahkaisesta mustasta repusta, niin kyllä iloitsisin suuresti vanhasta repustani keinonahkaisenakin, jos se vaan jostain ilmestyisi. Mutta mulla on kyllä aika vahva muistikuva, että kyseinen ysäriveska on laitettu kiertoon jo joskus 15 vuotta sitten ymmärtämättä ollenkaan, että sen muotoilu tulisi nousemaan kuolleista jälleen 2015.

Whistles, Zalando / Kiomi, Zalando

Nyt mä sitten vaan tuijottelen mustia nahkareppuja kaupoissa ja internetissä ja mietin, että en mä nyt kuitenkaan montaa satasta sellaiseen raskisi laittaa. Kokosin tähän muutamia eri hintaluokkien edustajia ostopaikkoineen. Oma nahkareppuinnostukseni sai alkusysäyksensä tuosta allaolevan kollaasin Michael Kors -repusta nähdessäni sen Stockalla joskus loppukeväästä. Mutta ei, mä en yksinkertaisesti ole nainen, joka osaisi laittaa laukkuun monia satoja (puhumattakaan tuhansista) euroja. (Tästäkin aiheesta ollut mielessä ihan oma postauksensa. Siis merkkilaukut, hintakipuraja ym.)

Nyt enemmän malleja vertailtuani tykkäisin ulkonäöltään eniten ehkä yltä löytyvästä Whistlesin repusta, mutta se on kooltaan turhan pieni. Minireppuhommaan en nyt sentään lämpeä sen aikakauden jo kerran kokeneena! Ja sitä paitsi reppu on mielestäni juurikin sellainen väline johon pitää mahtua suht paljon tavaraa. En nyt mitään naparetkeilijän megarinkkaa tässä nahkareppukuumotuksessani kaipaile, mutta sellainen keskikokoinen veska, joka vetäisi sisäänsä pakollisten lompakon, puhelimen ym. lisäksi myös vaikkapa meikkipussin, villapuseron, lounaseväät ja iPadin.

Saattaa kuitenkin olla, että tämä reppuhomma jää pelkän haaveilun tasolle, kuten jäivät kesän alussa himottelemani hopeanväriset terveyssandaalitkin. Kun sandaaleita vihdoin olisi löytynyt melko sopuhintaan alesta, alkoi kesä olla jo selkeästi ohi ja mietin, että ensi kesänä on varmasti jo jotkut uudet tuulet ja uudet "pakko saada" -sandaalit, joten sitä aikaa odottamaan ei enää tämän kesän hittejä kannattaisi hankkia. Eli katsellaan tätä reppuhommaakin sitten seuraavien alennusmyyntien aikaan, että vieläkö herättää tunteita.

Lämmittääkö nahkareput kenenkään muun mieltä?

Ted Baker, Zalando / Michael Kors, Zalando / Rebecca Minkoff, Zalando


Mua on taidettu tasan kerran aiemmin nähdä täällä blogissa näin kirkkaan vihreässä asussa. Osallistuin ystäväni häihin pari vuotta sitten tässä Lindexin pliseeratussa leningissä ja muistan jo silloin ajatelleeni, että värihän sopii minulle itse asiassa aika kivasti, mutta enempää ei silti ole vihreää vaatekaappiini eksynyt. Ennen kuin nyt! 

Iina vieraili luonani täällä Porissa pari viikkoa sitten ja lähdettiin yhdessä tuumin palauttamaan täällä nähtyä Masain telttamekkoa. Samalla reissulla tarkastettiin myös Ratsulan toinen myymälä "ihan vaan katsellaan" -mielellä. Iinan kannustamana päädyin sitten sovittamaan aletangosta löytynyttä Marimekon trikoomekkoa, jonka näyttävä vihreä väri vangitsi mielenkiintoni. Pikkuisen on yöpukumainen fiilis tällaisessa trikoossa, mutta ihastuin väriin niin kovin, että en pystynyt vastustamaan mekkoa etenkään, kun hintalappu huusi onnetonta neljänkympin hintaa. Shoppailumatikalla laskettiin, että justhan mä palautin satasen mekon kauppaan, joten jos ostan toisen neljäläl kympillä, niin säästin silti kuuskymppiä! 😀

mekko-Marimekko/laukku-Tiger Of Sweden/kengät-Bianco (2nd hand)/korvikset-H&M

Aika monet Marimekon mekot joita olen sovittanut ovat malliltaan sellaisia, että niiden kuuluisi olla hivenen löysiä, tai ainakin niin ne on lookbookissa mallin päällä esitelty. Tästä mekosta en ole kuvaa nähnyt, mutta veikkaisin, ettei tätäkään ole ajateltu nuolemaan kokoiseni ihmisen vartaloa, mutta väliäkö tuolla, itse tykkäsin tästä juuri näin.

Kesän lemppareihin kuuluneet henkkamaukan tupsukorvikset sattuivat olemaan lähes tismalleen saman sävyiset kuin mekko, joten ne komppasivat hienosti päivän asua. Tästä väristä tuli jotenkin todella energinen ja voimakas olo. Mutta toisaalta näin näyttävässä värissä ja korkkareissa olo tuntui kaupungilla jotenkin liian laitetulta tällaisena arkisena keskiviikkopäivänä. Vaikka ei kai nyt trikoomekossa pitäisi olla liian hienohelmafiilis! Tämän mittainen mekko kuitenkin vähän niin kuin vaatii kaverikseen hieman korkoa, sillä ballerinojen kanssa fiilis oli vähän lyhyenläntä.

  

En tiedä huomaako tukasta juurikaan muuta eroa kuin lyhentyneet sivut. Eilisellä kampaajareissulla otettiin kuitenkin mittaa pois myös tuosta pitkästä osasta ja väriäkin sinne hieman sudittiin. Halusin edelleen jatkaa värin suhteen luonnollisella tummanruskealla linjalla, sellaisella jonka kanssa ei tarvitse juurikasvusta huolehtia. Ne mustan ja muiden supertummimen sävyjen ajat olivat niin ärsyttäviä kamaline juurikasvuineen! Nyt saa rauhassa olla vaikka kuukausitolkulla värjäämättä ilman silmiinpistävää katastrofia.

Seuraavaksi Poison Ivy -kolttu lentää kuitenkin nurkkaan ja päälle kiskotaan treenitrikoot. Kasa rautaa (hyvin pieni kasa vielä toistaiseksi) odottaa punttikoulussa nostamistaan!