30.06.2016 Enjoy the ride! – Uusi fillari ilahduttaa

'Enjoy the ride', kehottaa tarra mun uuden pyörän rungossa, ja ekan varovaisen 15 kilometrin tutustumislenkin perusteella voisin sanoa, että kyllä nautin! Kolmevaihteisella perusmummiksella viime vuodet ajelleena ei voi jotenkin käsittää, että pyörä kulkee niin kepeästi, lähes itsekseen. 

Kuvan mukainen hymy on ollut tänään naamalla siitä saakka, kun työkaveri sai pyörän kasattua. Oon vaan niin fiiliksissä!

Nutcasen kypärä saatu

Uusi kulkupelini on merkiltään Pinnacle ja tilasin sen brittiläisen Evans Cyclesin verkkokaupasta. (malli on Pinnacle Neon 1) Mun lähtökohta pyörän hankinnalle oli se, että halusin menopelin, jolla voisin tehdä pyörälenkkejä kuntoilumielessä etupäässä asfalttiteillä. Kävin koeajamassa pari hybridiä läheisessä pyöräliikkeessä, mutta kaikissa tarjolla olleissa malleissa vaihteita oli mun makuun aivan liikaa. Pori on niin tasaista seutua, että en keksi ainuttakaan syytä miksi tarvitsisin pyörän, jossa on vaikkapa 21 vaihdetta. 

Työkaverini on intohimoinen pyöräilijä, joten kuullessaan fillarihaaveistani, sain heti muutaman hyvän tärpin ja vinkin mistä ja millaista pyörää mun kannattaisi katsella. Kiinnostuin aika välittömästi noista Pinnaclen hybrideistä sen vuoksi, että tarjolla oli myös näitä vain yhdellä eturattaalla varustettuja alle 10 vaihteisia pyöriä. Valinnassa auttoi myös se, että toisella työkaverillani on suht samanmoinen pyörä joten pääsin hieman koeajamaan enkä joutunut ostamaan aivan sikaa säkissä.

Koon valinnassa sain apua fillariasiantuntijakollegaltani. Koeajamassani pyörässä oli miesten runko kokoa S ja tsekkaamalla minut sen pyörän kanssa ja vertaamalla Evansin sivuilta löytyviä runkojen mittoja osasi hän sitten pähkäillä, että naisten mallissa minulle voisi sopia koko M. Asiantunteva kaveri oli kyllä ihan välttämätön apu tässä hommassa, sillä en olisi itse tajunnut niistä mitoista yhtään mitään.

Jos olisin puuhaillut yksinäni ja uskonut pelkästään omaan pituuteeni perustuvaa kokosuositusta, olisi kokoni ollut sen perusteella S, mutta olis kyllä ollut turhan pieni. Kuitenkin siihen oikeaan runkokokoon vaikuttaa myös omat mittasuhteet eikä pelkästään pituus. 

Ihan hirmuisesti ei tän Pinnacle Neon 1-mallin naisten ja miesten rungoisssa ole eroa, mutta ajoasento on tässä naisten versiossa ihan just mun toiveiden verran pystympi kuin koeajamassani miesten versiossa. Eroa on siis jonkin verran mittasuhteissa.

Tuoreessa menopelissäni on siis kahdeksan vaihdetta ja painoa alumiinirunkoisella kaunottarella on vain piirun alle 10 kg. Hintaa pyörälle tuli toimituskuluineen aika tasan 450 €, mikä sekin oli varsin positiivinen asia, sillä olin ajatellut budjetikseni n 600 €. Toki tässä nyt vielä menee hieman rahaa, kun on ostettava lukko ja jalkapumpun ehdin hankkia jo eilen. Ja kai ne lokaritkin joutuu ostamaan vaikka ne fillarin ulkonäköä vähän rumentavatkin. 😀

Paketti saapui DHL:n kuljettamana kuudessa päivässä ja menopeli oli peräpäästään pitkälti kasassa, mutta eturengas ja -jarru, ohjaustanko ja polkimet piti itse kasata paikoilleen. Tai siis, en mä itse mitään kasannut, vaan pyörän valinnassa auttanut kollega hoiti ystävällisesti tämänkin homman ja laittoi kaikki säädöt kohdalleen.

Superkiitoksen työtoveri ansaitsee siitä, että ylipäätään sain polkupyörän liikenteesen jo tänään. Kävi nimittäin niin, että eturenkaan akseli oli hieman vääntynyt, joko kuljetuksessa tai oli jo susi alunperin ja vaikka Evans Cyclesin ystävällinen asiakaspalvelu heti pistikin uuden osan tulemaan, joutuu sitä kuitenkin jonkun päivän odottelemaan. Pyörägurumme kuitenkin yllätti mut iloisesti tuomalla omasta vanhasta pyörästään akselin lainaan, jotta saatiin vehje jo ajokuntoon osaa odotellessa. 

Että onko pikkuisen hyvä fillaripalvelu tuolla Satakunna Kansan kuvaamossa! Mulla on niin parhaat työkaverit!

Taivas uhkaili töiden jälkeen sateella, jten ihan hirmuisen kauas ei Tommin kanssa uskallettu lähteä, mutta 15 kilometrin mittaisen tutustumislenkin ehdin tekemään. Ensifiilikset oli tällaiselle mummiksella hitaasti lipumiseen tottuneelle, että herran jestas millaista vauhtia toi pyörä kulkee vaikkei tee melkein mitään! En edes tänään vielä uskaltanut polkea pyörää ihan täysillä, koska homma tuntui uudelta ja vauhti hieman hirvitti. Mutta eiköhän se alkukauhu mene pian ohi, kun vaan ajaa. Samoin ajoasentoon on hieman totuttelua nyt kun painoa tulee enemmän myös käsille. Hieman siis meinasi kädet tottumattomalla väsyä, mutta eiköhän siitäkin yli päästä. 

Noin ohuilla renkailla muuten kiinnittää ihan eri tavalla huomiota asfaltin kuntoon. Paksurenkaisella citypyörällä ei pikku röpelöitä juuri huomaa, mutta tässä huonon päällysteen tunsi kyllä välittömästi. 

Pieniä totuttelujuttuja siis tässä nyt siis vielä tän menopelin kanssa, mutta niihinhän auttaa vaan yhteiset kilometrit. Eli innolla vaan kypärä kutreille ja polkemaan. Yhteenvetona voin sanoa, että olen tästä hankinnasta ihan superiloinen!