07.06.2016 After work -naama
Asukuvia blogiin kuvatessa sitä yleensä puunaa ittensä edes jotakuinkin edustuskuntoon ja ilmekin on päivän rättejä kuvatessa aina iloinen ja pirteä. Monissa lehtikuvauksissa sun muissakin olen saanut siitä kuvaajilta palautetta, että olen niin "helppo". Ei kuulema tarvitse kauheasti ohjata eikä houkutella iloista ilmettä. Riittää kun suuntaa kameran kohti. Kun kamera tähtää minua, joko omasta tai jonkun muun toimesta, on automaattinen reaktioni lähes aina hymyillä, olipa tunne sisälläni sitten hymyä tuova tai vaikka ihan jotain muuta.
Ainaisen valokuvahymyn vastapainoksi onkin kiva ikuistaa joskus se toinen todellisuus. Tältä mä näytän illalla yhdeksältä töistä lähtiessäni, kun takana on viisi kuvauskeikkaa ja väsymys on melkoinen. Katse on yhtä tyhjä kuin pääni juuri nyt.
Tätä blogia on luonnollisempaa päivittää silloin kun kasvoille saa vaivatta taiottua hymyn ja päässä risteilee muutakin kuin tuutulaulun sävelet. Nyt saattaa kuitenkin vielä jokusen päivän olla fiilis enempi tämänkertaisen kuvan mukainen, sillä tää kokopäivätyön rytmiin totuttelu vie varmaan vielä hetken. Monta postausta on to do -listalla odottaen kirjoittajakseen hieman energisempää bloggaajaa. Pysykää siis edelleen kyydissä, kyllä mä taas käynnistyn!