Estelyistä huolimatta

”Mä en todellakaan tarttis enää yhtään luomiväriä.” ”En saa entisiäkään käytettyä vaikka sutisin niitä koko naamaani.” ”Mulla ei ole mitään järkevää syytä ostaa tätä palettia.”

Kaikista noista pääässäni pyörineistä vastusteluista huolimatta mä kävelin Sokoksen kassalle mukanani ostoslistalla olleen peitevärin lisäksi myös tuo alennuspöydältä löytynyt Chanelin luomiväripaletti. Joskus sitä vaan ei pysty estelemään itseään vaikka kuinka yrittäisi.

20130219-220515.jpg

Olisin todennäköisesti kyennyt kiertämään tämän 25 € hintaisen ansa ellei lompakossani olisi poltellut yksi S-ryhmän lahjakortti. Tuntui ikäänkuin muka hyväksyttävämmältä ostaa jotain turhaa, mutta ihanaa lahjakortilla kuin ns. oikealla rahalla. Ja koko päiväkin oli ollut tympeä ja fiilis oli aika känkkäränkkä. Niin tuntuihan se nyt ”oikeutetulta” vähän lohduttaa itseä jollain kivalla.

Kaupasta pois kävellessä oli vähän huono omatunto. Tunsin itseni hirvittäväksi kerskakuluttajaksi ja rahan tuhlaajaksi. Ihan varmaan jossain pandat kuolee vuokseni. (en yhtään tiedä miten ne pandat liittyi näihin luomiväreihin, mutta tulivatpa vaan mieleen.)

20130219-220523.jpg

Ostan kenkiä huomattavasti useammin kuin meikkejä. Jostain syystä en kuitenkaan pode tunnon tuskia rapistellessani uuden kenkälaatikon silkkipapereita. En, vaikka tiedän, että tulisin toimeen koko loppu elämäni ostamatta enää yksiäkään kenkiä. Kengät ovat rakkauteni ja paheeni ja niiden kohdalla sivuutan kaiken sisäisen järkipuheeni ja kieltäydyn miettimästä millainen kuluttaja olen.  Mutta nyt tämän meikkipaletin kohdalla yhtäkkiä tulin siihen tulokseen, että ostoskäyttäytymiseni tuhoaa maapallon.

Ehkä panikointini tänään oli pienoista ylireagointia, eikä minun tarvitse rankaista itseäni raipaniskuilla tuon Chanelin vuoksi, mutta sen herättämiä ajatuksia on kyllä hyvä kuunnella paremmin. Voisin ehdottomasti pysähtyä useammin keskustelemaan itseni kanssa ennen kuin vingutan pankkikorttia. Tarvitsenko tätä todella? Onko minulla jo jotain samankaltaista? Jos nyt jätän tämän ostamatta, niin muistanko edes koko himotusta enää huomenna?

Kysymysten lisäksi lupaan tästä lähtien kuunnella myös omia vastauksiani. Opintiellä siis ollaan edelleen ja omista kulutustottumuksista löytyy paljon petrattavaa. Lupaan siis ehdottomasti tehdä enemmän noita mentaaliharjoituksia kauppojen kassajonoissa, mutta lupaan myös käyttää ahkerasti tuota tänään ostamaani, ihanaa palettia.


4 Comments
  • Joanna
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    OOOO miten kaunis paletti!!

  • Ence Boo
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Mulla ihan sama homma kenkien kanssa, kuten ”varmaan” ootkin jo huomannut 😀 Muista ostoksista tunnen krapulaa ja katumusta, mutta kengistä en. En edes silloin kuuluisalla ”16 paria kerralla” -tilauksella. Joku juttu täytyy itselleen antaa anteeksi ja mun kohdalla ne on kengät. Nih.

  • JJ
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Nooh, täällä eräs jolla on varmaan 25..30 Makeup Storen luomiväriä. Lisäksi omaan jäätävät luppaluomet ja silmälasit joten mä olen varmaan myös se joka saisi suttailla noita surutta lopun elämääni että ne loppuis. Joukossa taitaa olla yksi, Muffin, josta näkyy se pohja eli sitä on käytetty ylivoimaisesti eniten. Ja kas kummaa, se on se ”perusnätti perusbeigehelmiäinen whatever”. Ja kuitenkin tosta määrästä tavaraa löytyy kyllä ihan kaikki sateenkaaren värit. Mutta kun.. ne on vaan NIIIIIIN nättejä =)

  • Fifi
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Mä pärjään jopa vuoden ostamatta kenkiä, ehkä jopa pidempään. Mutta meikkiosastot on ihan toivottomia. Luomivärit, huulipunat, kaikki ihanat värit ja pakkaukset. Kerran työkaveri jätti yhteisellä shoppailureissulla mut yksin kynsilakkahyllylle. Taisin ostaa kaikki värit, joita ei vielä löytynyt omasta kokoelmasta. Mutta kyllä pitää ihmisellä olla jotain keräiltävää. Sitäpaitsi toi luomiväri on niin ihana, etten yhtään ihmettele ostopäätöstäsi.

Post A Comment