29.09.2019 Kyllä ne tunika ja leggarit aina toisinaan minunkin päälle eksyy

Kuvien tunika – Masai, saatu.

Tällä viikolla vaihtui viimein kepeät kesäkengät nilkkureihin ja aamulla töihin lähtiessä sai kaivaa esiin sormikkaat ja korvia lämmittävän pannan. Mutta asukuvissa on vielä julkaisemattomia ruutuja ajalta jolloin tarkeni ilman sukkia ja villahuivia. Jätetään tässä siis muutamien asupostausten verran vielä jäähyväisiä kesätossuille ja paljaille nilkoille.

Nämä asukuvat napattiin teatterireissulla, josta edellisessä postauksessa kerroin. Jos et vielä lukenut vinkkiäni syksyn viihdyttävimmästä musikaalista, niin tee se nyt!

Tein itse asiassa hetki sitten sellaisen lupauksen itselleni, että yritän tässä syksyn ja talven aikana käydä enemmän kulttuuririennoissa kuten teatterissa, keikoilla ja näyttelyissä. Ne kun ovat tässä viimeisen vuoden aikana joka kerta tuoneet kovasti kaivattua iloa elämään joka kerta, kun on saanut aikaiseksi johonkin lähteä. 

Tällä hetkellä on liput jo valmiina Ellinooran keikalle Porin Kehräämölle sekä suursuosikkini Amorphiksen keikalle Helsingin jäähalliin mun synttäriviikonlopulle. Musikaaleista kiinnostaisi TTT:n Billy Elliot ja Helsingin kaupunginteatterin Pieni Merenneito. 

Helsinkiin seuraavan kerran suunnatessa haluan käydä myös Valokuvataiteen museossa katsomassa Caj Bremerin näyttelyn. Monta muutakin keikkaa ja esitystä on muhimassa mielessä. 

Jos teillä on mielessä jotain hyviä tärppejä kulttuurin saralla (etenkin akselilla Pori-Tampere-Helsinki-Turku), niin kertokaa toki!

Minulla ei ole ollut aikoihin mitään khakinvihreää vaatekaapissani, mutta tämä Masain tunika (saatu) tuntui silti tosi ”minulta”.

En tunnetusti ole myöskään tunika + legginssit -yhdistelmän suurin fani, mutta aina toisinaan osuu kohdalle sellaisia vaatteia molemmista kategorioista, että tuntuu luontevalta ne yhdistää. Noissa Lindexin mokkaa imitoivissa legginsseissä on sen verran puetumpi fiilis kuin perus trikookalsareissa, että läpäisevät seulani helpommin. 

Toinen alaosa mitä ajttelin tuohon tunikaan yhdistää, on keinonahkahousut. Pitääkin sovitella jo heti tänään.

Kävin jokin aika sitten Masain showroomilla tutustumassa ensi kevään ja kesän mallistoihin ja vitsi miten paljon ihania juttuja sieltä onkaan taas tulossa. Mä olen viime vuosina alkanut koko ajan löytää enemmän ja enemmän kivoja vaatteita Masailta ja ne ovat tulleet tutuksi esimerkiksi Ratsulan muotinäytöksissä astellessa.

Masain vaatteissa on mainitsemisen arvoista se, että heiltä löytyy monelle erilaiselle vartalotyypille sopivia malleja ja ne on aina kätevästi tuotteisiin merkitty. Malleja on esim yläosissa Fitted, A-Shape, Straight, Oversize, Shaped ja vinoon leikattu Bias. Jos siis jonkin ”muodon” itselleen hyväksi havaitsee, on seuraavistakin mallistoista helppo löytää itselle passeleita vaatteita. 

Tunika – Masai koko XXL (saatu) / Legginssit – Lindex / Nahkarotsi – Saki / Espadrillot – Macarena / Laukku – Zara / Korvikset – Aarikka (saatu)

Tämä kuvien kuluvan syksyn mallistoon kuuluva Grith Tunic on malliltaan A-Shape. En ole mikään suuri A-linjaisten vaatteiden fani, mutta riittävän laskeutuvasta materiaalista (tässä pehmeä viskoosi) valmistettuna toimii toisinaan itsellänikin.

20.09.2019 Vaatepettymys, asuonnistuminen ja ajatuksia kauneudesta

Tänään se alkoi, neulemekko- ja saapaskausi! Ja miten ihanalta se tuntuukaan.

Syksyssä parasta on ehdottomasti pehmoiset ja lämpimät neuleet. Kotona pukeudun kashmirhousuihin ja -puseroon, vedän villasukat jalkaan ja kiskon sohvalla viltin ylle. Ihmisten ilmoille lähtiessä mukava, lämmin ja edustuskelpoinen syntyy helpoimmin kauniista neulemekosta ja saappaista.

Kashmirin lisäksi olen suuri merinovillan ystävä. Tein viime viikolla somemainosten innoittamana tilauksen Pierre Robertille. Etenkin alusvaatteistaan tunnetun merkin syysmalliston merinovillahousut, kitaisuneuleet ja -mekot vaikuttivat todella houkuttelevilta. 

Heti paketin saavuttua ihastus olikin suuri. Materiaalit olivat miellyttäviä ja koot riittäviä. Pettymyksen vuoro oli kuitenkin jo seuraavana päivänä, kun bongasin uutukaisista neulehousuistani takamuksesta reiän ja haaroissa minua kauhistutti jo parin tunnin käytön jälkeen hirmuinen kasa nyppyä. Kyllähän neulevaatteet nyppyyntyy kulutukselle altistuvista kohdista, mutta tämä oli vähän liian nopeaa. :/

Onnekseni reklamaatiooni vastattiin hurjan nopeasti ja se hoidettiin loistavasti. Olen toki harmistunut niistä housuista (koska olisivat olleet hurjan ihanat), mutta yritys antoi itsestään hyvän ja positiivien kuvan asiakaspalvelullaan. Ei se haittaa, jos joskus tapahtuu virhe tai tuote tuottaa pettymyksen, se miten ongelmatilanteet hoidetaan, ratkaisee sen uskallanko luottaa heihin uudelleen. 

Otin nyt tänään käyttöön tämän samassa paketissa tulleen kietaisumekon ja seurailen nyt sitten silmä tarkkana, että miten tämän vaatteen materiaali käyttäytyy. Epäonnen housut olivat 100% merinovillaa kun taas tämä mekko on 55% merinoa ja 45% tenceliä. Eli on ominaisuuksiltaankin erilainen kuin herkkä täysmerino.

Luotetaan siis, että pöksyt olivat harmillinen maanantaikappale ja tämä mekko osoittautuu kestäväksi. Sille nimittäin olisi paljon käyttöä koska se on niin mukava ja kaunis. Tunsin mekossa oloni naiselliseksi ja tyylikkääksi ja siinä on luottovaatteen potentiaalia. 

Tänään oli kaikin puolin sellainen ”rakastuin omaan peilikuvaani” -päivä. Ei ulkonäössä mitään erityistä ollut, mutta oli vaan tosi nätti olo. Ehkä se oli tuo mekon kaunis syksyinen sävy, joka sai tuntemaan olonsa jotenkin uudeksi ja raikkaaksi!

Me muuten puhuttiin eilen muotinäytöksen takahuoneessa naisten kanssa siitä, että minkä ikäisenä kukin on kokenut olevansa kauneimmillaan. Oli ilahduttavaa kuulla miten moni koki sen hetken olevan juuri nyt. Tämä vastaus kuului etenkin porukan 30-40 vuotiaiden naisten suusta. 

Juuri sellainen fiilis on itselläkin. Aina mä olen naamani kanssa ihan hyvissä väleissä ollut, mutta viime vuosina peilikuva on tuntunut erityisen hyvältä. En tippaakaan haikaile, että näyttäisimpä samalta kuin vaikka 25 vuotiaana.

Toki sellaisiakin muutoksia ulkonäössä on vuosien aikana tapahtunut, joihin on ollut hieman totuttelemista ja jotka eivät saa hyppimään riemusta (esim maan vetovoiman vaikutus joihinkin vartalon osiin ja saamarin pigmenttiläiskät!!), mutta niistäkin huolimatta tuntuu, että kokonaisuutena mennään plussan puolella. Sen minkä on tissien asennossa menettänyt, on kenties saanut jonkinlaisessa iän tuomassa karismassa takaisin. 

Vaikka en suurista ulkonäkökriiseistä kärsinyt nuorempanakaan, niin kyllä mä muistan parikymppisenä hetken aikaa tunteneeni jonkinlaista alemmuudentunnetta monien ystävieni rinnalla. Sen ikäisenä kun moni mittaroi itseään paljon enemmän muiden ihmisten mielipiteiden ja reaktioiden mukaan, niin itse koin esimerkiksi poikien silmissä olevani lähinnä ilmaa, kun taas porukkamme muilta mimmeiltä ei kosiskelijoita puuttunut. 

Onneksi ne fiilikset meni aika nopeasti ohi ja tajusin, että itsetuntoa voi ja kannattaa rakentaa ihan jonkun muun varaan kuin sen, että saanko pojanklopeilta huomiota viikonlopun baarireissulla. Toki siitä tulee kiva fiilis, jos joku minun mielestä kiva tyyppi osoittaa pitävänsä mua viehättävänä, mutta kyllä se oma mielipide peilikuvasta pitää muodostaa ihan itse. Tykkäänkö minä minusta? Viihdynkö minä omissa nahoissani? 

Mekko – Pierre Robert

Toppi – Junarose (saatu)

Saappaat – Högl (saatu)

 Laukku – DAY

Korvikset – Liv by Linda (saatu)

Kyllä se useimmiten sitten olemuksessa näkyy positiivisesti, kun voi vastata em. kysymyksiin kyllä. Sain itse aivan ihanaa palautetta eilisen muotinäytöksen jälkeen, kun muutamakin ihminen sanoi, että ”olipa ihana katsoa, kun sinä selvästi nautit siellä lavalla ja olit niin iloinen”.

Kommentti ilahdutti minua kovin. Että ei puhuttu niinkään ulkonäöstä vaan siitä positiivisesta fiiliksestä mitä ilmeisesti onnistuin yleisöön välittämään. Puhuminen kauneudesta onkin loppupeleissä oikeastaan aika turhaa, sillä se on pelkkää pintaa ja sellaisenaan katoavaista. Tärkeämpää on mun mielestä olemus, se kun koostuu paljon enemmästä kuin vain symmetrisistä kasvon piirteistä, hohtavista hampaista ja missiorganisaation hyväksymästä vartalosta. 

Vaikka vaatteet ovatkin konkreettisesti pelkkää pintaa, niin kyllä tällainen erityisen hyvän tuntuinen asu siis vaikuttaa myös siihen isompaan kuvaan, eli olemukseen. Tässä mekossa ja korkosaappaissa olo oli mukava ja ryhti oikeni ja se sai iskemään silmää peilikuvalle. 

09.07.2019 Marimekon koot yllättivät iloisesti – Kukkakuosi ihastutti värimaailmallaan

Minun elämässäni Marimekon kuosit ovat aina näkyneet enemmänkin verhoina, petivaatteina ja pöytäliinoina kuin vaatteina. Kotoa muuttaessa ekan oman kodin ikkunoihin ripustettiin äidin 70-luvulla hankkimat vihkiruusuverhot ja Oranssia vanhaa Ananas-pussilakanaa vaalin suurena aarteena.

Sittemmin olen luopunut kokonaan verhoista, eikä liinavaatekaapistakaan taida enää löytyä enää Marimekon lakanoita kulutettuani vanhat hitusiksi. Jokunen Marimekon vaate on toki minunkin kaapissani aina silloin tällöin ollut. Perus raitapaidat löytyy ja juuri löysin mun teiniaikojen upean värikkään farkkurotsin, joka nyt odottaa pesua ja uudelleen käyttöönottoa. (Ysäri farkkurotsi koossa 36 menee edelleen päälle 😀 ) 

Mutta mitenkään ahkera Marimekon shoppailija en ole ollut kahdesta syystä: 1) Välttelin vuosikausia lähes kaikenlaisia kuoseja eikä etenkään Marikuosit toistuvine Unikko-uusintoineen ole innostaneet ja 2) Koin pitkään, ettei merkin koot riitä itselleni. 

Mutta asiat muuttuu ja mä olen juuri nyt aivan rakastunut uuteen Marimekon Lidia Juhannus -mekkooni!

Viime viikolla Ratsulasta ostamani mekko ihastutti minut värimaailmallaan ja sen kuosi vei ajatukset lapsuuteen ja kotona käytettyihin Marimekko-tekstiileihin. Joustamattomasta viskoosileningistä kun oli kyse, katselin mekkoa rekissä ja arvelin, että tuskinpa siitä minulle kokoa löytyy. Mutta olinpa onneksi hyvin väärässä.

Suoralinjaista mekkoa on saatavilla kokoon XXL saakka ja sen suurimman kanssa tietenkin sovituskoppiin suuntasin. En tiedä olenko minulla ollut vain virheellinen käsitys Marimekon ko’oista vai ovatko kenties viime vuosina muuttaneet mitoituksiaan / laajentaneet kokovalikoimaansa. Mutta ainakin tämän vaatteen sain havaita varsin reiluksi ja päädyin näin 48-50 kokoisena valitsemaan itselleni koon XL. 

Lidian värimaailmaan passaavat enemmän kuin upeasti Booztin alesta bongaamani Pavementin mokkanahkaiset Silke-sandaalit. Ihastuin Pavementin kenkiin ja etenkin korkkareiden mukaviin lesteihin käytyäni merkin maahantuojan showroomilla keväällä. Nyt kaapistani löytyykin sitten jo neljä paria heidän kenkiään. 

Tätä yksinkertaista Silke-korkosandaalia löytyy monissa eri väreissä, esim kirkkaanvihreänä, keltaisena, punaisena ja tietenkin mustana. 

Mekko – Marimekko / Kengät – Pavement / Korvikset – Aarikka

Lidia mekossa tulee mukana irrallinen vyö, jolla mekon saa kurottua noin kivasti pussille. Kepeän materiaalinsa ansiosta mekko kuitenkin laskeutuu tosi nätisti myös ilman vyötä vaikka malliltaan suora onkin. Eli tulen varmasti käyttämään molemmilla tavoilla. Mulla on ihan supernätti olo tässä mekossa!

Mekko on ihan tuore uutuus, joten sitä on varmasti vielä hyvin saatavilla. Täällä Porissa mekon löytää tosiaan Ratsulan pohjakerroksesta. Verkossa Lidia Juhannus löytyy ainakin Marimekon omasta nettikaupasta ja Zalandolta.

Nämä kuvat on muuten otettu mun uudella työhuoneella, josta olen myös ihan suunnattoman innoissani. Luovatoimisto Pilke ja minä muutimme yhdessä vajaa pari viikkoa sitten vanhalta konttoriltamme ihan Porin ytimeen ja mulla on nyt työhuoneen ikkunat suoraan kävelykadulle. Tykkäsin mun vanhasta työhuoneestakin, mutta tämä on ihana vielä potenssiin sata!