12.01.2017

Posted at 22:22h in Yleinen by
0 Likes

Piipahdin marraskuussa muutaman päivän reissulla Riikassa, missä pääsin Latvian lähetystön kutsumana tutustumaan paikallisiin alusvaatebrändeihin niin muotinäytöksen kuin tehdas- ja myymälävierailujenkin muodossa. Postasin jo aiemmin kuvia muotinäytöksestä ja nyt ajattelin vielä postata parista brändistä, jotka jäivät parhaiten matkalta mieleen. 

Ensimmäisenä vuorossa alusvaatteita, yöasuja ja muitakin vaatteita valmistava Amoralle, jonka luksusta huokuvia tuotteita saadakseen ei tarvitse edes lentää Latviaan saakka, vaan heidän nettikauppansa toimittaa kaikkialle maailmaan.

Silkkiä, pitsiä ja pehmeitä neuleita, niistä oli Amorallen valikoima tehty. En välttämättä pystyisi kuvittelemaan itseäni pukeutumassa heidän näyttäviin aamutakkeihinsa (se on kyllä tässä tapauksessa ihan pöljä käännös sanalla robe..), joista osa näyttää lähes siltä, että sopisivat iltapuvuksi punaiselle matolle, mutta ilo niitä oli ihastella. 

Latvialaisten brändien tarjontaa katsellessa kävi kyllä harvinaisen selväksi, että Itä-Euroopassa ollaan esimerkiksi aamutakkien ja yöasujen suhteen huomattavasti kiinnostuneempia naisellisuudesta ja visuaalisuudesta kuin meillä Suomessa. Täällä taitaa paremmin tehdä kauppansa lämpöiset pörrö-aamutakit kuin sensuellit silkkiunelmat. Sen verran kyllä tuolla Riikan reissulla sain "aivopesua" asiaan, että hankin joulun alla itselleni kevyen ja kauniin aamutakin, kun tähän saakka olen omistanut vain kylpytakin. Kyllä nyt kelpaa liihotella avaamaan ovea paketteja tuoville postinkantajille, kun ei tarvitse hätäpäissään kääriytyä peittoon. 😀

Vuonna 2008 perustetun Amorallen tuotteet huokuvat naisellisuutta ja romantiikkaa. Heidän alus- ja yöasut on selkeästi tarkoitettu nähtäviksi eikä arkena vaatteiden alle piiloteltaviksi. Jos Tinderistä osuisi sulle kohdalle joku kuuma rikas aatelismies (niitähän on Tinder täynnä), ja hän kutsuisi sinut viikonlopuksi huvilalleen Monacoon, niin Amoralle olisi ehdottomasti se paikka, josta pitäisi shoppailla kassi täyteen hepeniä. 

Amorallen alusvaatteiden kokoskaala ei yllä kaltaiseni pyllerön tarpeisiin, mutta neulepuseroissa, hameissa ja mekoissa oli sellaisiakin malleja, jotka olisivat taipuneet omaan käyttöön. Ihastelin esimerkiksi yhtä raidallista pitsisomisteista neulemkkoa ja ribbineuloksesta valmistettua kynähametta. Amoralle ei kuitenkaan ole mikään ihan budjettishoppailijan paikka, joten toivon osuvani tuonne joskus alennusmyyntien aikaan.

Vaikka en itse ihan kohderyhmään osunutkaan, niin Amorallen liike ja vaatteet tekivät kyllä vaikutuksen. Tällaisia tuotteita on mielenkiintoista käydä ihan vaan ihastelemassa ja hypistelemässäkin. Mikäli romanttiset hepenet innostaa ja inspiroi, niin kannattaa tsekata Amorallen sivut ja piipahtaa liikkeessä, jos sellainen osuu kohdalle. Brändillä on liikkeitä tällä hetkellä Latvian lisäksi mm. Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, USA:ssa ja Venäjällä.

Jotenkin nää omat kulahtaneet trikoiset haaremihousut ja t-paita tuntuvat nyt aika onnettomalta kotiasulta, kun katselee näitä kuvia… 😀


04.01.2017

Posted at 18:35h in Yleinen by
0 Likes

Mä olen ihan hirvittävän monta kertaa jonkin ihastuttavan laukun tai hurmaavien kenkien äärellä käynyt itseni kanssa keskustelua, että olenko mä sellainen ihminen, joka pystyy laittamaan monia satoja euroja vaikkapa yhteen veskaan. Yhtäkin Longchampin laukkua muistan hipelöineeni ja peilailleeni itseäni se käsivarrella varmaan kymmenen kertaa, mutta ei vaan ikinä antanut luonto periksi ostaa. Ei edes siinä vaiheessa, kun alunperin 750 € maksanut laukku olisi irronnut alesta alle neljällä sadalla. En edelleenkään löytänyt itsestäni sitä ihmistä, joka kykenisi laittamaan tuollaisen summan rahaa laukkuun. En siitäkään huolimatta, että ostos ei olisi ollut tuolla hetkellä kiinni rahasta. Laukku oli kaunis, käytännöllinen ja laadukas, mutta tiesin, että löytäisin samoja ominaisuuksia edullisemminkin.

Hinta-kipukynnykseni on aika pitkään kulkenut monissa pukeutumiseen liittyvissä asioissa n. 200 € kieppeillä. Ostin viime keväänä siihen astisen elämäni kalleimmat kengät ja pulitin niistä -50% alessa 180 €. Kassalla hieman hengästytti. Kallein laukkuni ikinä maksoi muistaakseni alennuksen jälkeen 220 € ja sitäkin kyttäsin kuukausitolkulla. Näitä ostoksia hintavampia hankintoja vaatekaapissani ovat ainoastaan pari nahkatakkia. 

Ja miksikö kirjoitan hintakipurajoistani? Koska mä just tein just alennusmyynneistä hankinnan, joka oli mun mittapuulla kallis ja ylitti aiemmat rajani koskien järkeviä hintoja. Tuli nimittäin ostettua Minna Parikan vaaleanpunaiset pupukengät.  (Se kummat kengistä valitsin,selviää postauksen lopussa) Vaaleanpunaisten kiiltonahkakenkien alkuperäinen hinta oli 395 € ja se sai minut jättämään puput kauppaan soviteltuani niitä syksyllä ensi kertaa. En tuolloin myöskään osannut päättää, kummat olivat ihanammat, matalat maiharit vai korkonilkkurit.

Kun joulun jälkeen ekana arkena sitten meiliin kolahti ilmoitus Parikan alennusmyyntien alkamisesta surffasin samointein nettikauppaan. Matalat maiharit oli koossani loppuun myyty, mutta korollisia nilkkureita oli jäljellä yksi pari -30% alennuksella. Muhun iski paniikki. "En voi jäädä miettimään asiaa pidempään, ne on viimeinen pari!" ja klikkasin tilauksen menemään. Tässä vaiheessa kävin itseni kanssa pitkän keskustelun aiheesta "miksi olen ansainnut nämä kengät". Tiedättehän sen, kun listaa päässään kaikkia viime aikojen ikäviä tapahtumia, joiden vuoksi kaipaa lohtua ja saavutuksia ja onnistumisia, joiden vuoksi voisi itseään palkita. 😀

Niinhän siinä sitten kävi, että seuraavana päivänä törmäsinkin sitten mataliin versioihin Shopbopin alessa ja siellä sama homma, yksi pari omaa kokoa jäljellä. Ja samalla mulle kirkastui hyvin vahvasti se, että nuo maiharit nyt vaan on paljon enempi mun kengät, joten edellisenä päivänä tilatut korko-puput saisivat lähteä palautukseen.

Korkkaritkin olivat ihan sairaan mukavat jalassa, ne on ihan suunnattoman nätit ja voisin ehdottomasti käyttää niitäkin. Mutta, kun nyt kerrankin päädyn maksamaan kengistä omalla mittapuullani tosi paljon (lähes 300€), niin valitsen mieluummin ne, joita tiedän käyttäväni useammin. Ja niin se vaan on, että minulle luonnollisempi valinta on useimmiten matalat kengät. Niin paljon söpömmältä kuin nuo korolliset näyttivätkin jalassa, niin matalissa kengissä mulle tuli enempi oma olo. Askel on niissä jotenkin reippaampi. 

Korko-puput siis lähtivät takaisin odottamaan uutta kotia. Ja minä adoptoin nämä alla näkyvät pitkäkorvat. Ja kengät tuntuivat niin täydellisiltä, että loppujen lopuksi niiden hintakaan ei tuntunut enää niin pahalta. Kai se on niin, että joskus jonkin todella täydellisen asian kohdalla, voi hieman joustaa omista hintaperiaatteistaan. Kunhan ei tule kuitenkaan tavaksi. 

Minkä tuotteen kohdalla sinä venytit hintarajaasi? 

 

 

 


09.11.2016

Posted at 23:16h in Yleinen by
0 Likes

Kaupallinen yhteistyö Marks & Spencerin kanssa

 
Olet juuri saanut kiskottua ohuet juhlasukkikset jalkaan ja on jo kiire, kun huomaatkin silmäpaon halkovan sukkiksia reidestä aina alas nilkkaan saakka. Pe#%&#e ja pari muuta kirosanaa. Ei muuta kuin uusi yritys. Ja vielä yhdet varmuuden vuoksi käsilaukkuun, että jos seuraava silmäpako ilmestyy vaikkapa jo ennen kuin ilta (ja vintti) pimenee niin, ettei tuollaiset yksityiskohdat enää paina mieltä. Ja jos vielä pakkais sen kirkkaan kynsilakankin ensiaputarvikkeeksi!
 
Kuinka monet sukkahousut sitä jokainen naisihminen onkaan nakannut roskiin ennen kuin on ehtinyt niillä edes ulos kotiovesta? Aika monet. Melkoinen määrä rahaa on palanut sen takia, että pienikin osuma pilaa sukkikset pitkältä matkalta. Sen pienen reiän vielä kestäisi ja se voisi olla huomaamaton, mutta silmäpako on kyllä ihan nounou.
 
 
Olin jo jokin aika sitten kuullut Marks & Spencerin Ladder Resist -sukkahousuista joista luvataan, että pieni reikä ei leviä silmäpaoksi. En kuitenkaan uskonut ennen kuin itse omin silmin näin. Mm. tuo mahtava keksintö ja pari muutakin elämää helpottavaa sukkahousukeksintöä tässä videolla!
 
Miltä kuulostaisi korkokenkiä vaativiin kemuihin vaikkapa sukkahousut pehmeillä päkiätyynyillä? 
 
Videolla ei ole ääntä, älä siis turhaan sellaista kaipaile.
 

 

 
Jos kokoasiat kiinnostaa, niin minulla tässä kaikista sukkiksista koko XL. Olen alaosasta yleensä kokoa 46 ja pituutta minulla on 167 cm. Ainakin Body Sensor -sukkiksista tuntuu, että pienempikin koko olisi riittänyt.