Kävin taas toissaviikolla piipahtamassa Junarosen showroomilla ja tutkailin siellä ensi kevään ja kesän mallistoa. Koska vaatteista saa tietenkin paljon paremmin selkoa päälle puettuna kuin vain henkarissa roikkuen, niin innostuin taas kuvaamaan asuja itseni päällä. En tyytynyt kiskomaan päälleni vain omia suosikkejani, vaan sovittelin myös muutamia juttuja jotka lähinnä hihityttivät itseäni. (Mutta olen kyllä saanut kantapään kautta oppia, että mistään vaatteista ei kannata sanoa "ei koskaan", sillä on todella suuri mahdollisuus, että lupaukset menee mönkään.)

Mua ilahdutti kevät-kesä 2017 tarjonnassa erityisesti se, että mukana oli paljon erilaisia pellavasekoitemateriaaleja. Pellavaa oli sekoitettu puuvillan ja viskoosin kanssa ja tuloksena oli tosi mukavan tuntuisia ja kepeitä puseroita, t-paitoja ja neuletakkeja. Itse iskin silmäni luonnollisestikin taas raitapaitaan.

Sinisen sävyjä on kevääksi luvalla vaikka millä mitalla. Vaikka tummempia sinisen värikartaston sävyjä olenkin jo päälleni pukenut, niin tuollanen vaaleansininen on kyllä edelleen ihan ulkona mun alueeltani. Mutta tulipa sovitettua.

Tässä jo itselleni huomattavasti luontevamapaa sinistä. Samaa pitsiä oli puseron lisäksi käytetty myös shortseissa.

Vaaleaa ruutukuosia saa tulevana keväänä niin perinteisenä paitapuserona kuin paitamekkonakin. Jälkimmäinen vei mut ajatuksissa välittömästi Tenetin yläasteelle vuoteen -95. Muistan omistaneeni tuon tyylisiä ruutumekkoja useammankin. En siis voi väittää, etteikö tuo oikean puoleinen asu olisi minua. Se oli ihan minua 20 vuotta sitten. 

Toisen huikean nostalgiatripin ysärille tarjosi tämä college lappumekko. Voi apua! Tällaisiakin mun päällä nähtiin silloin kun ikä oli 14 ja kuppikoko A tai B. Nykyiseen tissiosastooni en ehkä lappuhaalareita ja mekkoja yhdistäisi. 😀 Mutta alla oleva pellava-puuvilla -t-paita mulle kelpais erinomaisesti!

Suursuosikkini kaikista tän postauksen vaatteista oli tuo kukkakuvioinen hempeä takki. Just makee vaaleiden farkkujen lanssa.

Totesin tästä mekosta heti, että en uskaltaisi se päällä kumarrella, mutta sainkin kuulla, että tuotantoon leninki menee jokusen sentin pidempänä mitä tämä mallikappale oli. Eli kellohelmojen ystäville on siis luvassa ainakin pirtsakkaa punaista.

Se on jännä miten jollain omalla lempivaatteella, kuten mun kohdalla tuolla rotsilla, muuttuu vieraammat ja oudommatkin releet siedettävämmiksi. Ensimmäinen fiilis tuostakin kukkamekosta oli vaan kauhistunut irvistys, mutta ei se sitten nahkatakin kanssa niin pahalta näytäkään. 

Sovitettavaksi valikoitui jostain syystä paljon sinisiä, mutta on sieltä tulossa muutakin, ainakin kuvan mukaisia kauniita sävyjä.

Kuvien vaatteet siis kaupoissa ensi keväänä. Toimitukset näyttivät vaatteiden tietojen vilkuilun mukaan asettuvan pitkälti akselille tammikuu-maaliskuu. 


-Kaupallinen yhteistyö, Marks & Spencer

Minulla on ystäviä, jotka pyytävät minua vaateostoksille kanssaan sanoen, että "sinä aina osaat ehdotella sellaisia vaatteita, joihin en itse vilkaisisikaan ja sitten ne aina osoittautuukin tosi hyviksi". Koin itse samanlaisia fiiliksiä viime torstaina osallistuessani Marks & Spencerin Porvoon myymälässä Oman tyylin löytöretki -tapahtumaan.

Kuten jo kevään tapahtumissakin, niin myös tällä kertaa sain stailausnäytöksiin päälleni yhdessä M&S:n pukeutumisasiantuntijoiden kanssa valitut vaatteet. Minulla on noissa tilanteissa aina sellainen asenne, että haluan kokeilla jotakin itselleni uudenlaista enkä siksi torppaa suoralta kädeltä hulluimpiakaan ehdotuksia. (Ja senhän tietää miten siinä käy, keväällä luovuin mm. kielteisistä periaatteistani valkoisia farkkuja kohtaan.

Tällä kertaa tyylini rajoja koeteltiin pinkillä kimalluksella, pliseerauksilla ja itselle hyvin harvinaisella helman pituudella.

Ensin hihitytti ihan hirveästi, mutta sitten kun kaveriksi puettiin jotain tuttua ja turvallista, niin minähän kuulkaa aloin ihan lämpenemään. 

Pinkit, hameeseen mätsäävät huulet, bikerrotsi ja yksinkertainen kashmirneule ovat niin minua itseäni, että vieraampikin vaate sulautuu mukavasti joukkoon. Loaferit kun vielä vaihtaisi vaikkapa kiiltonahkamaihaireihin, niin tuntisin oloni asussa jo ihan täysin omakseni. 

Tässä sama rotsi Mariannella pitsimekon kanssa. Toimii! 

Stailausnäytöksissä puhuimme Mariannen kanssa mm. siitä, että hyvä tapa kokeilla omaksua tyyliinsä uusia juttuja, on yhdistellä niitä ensin joidenkin omien lempivaatteiden kanssa, jotka tuntuvat todella omilta ja turvallisilta. Jos kiskaisee kerralla päästä varpaisiin ihan uutta ja vieraantuntuista vaatetta, voi tuntea olonsa liian epävarmaksi. Mutta, kun vaikkapa yläosa on ominta itseä, on helpompi totutella ihan uudenmittaiseen hameeseen tai itselle outoihin housunpuntteihin. 

Minulle sitä tuttuuden tunnetta asuun tuotiin simppelillä mustalla kashmirneuleella, se kun on yksi oman talvipukeutumiseni kulmakivistä. Lämmin ja unelmanpehmeä kashmirneule on varmasti yksi syksyn ja talven monikäyttöisimmistä vaatteista. Itse yhdistän niitä niin farkkujen kuin vaikkapa paljettihameenkin kanssa.

Ja kun pakkanen alkaa kunnolla paukkua, voi ohuita kashmirkerroksia pukea helposti useamman päällekkäin ilman, että olo on topattu. Ja ehdottomasti paras juttu näissä M&S:n kashmirvaatteissa on se, että ne ovat konepestäviä. Halleluja! Nyrkkipyykkiä vihaava neuleaddikti kiittää.

Kaltaistani kashmirtyttöä ilahduttikin kovasti Marks & Spencerin laaja neulevalikoima. O- ja V-aukkoisten puseroiden ja poolojen lisäksi myynnissä on useita erilaisia neuletakkeja, niin pitkiä kuin lyhyitäkin. Myös väriskaala on kattava. Itseäni jäi hieman kutkuttelemaan pitkä vaaleanharmaa neuletakki, täytyy ehkä ensi viikon Helsingin reissulla käydä sovittelemassa sitä vielä uudelleen.

Eihän oikeasti lainkaan hullumpi kokonaisuus loppujen lopuksi? Itse ainakin tykästyin tuohon hameeseenkin mitä enemmän sitä päivän mittaa peilistä aina katselin. Sain nuo vaatteet päivän päätteksi itselleni ja taidankin seuraavaksi kokeilla hameen yhdistämistä mustaan pitsipuseroon. Ainakin tuossa mallinuken päällä pitsihihainen neule näytti kivalta.

Siinä missä pukeutumisneuvojilta saa hyviä vinkkejä oman tyylin rajojen venyttämiseen, on ammattilaisesta apua myös vaatteideen koon valinnassa. Minullakin oli sekä neuleesta että hameesta ensin päällä isommat koot, mutta kanssani vaatteita valinnut Taiju pisti minut kokeilemaan pienempiä kokoja.

Ja oikeassahan hän oli, neule oli hameen kanssa parempi hieman niukkana ja omalle vartalolleni hameenkin pliseeraukset menivät lantiolta kauniimmin, kun valittiinkin yhtä kokoa alkuperäistä pienempi hame. Hyvä muistutus siitä, että ei kannata tuijotella niitä kokolappuja liian tiukasti. Kuvissa minulla siis neuleesta koko UK18 ja hameesta UK16.

Tapahtumassa oli mukana myös bloggaajakollega Tiia, Minäkö keski-ikäinen -blogista. Tiia pyörähteli lavalla esittelemässä syksyn takkivalikoimaa. Vaikka M&S:n valikoimista löytyi takkiosastolta kyllä väriäkin (bongasin ainakin oranssia, vihreää ja sinistä), niin tykästyttiin molemmat näköjään takeissa vaaleanharmaisiin sävyihin.

Erilaisia harmaita takkeja ja myös liivejä näkyisikin myymälässä paljon. Todella raikas vaihtoehto niille ainaisille mustille syystakeille ja harmaaseen on kuitenkin yhtä helppo yhdistellä värikkäitä asusteita kuten vaikka hattuja ja hanskoja.

Huikean päivän päätteeksi Marks & Spencerin tuotteet tarjosivat minulle vielä yhden yllätyksen. Vaikka olenkin heidän liikkeissään paljon shoppaillut, niin alusvaateosaston olen ohittanut vähän ylimalkaisesti sillä oletuksella, että ei niiden koot riitä mulle kuitenkaan.

Porvoossa kuitenkin päädyin juttelemaan aiheesta myyjän kanssa ja hän kannusti minut epäilyksistäni huolimatta sovituskoppiin. Ja kuinka ollakaan, löysin useammatkin itselle sopivan kokoiset rintaliivit. Yhdet olivat niin täydelliset ja kauniit, että päädyin ostamaankin, vaikka en varsinaisesti liivien tarpeessa ollutkaan. Kuva valitsemistani liiveistä löytyy Instasta!

Rintaliiveissä löytyy osassa malleista kokoja jopa H-kuppiin saakka ja ympärysmittojakin bongasin 100 cm saakka. Ja mikä parasta, liivien hinnat liikkuivat myös isompien kokojen kohdalla 25-50 euron haarukassa. Omat 44,95 € maksaneet rintsikat tuntuivatkin lähes ilmaisilta, kun on tottunut maksamaan omista tissivehkeistään aina lähemmäs satasen.

Suosittelen siis ehdottomasti tutustumaan tarkemmin myös M&S:n alusvaateosastoon, kun myymälään seuraavan kerran menet. Kokopolitiikka voi yllättää iloisesti myös monet meistä, jotka olemme tottuneet kiertämään kaukaa ketjuliikkeiden rintaliivirekit.

kuvat: minä ja Laura Iisalo


Jazzkadun markkinahulinat on taas houkutellut paikalle kebabmyyjät ja hassuja hattuja kauppaavat krääsäkojut. Tarjolla on onneksi myös kiinnostavia käsityötuotteita kuten koruja ja asusteita. Jos suuntaat tällä viikolla Poriin, niin suosittelen tsekkaamaan Jazzkadun tarjonnasta ainakin nämä kolme kovaa kotimaista.

VIA MINNET

Rakastan nahkaa ja rakastan korvakoruja, joten Via Minnetin sulkakoruja ja muita luonnosta inspiraationsa saaneita tuotteita ei voi olla ihastelematta. Tutustuin merkkiin ensi kertaa viime kesän Jazzeilla, kun ostin tuollaisen kollaasissa näkyvät kullan värisen rannekorun. Valikoima on vuoden aikana laajentunut ja nyt silmääni osui etenkin mitä upeammissa väreissä hehkuva sulkakorujen mallisto. Korvakoruina löytyy niin isoja kuin pieniä yksittäisiä sulkia ja useamman nahkasulan yhdistelmiä. 

Jos et ole tällä viikolla Porissa, niin Via Minnetiltä löytyy myös nettikauppa, (mutta ihan kaikkia tuotteita ei sieltä vielä löydy) ja jälleenmyyjänä toimii Muotikuu-liikkeet. Laajimman katsauksen näihin nahkakoruihin saa menemällä paikan päälle johonkin tapahtumaan, jossa yrittäjä ja korujen suunnittelija, Minna on luomuksiaan myymässä. Tulevat tapahtumat löydät TÄÄLTÄ. Syyskuun loppuun saakka Via Minnetin tuotteet löytyvät myös Helsinki-Vantaan lentoasemalla sijaitsevasta Pop up -myymälästä! 

 

ASMI

Kun käsivarrella keikkuu traktorin sisäkumista valmistettu laukku, ei veskan likaantumista tarvitse pahemmin pelätä. Kuminen laukku on näppärä pyyhkäistä puhtaaksi, jos vaikka terassilla joku kaataa siiderit sen päälle. 

Anni Iivarisen Asmi-merkki sai aikoinaan alkunsa hopealankakoruista, mutta nykyään Asmi keskittyy työkoneiden kierrätetyistä sisäkumeista valmistettuhin tuotteisiin ja Anni valmistaa jokaisen tuotteen alusta loppuun saakka itse. Renkaiden lisäksi laukuissa on hyödynnetty mm. turvavöitä ja jakopään sekä tuulettimien hihnoja. Jokainen tuote on täysin uniikki, sillä kumissa näkyy jälkiä sen entisestä elämästä. On paikkoja, viiltoja ja ruosteen jättämiä värjäymiä, ja juuri ne tekevät tuotteista erityisen hurmaavia. 

Asmin laukkuja ja koruja löytyy tällä hetkellä mm. Kuopiossa sijaitsevasta kesäputiikista sekä Lappeenrannan Galleria Kääntöpoijusta. Seuraamalla Asmin FB-sivuja saat tietoa tulevista tapahtumista, joihin Anni tuotteidensa kanssa suuntaa. 

 

MARIANNE UUSITALO

Myös nämä unelman pehmeät poronnahkatuotteet jäivät mieleeni jo viime vuoden Jazzkadulta. Oman huomioni kiinnitti erityisesti eri kokoiset ja malliset pussukat, sillä minä olen pussukkafriikki! 

Tuotteiden suunnittelija Marianne kertoi aloittaneensa tekemällä nahasta taideteoksia ja siirtyneensä 90-luvulla asusteiden ja korujen pariin. Kysyessäni miten hän alunperin valitsi materiaalikseen juuri nahan, osoitti Marianne miestään, Ilkka Uusitaloa. Ilkka on työskennellyt isänsä jalanjäljissä nahka-alalla jo 50 vuotta, joten materiaali on koko perheelle erittäin tuttu. Marianne ja Ilkka kertoivatkin heidän nyt jo aikuisten lastensa joskus nuorempana huokaisseen, että "kun ees joskus sais kangastakin!". 

Marianne valmistaa kaikki korut itse ja samoin osan laukuista, mutta esimerkiksi lompakoita ommellaan mm. Äetsässä. Marianne kiertää myymässä tuotteitaan messuilla ja tapahtumissa, mutta niitä löytää myös mm. Rovaniemellä sijaitsevasta Arktikumista.

Yhdeksi suosituimmista tuotteistaan Marianne nostaa poronnahkaiset reput, joita löytyy perinteisen hillityn mustan lisäksi myös villimpinä versioina kuten kullanhohtoisena tai pinkkinä. "Keski-ikäisten naisten jumppareppu", oli ollut aikoinaan perheen nuorison tuomio kyseiselle tuotteelle, mutta nahkareppujen tultua taas vahvasti muotiin, on ostajakunta kuulema selvästi käynyt nuoremmaksi.

Miksi oi miksi itse aikoinaan luovuinkaan tädiltä saamastani nahkarepusta? Ei uskonut 90-luvun teini niiden tulevan joskus vahvasti takaisin.

Mulla on tilipäivä perjantaina, saattaa joutua käymään hieman Jazzkadulla ostoksilla!