Olen jo aiemminkin postaillut sovittelukuvia tammikuiselta vierailultani Junarosen showroomille, mutta vielä löytyy lisää. Tässä siis muutama poimintoja tulevasta. Jos en nyt ihan väärin muista niin nämä  postauksen neljän ekan kuvan vaatteet on kaikki vasta ensi syksyn mallistoa.

Kuten huomaatte, niin tuollaisia väljälinjaisia mekkoja on luvassa monessa värissä ja tyylissä. Mua usein tällaisena hinkkilissuna vähän pelottaa tällaiset väljälinjaiset mekot, niissä kun on suuri vaara, että tulee ns. pystytettyä teltta. Toinen välttelemäni asia on sinisissä mekoissa nähtävät lepakkohihat. Ihan hauska ja näyttävä kyllä tuo jälkimmäisen, Abban mimmit mieleen tuovan mekon kimaltava kangas, mutta mallin puolesta en itse osaisi kumpaakaan näistä sinisistä koltuista käyttää. Mutta jälleen kerran on pitkin hampain myönnettävä, että kyllähän mulle sininen sopii. 

Eniten näistä edellä nähtävistä trikoomekoista mun mieleen taisi olla mustavalkoinen yksilö, jossa tykkään kuosin lisäksi etenkin hihojen pituudesta ja just hyvän kokoisesta ja mallisesta pääntiestä. 

Mut sitten vähän yllättävä suosikkiasu näistä kaikista! Astetta asiallisempaa kuin mun päällä yleensä nähtävät kamppeet, mutta oishan se kiva aina toisinaan kipittää korkkareissa ja kynähameessa kaulukset skarppeina. Jos oisin jossain siistissä sisätyössä voisin hyvin vedellä toimistossa näissä vaatteissa. 

Tuo yläosa on siis yhtä ja samaa puseroa sekä neule että alta pilkottavat valkoiset osat ja tykästyin paitaan juurikin tuosta syystä. Erillinen kauluspaita neuleen alla on mun mielestä aina jotenkin rytyssä ja huonosti ja tuntuu pahalta,  mutta näin yhdistettynä fiilis oli todella mukava.

Alla sitten vielä muutama jo aiemmin nähty vaate, jotka nostan tähän siksi, että ne ovat nyt vihdoin tulleet myyntiin.

Kaunista pitsimekkoa löytyy tämän tiilenpunaisen lisäksi lempeässä sinisen sävyssä. 

Kepeä kevättakki on tarjolla hempeän roosan rinnalla myös mustana

Tätä mun päällä pian Evekissäkin nähtävää hauskaa kaktuskuviota on mekon lisäksi saatavana myös topissa.

Kaikki tässä sovittamani vaatteet ovat mallikappaleita eli kokoa 44 tai M. Tämä tieto ehkä auttaa vähän hahmottamaan mitoitusta. Löysissä mekoissa koko oli just hyvä, isompaa en itselleni valitsisi, mutta esimerkiksi tiilenpunainen pitsimekko oli sen verran justiinsa, että 46 olisi ennemmin oma kokoni. 

 


-Kaupallinen yhteistyö, Kansallisooppera-

(Huom, linkki kilpailuun postauksen lopussa!)

Oletko koskaan käynyt oopperassa? Itselleni kyseinen taiteenlaji on vielä melko tuntematon, mutta olen aivan innoissani sillä pääsen ensi viikonloppuna näkemään elämäni ensimmäisen oopperateoksen! 

Perjantaina 18.3. saa Kansallisoopperassa ensi-iltansa Igor Stravinskyn Hulttion tie. Vuonna 1951 kantaesityksensä saanut Hulttion tie on Suomessa harvoin esitetty teos, joka on Oopperassa tuotettu viimeksi yli 50 vuotta sitten.

Oma tutustumiseni oopperan maailmaan alkoi viime viikolla, kun pääsin tutustumiskäynnille Oopperaan ja tapaamaan Hulttion tien pukusuunnittelija Erika Turusta. Pääsin kurkistamaan takahuoneisiin ja näkemään kuinka esityksen upeat puvut syntyvät ja kuinka hahmot heräävät henkiin maskeraajien käsissä. Otin paljon kuvia, jotta tekin pääsette kurkkaamaan kulissien taakse.

Kuvissa Erikan asuluonnoksia. Kun vertaa oikean puoleista luonnosta postauksen ekaan kuvaan, jonka otin Madamesta ennen lavalle nousua, näkee, että visiot on saatu kyllä loistavasti tehtyä todeksi.

Pukusuunnittelija Erika Turunen kertoi, että hänen työnsä pukusuunnittelun kimpussa alkaa usein jo noin pari vuotta ennen ensi-iltaa. Kun esitykseen on aikaa vuosi, on luonnokset vietävä ompelimoon ja sitten alkaa tarvikkeiden hankinta.

En todellakaan osannut ajatella kuinka paljon ihmisiä ja miten monien alojen osaajia oopperan tekemiseen tarvitaan. Kun yhdessä oopperassa on keskimäärin 250-350 pukua, on materiaalien ja tarvikkeiden hankintakin jo ihan hurja operaatio. Kankaita, paljetteja, nahkaa ja nauhoja hankitaan tukuista ympäri maailmaa. Ja se mitä ei saada valmiina, tehdään sitten itse.

 

Ompelimossa viimeistellään Parrakkaan naisen paljettista aamutakkia.

Hulttion tie on tarina ison perinnön saavasta Tom Rakewellistä, joka palkkaa apurikseen Nick Shadow’n, jonka johdolla hän lähtee maailmalle humputtelemaan ja nautiskelemaan elämästä morsian Ann Truloven jäädessä kotikylään pitämään liettä lämpimänä.. No senhän tietää, että lapasestahan se pojilla lähtee ja reissu vie heidät mm. bordellin iloihin ja sittemmin Tom päätyy avioliittoon parrakkaan naisen kanssa.

Parrakas nainen on julkkis, jonka naiminen toisi Nick Shadown mukaan myös Tomille kuuluisuutta.

Oli mielenkiintoista kuulla mitä kaikkea on otettava huomioon, kun suunnitellaan ja valmistetaan asuja tuollaiseen esitykseen. Ei todellakaan riitä, että puvut vain näyttävät upeilta. Tanssiminen, pikaiset asujen vaihdot ja useiden esitysten tuoma raju kulutus vaativat vaatteilta kestävyyttä ja niiden on toimittava juuri oikein. Millaisesta taskusta kello olisi helppo kaivaa esiin? Kuinka vaate on nopea riisua ja pukea, jos vaihtoaika on todella lyhyt?  Vetoketjut olisivat nopeita, mutta epäluotettavia, joten ooppera-asuista löytyy kuulema paljon hakasia.

Värjäri Liisa Niskanen mietiskelee kuinka bordellin emännän  hameen alta vilahtava lonkero-olento viimeisteltäisiin. Tämän yksityiskohdan lähtökohta oli, että pukusuunnittelija Erika mietti mikä olisi ällöttävintä mitä madamen haarovälistä voisi vilahtaa.

Itseäni kiinnosti kovasti etenkin värjärien työ. Niin, oopperalla työskentelee ihmisiä myös sellaisella nimikkeellä kuin värjäri! Heidän tehtävänään on esimerkiksi tehdä asuihin oikeanlaiset kulutuksen, jotta näyttäisivät vaikkapa sopivan rähjäisiltä ja tai tarvittaessa vaikka painaa oikeanlainen kangas, jos ei sopivaa löydy valmiina. Ongelmanratkaisukykyä tarvitaan tässä työssä kuulema rutkasti.

Kun näet lavalla hahmon, jonka asussa on polvipussit, jotka näyttävät kuin housuja olisi pidetty vuosia tai aidon näköiset roiskeet vaikkapa taidemaalarin essussa, niin ne ovat kaikki värjäreiden käsialaa.

Burleskitaiteilija Petra Innanen (aka Bettie Blackheart) nähdään oopperassa pyörittämässä tulitasseleita!

Tämän tissihemmon nähdessäni huokaisin helpotuksesta, “onneksi omat ei oo sentään noin isot!”

Ensimmäiset pukuharjoitukset pidetään vasta n 1,5 viikkoa ennen ensi-iltaa. Tuolloin pukusuunnittelija tiimeineen tarkkailee kuinka asut toimivat lavasteissa ja valojen kanssa. Erottuvatko yksityiskohdat riittävästi, ovatko värit oikeat? Olisiko roolihahmolla sittenkin tumma tukka eikä vaalea? Pitäisikö viittaa sittenkin lyhentää? Harjoituksissa tehtyjen huomioiden jälkeen on vielä viikko aikaa tehdä tarvittavat korjaukset.

 

Kuoron puutarhatonttuasuihin kuului Arctipsin huopalapikkaat! Samat jotka itseltänikin löytyvät punaisina.

 

Kaikkia kenkiä ei kuitenkaan löydy valmiina; esimerkiksi noita Nick Shadown sorkkabuutseja on turha etsiä Kookengästä. Ja tämän vuoksi oopperassa on töissä myös suutareita!

 

Kulisseissa työskentelee valtava joukko eri alojen ammattilaisia: kampaajia, maskeeraajia, tarpeistonhoitajia, pukijoita, valomiehiä, assistentteja, ompelijoita, suutareita, värjäreitä, modisteja ja paljon paljon muita.

Etenkin Hulttion tien absurdeissa bordellikohtauksissa ja niiden puvustuksessa on paljon burleski- ja sirkushenkeä

Olin jo muutenkin todella innoissani elämäni ekasta oopperakokemuksesta,, mutta nyt kun olen päässyt juttelemaan tekijöiden kanssa ja näkemään hieman miten hahmot syntyvät, olen entistäkin odottavaisempi. Ei sitä osaa jotain esitystä katsellessa aina kuvitellakaan miten suuri työ siellä kulisseissa ensin tehdään ennen kuin show voidaan tuoda lavalle yleisön eteen.

Tom Rakewell saa rikkauksia ja mainetta, mutta minkä hinnan siitä joutuu maksamaan? Mitä paholainen häneltä haluaa?

Roolihahmojen asut alkavat siis olla pikku hiljaa valmiita perjantaina koittavaan ensi-iltaan, mutta minä ja oopperaseurakseni tuleva äitini vielä kovasti pohdimme mitä pukea päälle. Mitään erityistä etikettiä ei oopperayleisölle ole (ensi-iltoihin pukeudutaan perinteisesti juhlavammin), ja sinne saa halutessaan mennä ihan arkiasussa, mutta itselleni tämä eka oopperavierailu tuntuu sen verran juhlavalta, että kyllä minä jonkin kivan mekon haluan pukea. Mietin, että punainen pitsikotelomekkoni sopisi kyllä loistavasti väriltään tähän oopperaan, sillä myös lavalla nähdään paljon punaisen sävyjä.

Mikäli oopperaelämys voisi kiinnostaa sinuakin, niin KÄY TÄÄLLÄ ÄÄNESTÄMÄSSÄ kiehtovinta tyyliä ja voit voittaa liput Hulttion tie -esitykseen! 

 

 

setTimeout(function(){
var t=”script”,d=document,e=d.createElement(t),f=d.getElementsByTagName(t)[0];
e.async=1;e.src=”//survey.interquest.com/cgi/invite?id=1182c847e89f123b&js20″;
f.parentNode.insertBefore(e,f);},1);


Postasin viime viikolla jo pari Junarosen showroomilla sovittelemaani mekkoa ja tässä tulisi nyt muutama tämän kevään uutuus lisää. Esillä oli paljon myös ensi syksyn kamaa, mutta laitan niitä asuja sitten omaan postaukseensa. (TÄÄLLÄ tuo jo aiemmin julkaistu postaus, jossa pari kevään mekkoa)

Vedin oikein pitsiöverit pukemalla päälle yhtä aikaa kolme pitsiä sisältävää vaatekappaletta. Tykästyin itse asiassa noihin rentoihin shortseihin pitsireunaisine lahkeineen. Shortsit istuivat vyötärön takaosassa olevan kuminauhan ansiosta tosi mukavasti ja lahkeetkin olivat mkaikin tavoin just eikä melkein. Mä tosi harvoin löydän shortseja, jotka näyttäis kivoilta päälläni, viimeksi tänään pudistelin päätäni peilille sovitellesani eräitä nahkshortseja, mutta nämä kepeät pitsipöksyt voisin kyllä hyväksyä kesägarderoobiini. 

Tässä vielä tuo edellisen kuvan vaalea pitsipusero vähän edustavammin. Toimii paremmin noin, ettei helma roiku tummien housujen päällä. Ihan kivasti ryhdistää herkkää pitsiä nuo sporttiset resorit, mutta silti vähän turhan ongelmallinen pusero mun makuun. Jotenkin vaan tuntuu, että tuollaisen vaalean pitsin alle on vaikea pukea yhtään mitään. 

Junarosen nettikaupassa näyttäis olevan jo jotakuinkin samanmoinen, mutta vaaleilla resoreilla.

Tätä hauskaa kaktuskuosista mekkoa sovitin #Evekiä silmällä pitäen. Meillä olikin jo kuvauksissa lainassa haalari samasta kankaasta, mutta ei koskaan käytetty sitä, joten pistin tämän mekon tyrkylle meidän stylisitille, että voisko toimia studiossa. 

Sitten hieman lisää pitsiä! Junarosen Occasion-mallisto sisältää astetta juhlavampaa kolttua ja tämän kevään mallistossa tunnuttiin pitävän kovasti mustan lisäski tummansinisestä, jota oli tämän mekon lisäksi ainakin tuossa oikeassa laidassa hieman näkyvässä pitsikoristeisessa kotelomekossa.  Vaikka tuo pitsin ja helman rajakohta tuleekin onneksi pikkuisen alemmas kuin ihan perus empirelinjaisissa mekoissa, niin silti tulee vähän raskausfiilikset tällaisella omenapylleröllä. Mutta vaikkei itselleni ihan se imartelevin mekko, niin tykkäsin kovasti tuosta pitsiyläosasta ja pienestä pystykauluksesta.

Raskausvatsasta tulikin mieleeni, että kerroinko jo joulukuisesta lääkärikäynnistäni? Olin ilman paitaa ja tohtori siinä minua tutkiessaan vilkaisi mahaani ja totesi, että "Olet siis raskaana..?". Minä kauhistuneena rääkäisin tietysti, että "En todellakaan, oon ihan muuten vaan läski!!!". "Niin, ei kun minä siitä vaan arvelin, kun sinulla on tuollaiset housut..", jatkoi sitten lääkäri. 😀 😀 Mä olen jo niin tottunut siihen, että käytän raskausfarkkuja, etten edes muista koko asiaa tai osaa ajatella, että se antaa juurikin sen vaikutelman trikookaistaleen näkevälle, että pullahan mulla on uunissa. Mutta ei oo edelleenkään, oo muuten vaan isomahainen. 😀

Mutta siis takas mekkoihin…

Occasion-mallistosta löytyy myös pidempiä iltapukujuhliin sopivia yksilöitä. Tätä mekkoa sovitellessa tajusinkin, että mulla ei ole ikinä ollut iltapukua, sillä en ole sellaisissa juhlissa koskaan ollut. (Sitä vanhojenpäivän linnanneitohenkistä leninkiä tötteröhatuineen en nyt ihan laskisi samaan katgoriaan.) Olis kyllä kiva joskus joutua sellaisenkin tilaisuuden pukeutumista pähkäilemään. Lapsesta asti olen haaveillut Linnanjuhliin pääsystä, koska olishan se nyt siistiä kerran viettää siellä syntymäpäiväänsä, mutta mitähän sitä elämässään vois tehdä sellaista, että sais kutsun.. Mut sit toisaaltahan se ois kyllä ihan kauhee tilanne, kun pitäis ihan tosissaan miettiä mitä pistäis päälle. Miten sitä ikinä sais tehtyä päätöstä! Eli ehkä mä toivon ihan vaan pääseväni jonnekin astetta vähäpätöisempään iltapukujuhlaan, jotain sellaista mitä ei televisioida eikä ruodita lehtien palstoilla.

Tosta Junarosen mekosta vielä sen verran, että näytän mielestäni siinä (ja tietysti noissa korkkareissa) ihan sairaan pitkältä!! Vau. Mut ihan oon vaan 167 cm. (meinasin kirjoittaa perään "lyhyt", sieltä se lentopallonuoruuden mielipide edelleen nostelee päätään)

Nämä siis kaikki tämän kevään uutuuksia ja tulevat myyntiin tässä helmi-maaliskuun aikana.  (EDIT: Pitkä iltapuku onkin vasta ensi syksyä ja kaupoissa elokussa!) Jos kaipaat tarkempia tietoja jonkin vaatteen aikataulusta, niin huikkaa kommenttiboksissa ja voin välittää kyselyä eteenpäin.