NÄIN SYNTYYY OOPPERAN TYYLI + voita oopperaliput kahdelle!

-Kaupallinen yhteistyö, Kansallisooppera-

(Huom, linkki kilpailuun postauksen lopussa!)

Oletko koskaan käynyt oopperassa? Itselleni kyseinen taiteenlaji on vielä melko tuntematon, mutta olen aivan innoissani sillä pääsen ensi viikonloppuna näkemään elämäni ensimmäisen oopperateoksen! 

Perjantaina 18.3. saa Kansallisoopperassa ensi-iltansa Igor Stravinskyn Hulttion tie. Vuonna 1951 kantaesityksensä saanut Hulttion tie on Suomessa harvoin esitetty teos, joka on Oopperassa tuotettu viimeksi yli 50 vuotta sitten.

Oma tutustumiseni oopperan maailmaan alkoi viime viikolla, kun pääsin tutustumiskäynnille Oopperaan ja tapaamaan Hulttion tien pukusuunnittelija Erika Turusta. Pääsin kurkistamaan takahuoneisiin ja näkemään kuinka esityksen upeat puvut syntyvät ja kuinka hahmot heräävät henkiin maskeraajien käsissä. Otin paljon kuvia, jotta tekin pääsette kurkkaamaan kulissien taakse.

Kuvissa Erikan asuluonnoksia. Kun vertaa oikean puoleista luonnosta postauksen ekaan kuvaan, jonka otin Madamesta ennen lavalle nousua, näkee, että visiot on saatu kyllä loistavasti tehtyä todeksi.

Pukusuunnittelija Erika Turunen kertoi, että hänen työnsä pukusuunnittelun kimpussa alkaa usein jo noin pari vuotta ennen ensi-iltaa. Kun esitykseen on aikaa vuosi, on luonnokset vietävä ompelimoon ja sitten alkaa tarvikkeiden hankinta.

En todellakaan osannut ajatella kuinka paljon ihmisiä ja miten monien alojen osaajia oopperan tekemiseen tarvitaan. Kun yhdessä oopperassa on keskimäärin 250-350 pukua, on materiaalien ja tarvikkeiden hankintakin jo ihan hurja operaatio. Kankaita, paljetteja, nahkaa ja nauhoja hankitaan tukuista ympäri maailmaa. Ja se mitä ei saada valmiina, tehdään sitten itse.

 

Ompelimossa viimeistellään Parrakkaan naisen paljettista aamutakkia.

Hulttion tie on tarina ison perinnön saavasta Tom Rakewellistä, joka palkkaa apurikseen Nick Shadow’n, jonka johdolla hän lähtee maailmalle humputtelemaan ja nautiskelemaan elämästä morsian Ann Truloven jäädessä kotikylään pitämään liettä lämpimänä.. No senhän tietää, että lapasestahan se pojilla lähtee ja reissu vie heidät mm. bordellin iloihin ja sittemmin Tom päätyy avioliittoon parrakkaan naisen kanssa.

Parrakas nainen on julkkis, jonka naiminen toisi Nick Shadown mukaan myös Tomille kuuluisuutta.

Oli mielenkiintoista kuulla mitä kaikkea on otettava huomioon, kun suunnitellaan ja valmistetaan asuja tuollaiseen esitykseen. Ei todellakaan riitä, että puvut vain näyttävät upeilta. Tanssiminen, pikaiset asujen vaihdot ja useiden esitysten tuoma raju kulutus vaativat vaatteilta kestävyyttä ja niiden on toimittava juuri oikein. Millaisesta taskusta kello olisi helppo kaivaa esiin? Kuinka vaate on nopea riisua ja pukea, jos vaihtoaika on todella lyhyt?  Vetoketjut olisivat nopeita, mutta epäluotettavia, joten ooppera-asuista löytyy kuulema paljon hakasia.

Värjäri Liisa Niskanen mietiskelee kuinka bordellin emännän  hameen alta vilahtava lonkero-olento viimeisteltäisiin. Tämän yksityiskohdan lähtökohta oli, että pukusuunnittelija Erika mietti mikä olisi ällöttävintä mitä madamen haarovälistä voisi vilahtaa.

Itseäni kiinnosti kovasti etenkin värjärien työ. Niin, oopperalla työskentelee ihmisiä myös sellaisella nimikkeellä kuin värjäri! Heidän tehtävänään on esimerkiksi tehdä asuihin oikeanlaiset kulutuksen, jotta näyttäisivät vaikkapa sopivan rähjäisiltä ja tai tarvittaessa vaikka painaa oikeanlainen kangas, jos ei sopivaa löydy valmiina. Ongelmanratkaisukykyä tarvitaan tässä työssä kuulema rutkasti.

Kun näet lavalla hahmon, jonka asussa on polvipussit, jotka näyttävät kuin housuja olisi pidetty vuosia tai aidon näköiset roiskeet vaikkapa taidemaalarin essussa, niin ne ovat kaikki värjäreiden käsialaa.

Burleskitaiteilija Petra Innanen (aka Bettie Blackheart) nähdään oopperassa pyörittämässä tulitasseleita!

Tämän tissihemmon nähdessäni huokaisin helpotuksesta, “onneksi omat ei oo sentään noin isot!”

Ensimmäiset pukuharjoitukset pidetään vasta n 1,5 viikkoa ennen ensi-iltaa. Tuolloin pukusuunnittelija tiimeineen tarkkailee kuinka asut toimivat lavasteissa ja valojen kanssa. Erottuvatko yksityiskohdat riittävästi, ovatko värit oikeat? Olisiko roolihahmolla sittenkin tumma tukka eikä vaalea? Pitäisikö viittaa sittenkin lyhentää? Harjoituksissa tehtyjen huomioiden jälkeen on vielä viikko aikaa tehdä tarvittavat korjaukset.

 

Kuoron puutarhatonttuasuihin kuului Arctipsin huopalapikkaat! Samat jotka itseltänikin löytyvät punaisina.

 

Kaikkia kenkiä ei kuitenkaan löydy valmiina; esimerkiksi noita Nick Shadown sorkkabuutseja on turha etsiä Kookengästä. Ja tämän vuoksi oopperassa on töissä myös suutareita!

 

Kulisseissa työskentelee valtava joukko eri alojen ammattilaisia: kampaajia, maskeeraajia, tarpeistonhoitajia, pukijoita, valomiehiä, assistentteja, ompelijoita, suutareita, värjäreitä, modisteja ja paljon paljon muita.

Etenkin Hulttion tien absurdeissa bordellikohtauksissa ja niiden puvustuksessa on paljon burleski- ja sirkushenkeä

Olin jo muutenkin todella innoissani elämäni ekasta oopperakokemuksesta,, mutta nyt kun olen päässyt juttelemaan tekijöiden kanssa ja näkemään hieman miten hahmot syntyvät, olen entistäkin odottavaisempi. Ei sitä osaa jotain esitystä katsellessa aina kuvitellakaan miten suuri työ siellä kulisseissa ensin tehdään ennen kuin show voidaan tuoda lavalle yleisön eteen.

Tom Rakewell saa rikkauksia ja mainetta, mutta minkä hinnan siitä joutuu maksamaan? Mitä paholainen häneltä haluaa?

Roolihahmojen asut alkavat siis olla pikku hiljaa valmiita perjantaina koittavaan ensi-iltaan, mutta minä ja oopperaseurakseni tuleva äitini vielä kovasti pohdimme mitä pukea päälle. Mitään erityistä etikettiä ei oopperayleisölle ole (ensi-iltoihin pukeudutaan perinteisesti juhlavammin), ja sinne saa halutessaan mennä ihan arkiasussa, mutta itselleni tämä eka oopperavierailu tuntuu sen verran juhlavalta, että kyllä minä jonkin kivan mekon haluan pukea. Mietin, että punainen pitsikotelomekkoni sopisi kyllä loistavasti väriltään tähän oopperaan, sillä myös lavalla nähdään paljon punaisen sävyjä.

Mikäli oopperaelämys voisi kiinnostaa sinuakin, niin KÄY TÄÄLLÄ ÄÄNESTÄMÄSSÄ kiehtovinta tyyliä ja voit voittaa liput Hulttion tie -esitykseen! 

 

 

setTimeout(function(){
var t=”script”,d=document,e=d.createElement(t),f=d.getElementsByTagName(t)[0];
e.async=1;e.src=”//survey.interquest.com/cgi/invite?id=1182c847e89f123b&js20″;
f.parentNode.insertBefore(e,f);},1);


11 Comments
  • Kiti
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Kiinnostava postaus! En oo koskaan käynyt oopperassa, kiehtova maailma! Ehkä arpaonni suosii ja pääsen sivistämään itseäni. 😀

    T: Kiti
    http://www.lily.fi/blogit/katso-tarkemmin

    P.s Noi sorkkabootsit, wau. :O

  • Katri K
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Ihan mieletön puvustus! Oopperan puvut ja maskit ovat kyllä iskeneet joka kerta kun olen Oopperassa käynyt, mutta tämä jotenkin oikein erityisesti. Ihailen suunnattomasti Oopperan henkilökunnan ammattitaitoa.

  • Jenni vaan
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    WOW! Miten onkin saatu toteutettua tuo luonnoskuva noin hyvin ihmiselle. Mielettömän taitavaa porukkaa töissä tuolla! 🙂

  • anni
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Vou, ihan mielettömiä oivalluksia ja pukuja! Lonkero-olento on ilmiselvä vagina dentata, jaiks

  • Oopperaan
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Oohh – mitä upeita kuvia!
    Erika Turunen on loistava puvustaja. Tämä kertomus taustalla tehtävästä työmäärästä ja taitavista monista ammattilaisista oli mielenkiintoista luettavaa.
    Tämä oopera täytyy nähdä ❤️

  • Kivimäen Jenni
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Valtavan mielenkiintoinen postaus, kiitos ihan hirveästi! Rakastan oopperaa, olisi niin ihanaa käydä useammin ihastelemassa näytöksiä. 🙂 Todella upeita pukuja ja ihan valtava työmäärä takana, että valmiit hahmot saadaan lavalle. Toivottavasti yleisöstä edes osa hoksaa tätä vähän ajatella. 🙂

  • Maddaleena
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Ensimmäinen oopperani oli Boris Godunov Savonlinnassa, seuraava oli Lentävä hollantilainen Bulevardilla sitten tulivat Bahtitsarain suhkulähde Leningradin Kirov teatterissa ja baletti Joutsenlampi Dresdenissä. Upea ja mieleenjäävä balettielokuva on ollut Franco Zefirellin ohjaama Romeo ja Julia. Oopperan kummitus on monesti katsottu sekä DVD ltä, että televisiosta. Nyt on hyvä, kun kaukana oikeista oopperalavoista asuvat voivat nauttia taltioiduista esityksistä, mutta sen aidon tunnelman kokee siellä livenä oopperassa.
    Siispä matkustan junalla puoli päivää katsomaan tätä oopperaa.

  • Elisa/
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Wau wau wau mitä inspistä! Mulla on menneisyys opiskelijateatterissa vähän kaikenlaisissa hommissa, joten taustatyön määrä on tuttu. Tuollaisessa oopperan kokoisessa tuotannossa se on vielä moninkertainen! Hauskimpia ovat juuri tuollaiset pienet yksityiskohdat jotka eivät välttämättä lavalta näy kuin eturiviin, mutta jotka tekevät näyttelijälle just sen oikean fiiliksen roolista: sorkkakengät, lonkerohämis hameen alla jne. Vähän sellaista työryhmän hassutteluakin se voi joskus olla 🙂

  • Taivaanrannanmaalari
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Hyvä katsaus esiripun takaiseen työhön.

    Tämän innoittamana liput hankittuna.

    Kiitos tönäisystä kulttuuri-iltaa kohti.

  • Annuli
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Mielenkiintoista. Täytyy mennä katsomaan.

  • Vierailija
    Posted at 00:00h, 30 marraskuun Vastaa

    Aaaah, kiitos tästä postauseita & etenkin runsaista kuvista! Niin taitavaa väkeä, ja mielettömiä ideoita.

Post A Comment