Terkkuja Linzistä! Tänään on ehditty jo avata peli tärkeimpien aktiviteettien osalta, eli on syöty Wienerschnitzelit, sacherkakkua, juotu viiniä sekä soviteltu itävaltalaisia perinneasuja. Nyt  hengataan Jonnan hurmaavassa asuntolahuoneessa kera kolmen euron viinipullon. Te muuten voisitte kätevästi pelata loppuviikon ajan juomapeliä mun blogia lukiessa. Eli joka kerta kun mainitsen joko sanan viini tai sacher, niin voitte ottaa huikkaa. Että kun nyt kerran deekuillaan, niin tehdään se sitten porukalla! 😀

Mä jouduin yöllä lähtemään Porista sellaisella bussilla, että olin lentokentällä kolme ja puoli tuntia ennen koneen lähtöä ja ylimääräinen aikahan ei tunnetusti voi koitua muuta kuin lompakon kohtaloksi. Kosmetiikkaosastolta tarttui siis matkaan jotain tarpeellista, mutta myös yksi totaalinen heräteostos.

Diorin rajauskynä ja Diorshow Black Out -ripsari olivat ne tarpeellista-listan mukaiset ostokset. Edellinen Diorin rajauskynä kesti varmaan kolme vuotta eikä edes ehtinyt loppua ennen kuin katosi. Eli on melkolailla maksamani n. 16 € arvoinen. Kyseessä on siis ehdottomasti mun lemppari rajauskynä. Se on juuri sopivan pehmeä, väri on intensiivinen ja pysyy loistavasti.

Olen käyttänyt noita erilaisia Diorshow-ripsivärejäkin jo useamman vuoden ajan aina kun vain olen raskinut niihin sijoittaa (tai silloin, kun mamma on ostanut lapselleen räpsyvärejä lahjaksi :D), mutta tämä Black Out on uusi tuttavuus. Mutta en ainakaan jaksa uskoa, että mitään kauheaa pettymystä tuokaan versio tuottaisi, kun muutkaan eivät sitä ole tehneet.

Se ylläripylläri heräteostos oli sitten tuo kuvassa oleva törppö joka on täynnä ihanan näköisiä ”kuulia”. Kyseessä on Guerlainin hieman hehkua antava meikinalusvoide Météorites Perles. Myyjän kehut ja se kuinka vaivattomasti meikkivoide levittyi tuon voiteen päälle, yhdistettynä sen antamaan sopivaan hehkuun sekä tuotteen kauniiseen ulkonäköön olivat niin pettämättömän tuntuinen yhdistelmä, etten pienessä lomahuumassani pystynyt vastustelemaan.

Köyhdyin 44 euroa, mutta ensi kokeilujen perusteella tuo 30 ml pumppupullo tulee kestämään lähes ikuisuuden. Voin koittaa muistaa kertoilla tarkempia käyttökokemuksia jahka niitä ehtii kertyä.

Sellaisialankeamuksia siis lentokentän kosmetiikka-ansoista! Näiden lisäksi tein koruliikkeestä yhden melko odottamattoman ostoksen. Ostin nimittäin itselleni  yhden ihanan Lapponia-korun myöhäisenä 30 v -lahjana. Mutta siitä lisää ihan omassa postauksessaan, kun ehdin kaunottaren kuvata.

Eli loma on lähtenyt käyntiin ihan perusmeiningillä ja olen unohtanut finanssistressit muutamaksi päiväksi kotiin. Reissussa ollessa sitä jotenkinkummasti raskii hankkia aina sellaisiakin asioita jotka normaalisti edellyttäisivät ainakin tarkempaa harkintaa. Pankkitilini taitaa kuitenkin olla todella kiitollinen siitä, ettei tämä reissu kestä kuin muutaman päivän. 😀

Mitenkäs teillä muuten on, muuttuuko rahankäyttönne huolettomammaksi lomareissuilla vai pidättekö samanlaista kulutuslinjaa niin arkena kuin lomillakin?


Aika perusmeininkiä multa taas.. neljän tunnin päästä pitäis jo suunnata linja-autoasemalle ja ottaa bussin nokka kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Mutta mitä tekee tämä neiti? No istuu sohvalla, kattoo Master Chefiä ja bloggaa. Ja tavarat ei siis ole vielä matkalaukussa päinkään. Siellä matkalaukussa taitaa itse asiassa olla vielä jotain jäämiä edellisen reissun jäljiltä. 😀

Mut mikäs hätä tässä… Ehtii ihan hyvin ensin esitellä vaikkapa päivän asun, eli tarkemmin ottaen katastrofaalisen kiireisen aamun tuoksinassa päälle pätyneen vaatekasan.

Koska viime viikon plussakelit osoittautuvat tänä aamuna vain hetken hurmaksi ja mittari näytti jälleen kirpsakoita miinusasteita, halusin kiskoa päälle takuuvarmaa lämpöä ja turvaa. Ja mikäs muu tarjoaisi noita molempia paremmin kuin mamman muutama viikko sitten lähettämä kokovartalovillasukka.

Mitään kummempaa  musta neulemekko ei sitten kaverikseen kiireessä saanut kuin pari päivää sitten esittelemäni aurinkoiset hapsunilkkurit ja korviin roikkumaan ruskeat höyhenkorvikset. Tuo viime viikkojen viininpunainen suosikkilaukku passasi onneksi tääninpäivän asuun enemmän kuin loistavasti. Kiva yhdistelmä tuo keltainen ja viininpunainen mielestäni! Enä tasan olisi vielä vaikkapa vuosi sitten voinut kuvitella että

Manchesteristä viime talvena ostamani Evansin tekokarvatakki oli päässyt jotenkin ihan unohtumaan minulta ja löytyikin ullakolta  taas käyttöönvasta n. kuukausi sitten. Yritän tässä nyt epätoivoisesti ottaa siitä kaiken ilon irti vielä sen aikaa, kun siihen ei aivan läkähdy.

Mutta takeista puheenollen.. se ei todellakaan ole kuuma karvareuhka jonka heitän niskaani kun lähden reissuun. Jonna nimittäin vahvisti, että Itävallassa on ihanat nahkarotsikelit!

Nyt voisin siis vihdoin suunnata tuone vaatehuoneen puolelle tonkimaan jotain releitä joilla pärjäisi viisi päiväisen viinin juonti ja sacherkakun syönti -reissun. Mut ei kai sitä nyt kummaisia tarvii? Passi, hammasharja, lompakko, kamera, joku kolttu ja pirtsakka huulipuna.. Ja eikai mulla nyt paljoa muuta mahtuiskaan, sillä pelkästään Jonnalle meneviä vaatteita on jo yks kangaskassillinen ja sille pitää viedä vielä säkillinen Pätkiksiäkin.

Yleensä olen sitä mieltä, että lomat on lomailua varten, eikä sieltä reissusta mitään bloggailla. Mutta kun nyt kerran on kyse kahden tärähtäneen blogimuijan reissusta, niin bloggailu oikeastaan ikään kuin kuuluu asiaan ja niinpä mukaan lähteekin pomolta lainaan saatu miniläppäri. Eli jonkinmoisia Linz- ja Wien-postauksia on siis luvassa myös matkan aikana. Jos ei muuta niin ainakin Mervin ja Pirjo-Riitan viininjuontikuvia. Pysykää siis kanavalla!

Mä julistan nyt siis tämän postauksen päätteksi talvilomani virallisesti avatuksi! Seuraavan kerran töihin sitten vasta 20.3.! Happy happy joy joy!

Nyt mä alan ihan oikeesti pakkaamaan… Lähtöön 3,5 tuntia.


Olen sanonut sen ennenkin ja toistan sen jälleen: minä rakastan hotelleja ja niissä yöpymistä. Tällä viikolla pääsee uinumaan vaihteeksi kolmen yön verran pehmeisiin hotellilakanoihin ja se jos mikä on mahtavuutta!

Yleensä kun ihaniin hotelleihin pääsen, on niiden tunnelmaa yritettävä ikuistaa myös kuvien keinoin. Olin ihan täysin unohtanut vuosi sitten Tukholman muotiviikolla hurmaavasta hotellihuoneestani ottamat kuvat, mutta löysin ne arkistoista viime viikolla ihan vahingossa.

Yövyimme tuolla vuoden takaisella reissulla Nelliinan kanssa upeassa 1860-luvulla rakennetussa Berns hotellissa, jonka suuressa salissa myös osa näytöksistä järjestettiin. Söimme myös yhtenä päivänä lounasta Bernsin Asiatiska-ravintolassa yhdessä paikan markkinointi-ihmisten kanssa ja he kertoivat, että samassa paikassa avattiin Ruotsin ensimmäinen kiinalainen ravintola jo vuonna 1944. Rakennus siis piti sisällään melkoiset määrät historian siipien kaunista havinaa.

Meillä oli molemmilla omat yhden hengen huoneet ja ainakin itse koin tuon kodikkaan tuntuisen huoneen todella toimivaksi ja jopa tilavaksi nimestään (extra small rum) huolimatta. Ihastuin kovasti art deco -tyylisen huoneeni linjakkaaseen sisustukseen. Tuossa pienessä pesässä oli melko paljon enemmän fiilistä ja persoonallisuutta kuin perus ketjuhotellien standardihuoneissa.

Pikkuinen kauniisti kulunut nahkasohva oli integroitu näppärästi valoisaan ikkunasyvennykseen.

Tämän yöpöydällä seisseen ryhdikkään lamppukaunottaren huolisin koska tahansa omaankin kotiini.

Yllä olevaa kuvaa katsellessa minulle alkoi kummasti kirkastua millaisilla väreillä voisin sisustaa meidän pikkuruisen makuuhuoneemme.

Minibaari oli piilotettu tyylikkäästi monikulmaisen tiikkikaapiston sisuksiin.

Perus minibaarituotteiden lisäksi huoneessa oli tarjolla vähän normaalista poikkeavampiakin tuotteita. Mikäli matkaan olisi sattunut kumppani lemmenleikkejä varten, olisi minibaarilaskuun voinut napata hyllystä esim. käsiraudat tai saumasukat. Ja jos ei sattunut leikkikaveria mukaan, niin Pom Pom Parlourin tyylikkäistä pakkauksista löytyi myös vibraattori sekä eroottisia novelleja ruotsiksi. Pientä vaihtelua sille hotellihuoneiden vakiokirjalle Raamatulle. ;D

Pienessä huoneessa tila oli hyödynnetty tehokkaasti ja sängyn pääty toimi samalla yöpöytänä ja säilytystilana.

Lehtitelineestä löytyi valikoima sisustuslehtiä iltalukemiseksi.

Kenkien määrästä päätellen voisi kuvitella, että reissu olisi kestänyt huomattavasti pidempään kuin vain kolme päivää. Ja voin itse asiassa tunnustaa, että taisin jopa siivota jotkut kengät tuosta pois ennen kuvan ottamista koska hillitön kenkäpino vähän nolotti. 😀

Näiden pikkuruisten huoneiden vastapainoksi hotellissa onkin sitten kuvien perusteella toinen toistaan huikeampia huoneita ja sviittejä. Ja käsitykseni mukaan kaikki huoneet ovat omanlaisiaan ja sisutettu yksilöllisesti. Mikäli sisustuskuvat kiinnostavat, niin kuvia muutamasta Bernsin upeasta sviitistä löytyy TÄÄLTÄ.

Nyt sitten jännityksellä odotan millainen hotelli meillä on Jonnan kanssa Wienissä. En nimittäin lainkaan muista mikä hotelli me loppujen lopuksi varattiin. 😀 Toivottavasti on jälleen jotain kuvaamisen arvoista!