02.11.2013 Huikea päivä mallina

Olin keskiviikkona ja torstaina mukana uudistuneen Porin Sokoksen avajaisissa järjestetyissä muotinäytöksissä. Kyseessä oli niin kiva uusi kokemus, ja hauskimmat päivät aikoihin, että haluan jakaa tunnelmia tänne blogiinkin.

Molemmat näytöspäivät aloitettiin suuntaamalla Winnovan (ammattikoulu) opiskelijoiden käsiin hiusten ja meikin laittoon. Myös malliporukan pienin ja karvaisin jäsen, Goljat, pyöriskeli mukana maskissa, mutta hän taisi silti kyllä esiintyä lavalla aivan naturellina.

Tapahtuman koordinoinut Ohjelmatoimisto Succee oli kerännyt paikalle 15 eri näköistä, ikäistä ja kokoista mallia, sillä näytöksessä esiteltiin vaatteita ja asusteita kaikilta Sokoksen osastoilta. Aika moni näytöksen malleista oli itselleni sitä kautta tuttuja, että he olivat osallistuneet tänä syksynä vetämääni koulutukseen ja olleet minun kuvattavanani sen jälkeen. Ei siis tarvinnut ihan hirveästi jännittää, kun oli osan porukasta tavannut jo aiemmin.

Se mikä tästä kokemuksesta teki niin älyttömän mukavan ja hienon, olikin juuri kaikki mukana olleet ihan huiput tyypit. Kaupan pullohuoneeseen tehdyssä takahuoneessa alusvaatteisillaan hilluessa ja vaatteita vaihtaessa, samoin kuin näytösten väleissä, oli aikaa höpöttää ja tutustua toisiimme. Naurulta ei todellakaan vältytty.

Paikalla oli Sokoksen henkilökuntaa auttamassa vaatteiden ja asusteiden kanssa, mutta kaikki siellä kiskottiin toistemme vetoketjuja, piiloteltiin hintalappuja ja naurettiin hysteerisenä, kun muutama minuutti ennen lavalle menoa yhden mallin pöksyt ratkesivat eksaktisti toosan kohdalta.

Naurunpyrskähdyksiä aiheutti myös mm. se huvittava näky, kun läjä naisia jumppaa yhtäaikaa sukkahousuja jalkoihin ja hetki jolloin pomomme käskytti ja ohjeisti meitä alaisiaan urheasti housut kintussa. Ihan joka tyyppi ei pystyisikään olemaan uskottava takapuolen pastaessa läpi 15 den sukkahousuista!

Minun lisäkseni plus-mallina oli mahtava Anne, jonka kanssa viihdyttiin yhdessä paljon myös väliajoilla. Meillä oli kaksi sisääntuloa; nämä yllänäkyvät arkikamppeet ja sitten toisen kerran hiivittiin lavalle juhlakoltuissa.

Anne tykästyi omassa asussan olleisiin Zizzin farkkuihin siinä määrin, että kävi shoppailemassa ne itselleen. Minullekin syntyi näytöksen kamppeita katsellessa muutamia kenkähimotuksia, mutta kenkienostolakko säästi minut vaikeilta päätöksiltä.

Joka kerta näytöksen alkaessa hommasta vastannut Sanna kysyi koko joukolta aina saman kysymyksen: ”Ja mikä olikaan lavalla tärkeintä?”, johon sitten kuorossa vastattiin ”hymy!!”. Ja kyllähän tuota näytti tyypeillä riittävän.

Hymyä riitti myös yleisön puolella. Etenkin siinä kohtaa kun tämä alla oleva parivaljakko asteli lavalle.

Jotkut teinitytöt olivat kuulema käyneet katsomassa torstain kaikki kolme näytöstä ihan vaan siksi, kun Ragnar ja Peter olivat kuulema niiiiiin ihania. 😀

Ihania oli kyllä myös meidän lapsimallit, jotka olivat todella reippaita ja taitavia. Koreografiat menivät ihan nappiin ja yhtään ainoata kitinää, tuskastumista tai napinaa ei näiden huippumallien suusta kuulunut vaikka päivät olivat pitkiä ja välillä toppahaalareissa joutui hikipäässä odottelemaan pitkäänkin omaa vuoroa.

Juhla-asukierrokselle minulle oli valittu tuollainen kauniin viininpunainen samettinen Aventuran kotelomekko. Pari mummoa tuli sitä ihastelemaan odotellessani omaa vuoroani lavan takana, ja minä sitten ryhdyin kolttua heille ihan tosissani myymään. Siitä ne sitten mun myyntipuheen jälkeen lähtivät etsimään mekkoa osastolta sovitukseen. 😀 Toivottavasti tuli kaupat ja löytyi naisille pikkujoulumekot!

Vaikkei sininen väri omaan palettiini oikein kuulukaan, niin ihastelin silti tuota oman kuvani alapuolella vaalean Hennan päällä näkyvää leoaprdikuosista Tiger of Swedenin mekkoa. Vau! Myös viereisessä kuvassa Peterin jalassa olevat viininpunaiset Dieselin farkut aiheuttivat minussa ihastuksen huokauksia.

Minua ja Annea odotti toisen näytöksen jälkeen ihana ylläri bäkkärillä. Meille molemmille oli tuotu ruusut!! Tulipa kyllä ihan hirmuisen hyvä mieli molemmille tuosta. Kiitokset Sannamarille! 🙂

Kaikin puolin oli siis ihan hirmuisen mukavaa. Kokemus oli mahtava, joten lähden kyllä moiseen puuhaan uudelleenkin, jos mahdollisuus tulee.

Homman ihanuutta lisäsi tietenkin myös se, että pääsin tyydyttämään koiranpaijailuhimojani  Goljatin kanssa. Niin suloinen pieni otus! Näistä Tommin nappailemista näytöskuvista ihan ehdoton suosikki olikin siis tämä viimeinen, missä Goljat astelee ylväästi häntä pystyssä korkojen ja säärien seassa.

Kiitokset siis Succeelle, että pyysitte mut mukaan!