Mun lapsuudenkodista löytyy kätkö, johon on säilötty varmasti lähes jokainen lapsena väsäämäni isänpäivän kortti. Latasin noihin taiteellisiin tuotoksiin kaiken luovuuteni ja rakkauteni ja kiikutin ne juhlapäivänä ylpeänä isille sänkyyn missä hänen piti esittää nukkuvaa aina siihen saakka, että minä ehdin häntä herättämään.

Vaikka en enää vuosiin olekaan askarrellut isille korttia enkä ole välimatkan vuoksi päässyt juuri kyseisenä päivänä paikallekaan, on puhelimitse välitetyn viestin sisältö pysynyt samana mitä se oli lapsuuden korteissakin. En voisi kuvitella parempaa isää. Minun näkövinkkelistäni hän on mahtavin maailmassa.

Sitähän sanotaan, että nainen usein valitsee isänsä kaltaisen miehen ja minun täytyy myöntää, että monelta osin niin on käynyt. Olen valinnut vierelleni hoikan, komean ja karvaisen miehen, jonka seurassa tuntuu maailman turvallisimmalta. Eli ihan kuin minun isi.

 Tiedän, että isälle mieluisin lahja olisi varmasti se, että minä menisin käymän kotona ja se onkin lähiaikoina suunnitelmissa, kun se nyt vihdoin on töiden loppumisen vuoksi mahdollista. Mutta Re:fashionin kampanjan myötä selailin myös Stockmannin nettikauppaa poimien sieltä muutamia omalle tai monelle muullekin isille sopivia lahjoja.

isi

1. Isäni käyttää vyötä aina. Ihan koko ajan. Olipa jalassa sitten työfarkut taikka siistimmät pyhähousut, niin vyö on aina oltava. Kukin nahkavyö käytetään uskollisesti lähes katkeamispisteeseen saakka, joten uusi on hyvä olla kaapissa odottamassa sitä päivää kun edellinen sanoo työsopimuksensa irti. Laadukas ja ulkonäöltään simppeli BOSSin nahkavyö onkin siis lahja, jonka tietäisi pääsevän takuuvarmasti käyttöön.

2. Minä ja isä ollaan samanlaisia mm. huumorintajun suhteen, mutta meillä on myös yksi aika huono yhteneväisyys; ollaan nimittäin molemmat vähän huonoja vedenjuojia ja etenkin kesäkuumalla pitäisi meidän molempien opetella juomaan selkeästi enemmän. Mietinkin, että tsemppaisikohan näppärä hiilihapotuslaite SodaStream itseni tavoin isääkin juomisen suhteen.

3. ThinKingin näppärä alumiininen korttikotelo on oikeastaan tuote, joka olisi omasta mielestäni todella oiva vaihtoehto isäni takataskusta törröttävälle, perinteiselle pakaran kaaren mukaan muotoutuneelle nahkalompakolle, mutta tunnen onneksi hänet niin hyvin, että osaan myös hylätä ajatuksen. Mun isi nimittäin on edelleen käteisen rahan miehiä ja kotelo nielee sisäänsä vain neljä korttia eikä muuta. Mutta jos sinä puolestaan tiedät isäsi pelaavan lähinnä korteilla ja kuljettelevan niitä vaikkapa irrallaan farkkujen taskussa (tiedän tällaisia miehiä olevan!!), niin korttikotelo on silloin loisto lahjaidea. Ei vie tilaa taskussa, mutta pitää kortit ehjänä!

Minun lisäksi myös Salla ja Nina valitsivat omat vinkkinsä isänpäivälahjoiksi, ne ja vielä pari minun vinkkiäni voitte kurkata tältä kampanjasivulta. 

Stockmannilla on muuten isänpäivään saakka voimassa -20% alennus kanta-asiakkaille normaalihintaisista miesten kauluspaidoista, neuleista ja farkuista!

Vaikka nettikauppatilaus ei sattuisikaan ehtimään enää sunnuntaiksi, niin isää voi pitää jännityksessä askartelemalla hienon kortin, jossa kerrotaan lahjan olevan matkalla. 🙂


Viisi viikkoa kenkähaastepäähänpistoa takana ja edelleen menee melko hyvin. Kenkiä siis riittää vielä toistaiseksi, sillä suurin osa syysnilkkureista ja talvikengistä odottaa vielä vuoroaan. Mutta kyllä tähän selkeästi on alkanut jo muodostua haastetta huomattavasti enemmän ekoihin viikkoihin verrattuna. Kenkälaatikoita penkoessa hurahtaa tovi jos toinenkin, kun yrittää löytää kulloiseenkin vaatetukseen sopivia jalkineita, mutta vastaan tulee kesäisiä korkokenkiä pari toisensa jälkeen.

Todellisia vaaratilanteitakin on koettu. Meinasin nimittäin pudota keittiöjakkaralta pino kenkälaatikoita sylissäni kolutessani vaatehuoneessa kenkähyllyä. Mutta jos joku ihminen tässä maailmassa loukkaantuu tuollaisessa tilanteessa, niin se voisin kyllä suurella todennäköisyydellä olla minä. 😀

Tältä se viikko 5 sitten kenkien osalta näytti.

kenkaviikko51

Viikko lähti käyntiin viime vuona kirpparilta löytämilläni paksukorkoisilla Sanchezin bikereilla, jotka pohjansa ja korkonsa puolesta henkivät nostalgisesti 90-lukua.

Tiistaina käytin vihdoinkin monta viikkoa panttaamani Vans -leoparditennarit, jotka ovat ihan supersuosikkini. Nyt niistä joutuu olemaan erossa ainakin muutaman viikon vielä ennen kuin haaste loppuu.

Keskiviikon koko asun näittekin kokonaisuudessaan jo TÄÄLLÄ. Bleiseriasu sai kaverikseen viikon toisen kirppiskenkäparin, Tamaris -merkkiset violetit mokkakorkkarit, jotka kuuluvat ehdottomasti sarjaan käsittämättömän mukavat korkokengät.

kenkaviikko52

Torstaina yhdistin kukkahousut kullanhohtoisten Meline -herrainkenkien ja punaisten sukkien kanssa. Etenkin tuollaisten matalien kävelykenkien kanssa on kiva käyttää sukkia jotka saavat ihan tarkoituksella vilkkua lahkeen ja kengän välistä.

Perjantaina suunnistin viimeiseen työpäivääni viime vuonna Roomasta ostamillani omenanvihreillä desert bootseilla. Jostain syystä ne kuuluvat mielestäni saumattomasti yhteen oranssien sammareideni kanssa.

Lauantaina puolestaan tein vähän syvempiä arkeologisia kaivauksia ja valitsin ystäväpariskunnan kanssa ravintolaan lähtiessä jalkaani naurettavan pitkällä kärjellä varustetut pinkit korkkarit jostain vuosikymmenen takaa. Pinkit stiletot olivat ihan ehdottomat lemppari bilekenkäni joskus vuonna 2003 ja täytyy kyllä sanoa, että mukavuuden puolesta en ihmettele asiaa yhtään. Kengät olivat äärettömän mukavat vaikkei sitä ehkä ulkomuodosta uskoisi.

Omistin muuten nuo samat kengät aikoinaan myös mustana ja valkoisena. Tilasin ne kaikki kerralla Ellokselta joskus 2000 luvun alussa, kun en osannut päättää väriä. Muistan, että vanhempani olivat käymässä luonani juuri silloin kun paketti saapui ja ajattelin, että isä ja äiti eivät kyllä saa nähdä, että olen ostanut kolmet samanlaiset kengät. Olinhan nimittäin juuri edellispäivänä esitellyt äidille kenkävarastojani. Niinpä suuntasin noutamaan kenkiä reppu selässä ja purin paketin jo postissa, pakkasin kengät reppuun ja salakuljetin ne suoraan vaatekaapin perälle huomiota herättämättä.

Eli ensimmäinen kysymys mahdolliselle kenkäaddiktille: piilotteletko ostoksiasi läheisiltäsi? 😀

Sunnuntaina matkustin Helsinkiin mustilla mokkanilkkureilla, jotka sain kaupanpällisinä WTD-Natan kirppispöydästä ostettuani häneltä yhdet Vansit.

Sellainen oli kenkäviikko nro. 5. Kutonen käynnistyi eilen viimeisillä aiemmin käyttämättä jääneillä Vanseilla ja tänään on ehkä vuorossa kilisevät Vagabondin nilkkurit.. vaikka yhdet ballerinatkin tekisi mieli vielä käyttää, mutta onkohan se jo vähän hölmöä näin sateisella säällä.. kyllä on hankalaa!! 😀

-postauksen linkit: yhteistyössä Spartoo


Mulla on kolme erilaista pukeutujapersoonaa. Persoona nro 1 on aamuzombie, joka nappaa jotain puoliksipidettyä sängyn viereltä tai sohvalta katsomatta peiliin ja ryntää ulos pipo päässä.

Joinakin aamuina taas vallalla on persoona numero 2., joka on päättämätön tuumailija ja kymmenien vaatteiden sovittelija. Tuota tyyppiä yhdet housut ahdistaa ja toisissa ei lahkeet sovi kenkien kaveriksi. Tuumailijasta suurin osa vaatteista tuntuu jotenkin vääriltä, ja hän päätyykin usein johonkin jo usein hyväksi havaitsemaansa suosikkivaatteeseen.

Näiden edellämainittujen tilalle saattaa joskus harvoin saapua illalla tai aamuyöllä pukeutujapersoona nimeltä näkijä. Näkijä saa ohikiitävän välähdyksen, jossa esiintyy joko jokin yksittäinen vaate tai asukokonaisuus ja tuon näyn jälkeen voi vaipua takaisin uneen ajatellen vain, että ”no joo, sitähän vois laittaa nuo kamppeet niskaan aamulla”.

veera1oma Usein nuo näkijän mielikuvitusverkkokalvoille tarjoilemat asut ovat sellaisia, ettei niitä ole tullut ainakaan juuri sellaisena yhdistelmänä aiemmin päälle puettua. Keskiviikkona havahduin hetkeksi hereille Tommin lähtiessä töihin ja tuolloin mieleen välähti nämä kuvissa näkyvät vaatteet ja juurikin noilla violeteilla kengillä.

Koska päähän salamana iskenyt mielikuva näytti ihan kivalta, en edes alkanut aamulla tuskailemaan sen kummemmin vaatekaapilla, vaan tottelin näkijää siitä huolimatta, ettei kokonaisuus vaikuttanut ihan perinteisimmältä Veeralta.

veera2oma

Vaaleanharmaa on ollut minulle perinteisesti todella hankala väri, enkä ole päässyt sen kanssa sinuiksi ennen kuin tämän kesällä ostamani Espritin pellavateepparin myötä, josta on tullut yksi suosikki t-paidoistani.

Epä-Veeramaista keskiviikon asussa oli kuitenkin lähinnä sen toimistotyylinen virallisuus. Siis koko tuo mustat housut, bleiseri ja korkkarit -meininki on itselle melko vierasta, mutta tällä tavalla t-paidalla rentoutettuna sentään jo ihan kokeilun arvoinen. Laukuksi piti ottaa käsipuoleen tuo rakas Dieselin ryhditön ostoskassi, että tuntuisi enemmän omalta itseltä.

veera3oma

Tamariksen tolppakorkoiset mokkakorkkarit on kesäinen huippulöytö kirpparilta. Pohjiensa perusteella käyttämättömät kengät maksoivat vain vitosen ja ovat tukevan korkonsa ansiosta kokopäivän kipittelyyn passelit. Mutta eipä ole tolppakorkojakaan kauheasti aiemmin jaloissani nähty. Eli yksi ns. vieras asia lisää tässä asussa.

veera6oma

bleiseri-H&M+/housut-Esprit Denim (saatu)/t-paita-Esprit/kengät-Tamaris/laukku-Diesel

veera7oma

Oonkohan mä tosiaan normaalisti ihan älytön rönttäpetteri, kun näinkin kovin basic vaatetus tuntuu niin kauhean viralliselta? No täytyy myöntää, että kyllä mä taidan olla. 😀 Mut ehkä mä nyt tämän kenkähaasteen tuoman lisääntyneen korkkariuskalluksen ja arjen muuttumisen myötä voisin alkaa vähän enemmän tsemppaamaan. Arjen muuttumisella tarkoitan tietenkin sitä, että töiden loputtua ei tarvite enää ryömiä ja kontata päiviään studion lattialla, joten vaatteitakin voi ehkä miettiä hieman eri lähtökohdista kuin tähän saakka.

Mutta sitten taas toisaalta, jos ei oo töitä, niin mitäpä sitä edes pukeutumaan, kun kotona voi tursastella pyjamassakin… Musta tuntuu, että saan tällä hetkellä aiheen kuin aiheen käännettyä tähän tämän hetken suurimpaan ahdistukseen, eli työttömyyteen. Huoh.

veera9oma

 

Kuvat: Milla Grönman Photography

 

Tulevan viikon mä tapan aikaani taas vaihteeksi Helsingissä. Tulin tänään ehtiäkseni käymään DigiExpossa ja nyt vietän aikaa ystävien luona Suomenlinnassa. Sitten saa taas Iina katsella mua jonkin aikaa. Voin sanoa, että pakkaaminen tuotti taas hieman hankaluuksia ja syypää siihen oli tietenkin edelleen jatkuva kenkähaaste! Edellisenkin reissun jäljiltä on Iinan luona mun kenkiä joita en saanut viimeksi kuskattua kotiin tavaran paljouden takia, joten pelkään, että joudun lähettämään itselleni laatikollisen kenkiä takaisin kotiin. On tämä fiksua puuhaa… 😀