03.11.2013 Astetta virallisempi

Mulla on kolme erilaista pukeutujapersoonaa. Persoona nro 1 on aamuzombie, joka nappaa jotain puoliksipidettyä sängyn viereltä tai sohvalta katsomatta peiliin ja ryntää ulos pipo päässä.

Joinakin aamuina taas vallalla on persoona numero 2., joka on päättämätön tuumailija ja kymmenien vaatteiden sovittelija. Tuota tyyppiä yhdet housut ahdistaa ja toisissa ei lahkeet sovi kenkien kaveriksi. Tuumailijasta suurin osa vaatteista tuntuu jotenkin vääriltä, ja hän päätyykin usein johonkin jo usein hyväksi havaitsemaansa suosikkivaatteeseen.

Näiden edellämainittujen tilalle saattaa joskus harvoin saapua illalla tai aamuyöllä pukeutujapersoona nimeltä näkijä. Näkijä saa ohikiitävän välähdyksen, jossa esiintyy joko jokin yksittäinen vaate tai asukokonaisuus ja tuon näyn jälkeen voi vaipua takaisin uneen ajatellen vain, että ”no joo, sitähän vois laittaa nuo kamppeet niskaan aamulla”.

 Usein nuo näkijän mielikuvitusverkkokalvoille tarjoilemat asut ovat sellaisia, ettei niitä ole tullut ainakaan juuri sellaisena yhdistelmänä aiemmin päälle puettua. Keskiviikkona havahduin hetkeksi hereille Tommin lähtiessä töihin ja tuolloin mieleen välähti nämä kuvissa näkyvät vaatteet ja juurikin noilla violeteilla kengillä.

Koska päähän salamana iskenyt mielikuva näytti ihan kivalta, en edes alkanut aamulla tuskailemaan sen kummemmin vaatekaapilla, vaan tottelin näkijää siitä huolimatta, ettei kokonaisuus vaikuttanut ihan perinteisimmältä Veeralta.

Vaaleanharmaa on ollut minulle perinteisesti todella hankala väri, enkä ole päässyt sen kanssa sinuiksi ennen kuin tämän kesällä ostamani Espritin pellavateepparin myötä, josta on tullut yksi suosikki t-paidoistani.

Epä-Veeramaista keskiviikon asussa oli kuitenkin lähinnä sen toimistotyylinen virallisuus. Siis koko tuo mustat housut, bleiseri ja korkkarit -meininki on itselle melko vierasta, mutta tällä tavalla t-paidalla rentoutettuna sentään jo ihan kokeilun arvoinen. Laukuksi piti ottaa käsipuoleen tuo rakas Dieselin ryhditön ostoskassi, että tuntuisi enemmän omalta itseltä.

Tamariksen tolppakorkoiset mokkakorkkarit on kesäinen huippulöytö kirpparilta. Pohjiensa perusteella käyttämättömät kengät maksoivat vain vitosen ja ovat tukevan korkonsa ansiosta kokopäivän kipittelyyn passelit. Mutta eipä ole tolppakorkojakaan kauheasti aiemmin jaloissani nähty. Eli yksi ns. vieras asia lisää tässä asussa.

bleiseri-H&M+/housut-Esprit Denim (saatu)/t-paita-Esprit/kengät-Tamaris/laukku-Diesel

Oonkohan mä tosiaan normaalisti ihan älytön rönttäpetteri, kun näinkin kovin basic vaatetus tuntuu niin kauhean viralliselta? No täytyy myöntää, että kyllä mä taidan olla. 😀 Mut ehkä mä nyt tämän kenkähaasteen tuoman lisääntyneen korkkariuskalluksen ja arjen muuttumisen myötä voisin alkaa vähän enemmän tsemppaamaan. Arjen muuttumisella tarkoitan tietenkin sitä, että töiden loputtua ei tarvite enää ryömiä ja kontata päiviään studion lattialla, joten vaatteitakin voi ehkä miettiä hieman eri lähtökohdista kuin tähän saakka.

Mutta sitten taas toisaalta, jos ei oo töitä, niin mitäpä sitä edes pukeutumaan, kun kotona voi tursastella pyjamassakin… Musta tuntuu, että saan tällä hetkellä aiheen kuin aiheen käännettyä tähän tämän hetken suurimpaan ahdistukseen, eli työttömyyteen. Huoh.

Kuvat: Milla Grönman Photography

Tulevan viikon mä tapan aikaani taas vaihteeksi Helsingissä. Tulin tänään ehtiäkseni käymään DigiExpossa ja nyt vietän aikaa ystävien luona Suomenlinnassa. Sitten saa taas Iina katsella mua jonkin aikaa. Voin sanoa, että pakkaaminen tuotti taas hieman hankaluuksia ja syypää siihen oli tietenkin edelleen jatkuva kenkähaaste! Edellisenkin reissun jäljiltä on Iinan luona mun kenkiä joita en saanut viimeksi kuskattua kotiin tavaran paljouden takia, joten pelkään, että joudun lähettämään itselleni laatikollisen kenkiä takaisin kotiin. On tämä fiksua puuhaa… 😀