18.03.2016

Posted at 21:55h in Yleinen by
0 Likes

Ai hitto, tajusin just, että eilen oli kuulkaas tän 

blogin 9 v -syntymäpäivä!! Vuodesta 2007 asti olen siis täällä verkossa höpissyt räteistä ja lumpuista ja vähän muustakin. Kaivelin sen kunniaksi hieman arkistoja. Nauraminen sallittua.

Tässä ekassa arkistojen aarteet -postauksessa asuja vuosilta 2007-2009, eli ajalta jolloin vielä esiinnyin blogissani nimellä Tuhlaus. 😀 Lähipäivinä luvassa sitten vielä osat 2010-2012 ja 2013-2015.

Ekassa kuvassa neiti Korhosen rättejä vuodelta 2007. Vasemman puoleinen kuva on blogin ihka eka asukuva. " En rajannut pärstäni yläosaa poissa siksi, että haluaisin pysyä anonyyminä, vaan siksi, että silmäni ovat kuvassa jotenkin ihan idiootisti ja näytän kuin olisin kuuden promillen humalassa."  13.4.2007

Keskimmäinen kuva puolestaan on päivältä, jolloin palautin opinnäytetyöni. "Illalla juhlistettiin mun lopputyön palautusta parin kaverin kanssa etanoilla ja suklaakakulla. Punainen H&M:n alenurkasta hankittu hihaton mekko oli nyt ekaa kertaa päällä, lojuttuaan kaapissa jo hetken. Muuten aivan ihana, mutta matsku on jotain heti rypistyvää keinokökköä." 1.11.2007

Ja viimeisessä kuvassa poseeraa juuri valmistunut medianomi asussa, jossa haki todistuksensa. "Sain eilen illalla vuoteessa jonkin ihme vision, että haluaisin tänään pukeutua leveälahkeisiin korkeavyötäröisiin housuihin ja valkoiseen paitapuseroon ja asustaa punaisella. No, aamulla sitten tohinalla kyseisenlaisia vetimiä etsimään. Haluamanilaisia housuja ei ollut oikein missään. Yhdet todella leveälahkeiset prässeillä varustetut löysin KappAhlista, mutta kotona huomasin niiden jäävän kenkien kanssa liian lyhyiksi, ja se sai lahkeet lepattaamaan inhottavan ysäristi, joten housut menevät palautukseen. Nappasin sitten loppujen lopuksi jalkaani työhousuni, joita en ollut edes ehtinyt vielä pestä viikonlopun jäljiltä"  19.12.2007

– "Kävin eilen tyttöjen saunaillan jälkeen pyörähtämässä pikaisesti baarissa. Ihmispaljous vain ärsytti, joten olin Tuhkimon lailla kotona jo kahdeltatoista. Melko perinteikkäästi mustissa taas mentiin. En ihmettele, jos teillä on olo, että tämä asu on jo niiin nähty. Vaihtelua normaaliin toivat kuitenkin punaiset huulet. Minä käytän hyvin harvoin tuollaista määrää ja väriä huulimaalia, vaan panostan meikissä mieluummin silmiin, ja huulilla käytän vain kiiltoa. Tällä kertaa päätin kuitenkin maalata kengille kaverin." 27.1.2008

– "Hetken aikaa kyllä jouduin punnitsemaan tätä ostosta kaupassa, koska aloin jo miettiä, että pitäiskö mun oikeasti jo hankkiutua hoitoon tämän kenkämaniani takia.. Loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, että ei ole ollenkaan minun tapaistani harkita kenkien ostoa niin hartaasti, joten tunsin itseni normaaliksi, terveeksi, omaksi itsekseni nimen omaan ostamalla kengät. Huolestuttavampaa olisi siis ollut mikäli olisin jättänyt tuollaiset löydöt kaupan hyllyyn.Olen siis normaali ja voin mainiosti! Kuvassa söpöliinit sitten yhdistettynä tämän päivän kaupunki-asuun." 25.5.2008

– "Päädyin tuhlaamaan loput rahat, ja muutaman euron ylikin, KappAhlissa jo eilen sovittamaani kukkahamoseen. Jotenkin olen kokenut kovast muodissa olevat kukkamekot hieman övereiksi itselleni, joten hameen erran kukkaloistoa tuntui hyvältä ratkaisulta." 25.5.2008

 

– "En ole mitenkään kauheasti uskaltautunut pitämään paitoja noin housujen tai hameen sisällä, mutta tämän kanssa voisin ehkä rohkaistuakin. Jotenkin nuo taskut jää hölmösti piiloon, jos paidan laittaa hameen päälle." 19.5.2008

– "Tänään mulla oli töissä ihan toimistopäivä, eli pelkkää asiakaspalvelua ja koneella istuskelua. Koska tiesin välttyväni studiossa voimistelulta, saatoin sujauttaa jalkaani farkut ja kipikopikengät. Tänään päälle päätyi parikin ekakertalaista: paita ja kengät. En ole koskaan omistanut mitään noin vihreää vaatetta, mutta ajattelin uskaltautua kokeilemaan. Ja täytyy sanoa, että tykästyin melkolailla."  15.5.2008

– "Lauantaina annoin itseni kuitenkin inspiroitua Gwynethin asusta, vaikka ne pitsit puuttuivatkin. Eli minimekko ja bleiseri käärityin hihoin. Mustat kengät tuntuivat liian tylsiltä, kun kerran pitsihörhelöt puuttuivat, joten piristin kokonaisuutta punaisilla koroilla." 5.5.2008

– "Illalla käytiin istuskelemassa Iinan kanssa baarissa, jossa tunsin itseni todella vanhaksi katsellessani teinipoikien tanssivan Cheekin tahtiin lipat vinossa. Kasvaako niistäkin lökäpöksyistä joskus vakavasti otettavia miehiä? Tämä mummo oli liikenteessä yllä näkyvässä kesäisen vaaleassa kokonaisuudessa." 29.6.2009

– "Julkisilla paikoilla näkemistäni, lähinnä naisten naamalta kotoisin olevista, ilmeistä päätellen käteni tuotokset eivät ihan hivelleet kaikkien silmää, sen verran nenä muutamalla mammalla nyrpistyi. 😀 Ja onhan se toki, et ei noi nyt maailman siisteimmät ja salonkikelpoisimmat pöksyt oo, mut mitä väliä, kun itseä hymyilyttää. Mietin vaan, et miten hieno rusketus tulis, jos onnistuis polttaa joku päivä reitensä noista rei'istä. Villi rusketus'tatuointi'. :)" 30.5.2009

 

En mä jaksa alkaa menneisyyden asuvalintojani sen kummemmin haukkumaan, niin kuin ilmeisesti pitäisi. Onhan se hapuilevaa ja moni noista lookeista on sellaisia, että en enää päälleni kiskoisi, mutta niin se ihminen ja sen tyyli muuttuu ajan saatossa. Jotain on kuitenkin näidenkin kuvien kamoista jäljellä, nimittäin nuo viimeisen kuvaparin vasemman puoleiset Biancon kiilakorkosandaalit on edelleen ihan voimissaan ja kesäisin käytössä!

2008 vuoden lookeista pikkumusta, bleiseri ja punaiset korkkarit kelpaisivat päälleni edelleen ja pinkki taskullinen hame näyttää nyt väreistä jälleen innostuttuani varsin kivalta. Vuoden 2008 röyhelöisen kukkahameen ja vaaleankeltaisen värin puolestaan hautaisin jonnekin samaan paikkaan kuin vuonna 2007 mekon kanssa esiintyneen mustan vyön ja ihan koko ensimmäisen kuvan vaatekokonaisuuden. Mikä on tuo keinonahkainen käsilaukkukammotus?

Jokusen vaatekoon olen ollut tuolloin pienempi kuin nykyään. Kun nyt pukeudun vaatteisiin skaalalla 46-48, olen blogin alkuaikoina ollut 42-44 kokoinen mimmi. No, laukut mahtuu aina.

 


13.02.2016

Posted at 21:37h in Yleinen by
0 Likes

Jokin aika sitten eteeni sattui Suosikki-lehti syntymävuodeltani 1981 ja minä toki innoissani syvennyin tuohon 20v-juhlanumeroon saadakseni selville minkämoiseen maailmaan mä oikein synnyin noin niinkuin nuorisokulttuurin osalta. Sinkkulistan ykkösenä komeili Kim Wilden Kids in a America ja kotimaisista artisteista jutuissa esille pääsivät mm. Sielun Veljet ja Tuomari Nurmio. 

Mua kiinnosti etenkin lehdessä olleet mainokset ja nappailinkin niistä kuvia teidänkin huvitukseksenne. Miten nää aina saakin niin hymyn kohoamaan huulille. 😀

Ah, mikä ihana kasarimeikki! Pinkkiä niin poskilla, luomilla kuin huulillakin. Vaikka nykymuotoiset hylsyripsarit tulivatkin markkinoille 70-luvulla, piti tuo Ricilsin kakkumaskarakin vielä pintansa kasarilla ja muistan itsekin sen varsin hyvin lapsuudestani. 

XZ-hiustenhoitosarja se porskuttaa vaan edelleen. Pakkaukset ja tuotevalikoima on vuosikymmenten aikana muuttunut useaan otteeseen, mutta suomalaisuus on arvo, jota on vaalittu kautta aikojen. XZ:n nettisivuilta löytyy muuten merkin vanhoja mainosfilmejä 50-luvulta alkaen.

Yyh, ihomato on kyllä ällö sana. Vaikea kuvitella, että tuota termiä käytettäisiin mainonnassa enää vuonna 2016. Taidetaan puhua ihan vaan ihon epäpuhtauksista nykyään.

"Ah, tätä nautintoa!". Oman huomioni tässä mainoksessa kiinnitti erityisesti noi lyhyet pitsihanskat, sillä ne on ihan samanlaiset mitkä mun siskolla oli mustana, kun hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1985. Mahtava muoti-ilmiö.

Näyttääkö muuten kenenkään muun mielestä toi vasemman puoleinen tyttö ihan prinssi Harryltä? 😀

Käyttääkö kukaan enää sanaa "verrarit"? Kyllä ne mulle on verkkarit. Karhu kehottaa tekstissään olemaan ylpeä suomalaisesta työstä. Kasikytluvulla se vielä onnistuikin, nyt yli 30 vuotta myöhemmin saakin kotimaassa tehtyjä tuotteita jo etsiä astetta ahkerammin.

Ai että, neulepaita sullottuna farkkujen sisään, niin kasaria, niin kasaria. Onks Mic Maciä muuten olemassa enää lainkaan?

Tokihan nyt ton näköset mokkabuutsit saa ihmisen hymyilemään niin, että lähes kitarisat näkyy!

Jos toi punaisiin pukeutunut treenaaja meinaa tosta nyt maastavetoon ryhtyä, niin suosittelisin laskemaan sitä persusta aika lailla.

Miten musta tuntuu, että nykyään ei törmää enää missään tamponimainoksiin. Johtuuko se siitä, että ne on vähentynyt vai siitä, että ne on pääasiassa tollasissa nuorisolle suunnatuissa julkaisuissa? Oman teini-iän lehdet Suosikki, Sinä & Minä ja MeKaks tuntui olevan Tampaxia ja OB:tä pullollaan. Molemmat merkit olivat esillä myös tässä vuodelta -81 olevassa lehdessä.

Minkä ikäistä porukkaa siellä ruudun toisella puolella on? Oliko kenellekään tutun näköisiä mainoksia?


14.10.2015

Posted at 22:53h in Yleinen by
0 Likes

Meneillään on duuniviikko SK:ssa, joten mitään asukuvia tai muitakaan rättijuttuja ei nyt hirveesti heru. Niinpä suollan kaikkea epämääräistä diippiä shittiä kuten nyt, pätkiä mun teiniaikaisesta päiväkirjasta! Valitsin muutaman pätkän kesältä 1999, jolloin olin siis 17-vuotias. 

Kyseisen vuoden toistuvia teemoja päiväkirjassa olivat seurustelusuhteen aiheuttama ahdistus (tehtiin eroa kerran viikossa), lentopalloharrastuksen aiheuttamat ilot ja surut, koulusta lintsaaminen ja toistuva alisuoriutuminen ranskan opinnoissa. Myös seksihommat mietitytti, että vähän tekis mieli, mut emmää nyt vielä kuitenkaan. 

Tällaset hyvin kiltit pätkät kehtasin tähän toisintaa, mutta valikoin juuri nämä tekstit, koska tunnistan niistä edelleen itseni niin hyvin. Urheilu laiskottaa, ruoka maistuu ja shoppailu kiinnostaa. 😀

23.6.1999 

"Tää on yhtä lähtölaskentaa. 17 päivää jäljellä ennen mun Ranskaan lähtöä. Eihän se mun poissaolo mitään, mutta kun en tiedä, että onko J (poikaystävä) enää Sotkamossa kun tulen takaisin, vai onko se ehtinyt jo muuttaa. Välillä mä ietin, et mistä voi tietää mikä on oikeasti rakkautta. Entä jos mun rakkaus ei ookaan oikeeta, vaan mä ainoostaan luulen sen olevan?"

13.7.1999 (Tädin luona Ranskassa)

"Käytiin Morvelissa torilla, olis tehny mieli ostaa hedelmiä, juustoja, vihanneksi, mausteita ja ihan kaikkea ihan vaan siitä ilosta, että torilla oli niin ihanaa. Törmäilin mummoihin, mutta osasin vallan mainiosti huikata kaikille pardonit! Olenpas minä vallan kielitaitoinen… Iltapäivällä yritin mennä lenkille, mutta jo pari kilometriä teetti tuskaa, kun ulkona oli 32 astetta ja ukkosta ilmassa. Puuh. Taitaa mennä painonnousun ja rasvan muodotumisen puolelle tämä reissu."

14.7.1999

"Lääh. Tunnin ajomatka vuorille ja sitten istuttiin 4 tuntia sukupäivällisillä. G:n pikkuserkku Pascal on menossa naimisiin. Täytettyjä tomaatteja, sorsaa, herkkusieniä, juustoja, hedelmäsalaattia, torttua, shampanjaa ja viiniä ja tietenkin hankalaa ranskankielistä keskustelua. Ja aina kun multa kysyttiin jotakin, mä halusin vaijota joko pöydän alle tai tehdä harakirin haarukalla."

27.7.1999 (Bourg-en-Bressessä kouluporukan kanssa)

"Shoppailua, shoppailua ja vielä kerran shopping! Bourgissa törmyiltiin vapaina muodostelmina ja tulosta tuli. Sain osto-orgasmin. Siis koskaan en oo tuntenu ostaessa sellaista tyydytystä kuin tän farkkutakin kohdalla. Kahdesti kävin Naf Nafilla sovittamassa ja ihailemassa ja kun viimein päätin hölvätä ihan vihoviimeiset reissurahani 300 frangia, niin kassalla hinnaksi paljastuikin 149! Olin pyörtyä onnesta."

Syy miksi innostuin lainaamaan tänne 16 vuoden takaisia päiväkirjamerkintojani, on se, että oltiin eilen juttukeikalla tekemässä Satakunnan Kansaan ennakkojuttua tämän viikon perjantaina Rakastajat teatterille saapuvasta Päiväkirjaklubista. Amerikkalaisesta Mortified Nation -ilmiöstä inspiraationsa saanella Päiväkirjaklubilla luetaan nuoruuden aikaisia päiväkirjoja, kouluaineita ja rakkauskirjeitä. Ja sehän on tietenkin yhtä aikaa hauskaa, itkettävää ja myötähäpeää herättävää.

Täällä Porissa Rakastajat Teatterin lavalle nousee mm. kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen ja radiojuontaja Laura Aimola. 

Menisin ehdottomasti itse katsomaan ellen olisi tuolloin viettämässä iltaani Isomäen jäähallissa kaukalon reunalla kuvaten miehiä, jotka tökkivät kepakoilla mustaa kumilätkää. Melkein yhtä kivaa kuin päiväkirjaklubi! 

Päiväkirjaklubin FB-sivulta löytyy shown päivämäärät ja paikkakunnat. Teiniaikojen nolouksia luetaan loppuvuoden aikana useampaan otteeseen ainakin Espoossa ja Helsingissä!

PS. Postauksen eka kuva on lukion 3. vuoden luokkakuva, mutta kaks muuta selfieitä, kuten kuvista näkyy. Oonko pkkusen ollu edelläkävijä! Mulla on kokonainen albumi selfieitä lähtien aina vuodesta 1997. 😀